perheneuvola; en voi antaa mitään neuvoja koska lapsenne on NIIN HAASTAVA

[Mrs Shillelagh]

Löytyykö se ongelman ydin aina neuro-puolelta?

Melkein. Tai psykologiselta. Jos ei lapsen, niin omalta. Aina ei kommunikaatio suju omien toimintamallien kangistuneisuuden vuoksi tai siksi, että ei ymmärrä, miksi toinen toimii, kuten toimii. Siinä auttaa ulkopuolisen asiantuntijan konsultaatio. Ei aina tarvitse olla ns. vika.

Ok, hyvä tietää.

 

[v]

Mulla samoja kokemuksia perheneuvolasta. Ihan yhtä tyhjän kanssa kaikki käynnit siellä. Tutkimuksia yms. toistensa perään ja toteemus, et onhan se vähän erilainen kuin muut samanikäset, mut eipä heil oo muuta sanottavaa, kun koittakaa pärjätä. Monesti kysyivät, et miten ite jaksan ja kun sanoin, et eipä täs muuta vaihtoehtoo oo ku jaksaa, ni siihenkin sit vaan, et niinhän se on.

Mutta niinhän se onkin. Ei tuollaiseen ole mitään neuvoja. Tässä yhteiskunnassa pitää kunnioittaa kaikkia ihmisiä yskilöinä. Monissa Aasian maissa häiriköt teloitetaan. Meidän pitää täällä Suomessa vaan kestää kaikenlaiset ihmiset. Harmi vaan, että kaikki muutkin alkavat voida huonosti, kun joutuvat vaan kestämään.

?? Aiemmin toisessa ketjussa sanoit että on väärin että yksilöitä lääkitään ja ohjataan, koska silloin heidän ei anneta olla mitä ovat. Yritä jo päättää.

 

[Mrs Shillelagh]

Mulla samoja kokemuksia perheneuvolasta. Ihan yhtä tyhjän kanssa kaikki käynnit siellä. Tutkimuksia yms. toistensa perään ja toteemus, et onhan se vähän erilainen kuin muut samanikäset, mut eipä heil oo muuta sanottavaa, kun koittakaa pärjätä. Monesti kysyivät, et miten ite jaksan ja kun sanoin, et eipä täs muuta vaihtoehtoo oo ku jaksaa, ni siihenkin sit vaan, et niinhän se on.

Mutta niinhän se onkin. Ei tuollaiseen ole mitään neuvoja. Tässä yhteiskunnassa pitää kunnioittaa kaikkia ihmisiä yskilöinä. Monissa Aasian maissa häiriköt teloitetaan. Meidän pitää täällä Suomessa vaan kestää kaikenlaiset ihmiset. Harmi vaan, että kaikki muutkin alkavat voida huonosti, kun joutuvat vaan kestämään.

?? Aiemmin toisessa ketjussa sanoit että on väärin että yksilöitä lääkitään ja ohjataan, koska silloin heidän ei anneta olla mitä ovat. Yritä jo päättää.

Miksi lääkitä ihmistä, joka ei aiheuta toiminnallaan muille vahinkoa, koska osaa jättää muut ihmiset rauhaan?

 

[Ryysyrannan rinsessa]

Moni muukin asia saa asiat tuolle tolalle kuin neurologiset ongelmat. Liian vähän puhutaan oikeasti unesta, ruokavaliosta, kasvatuksesta sekä sosiaalisista suhteista.

Jos perheessä toinen vanhemmista aiheuttaa esim ärtyneisyydellään jatkuvaa ahdistuneisuutta lapsessa on kuvailemanne ongelmat ihan selviö.

 

[Mrs Shillelagh]

Moni muukin asia saa asiat tuolle tolalle kuin neurologiset ongelmat. Liian vähän puhutaan oikeasti unesta, ruokavaliosta, kasvatuksesta sekä sosiaalisista suhteista.

Jos perheessä toinen vanhemmista aiheuttaa esim ärtyneisyydellään jatkuvaa ahdistuneisuutta lapsessa on kuvailemanne ongelmat ihan selviö.

Meillä on se ahdistuneisuus lähtenyt leviämään pikkuhiljaa lapsesta muihin. Ei vaan huumorintaju meinaa enää riittää.

 

[Ryysyrannan rinsessa]

Moni muukin asia saa asiat tuolle tolalle kuin neurologiset ongelmat. Liian vähän puhutaan oikeasti unesta, ruokavaliosta, kasvatuksesta sekä sosiaalisista suhteista.

