Perhepeti ongelma

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ei laitoja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Ei laitoja

Vieras
Eli me nukutaan työn(9kk) kans vierekkäin minun isolla sängyllä :)
Mutta sänky on siis perusrunkosänky jossa ei ole päätyjä, sänky on nurkassa, eli toinen sivu ja pääty ovat kiinni seinässä.

Mutta nukumme siis niin, että pää on "avonaisessa" päädyssä ja jalat siis osoittavat seinään. Näin siksi että imetän tyttöä ja yöllä hän ei suostu syömään toista tissiä joten siksi näin päin.

Ongelmani on se että tyttö pyörii kuin väkkyrä..Ei vielä ryömi tai kanttaa tai nouse istumaan vain pyörii , mutta sepä riittääkin...
Eli kun laitan tytön illalla unille ja itselläni täytyy syödä ja tehdä vielä kotihommia niin koko ajan täytyy käydä kyttäämässä että ei tipu! Ja koko ajan huolettaa että pyörii unissaan tai heränneenä ja tippuu.

Oisko niksejä, miten suojata sänkyä?
Muuraamaankaan betonista ei viitisisi alkaa ... :))
 
No oisko nyt kuitenkin, niin että vastataan vain siihen kysymykseen mitnkä esitin :)

Ai nii...tytöllä on kyllä oma sänky, mutta enpä tiennyt että vieressä ei saa nukuttaa ;)
 
Vastasin kysymykseesi, helpointa tilanteessasi on opettaa lapsi nukkumaan omassa sängyssään jos hänellä on toistuva vaara pudota sängystäsi. Sitten, kun hän oppii liikkumaan kunnolla joudut olemaan jatkuvasti vahtimassa ettei hän putoa sängystä (myös yöllä). Jollet halua luopua perhepedistä, joudut luopumaan sängystäsi ja nukkumaan lattiatasossa patjalla.
 
No meillä ei ole tarvinnut luopua perhepedissä (joka meillä takaa parhaimmat unet kaikille), vaikka puolitoistavuotias poika pyörii välillä kuin häkkyrä.
Ensinnäkin on myytävänä sellasia irtolaitoja (maksaa n. 20€) joita voi käyttää, tai sitten tosiaan tekee tyynyistä ja peitoista mahd korkeat ja sen verran tukevat reunat, ettei ne pyörimällä ja pikku tönäisyllä paljoa liiku. Tämä suojaa unipyörimiset, ja sitten taas jos toinen herää uniltaan, niin niitten yli kiipeäminen on vaikeaa, ja laps pitää silloin jo jonkinlaista ääntä että kuulee ja voi mennä paikanpäälle. Näin on meillä toiminut mainiosti...
Ja jos sulla on pikkuselle pinnasänky ja huoneessa tilaa, niin tee siitä sivuvaunu varsinaisen sängyn viereen. Se on niinkun tavallaan reunasuoja kanssa, vaikkei siellä nukkuiskaan, ja jossain vaiheessa voi yötä voi llisätilan toivossa yrittää tuupata toista sinne =)
 
Kylläpä täälä ollaan taas oltu tympeitä vieressä nukuttavaa kohtaa...Meillä tyttö on aina tykännyt nukkua vieressä, mutta osaa myös nukkua omassa sängyssä. Silloin kun ei vielä liikkunut tein juuri niinkuin joku mainitsikin, eli tyynyjä petarin reunojen alle. Kun alkoi liikuskella vähänkin, en enää uskaltanut jättää, koska kokoajan kuulosteli, että eihän vain putoa. Siirryimme siis sellaiseen käytäntöön, että nukutin tytön viereen ja nostin sitten omaan sänkyyn nukkumaan. Nukkui siellä ensimmäiseen syöttöön asti, jolloin otin viereen ja nukkui siinä sitten aamuun asti. Nyt (tyttö 7kk) kokeilimme nukuttaa suoraan omaan sänkyyn ja onnistui helposti, vaikkei aiemmin ole onnistunut. Hän oli siis valmis siihen. Nukahtaa melkein itsekseen, hetken saatan pitää kädestä ja laulaa unilaulun. Mutta ensimmäisellä syötöllä n. kolmen-neljän maissa siirtyy meidän sänkyyn ja posottelee aamuun asti. Meillä myös sänky seinää vasten, mutta tyttö nukkuu minun ja seinän välissä ja pääpuolella siis myös seinä vastassa. Olen kuullut sellaisista laidoista, joita saa ihan runkopatjaan kiinni. Semmoinen voisi teillä olla hyvä just sinne pääpuolelle, ettei siitä tipu, vaikka vieressä nukkuisitkin...
 
