Perheen isot hankinnat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vaimo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Vaimo

Vieras
Miten teillä perheessä päätetään ns. isot hankinnat?
Mies on haikaillut toista autoa jo pitkään, mutta sovimme (tai näin ainakin minun mielestäni), että nyt siihen ei ole varaa.

No, tiedän kyllä, että hän on selaillut koko ajan Saksasta myynti-ilmoituksia, mutta oletin, että autoa ei nyt osteta, vaan katsotaan millaiseksi rahatilanne muuttuu, koska tällaisen keskustelun kävimme läpi.

Tänään hän sitten ilmoitti ostaneensa auton, kun niin edullisesti sai, ettei voinut jättää sinne.

Jäin ihan suu auki, että mitäh?! Eikö juuri sovittu, että ei osteta, mutta hän oli kuulemma sopinut, että ei osteta siinä tapauskessa, jos se on kallis.

Tässä on sellainen lieventävä asianhaara, että rahat ovat hänen, enkä minä sitä autoa edes käytä, eli sinänsä asia ei kuulu minulle lainkaan, mutta jotenkin tuntuu silti hassulta, että kun tässä kuitenkin naimisissa ollaan, niin eikö joku 14 000e:n hankinta ole kuitenkin sitä luokkaa, että siitä pitäisi sopia yhdessä, vaikka kuinka on hänen rahojaan?

No, ostettu mikä ostettu ja täällä siitä saa joka tapauksessa voittoa, jos sen joskus myy, mutta jäin vain miettimään, että onko tällainen carpe diem -meininki miehille yleensäkin tavanomaista? Ja ovatko tunteeni ihan typerät, jos tästä hieman hermostuin (ts. suutuin, että olisi sitä nyt voinut keskustella ensin)?
Tietenkin itsekin teen pieniä hankintoja (0-200e) ilmoittelematta, mutta ei kyllä tuon suuruinen ""heräteostos"" tulisi mieleenikään... eipä tosin olisi rahaakaan. ;)

 
Niinpä. Sinun mielestäsi sovitte, miehenne mielestä ilmeisesti ette sopineet. Miksi sinun mielipiteesi olisi ollut painavampi kuin miehesi? Kompromissinkään tekeminen tuollaisesta asiasta on vaikeaa.

Kuten itsekin kirjoitit, hän osti auton omilla rahoillaan. Jos hänellä kerran oli siihen rahaa, niin sitten sinun sopimuksesi, että siihen ei olisi ollut rahaa, oli virheellinen.

Miten niin teidän olisi pitänyt keskustella asiasta ensin. Siis miten te olitte mukamas sopineet tästä asiasta etukäteen, jos ette olleet edes keskustelleetkaan, kuten itse kirjoitit? Miten asia olisi muuttunut, jos olisitte keskustelleetkin? Sinä olisit edelleen päättänyt teidän molempien puolesta olla ostamatta autoa ja miehesi olisi ostanut sen omilla rahoillaan joka tapauksessa.

Jos miehesi olisi ostanut auton sinun rahoillasi, ymmärtäisin suuttumuksesi paremmin.
 
Jos mies ostaa omilla rahoillaan auton, onko se sinulta pois? Kirjoittamastasi päätellen nuo rahat ei menneet miltään yhteiseltä taloustililtä.
Tässä taas muistutus siitä että on ihan hyvä kun kummallakin on ne omat tilit... Eipäs sitten tarvitse aikuisen ihmisen kysellä lupia että saako ostaa auton, talvitakin, jäätelön....
 
Sinuna en kyllä luottaisi siihen, että siitä Saksasta tuodusta autosta täällä voittoa saisi. Useimmat kuvittelevat juuri noin. Olen tuonut sieltä jo muutaman auton ja myynyt ne Suomessa, mutta eivät ne voitot päätähuimaavia olleet verojen jälkeen.

