Perhepetipropagandan uhri?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Niksuliini79
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
:hug: Meillä nukuttiin 4 ekaa kuukautta perhepedissä, mutta "huonosti". Siis musta oli itse asiassa ihana nukkua vauvan vieressä ja vieläkin hiukan ikävöin, mutta kun sekä minä että vauva olemme tosi herkkäunisia, niin kumpikin heräiltiin sitten pienimpäänkin liikahdukseen. Ja aina kun vauva heräsi, halusi tisua a) koska tuoksun voimakkaasti maidolle b) koska opetin nukahtamaan tisulle.
Meillä heräiltiin 5-9 kertaa yössä, ja aina rauhoittui vain tisulla.
Sitten luin Pantleyn Pehmeä matka höyhensaarille, ja laitoin vauvan nukkumaan meidän sängyn jalkopäässä olevaan pinnikseen, ja kas kummaa, kun nyt nukkuu putkeen 5-8 tuntia yössä. Viime yönä esim. vain yksi imetys, 2 on kuitenkin normaalia, eikä mua haittaa lainkaan, kun on vielä niin pieni ja kiinteitä vasta aloitellaan. Ja näemmä jos harjoittelee uusia taitoja, niin heräilee useammin, mutta se nyt on normaalia ja menee parissa päivässä ohi.
Eli meillä rauhoittui nuo yöt, kun opetin vauvan nukahtamaan itsekseen. Tuo Pantleyn kirja neuvoo kuinka tehdä se ilman vauvan itkettämistä, tosin silloin saattaa kulua kauemman aikaa kuin esim. tassutuksen avulla. Meillä oppi, että tissin kanssa ei enää nukahdeta parissa yössä, aina kun itki, otin syliin ja panin sänkyyn vasta kun oli rauhoittunut, tosin itki vain pari kertaa ja rauhoittui heti, vauva niin pieni, että oppii uudet systeemit nopeammin, itse en olisi pystynyt itkettämään.
Päivällä nukutin kantoliinaan, koska vaikea saada päikkäreitä nukkumaan sängyssä edes tissin avulla, nyt sitten nukahtaa pinnikseen päivälläkin kovan silittelyn ja taputtelun tuloksena. Mutta siis ilman itkua, jos ei rauhassa mene pinnikseen, niin annan nukkua kantoliinassa.
Koskaan ei kannata nukuttaa vauvaa eri paikassa kuin missä vauva sitten herää, koska silloin reppana vain pelästyy, että mihin ihmeeseen on joutunut.
Joka tapauksessa eräs psykologiystävä käytti myös tuota tassutusta, ja vauva oppi nukkumaan läpi yön kahden yön jälkeen. Nyt ovat kaikki onnellisia, niin vauva kuin vanhemmat.

Ja ihan psykologiselta kannalta on mielestäni hyvä, jos ei rauhoita vauvaa aina tissillä, koska muuten vauvasta voi kasvaa sellainen lohtusyöjä, jolle ruoka ei ole enää ruokaa vaan jotain muuta.

Tosi paljon tsemppiä, oot joutunut tosi paljon jaksamaan, toivottavasti pian saat levätä enemmän! :hug:
 
meijän pieni nukkuu pinniksessä joka on ns." sivulaivana" kiinni meijän sängyssä. En pystyis nukkumaan sillai että on ihan samassa sängyssä, oon niin herkkäuninen. Tyttö on nyt 2 kk ja oon ajatellu et ehkä kuukauden päästä pistetään sänkyyn laita ja siirretään se kauemmas meijän sängystä. Ja sit siitä kuukauden/parin päästä omaan huoneeseensa. Saa nähä miten käy. Mut älä tunne huonommuutta siitä et haluat nukkua hyvin! Se on jokaisen perheenjäsenen oikeus - hyvät yöunet. Tsemppiä kovasti!

Mä saan huono äiti -syndrooman kun imetys ei enää meinaa onnistua. ;) Siinäpä se toinen kiistakapula. :laugh:
 
Juu, pitäis muistaa, että me ollaan kaikki maailman parhaita äitejä omalle kakarallemme =) Joku raja on lapsentahtisuudellakin, ja sen rajan pitää jokaisen äidin vetää oman jaksamisensa perusteella.