Jos teillä on ylimääräisiä patjoja, niin mitenhän toimisi jos laittaisit ne lattialle pystyyn sänkyä vasten laidoiksi ja tukisit jollain tiiviisti siihen. Tämmöisenä hätävararatkaisuna. Tietty varmasti tuollaiset oikeat laidat ovat paremmat, jos sänky on sen mallinen että siihen sellaiset saa kiinni.
 
Mä kanssa olen miettinyt että miten perhepetiläiset saa vauvat/taaperot pysymään sängyssä.Esim jos vauva menee 20:00 nukkumaan ja itse 22-23 niin meidän ryömijä olisi jo lattialla siinä välissä... saattaa puoliunisena lähteä ryömimään ja kerran tuli tyynyesteeni läpi, kaivoi siitä siis itsensä ali. Sen ehdin huomata mutta kerran tuli päälleen lattialle joten ei nukkunut sen jälkeen enää kertaakaan vieressä!

äittä-nimimerkin systeemi kuulosti kyllä ihan järkeenkäyvältä :)
 
Meillä on tuo jaanan pohtima ongelma ratkaistu siten, että tyttö nukutetaan omaan sänkyynsä, joka on meidän sängyn vieressä - toimii siis sängyn laitana- jolloin tyttö on turvassa putoamisilta ja äiti voi hyvillä mielin valvoa vähän pidempään.
 
Meillä on telkkari myös makkarissa ja kun neiti vielä nukkui vieressä, niin mä katselin itse telkkaria siinä samalla. Opetin myös lapsen nukkumaan hetken omassa pinniksessä, jolloin pääsin hakemaan mm. iltapalaa itselleni.
Yksi keino on laittaa pieni este ja esteen päälle lehti yms rapisevaa ja itkari viereen. Jos lapsi lähtee kierimään, niin paperin rapina laukaisee itkarin...
 
jos lapsella on pinnasänky, laita pinnasänky onman sänkysi avonaiseen päätyyn reunaksi. Kun lapsi vielä on seinän puolella ja sinä toisen avonaisen laidan puolella, niin tippuminen alkaa olla jo vähän vaikeampaa.
Koita pikkuhiljaa opettaa vauvaa nukkumaan pää seinää vasten, niin ei pääse niinkään helposti putoamaan.
 
onpa ihmisillä ongelmia ja niihin monimutkaisia ratkaisuja...eikö olisi kaikkein helpointa, jos vauvalla olisi oma pinnasänky vanhempien sängyn vieressä, jossa hän voisi turvallisesti nukkua yksinään (hänet voi nostaa siihen vaikka nukkuvana). vanhempien ollessa paikalla vauva voi sitten tarvittaessa tulla viereen / väliin. lattialle sängyn viereen voi vielä laittaa patjoja tai tyynyjä pehmikkeeksi putoamisen varalta.
 
Meillä oli sama ongelma vauvan opittua ryömimään. Tehtiin sitten niin, että nukutin vauvan viereen ja nostin nukkuvana pinnikseen, jos en aikonut itse vielä mennä nukkumaan. Sitten kun itsekin menin sänkyyn, vauva yleensä heräsi (joko mun sänkyyn kiipeämisen aiheuttamaan rapinaan tms tai sitten pian muuten vaan syömään) jolloin nostin vauvan viereen ja sai jäädä siihen loppuyöksi. Pienempänä ei omaan pinnikseen nostaminen onnistunut, vaan heräsi aina lähes heti. Isompana ehkä kuitenkin uni on jo sen verran sikeämpää, tai vauva oli muuten valmis nukkumaan alkuyön tunnit itsekseen, niin alkoi edellämainittu järjestely onnistua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äly älä jätä:
onpa ihmisillä ongelmia ja niihin monimutkaisia ratkaisuja...eikö olisi kaikkein helpointa, jos vauvalla olisi oma pinnasänky vanhempien sängyn vieressä, jossa hän voisi turvallisesti nukkua yksinään (hänet voi nostaa siihen vaikka nukkuvana). vanhempien ollessa paikalla vauva voi sitten tarvittaessa tulla viereen / väliin. lattialle sängyn viereen voi vielä laittaa patjoja tai tyynyjä pehmikkeeksi putoamisen varalta.