Niihin autoihin joutuu melkeimpä poikkeuksetta asentamaan Suomen talvioloihin soveltuvia laitteita ja on otettava huomioon sekin, että niistä puuttuu useimmiten esimerkiksi istuintenlämmittimiä ym. herkkuja, joita suomalaiset arvostavat.

Kyllä ne sieltä tuodut autot ovatl ähinnä mukavia leluja ja kannattaa ajatella niiden tuontia vain omaan käyttöön ettei pety yliarvioidessaan niiden jälleenmyyntiarvoon.

Nimimerkki MB SLK 500

 
Kuka teillä rahat tienaa, sillä kai on suurempi sanavalta siihen miten ne käytetään? Jotkut (puolisoaan pienituloisemmat) naiset luulevat, että jos avioehtoa ei ole, niin jokainen tienattu sentti on heti ja automaattisesti yhteinen.

Ei se näin ole. Jos nainen haluaa omaisuuden tasaamista liitossa, jossa avioehtoa ei ole, niin siihen ei ole kuin yksi keino: ottaa ero. Erossa maksetaan nimen omaan tasinkoa, jolla puolisoiden väliset erot omaisuudessa tasataan. Sitä ennen omistusoikeus rahoihin, tavaraan jne on sillä jolla se on.
 
Raha on takuuvarma riidan aihe ja rajan veto sun rahat - mun rahat hankalaa. Autoasiat ovat jostain syystä miesten mielestä heidän ""omiaan"" joten he katsovat voivansa hankkia auton milloin tahansa riippumatta siitä mitä muut sanovat, valitettavasti.

Tästä syystäKÄÄN en suosittele ns. yhteisiä rahoja koska niistä valtaosan käyttää kuitenkin mies koska heidän ""shoppailunsa"" on aina varsin tyyristä. Perustelu ""koska mies tienaa enemmän"" heitetään aina kehiin mutta se ei ole sovelias tasapuolisessa yhteiselossa jos ja kun talous ja eläminen suunnitellaan yhdessä.

Tilanne kärjistyy siinä vaiheessa kun nainenkin haluaa vaihtaa autoaan. Silloin sitä rahaa ei - yllätys yllätys - saakaan käyttää.

Kannattaa turvata selustansa ja pitää siellä oman sukankin varressa aina jotain. Koskaan ei voi tietää milloin se paha päivä iskee.


 
Erittäin hyvin kirjoitettu Jobbari!

Rahat olivat siis miehen, joten hänellä oli autoon varaa. Sinun mielestäsi ""teillä ei olisi ollut varaa"". Sinä et omista miestäsi etkä hänen rahojaan. Anna käyttää ne mihin mies itse haluaa. Vai olisiko rahat täytynyt käyttää sinun hyväksesi? Järjetöntä ajatella, että vaimo ei anna miehen ostaa omilla rahoillaan jotain mitä mies haluaa. Meillä onneksi saa, vaikka ostaisi järjettömyyksiäkin. Omatpahan ovat rahansa, ei se minulle kuulu niin kauan kun talous hoituu puoliksi. Ylimääräiset rahat saa kumpikin käyttää miten tykkää.
 
Arvasin, että tällaisia vastauksia tulee, mutta en jaksanut vääntää tarpeeksi rautalangasta eilen, koska olin niin tuohtunut.

Siis: keskustelu asiasta todella käytiin ja mies sanoi miltei sanatarkasti, että ""olet oikeassa [siis minä, vaimo], ei osteta autoa nyt, vaan lykätään myöhemmäksi ja katsotaan millaiseksi rahatilanne muuttuu"". Eli jos tämä ei tarkoita sitä, että lykätään myöhemmäksi ja katsotaan millaiseksi rahatilanne muuttuu, niin sitten en ymmärrä mitä se tarkoittaa.

Rahat ovat hänen, käyttö on hänen, mutta esim. vakuutuksia maksetaan jo valmiiksi kahdesta autosta, ja nyt tulee kolmas (maksamme myös yhden ei-meillä-käytössä olevan auton vakuutuksen, avustamme lähisukulaista). Senkin takia hankinta oli mielestäni tarpeeton tällä hetkellä, koska tätä autoa emme edes välttämättä tarvitse.

