V
vierailija
Vieras
Tilannehan on tämä, että oon toki ensisijaisesti hankkinut koiran itselleni, joten vastuu on minulla.
Koiralla on tällä hetkellä haava, jota täytyy suojata, ettei koira pääse sitä nuolemaan.
Eilen minun piti (miehen toiveesta, oli tietokoneella) hakea lapsi kaverin luota, joten pyysin sitten vastavuoroisesti, että mies pitää silmällä koiraa, ettei se pääse nuolemaan.
Olin poissa max 20min. Kotiin tullessa koira oli eteisessä vastassa ja oli päässyt repimään suojatumput pois ja haava tikkeneen oli märkänä nuolemisesta. Sanoin vaan pettyneenä "You had one job, ONE JOB!" Ja mies suuttui minulle omasta mokastaan.
Mä en enää jaksa! Minua itkettää ja ahdistaa, kun muut ei välitä hevonpaskaa tuosta koirasta. Yleensä muutenkin vaan tökkivät sitä pois ja tiuskivat sille, kun se tykkää makailla keittiössä ja onhan se vähän tosiaan tiellä, mutta mä olen opettanut sille käskyn "Oma paikka!!" jota se auliisti totteleekin, mutta muu perhe huutaa sille "POIS", jota se ei aina ymmärrä.
Mä en enää vaan jaksa, multa on kaikki into koiraharrastuksiinkin lopahtanut, kun muu perhe jatkuvasti protestoi niitäkin vastaan. Ja lenkitys on myös iso asia, kun mun ei saisi lenkittää koiraa. Yleensä nollaan aivot samalla, kun mennään ja yleensä ollaan 2-3h tuolla nollailemassa päätä. Tämä on suurensuuri rikos. Ja ihan tiedoksi, meidän lapsetkaan eivät ole enää mitään pikkuvauvoja, jotka tarvitsevat jatkuvaa valvontaa, vaan ovat jo koululaisia, joten ei pitäisi siitäkään olla kiinni, että mun menot olis jotenkin miehen menoista poissa.
Raah! Joo, tiedän, että minun mieheni osaa olla välillä täys kusipää jne jne. mutta en mä silti erotakaan halua, vaikka välillä vaan tekis mieli ottaa ja lähteä.
MIes aina motkottaa, että koira on mulle tärkein asia maailmassa, no ei senyt niinkään ole, mutta kun on lemmikin hommannut, niin totta helvetissä siitä pitää asianmukaisesti pitää huolta. Harrastuksetkin on tärkeitä ja niihin suhtaudutaan vielä suuremmalla halveksunnalta. Oikein kysyy, että "No onko sulla niitä KOIRAJUTTUJA?" sellaisella ärsyttävän piikittävällä äänensävyllä.
Koirajutut ja koiraharrastaminen on pitänyt ajatukset kodista poissa, siinä mielessä mä en tiedä mitä tilalle keksiä, kun/jos joudun koirasta luopumaan uupumuksen vuoksi.
Koiralla on tällä hetkellä haava, jota täytyy suojata, ettei koira pääse sitä nuolemaan.
Eilen minun piti (miehen toiveesta, oli tietokoneella) hakea lapsi kaverin luota, joten pyysin sitten vastavuoroisesti, että mies pitää silmällä koiraa, ettei se pääse nuolemaan.
Olin poissa max 20min. Kotiin tullessa koira oli eteisessä vastassa ja oli päässyt repimään suojatumput pois ja haava tikkeneen oli märkänä nuolemisesta. Sanoin vaan pettyneenä "You had one job, ONE JOB!" Ja mies suuttui minulle omasta mokastaan.
Mä en enää jaksa! Minua itkettää ja ahdistaa, kun muut ei välitä hevonpaskaa tuosta koirasta. Yleensä muutenkin vaan tökkivät sitä pois ja tiuskivat sille, kun se tykkää makailla keittiössä ja onhan se vähän tosiaan tiellä, mutta mä olen opettanut sille käskyn "Oma paikka!!" jota se auliisti totteleekin, mutta muu perhe huutaa sille "POIS", jota se ei aina ymmärrä.
Mä en enää vaan jaksa, multa on kaikki into koiraharrastuksiinkin lopahtanut, kun muu perhe jatkuvasti protestoi niitäkin vastaan. Ja lenkitys on myös iso asia, kun mun ei saisi lenkittää koiraa. Yleensä nollaan aivot samalla, kun mennään ja yleensä ollaan 2-3h tuolla nollailemassa päätä. Tämä on suurensuuri rikos. Ja ihan tiedoksi, meidän lapsetkaan eivät ole enää mitään pikkuvauvoja, jotka tarvitsevat jatkuvaa valvontaa, vaan ovat jo koululaisia, joten ei pitäisi siitäkään olla kiinni, että mun menot olis jotenkin miehen menoista poissa.
Raah! Joo, tiedän, että minun mieheni osaa olla välillä täys kusipää jne jne. mutta en mä silti erotakaan halua, vaikka välillä vaan tekis mieli ottaa ja lähteä.
MIes aina motkottaa, että koira on mulle tärkein asia maailmassa, no ei senyt niinkään ole, mutta kun on lemmikin hommannut, niin totta helvetissä siitä pitää asianmukaisesti pitää huolta. Harrastuksetkin on tärkeitä ja niihin suhtaudutaan vielä suuremmalla halveksunnalta. Oikein kysyy, että "No onko sulla niitä KOIRAJUTTUJA?" sellaisella ärsyttävän piikittävällä äänensävyllä.
Koirajutut ja koiraharrastaminen on pitänyt ajatukset kodista poissa, siinä mielessä mä en tiedä mitä tilalle keksiä, kun/jos joudun koirasta luopumaan uupumuksen vuoksi.
