Perheen lapsiluku!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tiki78
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tiki78

Vieras
Eli miten teillä on päästy sopuisasti yhteisymmärrykseen lopullisesta lapsiluvusta, vai onko?

Miksi nainen, joka hankkiutuu raskaaksi salaa tuomitaan jyrkästi, ja miestä, joka kieltäytyy tekemästä lapsia asiasta keskustelematta ei? En tietenkään hyväksy itsekään sitä, että hankitaan lapsia ilman toisen suostumusta, mutta eikö periaatteessa kyse ole samasta asiasta? Äärimmäisyyksiä kumpikin.

Meillä on käyty välillä kiivastakin keskustelua mikä jää lopulliseksi lapsiluvuksi. Mies ei suostu keskustelemaan edes ajatuksen tasolla voisiko vielä lapsia tulla, itse taas haluaisin vielä edes yhden. Kolme lasta jo on, enkä minäkään nyt heti uutta vauvaa tahdo, mutta sitten joskus vielä.. Sitähän ei voi tietää mikä tilanne on sitten myöhemmin ja saammeko enää lapsia. Mutta vaikka kuinka selitän miehelle ettei sen tarvitse olla lopullinen päätös, eikä ehdotonta, vaan vain ajatus miltä nyt tuntuu, ei hän suostu asiasta sen paremmin puhumaan. Tämänhetkinen mielepide tuntuu olevan "ei niitä tarvi tulla kun noissakin jo on tekemistä".. EPISTÄ!! :/
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 21.11.2005 klo 12:49 harmaa kirjoitti:
Onneksi sitä ei tarvitse miettiä itse. Kun on naimisiin menty niin lapsia siunaantuu niin monta kuin Luoja näkee parhaimmaksi. :heart: :heart:
nyt 2 mukulaa :heart:


Aivan! :) Ihanaa kun ei tarvi tollasella päätä vaivata. Jokainen lapsi on tervetullut meille! :heart:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 21.11.2005 klo 12:52 hilu kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 21.11.2005 klo 12:49 harmaa kirjoitti:
Onneksi sitä ei tarvitse miettiä itse. Kun on naimisiin menty niin lapsia siunaantuu niin monta kuin Luoja näkee parhaimmaksi. :heart: :heart:
nyt 2 mukulaa :heart:


Aivan! :) Ihanaa kun ei tarvi tollasella päätä vaivata. Jokainen lapsi on tervetullut meille! :heart:

:D ;)
 
Kaikilla kun ei asia mene niin, että kun ollaan naimisissa niin lapsia tulee niin monta kuin on tullakseen..
Olemme mekin naimisissa. Eli miten ne, joilla asia ei ole niin itsestäänselvä, miten olette päässeet sopuun?

-ap-
 
Ennen naimisiinmenoa puhuttiin vähän kahdesta lapsesta ja nyt ne kaksi on. Mies ei halua enempää, mutta minä haluaisin iltatähden sitten kun nää isommat aloittaa koulun. Keskusteltu me ei oikeastaan olla kun aihe on vähän arka tuolle mun miehelleni (meidän molemmat on ns. isintyttöjä ja kovasti roikkuvat hänessä, että tää on ehkä ollu hälle jollain tavalla rankempaa kuin mulle vaikka minä heidän kanssaan kotona päivät olenkin). Ajattelin, että tällä hetkellä paras toimintamalli on se, että aina aika ajoin mainitsen siitä, että itse vielä vauvan haluaisin, että siis mies tietää halustani, mutta muuten ei asiasta keskustella. Palaamme asiaan sitten kun sen iltatähden tekeminen tulee ajankohtaiseksi ja puimme sitten asian perin pohjin ja katsotaan minne suuntaan meidän valinta kääntyy. Luulen, tai toivon, että siinä vaiheessa mieskin on jo unohtanut tän nykyisen leikki-ikäisen arjen ja haluaa taas vauvaa, mutta jos mies ei tosissaan halua sitä kolmatta lasta, niin en sitä silloin halua minäkään. Minä haluan, että me molemmat haluamme lasta eikä niin, että toinen vaan pitkin hampain suostuu kun toinen mankuu...
 
No meillä ajatellaan miehen kans aika samansuuntasesti varmaan muutenki, joten ei oo ollut kauhean vaikeata päästä yhteisymmärrykseen. Meillähän on siis 5 kk:n ikäinen tyttö, joka hänkin on ihan yllärivauva ja kun nyt tuo yksi on jo, niin yksi tai kaksi lisää korkeintaan halutaan, jos siis meille viä lapsia suodaan. Sitähän ei sit me päätetäkään. Mutta molemmille on selvää se, että suurperhettä ei haluta, mutta yksi sisarus ois hyvä lapsella olla.

No, toistaiseksi ei oo kiirettä vielä pikkukakkosta saada aikaan, mutta mieluusti aikasta pienellä ikäerolla itse haluisin lapset saada kuitenki.
 
Neljä on,vitonen tulee jos on tullakseen.Sanoin ukolle leikillä että mitä jos tehään 7 lasta ja sitten ilmotteleekin pikkukasi ittestään,johon se tuumas että sitten ostetaan bussi.Eli ei olla mitään lukua päätetty..
 
Meillä neljä lasta (5½v, 3v, 1v6kk ja 3vkoa). Minä itse 25v, mies 29v.

En tiedä että onko meidän lapset nyt tässä, ainakin nyt tuntuu molemmista siltä että lapsiluku on täynnä. Ehkä tämä johtuu siitä että neljän alle kouluikäisen kanssa arki on välillä aika raskastakin.
 
meillä on nyt 1v2kk vanha poika ollaan nuoria ja aikaa riittää silti poden vauva kuumetta mutta järjen hippunen joka takoo päässäni sanoo että ei viellä, elämä kuntoon koulut loppuun ym.. itse haluisin 2 tai 3 lasta. nyt olen 20v joten voin vaikka vasta 10v jälkeen alkaa tekee uudestaan lapsia joka nyt tuskin käy toteen.. mies ei haluis enään yhtään enempään mutta on mulla tässä 3v aikaa lepytellä sitä että joko alettais yrittää.. :whistle:
 

Yhteistyössä