Autosta saa voittoa, jos sen myy, sen tiedän, koska juuri samanlainen auto (josta ei kannata minulta kysyä lisätietoja, ei hajuakaan) tuli myytyä tuttavapiirissä vielä huonommilla ominaisuuksilla n. 4000e korkeampaan hintaan kuin mitä tuo tulee maksamaan.

Ja ei, rahat eivät menneet varsinaisesti yhteiseltä taloustililtä, eli siksi sanoin, että ei periaatteessa kuulu minulle, MUTTA ne olivat kuitenkin sellaisia rahoja, että niillä olisi esim. voinut muuttaa isompaan asuntoon (mies haluaa, en minä) tai matkustella (mies haluaa, en minä), tai säästää pahan päivän varalle. Eli sinänsä ovat yhteisestä kassasta pois, vaikka eivät minun rahojani olekaan, enkä missään vaiheessa ole kuvitellut, että miehen rahat olisivat myös minun.
Minä olen noin 3 kertaa pienempituloisempi kuin mieheni, eli hän makselee jo joka tapauksessa minun elämisiäni, koska muuten emme voi tehdä mitään yhdessä. Ja tämän hän siis tekee vapaaehtoisesti, itse en ole mitään pyytänyt. Niin, ja meillä on avioehto, jossa mies saa pitää omaisuutensa eron mahdollisesti tullessa, eli tämä tiedoksi niille, jotka kenties kohta väittävät minua siipeilijäksi tai rahanahneeksi.

Lähinnä YRITIN herätellä keskustelua siitä, että vaikka kuinka on jonkun omat rahat, niin onko ihan tavanomaista, että avioliitossa tehdään noin isoja hankintoja puhumatta siitä etukäteen tai yksipuolisesti sopimusta ""viilaten"".
Koska tässä tapauksessa tiedän, että mies haluaa kuitenkin esim. matkustella ja nauttia elämästä ja joutuu makselemaan myös minun matkani ja syömiseni, koska haluaa minut joka paikkaan mukaan. Eli lähinnä olen huolissaan hänen rahoistaan, koska kaikkeen ei ole varaa ja jos yhtäkkiä joutuu työttömäksi, olisi järkevää olla joku pieni säästötili pahan päivän varalle.

Eli onko ihan ok, jos yhtäkkiä joku ostaa plasmatelkkarin, kotiteatterisarjan, uuden sohvan, kalliit merkkikeittiökalusteet, maailmanympärimatkan, Hästensin sängyn, kesämökin, veneen jne, eikä puhu siitä mitään, jos sen ostaa omilla rahoilla, mutta jos kuitenkin yhteistä taloutta ylläpidetään?

Mies kyllä tänään sanoi, että auton osto oli vahinko. Oli antanut kattohinnaksi sellaisen, millä ei ollut uskonut, että auto irtoaa ja yhtäkkiä kauppias oli soittanut, että nyt meillä onkin auto. Eli ei ollut tarkoittanut ostaa sitä ilman keskustelua, vaan oli ihan varma, että sitä ei saa. Tosin olen edelleen hieman sitä mieltä, että jos hän ensin sanoo, että ""unohdetaan nyt koko juttu"", niin ei se ole unohtamista, jos kuitenkin pistää tarjouksia menemään...

No, ostettu mikä ostettu ja onneksi auto, minkä osti, on kuitenkin käytännöllinen ja järkevä, eikä esimerkiksi mikään 2-paikkainen avourheiluauto. 8o)
 
Vaikutat hieman kuivalta tyypiltä jos et halua nauttia rahoista kun vain mies haluaa ""matkustella, uutta asuntoa jne."" Mitä sinä sitten haluat jos on ylimääräistä rahaa? Laittaa pankkiin pahan päivän varalle? Anna miehen nauttia ostoksestaan ja elämästä. Itse en jaksaisi alkaa jankuttamaan jostain tekniikan vempeleestä jota mies itselleen hankkisi omilla rahoillaan. Minun mies ei puutu jokaisen rättiin jonka itselleni suon, tai kalliisiin merkkilaukkuihin joita ostan itse tienaamilla rahoillani. En minäkään puutu siihen jos hän ostaa tietokoneita, autoja tai vaikka taulu televisioita.