Mutta kun meillä on ollut vauvan oma sänky meidän sängyssä kiinni alusta asti, vauva ei siellä vain ikinä suostunut nukkumaan...
Alussa oli niin, että jos olin pitemmällä kuin 10cm, vauva heräsi heti. Eli siis ensimmäiset 6kk nukkui todellakin nenä kiinni minussa. Sen jälkeen sinnikkäällä yrityksellä onnistuin jo pakittamaan lapsen nukahduttua hiukka kauemmas, mutta jos yritin poikaa siirtää niin heräsi samantien. On siis tosi herkkäuninen. Nyt kun on 1,3v, niin voin jo ekaksi unijaksoksi nostaa hänet ilman että herää omaan sänkyynsä, ja pääsen siis itsekin pois makuuhuoneesta, jee :) Mutta tämäkin vaati monen kuukauden yrityksen.
Joten monimutkasiin ratkaisuihin on kyllä yleensä syynsä. Kaikilla kun ei ole samanluonteiset ja tyyppiset lapset. Saati samalla lailla nukkuvat...
 
Laittakaa ne lapsenne nukkumaan omiin sänkyihin. Tuollaiset perhepedit ovat ihan älytön tapa. Mitä helvetin haittaa sille lapselle on, jos se nukkuu omassa sängyssään? Mites muuten parisuhde? Itse ainakin haluamme rakastella omassa sängyssä, eikä s eoikein onnistu lasten ollessa samassa sängyssä.
 
Aina ne on vaan lasten temperamentit ja luonteet. "vauva ei suostu nukkumaan omassa sängyssään". Siis anteeksi vain uteliaisuuteni, mutta kysyttekö te siltä vauvalta, että huvittaako hänen majesteettiaan nukkua omassa sängyssä vai äidin vieressä? Ja mitäs myöhemmin, pyydättekö ruokapöydässä puheenvuoron riehuvalta kolmivuotiaalta?

Katsokaa peiliin, ei se syy ole lapsessa. Pientä vauvaa on luonteesta ja temperamentista riippumatta erittäin helppo ohjailla, jos vaan pitkäjännitteisyyttä ja päättäväisyyttä löytyy.

 
Alkuperäinen kirjoittaja voetaevas:
Aina ne on vaan lasten temperamentit ja luonteet. "vauva ei suostu nukkumaan omassa sängyssään". Siis anteeksi vain uteliaisuuteni, mutta kysyttekö te siltä vauvalta, että huvittaako hänen majesteettiaan nukkua omassa sängyssä vai äidin vieressä? Ja mitäs myöhemmin, pyydättekö ruokapöydässä puheenvuoron riehuvalta kolmivuotiaalta?

Katsokaa peiliin, ei se syy ole lapsessa. Pientä vauvaa on luonteesta ja temperamentista riippumatta erittäin helppo ohjailla, jos vaan pitkäjännitteisyyttä ja päättäväisyyttä löytyy.

No sinäpä olet sitten niin pätevä, että saat kaikki lapset muokattua samanlaisiksi, ja kylläpä kaikilla on sitten maailmassa mukava elää ja olla kun olemme toistemme peilikuvia :)

Lisäksi, yhdelläkään lapsella ei ole esim 5kk kestävää koliikkia, joka saattaa hiukka vaikuttaa nukkumisiin ja tottumuksiin, kaikki vaan samalla lailla nyt sinne pinnasänkyyn, koska kyse on vain vanhempien päättämättömyydestä ja laiskuudesta kiinni.
Onneksi meillä on noin päteviä ihmisiä täällä maapallolla kuin sinä. Emmehän muuten tietäisi miten pitää elää....
En meinaan ollut tiennyt että 3kk ja 3vuotiastakin voi käsitellä täysin samalla tavalla (vertasit vauvaa riehuvaan 3-vuotiaaseen) . Eli jos 3kk vanha huutaa, niin tahallaan kiukuttelee vanhemilleen ja ruotuun vaan sellanen ja sängyssä annetaan parkua. Kiitos näistä viisaista neuvoista. Nyt tiedän jälleen miten toimia lasteni kanssa.
 
ontakaa nyt hyvät ihmiset toisillanne olla eri mielipiteet... täällä niitä ette pysty muuttamaan vain riitelemään...
toiset ovat jo päätyneet eriratkaisuun kuin te, miksei antaisi asian nyt vain olla.
 
