pelottaa mennä lääkäriin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "illi"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

"illi"

Vieras
Huhhhuh kun pelottaa. Sain keskenmenon loppukesästä rv 12 ja tämän jälkeen on ollut vaivoja. Oli ennemminkin, olen ns jäänyt papa kokeissa kiinni ja käynyt mm.koepaloissa vuosien varrella, koepalat olleet aina kuitenkin puhtaat. Viimeisin papa tehtiin marraskuussa ja puhdas, oireeni säilyivät eli erittäin runsas limaisuus koko ajan menkoista menkkoihin. Todellakin venyvää ja vanuvaa limaa jota plumpsahtelee harva se päivä isompilin klimppi ja menkat tulee ajallaan mutta ovat välillä todella juoksevaa verta ja hyytymiä ja samaa limaa seassa. Nyt tuli sitten jatkuva jomotus kipu oikealle alavatsaan ja selkään, vähän auttaa särkylääke mutta koko ajan se siellä on. Lisäksi kipua on selkeästi kohdunsuulla. On hirveä vaiva ja huomenna on lääkäri josta saan lähetteen ultraan. Hirveetä odotella :( ! Muilla ollut samanlaista...
 
Voi hitsi, pitäisiköhän munkin mennä. Ennen kellontarkat menkat on ollut viimekuukausina ihan mitä sattuu ja hyvin niukat. Nytkin taas toista kuukautta myöhässä. Kohdunseutua vihloo välillä menkkamaisesti ja kokoajan tulee paksua limaa, kolmas viikko sitäkin varmaan jo. Ei tuntuisi olevan tulehdusta tai mitään ja olokin on oikein hyvä ja ei mitään raskausoireita. Viisi negatiivista raskaustestiä tehty ja mieskin on steriloitu jo vuosi sitten.
 
Kannattaa mennä.

omat vaivat senkun pahenee ja pelko syvenee.

Kivut käyvät kovemmiksi ja nyt on vasenkin puoli kipeä ja kohdunsuun tuntee kivuissa.

Limainen vuoto on siis todella limaista ja mukana on nyt veriviiruja ja =( . En tiedä mitä ajatella. Nyt on otettu verikokeita ja koska tulehdusarvoissa ei mitään näy niin mikä muu voi olla enää vaihtoehto kuin kasvain/syöpä. No huomenna pääsen varaamaan ajan taas seuraavalle lääkärille. Mutta pelko, se kyllä seuraa nyt mukana koko ajan.
 
Ja sitten kaikki normaali elämä, vaivaa on nyt jatkunut paheneva muutaman kuukauden ja seksielämään olen kykenemätön, alapääni suorastaan oksettaa minua ja ongelmat sen kanssa ovat niin syvällä jo että ei, vihaan koko aluetta kaikkinen vikoineen ja vaivoineen.
 
Ja sitten kaikki normaali elämä, vaivaa on nyt jatkunut paheneva muutaman kuukauden ja seksielämään olen kykenemätön, alapääni suorastaan oksettaa minua ja ongelmat sen kanssa ovat niin syvällä jo että ei, vihaan koko aluetta kaikkinen vikoineen ja vaivoineen. Tosin nyt on enää kummallakin mielessä että kunhan tästä selvittäisi, oikeasti suunnittelen omia hautajaisia niin paljon pelottaa ja suren lapsieni puolesta koko hommaa.
 
Voi ystävä hyvä, älä nyt ajattele pahinta vaihtoehtoa. tiedän kyllä, mitä on juosta lääkärissä ja pelätäjotain, odottaa tuloksia...(minulla on ahdistuneisuushäiriö ja kaikenlaista ollut) MUTTA, naisilla voi olla josjonkinlaista vaivaa ja ongelmaa, ei sen tarvitse olla kyse syövästä tai kasvaimesta. Itsellänikin ollut vaikka mitä vaivoja ja ne on selvitty ja jotkut tuntemukset eivät aina ole edes selvinneet...voi olla kaikenlaista, ovulaatiokipuja, hormonalisia juttuja...tmv. Hyvä , että menet lääkäriin ja asia tutkitaan, mutta älä nyt "maalaile piruja seinille" (tiedän, helpommin sanottu kuin tehty) , mutta oikeasti vakavat vaihtoehdot ovat harvinaisia kuitenkn..äläkä nyt mistään seksitä murehdi, eihän se nyt voi ollä mielessä jos on joku huoli..hali ja tsemppiä!
 
Kiitos :) ! Silti jotenkin tuntuu niin kamalalta, olisihan se ollutkin liian helppoa jos jo ekasta lääkäristä olisi selvinnyt vaikka joku normi tulehdus :/ . On kurjaa oloo odotella vaan gynekologille pääsyä.
Kiitos kuitenkin tsempeistä!
 
Minuakin pelotti mennä lääkäriin 17-vuotiaana. silloin piti tehdä abortti. Muistan vieläkin kymmenien vuosien jälkeen, mitkä vaatteet mulla oli päällä.

Toimenpide oli kyllä silloin ainoa oikea ratkaisu, enkä sitä kadu.

En tiedä, kuinka tämä nyt kuuluu aloitukseesi, mutta 4-kymppisenä menin Papa-kokeeseen ja sieltä tuli vastaus: III luokka :(

Ei kun siis leikkaukseen ja olihan se kamala kokemus. Käyttäkää siis kaikki naiset se ilmaiseksi saatavana oleva tutkimus!
 
