Pelottaa miten tulen pärjäämään kahden lapsen kanssa kun vauva syntyy :(

["huolissaan"]

Olen siis tosi peloissani ja huolissani Esikoinen on kohta 3v ja kohta pitäs syntyä toisen. Tämä loppuraskaus on ollu vaikea ja en ole jaksanu touhuta esikoisen kanssa juuri ollenkaan. Tuntuu että hän tulee "hulluksi" täällä minun kanssa. Ja paheneeko tilanne entisestään, kun vauva tulee??? Sitten ei ainakaan pääse minnekään. Hirvittää jo valmiiksi jos pitää lähteä ulos kahden kanssa. Jos vauva rääkyy vaunuissa ja esikoinen ei tottele mitään. Ja vielä ihmisten ilmoille, kaikki katsoo ja tuomitsee, kun ei pärjää lastensa kanssa. Ja jos joskus jonnekki perhekahvilaan pääsiski, niin miten sitte jos vauva on tississä ja esikoinen alkaa tehdä jotain tuhmuutta tai karkaa tms.
Miten te muut ootte selvinny? Onko antaa jotain vinkkejä?

Tuntuu, että masentaa vaan kun en hallitse tilannetta ja on tunne että esikoinen kärsii, kun hänen elämä on niin tylsää.

 

[kyllä]

mullakin oli loppuraskaudesta tuollainen olo ja vuosi on mennyt tosi hienosti ja nopeasti. Arki luiskahti raiteilleen ihan huomaamatta ja esikoinen ei ole ainakaan kärsinyt kun on saanut olla kotona hoitoon menon sijasta. Perhekerhot ja seurakunnan 3v kerhot on tulleet tutuiksi. Lapsilla ikäeroa 2,5v

 

[en ymmärrä]

Etkö ajatellut asiaa ennen kuin toisen lapsen olette pistäneet alulle? Ihme asenne.

3-vuotias on mun silmissä jo aika iso. Pitäisi jo totella suht koht hyvin. Eikä pitäisi olle enää kaikkea tyhmää tekemässä. Toki joskus, mutta sitten vaan tilanteen mukaan - kyllä se vauvakin osaa/oppii odottamaan vuoroaan, et voi aina olla vain vauvassa kiinni. Jos imetät niin vauva tississä kiinni menet toisen lapsen luoka (pelastamaan pinteestä) tai otat vauvan tissiltä siksi aikaa pois. Ja jos itkee vaunuissa, kait voit ulkonakin vauvaa lohduttaa? Ihme uusavuttomia.

 

[vvvv]

Oisko 3vuotiaille jotain virikekerhoa, jossa voisi käydä kerran viikossa?

Opeta vauva alusta asti kantoliinaan tai kantoreppuun.. kulkee helposti mukana ja eikös esim liinassa onnistu imettäminenkin?

 

[ffff]

öö,mulla vanhin 5v toinen 4v kolmas 1,5v ja ihan kohta tulee vauva pelottaa vähän mutta pakkko jaksaa ja yrittää kaikki

 

["flora"]

mullakin oli loppuraskaudesta tuollainen olo ja vuosi on mennyt tosi hienosti ja nopeasti. Arki luiskahti raiteilleen ihan huomaamatta ja esikoinen ei ole ainakaan kärsinyt kun on saanut olla kotona hoitoon menon sijasta. Perhekerhot ja seurakunnan 3v kerhot on tulleet tutuiksi. Lapsilla ikäeroa 2,5v

Peesi. Kyllä se hyvin menee, alussa ehkä menee hetki että totut uuteen kokoonpanoon, mutta kohta et edes muista millaista oli kun oli vain yksi lapsi. Näin ainakin omalla kohdalla vaikka aluksi mietin useinkin kuinka pärjään.

 

[Big Bang Theory]

minulla kaksi ekaa 1v5kk ikäerolla ja se vaan on sillä tavalla, että kaikkeen tottuu ja kaikki alkaa sujumaan. Silmät selässä ja tietysti juokset sen 3v kiinni, vaikka vauva huutaisikin tai jos tekee tuhmuuksia niin ensisijaisesti se 3v ruotuun. Vauva pysyy vaunuissa eikä pienestä itkusta saa traumoja.

Minulla oli kaksostenrattaat kun mentiin julkisille paikoille ja lenkille. Olivat korvaamattomat. oltiin ulkona todella paljon, että isompi sai purkaa energiaa. vauva nukkui vaunuissa.

