Toggle sidebar

Perhetyöntekijä - mikä pettymys.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "emmiliina"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
E

"emmiliina"

Vieras
Minulla oli raskauden aikainen masennus, josta valittelin neuvolassa. Sen johdosta meillä käy nyt, kun vauva on siis syntynyt, perhetyöntekijä.

Olenkohan ainoa joka on todella pettynyt tähän touhuun? Vai onko meillä vääränlainen perhetyöntekijä? Minulla on siis kaksi vanhempaakin lasta, mutta silti hän kuvittelee että vauva on eka vauva jota hoidan. Neuvoo vaipan vaihdossa, vauva 5vkoa, syöttämisessä, ja vaikka heitin vähän vitsinä että kyllähän nuo kaksi muutakin ovat selvinneet mun käsittelystä, niin ei tajunnut vinkkiä... Sitten hän on tosi uskonnollinen, me ollaan ateisteja, ja kritisoi jopa sitä, ettei aiota kastaa vauvaa. Ja kapalointi on tosi "epäkristillinen"(?) tapa. Eikös se Jeesuskin kääräisty myös kapaloon heti synnyttyään..?? Meillä kun vauva nukkuu tosi hyvin kapaloituna, putkeen jopa 5h, niin en varmana siitä luovu!

Mitenköhän nyt, kehtaiskohan sitä sanoa että haluan vaihtaa työntekijää? Ahdistaa jo valmiiksi kun tietää että huomenna se taas tulee.:(
 
Nykyään perhetyö on sitä, että perhetyöntekijä tulee "opastamaan" uusavuttomiksi leimattuja äitejä. Et ole ainoa joka on pettynyt, samaa ongelmaa koki siskoni ja ystävättäreni. Siskolla syntyi kolmas lapsi tiheällä ikäerolla (ehkäisy oli pettänyt, ei suunniteltu lapsi siis) ja puolison mielenterveys oli pettämässä. Perhetyöntekijä tuli sitten kolmen lapsen äitiä neuvomaan miten rutiinit ovat tärkeitä ja kannattaa nukuttaa lapsi niin ja näin yms kun oikeasti olisi tarvinnut lisäkäsiä, joku olisi ulkoiluttanut isompia lapsia yms.

Ystävättärelleni syntyi esikoinen, hän oli alusta asti yh ja koki tarvitsevansa vähän tukea. Jos joku olisi voinut kaupassa käydä tai tehdä tiskit, kun hän vielä toipui synnytyksestä. Perhetyöntekijä tuli ja olisi opettanut miten kaupassa käydään, miten kannattaa tehdä kauppalista, mistä löytää reseptejä ruokiin yms :headwall: Tällaista ajattelin 36-vuotiaalle naiselle opettaa.

Ilmeisesti sosiaalitoimessa kuvitellaan, että ainoat avuntarvitsijat ovat elämänhallintaongelmaisia, sellaisia, jotka tarvitsisivat omaa "äitiä" vielä opettamaan elämän perusasioita. Tosiasia on, että jokainen perhe tarvitsee jonkunlaista tukea uuden vauvan myötä. Suurin osa saa sitä suvulta ja kavereilta, mutta joskus avuntarve on niin suuri, ettei se riitä. Se ei tarkoita, että olisi täysin avuton ja idiootti. Elämä nyt vaan tuo tullessaan kaikenlaista. Sairauksia, yllärilapsia, avioeroja yms.

Mutta siis joo, litanian loppuun: Perhetyössä ei ole edes tarkoitus auttaa perhettä mitenkään konkreettisesti. Sitä apua saa palveluseteleillä. Perhetyön tarkoituksena on opettaa uusavuttomia äitejä miten pidetään kiinni rutiineista, miten laitetaan ruokaa ja miten vauvaa hoidetaan.
 
Ihmettelen suunnattomasti mikä niiden funktio on, kun tullaan toisen - tässä tapauksessa masentuneen - ihmisen kotiin kritisoimaan kaikkea. Ai perkele kun auttaakin. Koti on pommin jäljiltä, no niin se useasti on kun talossa on kolme alle 4-vuotiasta, kapalo on huono juttu, eikä ole jos vauva nukkuu siinä kuin uppotukki, herranjestas, taidan lopettaa koko homman...
 
[QUOTE="huoh";24673147]Nykyään perhetyö on sitä, että perhetyöntekijä tulee "opastamaan" uusavuttomiksi leimattuja äitejä. Et ole ainoa joka on pettynyt, samaa ongelmaa koki siskoni ja ystävättäreni. Siskolla syntyi kolmas lapsi tiheällä ikäerolla (ehkäisy oli pettänyt, ei suunniteltu lapsi siis) ja puolison mielenterveys oli pettämässä. Perhetyöntekijä tuli sitten kolmen lapsen äitiä neuvomaan miten rutiinit ovat tärkeitä ja kannattaa nukuttaa lapsi niin ja näin yms kun oikeasti olisi tarvinnut lisäkäsiä, joku olisi ulkoiluttanut isompia lapsia yms.

