Pelko uudesta

[keskenmenosta]

Onko täällä ketään, jolla on ollut keskenmeno/ja ja uudelleen raskaaksi tullessaan on kokenut pelkoa uudesta keskenmenosta? Itselläni on nyt tämä tilanne ja pelkään vähän väliä. Miten teillä, onko pelko jossain vaiheessa hellittänyt vai onko koko raskausaika mennyt pelkäämiseen? Miten olette saaneet pelkoa vähennettyä? Olisin tosi kiitollinen vastauksista, koska pelko on aika kuristava. En osaa lainkaan vielä nauttia odotuksesta.

 

[pelkuri myös]

olen menettänyt vauvan rv 34+1.Nyt olen raskaana ja pelkään sairaalloisesti keskenmenoa.Ehkä se hieman on lieventynyt ajan kuluessa eteenpäin. Luulen kuitenkin ettei se pelko hellitä kovinkaan paljon.Pakko vaan kestää. Mitä vaan voi tapahtua milloin vain.Mutta yleensähän raskaudet sujuvat hyvin. Täytyy vaan ajatella sitä. Voimia sulle!

 

[Ella]

Itselläni on ollut kolme keskenmenoa, jotka ovat olleet aivan raskauden alussa rv 4-6. Eikä kukaan ole osannut sanoa niille mitään syitä. Niitä vain taphtuu ja voi tapahtua kenelle vain. Nyt on menossa rv 9 ja olen onnellinen kun kohta päättyy rv 12. Itsekkin olen pelännyt kuollakseni, mutta liika pelko on pahasta. Ajattelet vain,että kaikki menee hyvin etkä jännitä liikaa. Mutta tiedän tunteen,kun ei uskalla iloita ,eikä nauttia. Ja varmasti neuvola käynnit,ultrat yms. helpottaa aina tietoa että kaikki on hyvin. Voimia sinulle. Kaikki menee varmasti hyvin.

 

[sama juttu]

moi,

mulla on ollut ""vain"" yksi keskenmeno, n. rv 7-10 (noin siksi, että havaittiin vasta ekassa ultrassa rv11.
Nyt odotamme uudestaan, keskenmenon jälkeen ei mennyt kuin 4 kk (ONNEKSI) ja olin taas raskaana.
Tänään alkoi rv 14! Nyt on tässä viikon verraan tuntunut jo huomattavasti varmemmalta, mutta kyllä tämä on aika hermoilua ollut. Olen tehnyt kaikkeni, jotta en hermoilisi, saanut tukea mieheltä ja ystäviltä, mutta silti on se pelko ollut takaraivossa - ei sille mitään voi.

Kun olimme np-ultrassa rv 11+5, ja kaikki oli oikein hyvin, niin uskalsin jo luottaa paremmin raskauden jatkumiseen. Siellä se kaveri potki ja hakkasi ja oli oikein elinvoimaisen oloinen. Keskiviikkona taas neuvolaan, eli sitä odotellessa...

Ei kai tilanteessa auta kuin YRITTÄÄ AJATELLA POSITIIVISESTI JA ILOISESTI!

 

[pelkoa täälläkin]

Mulla on takana tuulimuna keväällä -04 ja keskenmeno rv14+3 (kuollut vauvamme syntyi 30.10.05) tosin vauva oli ollut kuolleena reilun viikon, vielä potkiskeli ultrassa rv 12+1. Nyt olen raskaana aivan alussa rv 4 + 3 (eli meni 3kk) ja mieletön pelko kokoa ajan. Pitäs kai varmaan relata mutta helpommin sanottu ku tehty.

 

[Vilma]

Mulla on yksi keskenmeno alla ja voin sanoa, että minulla ainakin aika on auttanut. Nyt on menossa 21 rv ja ultrien (np ja rakenne) jälkeen on mieli levollinen. Viikoilla 6-8 tässäkin raskaudessa tuli ruskeata vuotoa, jolloin olin paniikissa. Viikolla 8 kävin yksityisellä ultrassa, jossa todettiin kaiken olevan hyvin. Nyt kun liikkeitä ja potkuja tuntee jo hyvin, niin se rauhoittaa mieltä. Eli ajan kanssa helpottaa ja raskaudesta osaa nauttia. Mulla on töissä aina kiire, joten sielläkään ei niin hulluna alussa ehtinyt onneksi murehtimaan kuin taas kotona. Tsemppiä sulle!