 

[olgiss]

mulla on aivan samoja mietteitä kun ap:lla. ikäeroa myös suunnilleen se 3vuotta. nyt kun h-hetki lähenee, niin on alkanut jännittää se arjesta selviytyminen ihan eri lailla kun ennenkin. kuinka vääntää tuon uhmiksen kanssa ja samalla hoitaa vauvaa? kuinka saada itsensä riittämään molempien lasten tarpeisiin?

minä ja me kyllä mietimme tätä asiaa jo ihan ennen kuin toista edes alulle on yritetty, mutta silloin se asia oli niin etäinen ja monet lohduttelivat, että kyllä kaikki sujuu omalla painollaan. mitä lähemmäs se totuuden hetki tulee, niin sitä enemmän asia mietityttää. minulla tuppaa tämä olemaan kaikissa asioissa tapana.

mutta ap, vaikka itse kamppailen samojen asioiden kanssa, enkä osaa mitään kokemuksen tuomia vinkkejä antaa, niin toivotan sinulle tsemppiä. ihan varmasti kaikki sujuu hyvin. ja vaikka kaikki tuijottaisivat, itku on osa lapsen elämää, siitä ei pääse yli eikä ympäri. minusta itkua ja mahdollistaa tuijottelua ei kannata jännittää. se, että vauva itkee, ei tee sinusta huonoa, se, että uhmaikäisesi on tarpeellisen kehitysvaiheen kourissa, ei tee sinusta huonoa. jos joku tuomitsee sinuta ja lapsesi tuntematta teitä, vika ei todellakaan ole sinun. olet loistava ja minusta on hienoa, että mietit etukäteen, se kertoo, ettet ole välinpitämätön. kaikkea hyvää sinulle!

 

[Tuhkimo81]

Mulla keskimmäisellä ja kuopuksella ikäeroa 1v1kk. Ja kyllä selvisin ihan hyvin kahden vaippa-ikäisen kanssa. Sulla kuitenkin 3-vuotias käy jo itse wc:ssä jne. Osaa itse syödä tekemättä suurempaa sotkua. Tottelee. Ymmärtää oikean ja väärän. Tietenkin tulee tilanteita, että isompi on mustasukkainen, mutta johtuu todennäköisesti siitä, että äitillä ei nyt aikaa niin paljoa enää pelkästään hänelle. Pitää vain ohjata ja neuvoa isommalle, miten vauvan kanssa ollaan. Ja tietenkin lähdette ulos. Vauvahan menee helposti vaunuissa tai kantoliinassa ja isompi saa temmeltää ulkona. Ja kun vauva nukkuu paljon varsinkin aluksi, niin silloin äiti leikkii ja on isomman kanssa. Ja tehkää isomman kanssa yhdessä kotihommia jne.

Ja joku kerho/puisto juttu vois olla hyväksi isommalle. Näkee omaikäisiä lapsia ja saa ns omaa aikaa.

Kyllä sä nyt pärjäät 3-vuotiaan ja vauvan. Mä olen pärjännyt ekaluokkalaisen, 1-vuotiaan ja vauvan kanssa.

 

["vieras"]

Meidän lapsilla on ikäeroa vähän päälle 3 vuotta. Pakko sanoa, että pärjäsin kahden kanssa paljon paremmin kuin esikoisen ollessa vauva. Vauvanhoito sujui rutiinilla ja turhat jutut osasin karsia pois, kuten vaatteiden silityksen.

Esikoinen tykkäsi ihan hirveän paljon vauvoista eikä ollut mustasukkainen. Tosin päikkäreitä en sitten voinut nukkua samaan aikaan vauvan kanssa, silloin luin lapselle ja tehtiin jotain kahdestaan. Lapsilla ei päivärytmi mennyt ihan samaan tahtiin.

Itse eniten pelkäsin, miten äidinrakkautta riittää kahdelle. Ilokseni huomasin, että rakkaus tuplaantui eikä jakaantunut

 

[meillä]

Mulla keskimmäisellä ja kuopuksella ikäeroa 1v1kk. Ja kyllä selvisin ihan hyvin kahden vaippa-ikäisen kanssa. Sulla kuitenkin 3-vuotias käy jo itse wc:ssä jne. Osaa itse syödä tekemättä suurempaa sotkua. Tottelee. Ymmärtää oikean ja väärän. Tietenkin tulee tilanteita, että isompi on mustasukkainen, mutta johtuu todennäköisesti siitä, että äitillä ei nyt aikaa niin paljoa enää pelkästään hänelle. Pitää vain ohjata ja neuvoa isommalle, miten vauvan kanssa ollaan. Ja tietenkin lähdette ulos. Vauvahan menee helposti vaunuissa tai kantoliinassa ja isompi saa temmeltää ulkona. Ja kun vauva nukkuu paljon varsinkin aluksi, niin silloin äiti leikkii ja on isomman kanssa. Ja tehkää isomman kanssa yhdessä kotihommia jne.

