V
Vaimo
Vieras
Miten teillä perheessä päätetään ns. isot hankinnat?
Mies on haikaillut toista autoa jo pitkään, mutta sovimme (tai näin ainakin minun mielestäni), että nyt siihen ei ole varaa.
No, tiedän kyllä, että hän on selaillut koko ajan Saksasta myynti-ilmoituksia, mutta oletin, että autoa ei nyt osteta, vaan katsotaan millaiseksi rahatilanne muuttuu, koska tällaisen keskustelun kävimme läpi.
Tänään hän sitten ilmoitti ostaneensa auton, kun niin edullisesti sai, ettei voinut jättää sinne.
Jäin ihan suu auki, että mitäh?! Eikö juuri sovittu, että ei osteta, mutta hän oli kuulemma sopinut, että ei osteta siinä tapauskessa, jos se on kallis.
Tässä on sellainen lieventävä asianhaara, että rahat ovat hänen, enkä minä sitä autoa edes käytä, eli sinänsä asia ei kuulu minulle lainkaan, mutta jotenkin tuntuu silti hassulta, että kun tässä kuitenkin naimisissa ollaan, niin eikö joku 14 000e:n hankinta ole kuitenkin sitä luokkaa, että siitä pitäisi sopia yhdessä, vaikka kuinka on hänen rahojaan?
No, ostettu mikä ostettu ja täällä siitä saa joka tapauksessa voittoa, jos sen joskus myy, mutta jäin vain miettimään, että onko tällainen carpe diem -meininki miehille yleensäkin tavanomaista? Ja ovatko tunteeni ihan typerät, jos tästä hieman hermostuin (ts. suutuin, että olisi sitä nyt voinut keskustella ensin)?
Tietenkin itsekin teen pieniä hankintoja (0-200e) ilmoittelematta, mutta ei kyllä tuon suuruinen ""heräteostos"" tulisi mieleenikään... eipä tosin olisi rahaakaan.
Mies on haikaillut toista autoa jo pitkään, mutta sovimme (tai näin ainakin minun mielestäni), että nyt siihen ei ole varaa.
No, tiedän kyllä, että hän on selaillut koko ajan Saksasta myynti-ilmoituksia, mutta oletin, että autoa ei nyt osteta, vaan katsotaan millaiseksi rahatilanne muuttuu, koska tällaisen keskustelun kävimme läpi.
Tänään hän sitten ilmoitti ostaneensa auton, kun niin edullisesti sai, ettei voinut jättää sinne.
Jäin ihan suu auki, että mitäh?! Eikö juuri sovittu, että ei osteta, mutta hän oli kuulemma sopinut, että ei osteta siinä tapauskessa, jos se on kallis.
Tässä on sellainen lieventävä asianhaara, että rahat ovat hänen, enkä minä sitä autoa edes käytä, eli sinänsä asia ei kuulu minulle lainkaan, mutta jotenkin tuntuu silti hassulta, että kun tässä kuitenkin naimisissa ollaan, niin eikö joku 14 000e:n hankinta ole kuitenkin sitä luokkaa, että siitä pitäisi sopia yhdessä, vaikka kuinka on hänen rahojaan?
No, ostettu mikä ostettu ja täällä siitä saa joka tapauksessa voittoa, jos sen joskus myy, mutta jäin vain miettimään, että onko tällainen carpe diem -meininki miehille yleensäkin tavanomaista? Ja ovatko tunteeni ihan typerät, jos tästä hieman hermostuin (ts. suutuin, että olisi sitä nyt voinut keskustella ensin)?
Tietenkin itsekin teen pieniä hankintoja (0-200e) ilmoittelematta, mutta ei kyllä tuon suuruinen ""heräteostos"" tulisi mieleenikään... eipä tosin olisi rahaakaan.