Jos perheessä toinen vanhemmista aiheuttaa esim ärtyneisyydellään jatkuvaa ahdistuneisuutta lapsessa on kuvailemanne ongelmat ihan selviö.

Meillä on se ahdistuneisuus lähtenyt leviämään pikkuhiljaa lapsesta muihin. Ei vaan huumorintaju meinaa enää riittää.

Ymmärrän. Tuohan se tilanteen vaikeaksi tekeekin kun ongelma leviää. Kannattaa yrittää saada ensin itseltä se ahdistuneisuus pois, jonka jälkeen kokeilette ruokavalioita lapselle, omegaa, eri vitamiineja.

Esim vitamiinien puutostilat aiheuttaa myös monenlaisia ongelmia, samoin esimerkiksi uniapnea (jos lapsi tuhisee/kuorsaa) on hapensaanti yöllä heikkoa jolloin ongelmat alkaa päivällä.

:hug:

 

[kuulkaas emot]

Jos ei perheneuvolasta saa apua ja lapsi oireilee, niin pyytäkää lääkärin lähetettä lastenpoliklinikalle tutkimuksiin. On mahdollista esim. lastenpsyk.polilla tutkia osastojaksolla, neurologin jne. tutkimukset ja sitten sovitaan jatkot...

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Moni muukin asia saa asiat tuolle tolalle kuin neurologiset ongelmat. Liian vähän puhutaan oikeasti unesta, ruokavaliosta, kasvatuksesta sekä sosiaalisista suhteista.

Jos perheessä toinen vanhemmista aiheuttaa esim ärtyneisyydellään jatkuvaa ahdistuneisuutta lapsessa on kuvailemanne ongelmat ihan selviö.

Ja taas tässä kohdin väitän, että HYVÄ neuropsykkari osaa huomata nuokin asiat ja lähtee liikkeelle nimenomaan noista mainitsemistasi asioista. Ja jos ne eivät auta, mietitään muita mahdollisuuksia.

 

[poipoipoi]

Moni muukin asia saa asiat tuolle tolalle kuin neurologiset ongelmat. Liian vähän puhutaan oikeasti unesta, ruokavaliosta, kasvatuksesta sekä sosiaalisista suhteista.

Jos perheessä toinen vanhemmista aiheuttaa esim ärtyneisyydellään jatkuvaa ahdistuneisuutta lapsessa on kuvailemanne ongelmat ihan selviö.

Hyvä teksti!

Liian harvoin pureudutaan tehokkaasti perusjuttuihin jotka ovat kaiken a ja o. Riittävä uni ja kunnon ruoka. Monilla ei ole hajuakaan mitä ne tarkoittavat käytännössä tai eivät vain viitsi panostaa.

 

[vieras]

Tämä on mielenkiintoinen ketju. Kertokaas vielä, millaisista "oireista" haastavan lapsen kohdalla on kysymys? Meillä 2-vuotias poika ei puhu, mutta raivoaa sitäkin enemmän. Olen ajatellut, että tuo on ihan normaalia tai että jos vain itse jaksaisin/osaisin huomioida paremmin, asiat korjaantuisivat. Mikä on siis se ensimmäinen taho, jonka puoleen voi kääntyä ja mitkä merkit viittaavat tutkimusten tai erityisten apukeinojen tarpeeseen? Pelkään, että neuvolan vastaus on "sellaisia lapset ovat".

 

[vieras]

Jos hän epäili, että kyseessä on jokin neurologinen vika, niin voipi siksi sanoa noin.

 

[vieras]

Meillä käydään 2,5 vuotiaan pojan kanssa melkein viikottain puheterapiassa puheen viivästymisen takia ja tukiviittomat ovat auttaneet ! Nyt lapsi osaa jo pieniä asioita näyttää eleillä eikä aina turhaudu kun sanat puuttuvat. Ollaan käyty tätä ennen haastavan luonteen takia perheneuvolassa mutta ei ollu mitään apua.. Mitään konkreettisia neuvoja en saanut. Voivottelivat vain että koita jaksaa..

 

[poipoipoi]

Jos hän epäili, että kyseessä on jokin neurologinen vika, niin voipi siksi sanoa noin.

Tai sitten äiti on selvästi niin haastava, etteivät edes yritä neuvoa esim riittävän unen ja kunnon ravinnon, kodin ilmapiirin, rauhoittumisen, vanhempien esimerkin ym. merkityksestä kun tietävät sen olevan turhaa...

Silleen niinku että ei kannettu vesi kaivossa pysy. Mut mistäpä mä tietäisin..