Ja joku kerho/puisto juttu vois olla hyväksi isommalle. Näkee omaikäisiä lapsia ja saa ns omaa aikaa.

Kyllä sä nyt pärjäät 3-vuotiaan ja vauvan. Mä olen pärjännyt ekaluokkalaisen, 1-vuotiaan ja vauvan kanssa.

Mulla juurikin ap:n tilanne. Huhtikuussa syntyi vauva ja esikko täytti juuri 3v. Kyllä sitä pärjää. Ei ihan niin helposti välttämättä mitä tässä kirjoitetaan. Riippuu millainen vauva, ja miten 3v. reagoi vauvaan.

Meidän vauva on hieman haastava. Hankala nukutettava (ei tosiaan nukahda itsekseen) ja haluaa olla rinnalla tiheästi. Eikä viihdy repussa tms... Ja sitten 3v. on heittäytynyt myös vauvaksi. Ei käy itsekseen potalla, ei syö aina itse, ei pue enää itse yms. Nyt pikkkuhiljaa alkanut tottumaan vauvaan ja arki alkaa helpottua.

Mutta tosiaan paniikkitilanteissa autetaan sitä, joka on enemmän avun tarpeessa.

 

[3:n äiti]

no seurakunnan kerhoon pääsee jo kolmevuotiaat ilman äitiä,saisit itse pienen hengähdystauon pari kertaa viikossa ja poika virikkeitä&leikkikavereita.Mulle se oli aikoinaan henkireikä

 

[ämmmmä]

Lapsilla kuuluu olla tylsää, silloin ne oppii leikkimään itsekeseen ja mielikuvitus ja luovuus saa rauhaa ja iakaa kehittyäkseen. Tottakai sua huolestuttaa, mutta kun se aika koittaa, huomaat että kaikki sujuukin yllättäen hyvin.

 

[lähettäjä]

[QUOTE="huolissaan";24504205]Olen siis tosi peloissani ja huolissani Esikoinen on kohta 3v ja kohta pitäs syntyä toisen. Tämä loppuraskaus on ollu vaikea ja en ole jaksanu touhuta esikoisen kanssa juuri ollenkaan. Tuntuu että hän tulee "hulluksi" täällä minun kanssa. Ja paheneeko tilanne entisestään, kun vauva tulee??? Sitten ei ainakaan pääse minnekään. Hirvittää jo valmiiksi jos pitää lähteä ulos kahden kanssa. Jos vauva rääkyy vaunuissa ja esikoinen ei tottele mitään. Ja vielä ihmisten ilmoille, kaikki katsoo ja tuomitsee, kun ei pärjää lastensa kanssa. Ja jos joskus jonnekki perhekahvilaan pääsiski, niin miten sitte jos vauva on tississä ja esikoinen alkaa tehdä jotain tuhmuutta tai karkaa tms.
Miten te muut ootte selvinny? Onko antaa jotain vinkkejä?

Tuntuu, että masentaa vaan kun en hallitse tilannetta ja on tunne että esikoinen kärsii, kun hänen elämä on niin tylsää.[/QUOTE]

Eikös tuollaset asiat pitäs ottaa huomioon ennen ku pistää toisen jälkeläisen alulle?

 

["vieras"]

Lapsilla kuuluu olla tylsää, silloin ne oppii leikkimään itsekeseen ja mielikuvitus ja luovuus saa rauhaa ja iakaa kehittyäkseen. Tottakai sua huolestuttaa, mutta kun se aika koittaa, huomaat että kaikki sujuukin yllättäen hyvin.

Tämä on hyvin sanottu. Vielä kun otat esikoisen pikku apulaiseksi ja annat pieniä tehtäviä, voitte viettää laadukasta aikaa kotona.

 

[Madicken04]

:hug: Loppuraskaudessa nyt helposti tulee tuollainen olo.

Mutta kyllä se siitä lähtee käyntiin, aivan varmasti. Esikoisen kohdalla tietty kun sai kaikkeen keskittyä rauhassa niin saattaa jäädä mielikuva että vauva vaatii sen jatkuvan läsnäolon. Sitten taas kun lapsia on useampi, imettäessäkin huomaa jo tekevänsä yhtä ja toista. Eikä ne lapsen kumpainenkaan rikki mene vaikka välillä joutuvat hetken vuoroaan odottamaan.