Antakaa miesten olla miehiä, omine vempaimineen. Jos se tekee heidät onnellisiksi, onko se sinulta pois?
 
""Vaikutat hieman kuivalta tyypiltä jos et halua nauttia rahoista kun vain mies haluaa ""matkustella, uutta asuntoa jne."" Mitä sinä sitten haluat jos on ylimääräistä rahaa? ""

Kannattaisi ehkä välttää tuollaisten tulkintojen tekoa ja yrittää lukea viesti ajatuksella, jos vastata aikoo. ;)

Ydin on kommenttisi loppu ""jos on ylimääräistä rahaa?"": kun sitä ei varsinaisesti ole. Jos rahaa on summa x, niin sitä ei voi käyttää kahteen paikkaan, jos toinen on summa x ja toinen summa y. Silloin menee y:n verran yli.

Mies siis haluaa SEKÄ auton ETTÄ matkustella ETTÄ käydä ulkona syömässä ETTä ostaa minulle kaikkea uutta jne. Eli olin lähinnä huolissani siitä, että kun hän nyt osti sen auton ja ns. yliäjäämätili on nyt nollilla, niin tajuaako hän myös sen, että a)minulla ei edelleenkään ole varaa maksella yhtään enempää luksusjuttuja kuin aiemminkaan b)ei hänenkään palkkansa ole pohjaton.

Eli jostain pitää tinkiä. Minä tingin mielelläni syömisistä, matkoista ym., mutta mies tekee myös näitä ""yllätyksiä"" mielellään, mikä tietysti on tavallaan ihanaa, mutta omat työni ovat hieman katkolla lähiaikoina ja jos huonosti käy, niin olemme kohta kokonaan miehen tulojen varassa.

Hän on hyvä hoitamaan talousasioita, ei ylitä tilejään, ei ole asuntolainoja kummempia velkoja jne, ei siinä mitään, mutta välillä hän ei ehkä ihan hahmota sitä, että hänen palkallaan maksetaan jo nyt varmaan 85% talouden kuluista, eli joku varakassa on ehkä hyvä olla olemassa vaikka äkillistä sairastumista tmv varten.

Ei minulla mitään kuluttamista vastaan ole, käyttäisin rahaa ihan mielellään, jos sitä minulla olisi. Eikä kyse ole myöskään siitä, että en soisi sitä miehen omiin juttuihin (joka siis kuluttaa muutenkin pääosan rahoistaan jo minuun).

Olen vain huolissani.
 
Tottahan nyt tällääset tämän hintaiset ostokset on yhdes päätettävä. Eihän siinä kenenkään ""asevelihenki"" piisaa jos ukko sooloilee tällääsis kaupoos yksinänsä. Kyllä meillä ainakin äiteeltä tulis sitten muovikaulinta vähän aikaa väljästi päähän jos itte tekisin jotaan tällaasta. Aivan turha väittää tai kuvitella ettei se rahasumma ole mistään pois, poishan se on varmasti jos se kerran tililtä nostetaan. Auto on aina huono sijoitus kohde sen arvo laskee koko ajan, mobiili-ikäiset ovat asia erikseen. En nyt tarkoota että joka sukkaparista tarttee akalle tiliä tehrä. mutta jokunlaanen kohtuus kaikessa täytyy olla. Niinkauan kun koivet on saman pöyrän alla pitää myös molempien ääni kuulua, tienatkohon rahat kumpi lystään."" Jos on suurin meillä yhtä pienemmätkin tasataan""
 

Yhteistyössä