Mun ainakin kolmella läheisellä on munasarjakysta, yhdellä vissii aika isokin, mutta kaikki ovat pärjänneet hyvin, ei pahanlaatuista, ovat saaneet lapsia, ei ole tarvinnu leikata. Työkaverilla puhkes kysta, oli kipee ja saikin siihen sit tuhdit antibiootit suoneen, mutta sekin sit helpotti pian.
Mää tiedän ton odottamisen tunteen.. Kun eniten suree sitä että lapset jää äidittömäksi, mies ilman vaimoa. Ei niitä sisuskaluka edes halua pitää siinä vaiheessa, sanoo vaan lääkärille, ett leikatkaa kaikki heti pois, että lapset saavat pitää äitinsä.
Se on se odottelu, se on hirveintä. Kun kaikki mahdollinen pyörii päässä. Eikä tiedä mistä on kyse, niin ei voi etsiä tietoakaan, valmistautua mihinkään.
Ja kaikki ne tutkimukset..Alapää on kuitenkin, musta tuntuu että varsinkin raskauksien jälkeen se naisen pyhin paikka, siellä ne rakkaat on kasvanu suojassa, sielä ne on rakkaudesta saaneet alkunsa, ja sieltä ne on tulleet.. Ja sit tälläisessä tilanteessa kaikenmaailman lääkärit sörkkii ja tutkii...
Mutta niin kuin "prototyyppi" sanoi, nii oikeestaa näissä asioissa netti voi myös helpottaa sitä pelkoa. Kun etsii tietoa duodecimin sivuilta(Terveyskirjasto, käypä hoidot), syöpäjärjestöjen sivuilta, niin huomaa että todellakin on äärimäisen harvinaista että sieltä mitään todella vakavaa löytyisi. Ja todella vakavalla tarkoitan ettei enää mitää olisi tehtävissä, se on ehkä yks miljoonasta. Ne on hoidettavissa, leikattavissa. Ja hoidettavissa ja leikattavissa vaikka kaikki olisi hyvänlaatuistakin.
Suunnittele ne hautajaiset, itke ne itkut, tee se testamentti. Ompahan sitten tulevaisuudelle valmiina, pääset helpommalla sitten vanhemmiten
....Itse koin hyvänä saamani neuvon, ettei niitä pahimpia vaihtoehtoja kannata etukäteen murehtia, kyllä ne tulee sieltä muutenkin jos on tullakseen, mitä sitä pilaamaan hyvää aikaa ennen sitä turhaan.
Teillä on vielä lapsia haaveissa? Ajattele asiaa niin, että nyt tehdää "vuosihuolto" laitetaan paikat kuntoon nii on lapsella sielä sit hyvä kasvaa