Ystävättärelleni syntyi esikoinen, hän oli alusta asti yh ja koki tarvitsevansa vähän tukea. Jos joku olisi voinut kaupassa käydä tai tehdä tiskit, kun hän vielä toipui synnytyksestä. Perhetyöntekijä tuli ja olisi opettanut miten kaupassa käydään, miten kannattaa tehdä kauppalista, mistä löytää reseptejä ruokiin yms :headwall: Tällaista ajattelin 36-vuotiaalle naiselle opettaa.

Ilmeisesti sosiaalitoimessa kuvitellaan, että ainoat avuntarvitsijat ovat elämänhallintaongelmaisia, sellaisia, jotka tarvitsisivat omaa "äitiä" vielä opettamaan elämän perusasioita. Tosiasia on, että jokainen perhe tarvitsee jonkunlaista tukea uuden vauvan myötä. Suurin osa saa sitä suvulta ja kavereilta, mutta joskus avuntarve on niin suuri, ettei se riitä. Se ei tarkoita, että olisi täysin avuton ja idiootti. Elämä nyt vaan tuo tullessaan kaikenlaista. Sairauksia, yllärilapsia, avioeroja yms.

Mutta siis joo, litanian loppuun: Perhetyössä ei ole edes tarkoitus auttaa perhettä mitenkään konkreettisesti. Sitä apua saa palveluseteleillä. Perhetyön tarkoituksena on opettaa uusavuttomia äitejä miten pidetään kiinni rutiineista, miten laitetaan ruokaa ja miten vauvaa hoidetaan.[/QUOTE]

Näin sen vähän ajattelinkin. Mutta mullakin on jo kaksi vanhempaa, iloista, tervettä lasta, joten kai olen joskus jotain osannutkin...!

Käskin eilen tätiä viemään vauvan ulos vaunuilla kun iskä vei isommat lapset puistoon, anoppi the terveystarkastaja tulee perjantaina, ja ajattelin että saan siivottua rauhassa. Mitä vielä, täti piti mulle esitelmän siivoustavoista ja -aineista. Minä mitään saanut siivottua.

Siis itsekin olen 31-vuotias, muuttanut pois kotoa 17-vuotiaana, joten kyllä tuo siivoaminen on aika tuttua puuhaa.....
 
En todellakaan odottanut siivousapua, vaan juuri tuollaista lastenhoitoapua, en neuvoja miten niitä hoidetaan. En ikinä haluaisi että joku muu siivoaisi minun kotonani... Mutta kun tuo täti puhuukin niin alentuvasti, eikä ole kuin max 5v itseäni vanhempi.:/
 
Kerran pyysin perhetyöntekijän meille ja kerroin väsymyksestä kahden pienen kanssa niin hän kirjoitteli ylös tiuhaan tahtiin kaiken kertomani ja hymähteli itsekseen. Sitten hän kertoi että tulee ensi kerralla sitten näyttämään miten laitetaan 2-vuotias oikealla tavalla nukkumaan. Vaikka siis juuri sen osaan. Minulla ei ollut sitten aikaa siihen toiseen kertaan, koska tunsin että apu tulee juuri hänen määrittelemällään tavallaan, eikä ole sellaista apua joka auttaa jaksamaan oikeasti. Hänen silmissään olin todella avuton, kun valittelin uhmaikääkin jne. ja perhetyöntekijällä ei todellakaan ollut omia lapsia. Olisin vain kaivannut oikeaa apua jaksamiseen mutta se siitä.
 
Meillä käy myös perhetyöntekijä neuvolasta (EI sossun kautta). Ja me ollaan oltu tyytyväisiä. Meillä kemiat natsaa vaikka on mua ainakin 10 vuotta vanhempi nainen (itse yli 30) Jutellaan asioista ja yritetään saada miehen kanssa arki sujumaan 4 lapsen kanssa... Musta on ollut erittäin hyvä että on välillä aikuistakin juttuseuraa kenen kanssa asioista voi avoimesti keskustella, kavereita kun ei vallitettavasti ole. Mutta sinun tapauksessasi en heittäisi vielä toivoa, vaan pyytäisin ENSIN vaihtamaan työntekijää ja sitten vasta harkitsemaan palvelun lopettamista. :)
 
Minulla kävi muutaman kerran perhetyöntekijä kun sen neuvolan kautta sain ilmaiseksi.
Ajattelin että saan sen ajan itse toipua ja levätä kun oli sen verran rankempi tuo synnytyskin ja saisin ehkä siivoiltuakin kun meillä ei sukua täällä asu kuka hoitasi vauvaa ja sisarusta.
Perhetyöntekijä tuli ja olisi istunut sohvalle,
minä puin niin isomman sisaruksen kuin vauvan valmiiksi ja laitoin tuon ihmisen ulos puistoilemaan.
Lähti toki lasteni kanssa mutta ei kovin mielellään.
Seuraavan kerran kun pyysin heitä meille tulemaan oli vastaus tuolta ettei he laita meille perhetyöntekijää koska meidän perhemme ei sitä tarvitse
(lue emme ole lastensuojelullisessa tarpeessa)
Koetin perustella tarvetta rankalla synnytyksellä, lapsen koliikilla miehen epäsäännöllisillä työajoilla jolloin miehestäkään ei juuri apua ja sitä kun tämän palvelun kaupunkimme kuitenkin haluaa tarjota ilmaiseksi jokaisen alle 1v lapsen perheeseen.
Vaan emme saaneet apua.