Mä nukun nykyään aina korvatulpat korvissa, kuulen tosi hyvin kaikki isommat äänet, mutta en joka tuhausta/liikettä.

Narinasta: se on ihan normaalia, meilläkin välillä naristaan, tosin yleensä "narisee itsensä uneen" autossa. Eli kokeilepas antaa narista itsensä uneen. Ei se tarkoita, että vauva olisi onneton, kyllä sitten itketään, jos ei ole hyvä olla. Narina on... no, narinaa ;)

Ja sitten, kun oot valmis, niin teet päätöksen, ettei enää tissillä nukuteta. Ihan senkin takia, ettei vauva hämmenny, kun joskus saa nukahtaa tissille ja joskus ei.

Tuossa Pantleyn kirjassa korostetaan nukkumaanmeno-rituaalien tärkeyttä, ja meillä ne ovat helpottaneet tosi paljon tuota nukuttamista. Perhepetiin mentiin huutaen, nyt rituaalien avulla pinnikseen mennään hiukan jokellellen tai sitten ihan hiljaa.

Eli kun on käyty iltapesulla, vaihdettu pyjama ja luettu tuutulauluja ääneen ja otettu iltatisu, niin halin hiukan seisaaltaan, siinä joskus mulle hiukan höpöttää jotain ja halaa (no ei kai oikeesti, mutta paneepahan käden kaulan ympäri) ja kun paan pinnikseen, niin on yleensä hyvin rauhallinen, koska kaikki noi rutiinit ovat valmistaneet tulevaan, vauvat tykkää ennakoida asioita. Ja nykyään jos herää pari tuntia imetyksen jälkeen eli ei liian nälkäisenä, niin "leikkii" pinniksessä aika kauankin ihan itsekseen ennen kuin alkaa kutsua luokseen. Eli tosiaan viihtyy hyvin pinniksessä. Mä oonkin aina laittanut säännöllsiesti pinnikseen parin lelun kanssa ja antanut olla siellä niin kauan, kunnes on alkanut valittaa, eli ei ole mitään epämiellyttäviä muistoja pinniksestä, vaan pitää sitä "kivana" paikkana.

ElinaMaria: Joo, onhan imetys hieno juttu, mutta kyllä tietyissä piireissä mennään imetyspropagandassa ihan yli. Just siksi, että siitäkin sitten äidit ottaa stressiä. Itse tykkään imettää ja imettäisin mielelläni hiukan yli vuodenkin, mutta jos siinä tulisi ongelmia, niin en kyllä suostuisi ottamaan asiasta stressiä, kun on tässä äitiydessä stressiä ihan tarpeeksi jo muutenkin. =)
 
Niin ja mä imetän vaan istualtaan nojatuolissa, en enää makuultaan isossa pedissä lainkaan. Käy rankaksi, jos syö 3 krt yössä, mutta viimeaikoina tosiaan 1-2 kertaa, eikä se mua haittaa.
 
jos vauva herää raapimaan, onko kaikki kunnossa? viileällä vedellä pesu, tumput kädessä, jos kutisee pahasti niin lääkettä siihen, onko löytynyt jokin rasva joka tehoaa ihottumaan?
 
Heippa lentoemo! Pikästä aikaa näillä sivuilla ja huomasin sinun viestistäsi, että teemme monia asioita samoin: minäkin syötän istualtaan (alusta asti syötin öisin nojatuolissa makkarissa) ja käytän korvatulppia.

Ja Niksuliini: meidän 7,5-kuinen on nukkunut alusta asti omassa pinnasängyssä meidän sängynpäädyssämme. Kehdossa hän itki ja ja perhepetiin en häntä halunnut muutaman yön jälkeen, sillä en saanut nukuttua, kun pelkäsin vauvan putoavan tai saavan osumia. Varmasti pikkuisemme on saanut silti tarpeeksi läheisyyttä ja rakkautta, sillä hänestä on kasvanut aivan ihana, reipas, hymyilevä ja ikäisekseen itsenäinen poika.

