Pelkopolilla käyneitä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja menossa itsekin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tyksissä olen käynyt ja ei ollut mitään apua, eivät ottaneet mua lainkaan tosissaan edes ja tuli vaan pahempi mieli ja suurempi paniikki käyntien jälkeen. No pääsinpähän pariin "ylimääräiseen" ultraan kurkkimaan vauvaa ja sain varmuuden sukupuolesta.
Synnytys alkoi vesien menolla ja jouduin osastolle pariksi päiväksi odottelemaan synnytyksen käynnistymistä, siellä oli eka ihminen (kätilöopiskelija) joka otti mun pelon tosissaan ja oli aivan ihana... Saattoi mut hissillä vielä alas synnärille käynnistykseen ja lupas matkalla että hän huolehtii että mä saan tarpeeksi kipulääkitystä :)
 
Tyksissä olen käynyt ja ei ollut mitään apua, eivät ottaneet mua lainkaan tosissaan edes ja tuli vaan pahempi mieli ja suurempi paniikki käyntien jälkeen. No pääsinpähän pariin "ylimääräiseen" ultraan kurkkimaan vauvaa ja sain varmuuden sukupuolesta.
Synnytys alkoi vesien menolla ja jouduin osastolle pariksi päiväksi odottelemaan synnytyksen käynnistymistä, siellä oli eka ihminen (kätilöopiskelija) joka otti mun pelon tosissaan ja oli aivan ihana... Saattoi mut hissillä vielä alas synnärille käynnistykseen ja lupas matkalla että hän huolehtii että mä saan tarpeeksi kipulääkitystä :)

Millä viikoilla menit sinne? Ja maksaako joka käynti polimaksun?
 
Kävin kerran (PHKS). Mulla oli iso lista kysymyksiä ja "mitä jos"-tilanteita joita sitten käytiin lääkärin kanssa läpi. Mulle oli apua ja sain selvyyden moneen eri asiaan, pelkäsin siis sektiota ja halusin aikalailla tietää mitkä asiat mun kohdalla voisi johtaa siihen + olin kovin huolissani sairaalan imetyspolitiikasta.
(Taustalla siis yksi sektio jo ja tarkoituksena oli alateitse synnyttää). Synnytys sitten sujui hyvin luottavaisin mielin eikä jäänyt mitään hampaankoloon.
 
Kävin kerran (PHKS). Mulla oli iso lista kysymyksiä ja "mitä jos"-tilanteita joita sitten käytiin lääkärin kanssa läpi. Mulle oli apua ja sain selvyyden moneen eri asiaan, pelkäsin siis sektiota ja halusin aikalailla tietää mitkä asiat mun kohdalla voisi johtaa siihen + olin kovin huolissani sairaalan imetyspolitiikasta.
(Taustalla siis yksi sektio jo ja tarkoituksena oli alateitse synnyttää). Synnytys sitten sujui hyvin luottavaisin mielin eikä jäänyt mitään hampaankoloon.

Mulla on kanssa siis lähinnä sektion pelko. Viime synnytys päätty hätäsektioon ja oltiin molemmat kuolla, vauva sekä minä. Plus että leikkauksessa tuli vakavia komplikaatioita.
 
Kävin TAYS:ssa yhdellä vastaanottokäynnillä. Viikkoja oli joku reilu 30. Juttelin kätilön kans repeämiseen liittyvistä peloista (eivät hälventyneet yhtään!) ja ultrattiin, mikä oli tietty ihanaa. Toisen kerrankin olisin saanut mennä jutulle, mut en halunnut. Neuvolan kautta pääsin sit paikalliselle MTT:lle käsitteleen pelkoja muutaman käynnin verran. Tästä oli enempi apua, kun henkilökemiat natsas paremmin.

Levollisempaa mieltä sinulle loppuraskauteen!
 
Sanoit et siellä ultrattiin myös, onko se automaattinen juttu?

Kyyyyyllä varmaan, kummallakin kerralla otettiin ensin vauvan sydänkäyrää, siinä samalla jutskailin kätilön kanssa. Sen jälkeen oli lääkäri: ensin juteltiin, sitten tutki ja ultrasi.
Ja vauvan voinnissa ei siis ollut mitään ultrausta vaativaa ja raskaus edennyt ihan normaalisti. Kai se kuuluu siellä rutiiniin ultrata ja tehdä kokoarvio.
 

Yhteistyössä