On se kumma kun ei anneta lasten olla lapsia. Ja kaiken huippu oli et lapsi omaan sänkyyn et voidaan rakastella. Nauttikaa nyt hyvät ihmiset niistä pienokaisistanne, ne ovat kuitenkin vaan hetken pieniä, ja vielä tulette kaipaamaan sitä suloista tuhinaa vieressä.
 
Kirjoitinko jossain vaiheessa, että tarkoitukseni on muokata kaikki vauvat ja lapset samanlaisiksi? Entä missä vaiheessa vertailin 3-kuista ja 3-vuotiasta? Vaikka kuinka tavasin tekstiäni, niin en löytänyt mainitsemiasi kohtia. Ja mikä ihmeen 5kk koliikki? Ei löydy mun tekstistä. Ja mistä sä ton revit, että mä annan 3kuisen huutaa sängyssään ja olen sitä mieltä, että vauva kiukuttelee. Hei haloo arvon Sanni. Onko sulla taipumus kuvitella asioita..?

Vai halusitko vaan tahallasi käsittää väärin ja haastaa riitaa?

Yst. terv.
Voetaevas
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sanni:
Alkuperäinen kirjoittaja voetaevas:
Aina ne on vaan lasten temperamentit ja luonteet. "vauva ei suostu nukkumaan omassa sängyssään". Siis anteeksi vain uteliaisuuteni, mutta kysyttekö te siltä vauvalta, että huvittaako hänen majesteettiaan nukkua omassa sängyssä vai äidin vieressä?
-Tästä päättelin, että sinun mielestäsi kaikkien vauvojen pitää nukkua omassa sängyssä (muokkaat lapset samanlaisiksi). Lapsen luonteeseen ja siihen missä hän nukkuu, vaikuttaa myös aika paljon se, onko sille esim koliikki vai ei (siitä 5kk koliikkimaininta).
Jos lapsi vihdoin tuntien huutamisen jälkeen nukahtaa viereen/syliin, hyvin harva alkaa sitä omaan sänkyyn siirtämään, ja on myös todennäköisempää, että hän siinä vieressä näin ollen tulee pitemmänkin aikaa nukkumaan.

Ja mitäs myöhemmin, pyydättekö ruokapöydässä puheenvuoron riehuvalta kolmivuotiaalta?
-Tässä ketjussa voi olla myös esim 3kk vanhojen vauvojen vanhempia, ja tässähän suoraan vertaat vieressä nukkuvan lapsen (majesteetin) oloa, 3-vuotiaan kiukutteluun. En ymmärrä miten ne liittyy toisiinsa. Jos nyt pidän 3kk vanhaa lasta vieressäni enkä laita pinnasänkyyn, miten se tarkoittaa, että sama lapsi saisi 3-vuotiaana tehdä mitä vaan?

Katsokaa peiliin, ei se syy ole lapsessa. Pientä vauvaa on luonteesta ja temperamentista riippumatta erittäin helppo ohjailla, jos vaan pitkäjännitteisyyttä ja päättäväisyyttä löytyy.

En todellakaan myöskään ymmärtänyt väärin. Ymmärsin ihan oikein, että sinun mielestäsi lapsen luonnetta ja tempperamenttia ei sovi kunnioittaa, vaan kaikkien kuuluu tehdä samalla tavalla; sinun tavallasi...
Ymmärrätkö nyt jo tämän selityksen myötä omaa tekstiäsi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja aamu:
On se kumma kun ei anneta lasten olla lapsia. Ja kaiken huippu oli et lapsi omaan sänkyyn et voidaan rakastella. Nauttikaa nyt hyvät ihmiset niistä pienokaisistanne, ne ovat kuitenkin vaan hetken pieniä, ja vielä tulette kaipaamaan sitä suloista tuhinaa vieressä.

Miten lapsi lakkaa olemasta lapsi jos se nukkuu omassa sängyssään?
Kyllä isä ja äiti jatkavat oloaan miehenä ja naisena lasten syntymänkin jälkeen, joten musta oli ihan aiheellinen kysymys toi että miten nämä "puuhat" hoidetaan perheessä jossa kaikki nukkuvat samassa sängyssä?
 

Yhteistyössä