Voi ystävä rakas, olen tosi pahoillani, että sait tuollaisia uutisia ja että nyt edelleen joudut epätietoisena odottelemaan. ...Tuolla alueella olevat vaivat ovat niin inhottavia ja tutkimukset ja muut ja tietenkin pelko...haluan silti yrittää sanoa, että yritä ajatella mahdollisimman positiivisesti (vaikeaahan se varmaan on), mutta edelleenkään syöpä ei varmasti ole todennäköisin vaihtoehto.

Minulla ollut nuorena (vähän alle 20v) munasarja kysta, nehän ovat yleisiä, mutta se aiheutti kipua ja pelkäsin kyllä!! Pelkästään joku papa -koe on tosi inhottavaa ja sattuu ja pelottaa ja on hirveän nöyryyttäviä ja inhottavia kaikki nuo jutut vaikka pakollisia ovat jos terveydestään haluaa huolehtia. Kovasti jaksamista ja toivotaan parasta.
 
Mun ainakin kolmella läheisellä on munasarjakysta, yhdellä vissii aika isokin, mutta kaikki ovat pärjänneet hyvin, ei pahanlaatuista, ovat saaneet lapsia, ei ole tarvinnu leikata. Työkaverilla puhkes kysta, oli kipee ja saikin siihen sit tuhdit antibiootit suoneen, mutta sekin sit helpotti pian.

Mää tiedän ton odottamisen tunteen.. Kun eniten suree sitä että lapset jää äidittömäksi, mies ilman vaimoa. Ei niitä sisuskaluka edes halua pitää siinä vaiheessa, sanoo vaan lääkärille, ett leikatkaa kaikki heti pois, että lapset saavat pitää äitinsä.
Se on se odottelu, se on hirveintä. Kun kaikki mahdollinen pyörii päässä. Eikä tiedä mistä on kyse, niin ei voi etsiä tietoakaan, valmistautua mihinkään.
Ja kaikki ne tutkimukset..Alapää on kuitenkin, musta tuntuu että varsinkin raskauksien jälkeen se naisen pyhin paikka, siellä ne rakkaat on kasvanu suojassa, sielä ne on rakkaudesta saaneet alkunsa, ja sieltä ne on tulleet.. Ja sit tälläisessä tilanteessa kaikenmaailman lääkärit sörkkii ja tutkii...

Mutta niin kuin "prototyyppi" sanoi, nii oikeestaa näissä asioissa netti voi myös helpottaa sitä pelkoa. Kun etsii tietoa duodecimin sivuilta(Terveyskirjasto, käypä hoidot), syöpäjärjestöjen sivuilta, niin huomaa että todellakin on äärimäisen harvinaista että sieltä mitään todella vakavaa löytyisi. Ja todella vakavalla tarkoitan ettei enää mitää olisi tehtävissä, se on ehkä yks miljoonasta. Ne on hoidettavissa, leikattavissa. Ja hoidettavissa ja leikattavissa vaikka kaikki olisi hyvänlaatuistakin.

Suunnittele ne hautajaiset, itke ne itkut, tee se testamentti. Ompahan sitten tulevaisuudelle valmiina, pääset helpommalla sitten vanhemmiten :)

....Itse koin hyvänä saamani neuvon, ettei niitä pahimpia vaihtoehtoja kannata etukäteen murehtia, kyllä ne tulee sieltä muutenkin jos on tullakseen, mitä sitä pilaamaan hyvää aikaa ennen sitä turhaan.

Teillä on vielä lapsia haaveissa? Ajattele asiaa niin, että nyt tehdää "vuosihuolto" laitetaan paikat kuntoon nii on lapsella sielä sit hyvä kasvaa :)
 
Eli nyt olen ihan kauhusta kankea, 2kasvainta siis löytyi ja kummatkin sekakaikuisia... luinpa tuolta että selakaikuisista puolet on syöpää. Ei helpota, kysta se ei ole. Niin lääkäri jo sanoi. 4lasta on jo, jos vain selviän hengissä niin ei muulla ole väliä...
 
Jatka lukemista, niistä selviää hengissä :) On hoidot, on leikkaukset.

Satuitko lukemaan tällä viikolla HS:n sivuilta jutun lääkäristä, joka kyllästyi tekemään terveistä sairaita. Siinä oli hyvä pointti, tutkituista melkein kaikilta oli löytynyt kilpirauhasen syöpä mutta ei se vaikuttanu millään tapaa heidän elinikään.
Kaikilta löytyy jotain kun oikein tutkitaan.
Ja koska Suomessa alapäät tutkitaan ja hoidetaan yli varmuuden vuoksi, niin kuolleisuus naistensyöpiin on äärimäisen harvinaista.
 
Sellainen kipu minkä kanssa ei pärjää. Sellainen mihin burana ja panadol ei riitä. Jos on kuumetta.
Sairaalassahan aina sanotaan, että soita/tule jos vointi huononee. Varmuuden vuoks ne ei ketää sielä pidä, vaan luottavat siihen, että oireiden pahetessa ihminen joutuu hakeutumaan uudestaan hoitoon.
Väkisin ei saa kotona sinnitellä. Mutta pitää myös selkeästi sanoa hoitajilke vastaanotossa, että kipu on nyt liian kovaa, ja kovempaa mitä aikaisemmin.
 

Yhteistyössä