Nuo kerhot olisivat varmatsi kiva idea esikoiselle, saisi vähän aktiviteettia omanikäisessä seurassa ja äiti sitä kahdenkeskeistä aikaa vauvan kanssa. =)

 

[ulkonainen]

Taalla ulkomailla tuntemani suomalaisnaiset ovat ottaneet au pairin tuossa tilanteessa. Ymmarran ettei sovi kaikille, mutta onko isommalle mahdollista joku kerhotoiminta tai paivahoito pari kertaa viikossa?

 

["vieras"]

Meidän vauva on hieman haastava. Hankala nukutettava (ei tosiaan nukahda itsekseen) ja haluaa olla rinnalla tiheästi. Eikä viihdy repussa tms... Ja sitten 3v. on heittäytynyt myös vauvaksi. Ei käy itsekseen potalla, ei syö aina itse, ei pue enää itse yms. Nyt pikkkuhiljaa alkanut tottumaan vauvaan ja arki alkaa helpottua.
.

Meillä esikoinen oli 3,5v kun vauva syntyi ja aika hurjaksi meno alkuun meni, nukkumista myöden. Tietty oli mustasukkainen ja teki kaikki mahdolliset tihutyöt (mitä ei juurikaan ennen tehnyt). kuten myös yhtäkkiä ei osata enään pukea, syödä taikka käydä vessassa.

Nyt vauva melkein 3kk ja on helpottanut paljon, esikoinen ymmärtää jo että joutuu odottamaan kun en aina heti pääse.ym

 

[asennetta!!]

Kyllä se arki sujuu kun ottaa sen asenteen. Mulla on 6v, 3v ja 1v ja käyn niiden kanssa ihan kaikkialla, ovat jopa olleet kaikki 3 lääkärissä mukana (siis kun MULLA on ollu vastaanottoaika),kampaajalla on käyty porukalla ja ties missä. Onhan se joskus vähä kikkailua ollu mutta aina on selvitty. Ei millään pahalla mutta en millään voi tajuta ihmisiä jotka ei muka voi enää mennä mihinkään eikä tehdä mitään jos on lapsi tai jopa kaksi lasta. Mulla on yks sellanen kaveri, tarvii lapsenvahdin jopa viikkosiivousta varten eikä puhettakaan oo että vois lähteä kahden lapsensa kanssa vaikka vaatekauppaan (lähikaupassa just ja just käy). Ja senkin lapset on ihan normaaleja ja hyvin käyttäytyviä lapsia, ymmärtäisin jos ois erityislapsia tms, mut ihan tavis muksuja niinkun munkin omat. KYllä se on ittestä kiinni vaan, muuta ap asennetta siitä "miten minä selviän"-asenteesta "kyllä minä selviän"-asenteeksi!! Tietenkään se oleminen ja meneminen ei oo samanlaista (lue ei oo yhtä helppoa) kahden kuin yhden kanssa mutta ihan varmasti pystyt menemään ja tulemaan ja tekemään kaikkea kun vaan otat sen asenteen ja organisoit asian mahdollisimman hyvin.

 

["annika"]

juu ei voi ajatella että esim imetys on semmosta luusta niinku esikoisen kanssa että istuu tunnin sohvassa ja kattelee samalla tv:tä. sitä on vaan imetettävä lennossa esikoisen touhuissa mukana, kummasti se lapsi oppii roikkumaan tississä kiinni vaikka juoksentelee ympäri kämppää( miksi se isomman kakkahätä tulee aina just silloin kun imettää pienempää?). alkuajat vauva nukkuu niin pitkiä pätkiä (kunhan on oikein puettu ettei ole kuuma) että ehditte aivan hyvin ulkoilla ja vauva nukkuu vielä kun tulette sisään. sitten myöhemmin kun alkaa heräillä niin voit ottaa vaikka kantoreppuun tms. kyllä ne keinot sitten keksii kun aika on. ei kannataa murehtia kauheasti tulevasta.
se kerho 3veelle ois varmaan hyvä niin näkis omanikäisiä lapsia kanssa.

 

[Big Bang Theory]

[QUOTE="annika";24504670]juu ei voi ajatella että esim imetys on semmosta luusta niinku esikoisen kanssa että istuu tunnin sohvassa ja kattelee samalla tv:tä. sitä on vaan imetettävä lennossa esikoisen touhuissa mukana, kummasti se lapsi oppii roikkumaan tississä kiinni vaikka juoksentelee ympäri kämppää( miksi se isomman kakkahätä tulee aina just silloin kun imettää pienempää?). alkuajat vauva nukkuu niin pitkiä pätkiä (kunhan on oikein puettu ettei ole kuuma) että ehditte aivan hyvin ulkoilla ja vauva nukkuu vielä kun tulette sisään. sitten myöhemmin kun alkaa heräillä niin voit ottaa vaikka kantoreppuun tms. kyllä ne keinot sitten keksii kun aika on. ei kannataa murehtia kauheasti tulevasta.
se kerho 3veelle ois varmaan hyvä niin näkis omanikäisiä lapsia kanssa.[/QUOTE]