Pinnasänkyyn nukuttamista edeltävät meilläkin aina tutut rituaalit. Viimeisenä imetän hänet nojatuolissa ja siirrän hänet sänkyyn vielä hereillä ollessa. Annan hänelle käteen pehmolelun ja poistun huoneesta. Usein hän juttelee lelulleen vielä kotvasen ennen kuin nukahtaa. Yöpuulle käyminen ei yleensä itketä häntä, mutta joskus hän protestoi päiväunille käymistä itkemällä rajusti ja silloin olen katsonut parhaaksi ottaa hänet pois ja takaisin leikkimään. Vaikka varoitellaan, että itkevää lasta ei saisi ottaa pois sängystä, vaan hänet pitäisi tyynnyttää paikoillaan, olen todennut, että jos lapsi ei ole tarpeeksi väsynyt, ei häntä mitenkään saa tyyneksi. Mielestäni lapsi ei ole alkanut käÿttää itkua hyväkseen päästäkseen pois sängystä, vaikka hänet onkin otettu syliin lohdutettavaksi ja laitettu sitten uudelleen sänkyyn. Varmaan vqin kokeilemalla löydät teille sopivan tavan toimia.

Kuivasta ihosta vielä: meidän poikamme iho reagoi voimakkaasti ilmeisesti liian tiuhaan kylpyyn tai johonkin ruoka-aineeseen. Vähensimme peseytymisen yhteen kertaan viikossa - pelkkä vesi tai tippa kylpyöljyä. Sen lisäksi tehorasvaus Humektanilla ainakin pari kertaa päivässä (neuvola suositteli rasvaa). Kappas vain, auttoi. Luulin jo, että pojalla on atooppinen iho, mutta tuo Humektan perusvoide olikin mitä mainioin.
 
Metsätottu: kiva lukea kuulumisiasi pitkästä aikaa!

Meillä kanssa jostain syystä vaikeampi mennä päikkäreille kuin iltaunille, pitää varmaan kehittää kunnon rituaali noille päikkäreillekin. Joskus kyllä näyttää olevan vaan liikaväsymysitkua, nyt oon pari kertaa kokeillut, että rauhoittuuko silittelemällä pinnikseen, vaikka kitisisi, ja nukahtaa suunnilleen samalla hetkellä, kun pää on patjassa :) Mutta on parantuneet paljon myös nuo päikkärit, ennen nukuttiin max 45 minsaa useamman kerran päivässä nykyään 1,5-3 tuntia kerrallaan!
 
Niksuliini Meillä nyt >5 kk juuri tänään neuvolassa "tyytyväiseksi lapseksi" tuomittu omassa pinnasängyssääm ja vieläpä omassa huoneessaankin nukkuva nauravainen pikku prinsessa =) Ensimmäiset 2 kk nukuttiin perhepedissä vaikka olin vannottanut että en mokomaa halua, no kuinkas kävikään ja olihan se imettäminen niin helppoa, mutta toisaalta koin että vanhempien yöunen ja toisaalta myös parisuhteen 'hoidon' kannalta pinnis olisi meidän ratkaisu. Siirtyminen onnistuikin 2 kuisena täysin kivuitta ja lisäbonuksena kaikkien yöuni parani ja vauvan unipätkät piteni.
Vauva nukkuu kotona ollessa kaikki unet omassa pinniksessä yksiä vaunupäikkyjä lukuunottamatta. Hän saattaa jodlailla siellä hetken tuutulaulujen tahtiin, mutta nukahtaa sitten nallejensa keskelle. Samoin herätessään juttelee useinkin pitkät pätkät ennen kutsuhuutoa, välillä menen jo itse vastaan ja jutellaan hetket hymyilevän vauvan ollessa pinniksessä ja saatan itse touhuta jotakin ja jutskailla hänelle.

Yöunet nukutaan 8-10 tuntia putkeen, aamumaito ja unet jatkuu vielä kolmisen tuntia. Toisinaan otan neidin aamumaidolta viereeni kun mies on lähtenyt töihin. Halipulaa ( ??) tyydytellään sitten päivät pitkät :)

Näin siis meillä. Tehkää tekin niinkuin juuri teille on parasta :hug:

Hyviä vointeja!!
 
Must tuntuu kans, et meil yöunet paranis jos nukkuis eri huoneessa. Mut meil on kaksio eikä oikein järkevästi saa järjestettyä sitä. On siis kuuskin tuntia nukkunu putkeen, mut vaan kaks niistä sillon ku me vanhemmat ollaan kans nukuttu. Eli ain heräilee parin-kolmen tunnin välein jos me siel nukutaan.
 

Yhteistyössä