Perhepedistä omaan sänkyyn - Kamalaa huutoa!

[Elli77]

Meillä oltiin samanlaisessa silittelykierteessä pojan kanssa, kunnes n. 1 v 3 kk iässä pidettiin unikoulu. Alkuyöt nukkui suht hyvin, mutta aamuyöstä heräili n. tunnin välein, ja vaati aina silittelyä, kädestä pitämistä yms. nukahtaakseen, heräsi sitten taas 1/2-1 h kuluttua uudestaan. Illalla nukkumaan mennessä ei jäänyt sänkyyn yksin, vaan poikaa piti silitellä ja pitää kädestä vaihtelevasti 1/2-1 h.

Meillä lähdettiin siitä ajatuksesta, että poika opetettiin illalla nukahtamaan itsekseen - tajusi sitten kai, että myös yöllä voi nukahtaa itsekseen. Nyt herättää 1-2 kertaa yössä ja rauhoittuu yleensä heti tutin antamisella/pienellä taputtelulla. Illalla jää nukahtamaan itsekseen omaan sänkyynsä.

Vajaan viikon ajan saatiin ravata illalla rauhoittelemassa 10-50 kertaa, ja parina ensimmäisenä yönä poika saattoi yöllä itkeskellä kun ei silitelty ja pidetty kädestä vaan rauhoiteltiin ja mentiin sitten pois huoneesta. Jos itku meni hysteeriseksi otettiin syliin, mutta sitten taas omaan sänkyyn kun rauhottui.

Meille unikoulu (mielestäni kuitenkin hyvin hellävarainen, ei lasta jätetty yksin itkemään) auttoi selvästi koko perhettä, myös poika oli paljon paremmalla tuulella hyvin nukuttujen öiden jälkeen...

Tsemppiä!

 

[mirsu]

Elli: Teidän unikoulu kuulostaa tosi loogiselta. Mä en kans huudatuksia kannata, mutta tossa on ideaa. Ja kyllähän se varmasti niin on, että kun illalla oppii nukahtamaan itekseen niin sit yölläkin osaa nukahtaa ite.

 

[Keiju07]

Annalle vielä kommentoisin, että vaikka päätitkin pitää pienen tauon yrittämisessä, niin kannattaa silti pitää kiinni tuosta, mikä on jo alkanut sujumaan: eli omaan sänkyyn nukuttamisessa. Puolikin yötä omassa pinniksessä on voitto. Meillä muistaakseni meni homma aluksi noin, että ensin oppi nukahtamaan omaan sänkyyn ja jossain vaiheessa yötä päätyi sitten viereemme syömään ja nukkumaan. Sitten syömiset yöllä vähenivät osin omasta tahdosta, osin taisin pitää kiinni siitä, etten tarjonnut rintaa välillä klo 23-05. Viimeiseksi ollaan sitten saavutettu kokonaiset yöt omassa sängyssä ja omassa huoneessa. Ei tosin ilman heräämisiä (neiti nyt 1 v 5 kk), pari kertaa yössä käydään yleensä etsimässä tuttia (mihin 6 tuttia voikin kadota) ja rahoittelemassa takaisin makuulle. Viime aikoina on ollut taas sellaista ilmassa, että haluaa viimeistään aamuyöstä meidän väliin "turvaan". Yleensä ollaan otettu, kun esikoisen kanssa se vielä on mahdollista (kohta loppunee, kun mahavauva on tuloillaan) ja mielestäni näin pienet vielä tarvitsevat halutessaan sitä isän ja äidin turvallista läheisyyttä - öisinkin. Alle kymmeneen kertaan jäävät ne täysin ehjät yöunet, siis välillä klo 20-06. Ja ihan luonnollista se kai onkin.

Tsemppiä jatkoon!

 

[Anna86]

keiju: Juu siitä ollaankin pidetty kiinni että omaan sänkyyn nukutetaan illalla. Puolen yön aikaan on sitten halunnut viereen ja olenkin nyt suosiolla ottanut.l Toiveissa/haaveissa on että joku jerta nukkuukin huomaamattaan omassa sängyssä aamuun asti.. haha, dream on.. :kieh:

Muutama viime yö on kyllä mennyt ihan keturalleen... (Tosin, neiti on kylläkin ollut oksennustaudissa ja sen jälkeen kuumessa, että sekin toki tekee levottomia öitä. ) Mutta neiti on siis heräillyt myös vierestä max. tunnin välein itkemään ja rauhoittuu vasta silittelystä tai sitten pitää ottaa ihan kylkeen kiinni ja hyssytellä, tai antaa tissiä.

Tehtiin meille jo jätti kokoinen perhepeti makkariin että kaikki mahduttais hyvin. Jenkkisängystä jalat pois, ja jenkkipatja ja petari päällekäin, ja viereen jenkin 90cm runkopatja.
Toivottavasti tuo järjestely ei kuitenkaan ole kovin pitkäaikainen...