Siis kyllä minä imetin tunninkin, vaikka ikäeroa oli 1v5kk lapsilla. Isompi kainaloon ja kirjojen lukemista, piirtämistä, askartelua siihen aikaan. ja esikoinen oli aikamoinen vilpertti, mutta kyllä tuo paikallaan pysyi kun sai mielekästä tekemistä.

 

[Nannaliina76]

Meillä kuusi alle 9v lasta ja nuorin on vasta 2,5kk vauva. Kyllähän sitä pärjää ihan hyvin ja jos tuntuu ettet pärjää niin laita vauva vaikka liinaan. Vastasyntyneet nukkuu kuitenkin tosi paljon niin saat itsekin aikaa tottua tilanteeseen.

 

[jaa a]

meilä oli kyllä aika helvettiä eka puoli vuotta, kuopuksella koliikki ja villi esikoinen, ei sitä kyllä mihinkään niiden kanssa yksin voinut lähteä, puistoon korkeintaan lähelle..vauva nukkui päivät vartin pätkiä joten esikoinenkin oli tosi vaikea saada päiväunille. pikku hiljaa helpotti. meillä ikäero oli vain 1v7kk joten luulis että 3v kanssa vähän helpompaa..kyllä se siitä alun jälkeen kuitenkin alkaa helpottaa. kannattaa hankkia liina tai reppu vauvalle.

 

["annika"]

Siis kyllä minä imetin tunninkin, vaikka ikäeroa oli 1v5kk lapsilla. Isompi kainaloon ja kirjojen lukemista, piirtämistä, askartelua siihen aikaan. ja esikoinen oli aikamoinen vilpertti, mutta kyllä tuo paikallaan pysyi kun sai mielekästä tekemistä.

juu niin minäkin imetin tunninkin, mutta en koko aikaa sohvassa istuen vaan nimenomaan niin että vauva kulki tissillä mukana kun esikoisen perssä joutui liikkumaan

 

["eowyn"]

Vinkkejä: Panosta alussa imetyksen opetteluun, jotta voit imettää seistessä ja kävellenkin Miehen ollessa isyyslomalla voitte vuorotella, välillä mies ulkoiluttaa esikoista, välillä sylittelee vauvaa sillä aikaa kun sinä puuhailet jotain 3-veen kanssa. Niin toinen vinkki: Kantoreppu tai -liina. Reppu jos et esikoisen kanssa käyttänyt liinaa, jos et sidontoja ehdi opetella. Kantorepussa vauva on lähellä, saa syliä ja liikettä, pysyy yleensä tyytyväisempänä, mutta sinulla on kädet vapaat. Voit nostaa esikoista keinuun, tehdä hiekkakakkuja, auttaa häntä pukemisessa, pyyhkiä pyllyä, laittaa ruokaa... Vastasyntyneenä reppuimetys tuskin onnistuu, mutta vauvan kasvaessa sekin on mahdollista. Imetyshetkien aikana voit lukea esikoiselle kirjaa, tai joskus kylmästi vaan laittaa piirretyt pyörimään Vaipanvaihtoon voi ottaa esikoisen mukaan jos on siitä kiinnostunut.

Luo sellaset aamurutiinit, että pääsette jouhevasti liikenteeseen. Esikoiselle joku kerho tms on hyvä juttu. Sen lisäksi voi tutustua muihin kotiäiteihin tai vaikkapa pph:hon joiden luona voi käydä kahvittelemassa ja joita voi kutsua kyläilemään. Sen lisäksi voi käydä mm kirjastossa, jossakin isommassa leikkipuistossa, metsäretkellä...

Jos joskus tulee raivareita kaupassa tms niin älä välitä muiden mielipiteistä. Keskity omiin lapsiisi. On ihan yks ja sama mitä ulkopuoliset teistä ajattelevat. Keskity vain olemaan äiti lapsillesi. Kauppaan kannattaa muuten mennä silloin, kun lapset on juuri ruokittu ja hyvin levänneitä... Pillimehu ja rusinapaketti on hyviä hätäeväitä jos joskus menee rutiinit sekaisin ja nälkäraivarit meinaa iskeä.

Sopivasti toimintaa, sopivasti lepoa, ja sopivasti armoa itselleen, niin kyllä se siitä lähtee sujumaan