?
"..."
Vieras
Koen, että mun on pakko saada purettua tätä asiaa jonnekkin, oon tietysti tästä keskustellut mun miehen ja läheisimpien ystävien kanssa, mutta ehkä ihan anonyymien ihmisten omat kokemukset saattavat auttaa.
Aloitetaan juttu vaikka sillä, että lopetin ehkäisypillerit tämän vuoden huhtikuussa, ihan terveydellisistä syistä. Meillä on ollut käytössä siitä asti kondomiehkäisy, ja se on meille tällä hetkellä sopivin ehkäisy. Nyt kuitenkin viimeisen 2 viikon aikana mulla on ollut todella outo, epänormaali olo. Kuukautiset oli tässä 2 viikon aikana, mutta ne oli ihmeellisen niukat ja alkoivat 3 päivää myöhässä. Kierto mulla on ollut aina tosi kellontarkka, eikä tuo e-pillereiden lopetus ole vaikuttanut mun kiertoon mitenkään. Nyt mulla on ollut ihmeellisiä kipupiikkejä alavatsalla, saattaa tulla ihan yhtäkkiä semmonen kipu, ettää tuntuu kun pitäis huutaa kun sattuu niin kovasti. Ja se menee ohi kuitenkin muutamassa sekunnissa. Viimeiset päivät mulla on koskenut alavatsaan, reisiin ja selkään, menkkamaista kipua vaikka ne menkat loppui tän viikon alussa? Lisäksi oon ollut tosi väsynyt, tuntuu ettei 10 tunnin unetkaan yössä riitä.
Pikkuhiljaa mulla on hiipinyt pelko raskaudesta pääkoppaan... Tiedän, ettei kondomi ole 100% ehkäisykeino ja jotkut jopa väittävät ettei ole oikea ehkäisy ollenkaan. Olen itse ottanut tietoisen riskin siinä, että vaihdoimme pillereistä kondomiin, mutta koen, että näin on kuitenkin parempi.
En tiedä miksi, mutta se ei tuntuisi mulle "oikealta" jos nyt kävisi ilmi, että olen raskautunut. Opinnot on kesken ja entäs raha? Mies elättää minua nyt, entäs jos meitä olisi vielä yksi lisää? Mitä jos olenkin raskaana ja päädymme aborttiin, mitä sitten? Kadunko koko loppuelämäni. Mitä jos päätämme pitää lapsen, kadunko sitäkin? Huoh, mun pää on ihan sekaisin näistä kysymyksistä, enkä ole edes tehnyt raskaustestiä... Vai johtuuko nämäkin tuntemukset kropassani tosiaan vain siitä pillereiden lopettamisesta? Näkyisikö mahdollinen raskaus nyt testissä, kun kuukautiset vasta loppuivat?
Mies tukee minua, ja sanoi olevansa minun tukenani jos raskaus on mahdollinen. Sanoi myös että keksustellaan sitten vaihtoehdoista ja että varmasti päästään yhteisymmärrykseen.. En tiedä miksi panikoin näin, en välttämättä edes ole todellakaan raskaana, mutta jotenkin ajatuskin siitä tuntuu niin uuvuttavalta ja pelottavalta. Miten te muut samassa tilanteessa olevat/olleet olette asian ratkaisseet? Oonko mä tulossa jotenkin hulluksi vai miksi mulla, aikuisella naisella, on tämmöinen pelko persiissä? En uskalla sitä testiäkään tehdä, koska pelkään niin kovasti. Pakkohan se sitten jossain vaiheessa on tehtävä kuitenkin
Tää koko tekstikin on varmaan yks sekametelisoppa, mutta kyllä helpotti kun sai ajatuksiaan purkaa näin kirjoitusmuodossa!
Aloitetaan juttu vaikka sillä, että lopetin ehkäisypillerit tämän vuoden huhtikuussa, ihan terveydellisistä syistä. Meillä on ollut käytössä siitä asti kondomiehkäisy, ja se on meille tällä hetkellä sopivin ehkäisy. Nyt kuitenkin viimeisen 2 viikon aikana mulla on ollut todella outo, epänormaali olo. Kuukautiset oli tässä 2 viikon aikana, mutta ne oli ihmeellisen niukat ja alkoivat 3 päivää myöhässä. Kierto mulla on ollut aina tosi kellontarkka, eikä tuo e-pillereiden lopetus ole vaikuttanut mun kiertoon mitenkään. Nyt mulla on ollut ihmeellisiä kipupiikkejä alavatsalla, saattaa tulla ihan yhtäkkiä semmonen kipu, ettää tuntuu kun pitäis huutaa kun sattuu niin kovasti. Ja se menee ohi kuitenkin muutamassa sekunnissa. Viimeiset päivät mulla on koskenut alavatsaan, reisiin ja selkään, menkkamaista kipua vaikka ne menkat loppui tän viikon alussa? Lisäksi oon ollut tosi väsynyt, tuntuu ettei 10 tunnin unetkaan yössä riitä.
Pikkuhiljaa mulla on hiipinyt pelko raskaudesta pääkoppaan... Tiedän, ettei kondomi ole 100% ehkäisykeino ja jotkut jopa väittävät ettei ole oikea ehkäisy ollenkaan. Olen itse ottanut tietoisen riskin siinä, että vaihdoimme pillereistä kondomiin, mutta koen, että näin on kuitenkin parempi.
En tiedä miksi, mutta se ei tuntuisi mulle "oikealta" jos nyt kävisi ilmi, että olen raskautunut. Opinnot on kesken ja entäs raha? Mies elättää minua nyt, entäs jos meitä olisi vielä yksi lisää? Mitä jos olenkin raskaana ja päädymme aborttiin, mitä sitten? Kadunko koko loppuelämäni. Mitä jos päätämme pitää lapsen, kadunko sitäkin? Huoh, mun pää on ihan sekaisin näistä kysymyksistä, enkä ole edes tehnyt raskaustestiä... Vai johtuuko nämäkin tuntemukset kropassani tosiaan vain siitä pillereiden lopettamisesta? Näkyisikö mahdollinen raskaus nyt testissä, kun kuukautiset vasta loppuivat?
Mies tukee minua, ja sanoi olevansa minun tukenani jos raskaus on mahdollinen. Sanoi myös että keksustellaan sitten vaihtoehdoista ja että varmasti päästään yhteisymmärrykseen.. En tiedä miksi panikoin näin, en välttämättä edes ole todellakaan raskaana, mutta jotenkin ajatuskin siitä tuntuu niin uuvuttavalta ja pelottavalta. Miten te muut samassa tilanteessa olevat/olleet olette asian ratkaisseet? Oonko mä tulossa jotenkin hulluksi vai miksi mulla, aikuisella naisella, on tämmöinen pelko persiissä? En uskalla sitä testiäkään tehdä, koska pelkään niin kovasti. Pakkohan se sitten jossain vaiheessa on tehtävä kuitenkin
Tää koko tekstikin on varmaan yks sekametelisoppa, mutta kyllä helpotti kun sai ajatuksiaan purkaa näin kirjoitusmuodossa!
Oisko mitään? (ennenku mietit liikaa)