K
Köyhän perheen lapsi
Vieras
Vanhemmilla ei ollut edes varaa hankkia leluja meille lapsille paitsi luonnosta kerättyjä kiviä, käpyjä, keppejä ja muita sellaisia leluja. Kaikki ruoka hankittiin itse, isä kalasti kotimme lähellä olevasta järvestä kalaa, jota suolattiin myöhempää käyttöä varten, äiti ja me lapset keräsimme metsästä marjoja, sieniä ja syötäviä villikasveja. Onneksi meillä oli pelto, joissa kasvatettiin ruista, jotka äiti jauhoi itse ja leipoi niistä leipiä, jotka äiti kuivasi kivikoviksi, että ne kestivät pitempään. Sen pellon äiti ja isä olivat saaneet äidin vanhemmilta häälahjaksi. Isän vanhemmilta he olivat saaneet muutamia hedelmäpuita ja marjapensaita, josta saimme ruokaa. Äiti kasvatti kellarissa muutamaa kanaa, joista saatiin kananmunia ja oli meillä siellä lehmäkin, josta saimme maitoa. Isä kävi töissä, mutta äidin työtä oli hoitaa meitä lapsia ja kotia, paitsi että äiti oli koko ajan raskaana ja joutui usein lepäämään synnytyksen jälkeen minä takia minä vanhimpana lapsena jouduin jäämään pois koulusta kotiin tekemään kotitöitä. Eikä se koulun käyminenkään ollut kivaa, koska matka kouluun oli ainakin 50 kilometriä ylämäkeä sekä kotoa kouluun että koulusta kotiin. Sen matkan jouduin kulkemaan talvellakin ilman kenkiä keskellä synkkää metsää kantaen selässäni nuorempia sisaruksia ja heti kotiintultua jouduin tekemään kotitöitä ja tekemään läksyjä. Koulua oli joka päivä kello 4-21 ja läksytkin olivat hirveän vaikeita. Heti ensimmäisenä koulupäivänä tuli sellainen läksy, että piti lukea 1000 kirjaa kannesta kanteen, jokaisessa kirjassa oli ainakin 1500 sivua ja ne kaikki piti opetella ulkoa. Äiti vain makasi jatkuvasti saunassa toipumassa synnytyksessä, sauna paloi joka yö ja joka aamu rakennettiin uusi ennenkuin menin kouluun.
