mun äiti ollu hoitaja 40 vuotta, nuoria ei kuulemma oo alalle tulossa ja hoitajien keski-ikä on jo korkee. no äiti on aina tykänny, siis pitää olla silleen et on ns. kutsumusammatti, koska palkka ja työolot ei kovinkaan hääppöset.
näin hoitajan lapsena voin sanoo et plussaa on ollu se, et on saanu olla kotona pienenä ja silti ollu aina kavereita, kun on ollu ne hoitolapset.
hoitajalla ei ole koskaan ruoka tai kahvitaukoja, esimerkiksi lasten nukkuessa pitää tiskata, tehdä välipalaa, tai isompien kanssa askarrella ym..
pitää antaa kotinsa käyttöön, hommata lelut, vuoteet, rattaat ym. kun lapset lähtee hoidosta, pitää tehdä ruokahankinnat omalla ajalla.
plussaa se, ettei tarvi aamuisin lähteä töihin. saa vaikuttaa kaikkeen mitä tekee työssään. saa läheiset suhteet muutamaan lapseen. voi pitää omia lapsia kotona, olla kotona kun koululainen tulee kotiin.
työpäivät on pitkiä, vaikkakin nyt on sääntö että 6-18 on perhepäivähoitajan työaika, sen ulkopuolella olevat lapset vietävä vuoropäiväkotiin. ennen äidilläni saattoi olla muksuja 5-23 asti. voi olla myös yksinäistä ja vailla vertaistukea, jos ei asu aluella jossa hoitajia. parasta on tietenki lapset ja yleensä perheet on mukavia!