Nyt kun itse ajattelin että töitä pitäisi kotiäitiyden jälkeen etsiä niin taidampa lukasta itseni tuohon hommaan kun on niin helppoa, luen lehtiä sohvalla ja kertoilen kuinka joku asia pitää tehdä ja jos joku asiakas ei ole aivoton ja osaa nämä perus asiat,
saan töissäni nostaa palkkaa ja olla jalat sohvalla.
 
Meillä kävi aikoinaan ensimmäisen synnyttyä perhetyöntekijä pari kertaa, paasasi siitä, ettei vauvaa saa pitää sohvalla ilman tukityynyä (ettei tipu lattialle ) ja ihasteli kovaan ääneen imetystäni. (Alunalkaen tuli käymään siksi, ettei meillä ole minkäännäköistä tukiverkkoa ).

Parin kerran jälkeen hermostuin hänen sohvalla istumiseen ja tuijottamiseen, joten sanoin, että nyt riittää, meille et enää tule. Ymmärti kerrasta, enkä ole häntä enää nähnyt.

Muutamaa vuotta myöhemmin oltiin miehen kanssa "pulassa" vilkkaan lapsen kanssa ja saatiin kaupungilta apua (millähän nimellä sitä tätiä kutsutaan? ). Pari eri "lastenhoitajaa" , "avustajaa" (avoimen päiväkodin kautta ) tulivat käymään meillä kerran viikossa.

Leikittivät lapsia, kun siivoilin ja juteltiin siinä samalla. Oma elämäntilanteeni muuttui, joten yhteistyö lopetettiin, mutta tarkoituksena olisi ollut, että olisivat tulevaisuudessa käyttäneet lapsia ulkona yms. että itse olisin saanut rauhassa siivota tai käydä asioilla.

Kysy neuvolasta mitä muita "lastenhoitajavaihtoehtoja" kaupungistanne löytyy ja soita ihmeellä tuolle tätille, ettei enää tule teille.
 
Valitettavasti monen perheen kipeästi kaipaamaa kotiapua ei sinänsä ole saatavilla kunnissa/kaupungeissa. Perhetyö on sellaist arjen kädessäpitämistä. Saatetaan lasta kouluun jos äiti/isä ei pääse sängystä ylös, jutellaan ja mietitään yhdesä millaista tukea perhe tarvitsisi. Ennaltaehkäisevää perhetyötä, eli juuri kodin askareissa auttamista on harvoin tarjolla. Perhetyöntekijät ovat nykyään koulutettuja ammattilaisia, eivät siivoajia :) Perhetyön tarkoitus on siis vuosien saatossa muuttunut eikä toki välttämättä pelkästää positiiviseen suuntaan. Kannattaa peräänkuuluttaa sen arjen avun perään esim neuvolassa, tarpeeksi kun viedään viestiä eteenpäin, niin ehkäpä painopistealueet muuttuu jossain vaiheessa.
 
Meidän kaupungissa on kenen tahansa perheen mahdollista tilata perhetyöntekijä esim jos vauva valvottaa ja tarvii saada päivällä nukkua, jos on yhden kanssa lääkärikäynti ja tarvii kahdelle muulle hoitajaa tai vastaavaa. Mä käytin tätä palvelua hyödykseni silloin kun keskimmäinen oli vauva ja huusi koliikkia joka ilta klo2 asti yöllä ja esikoinen heräs klo7 aamulla. Meillä tää tyyppi oli oikein asiallinen ja kiva, otti lapset hoiviinsa että pääsen nukkumaan. Mut tämä siis on täällä ns ennalta ehkäisevää perhetyötä, ei lastensuojelun alaista. en tiiä onko siinä eroa.
 
[QUOTE="Mymmeli84";24673280]Valitettavasti monen perheen kipeästi kaipaamaa kotiapua ei sinänsä ole saatavilla kunnissa/kaupungeissa. Perhetyö on sellaist arjen kädessäpitämistä. Saatetaan lasta kouluun jos äiti/isä ei pääse sängystä ylös, jutellaan ja mietitään yhdesä millaista tukea perhe tarvitsisi. Ennaltaehkäisevää perhetyötä, eli juuri kodin askareissa auttamista on harvoin tarjolla. Perhetyöntekijät ovat nykyään koulutettuja ammattilaisia, eivät siivoajia :) Perhetyön tarkoitus on siis vuosien saatossa muuttunut eikä toki välttämättä pelkästää positiiviseen suuntaan. Kannattaa peräänkuuluttaa sen arjen avun perään esim neuvolassa, tarpeeksi kun viedään viestiä eteenpäin, niin ehkäpä painopistealueet muuttuu jossain vaiheessa.[/QUOTE]

Mutta eihän apkään halunnut siivousapua, vaan lapsen viemistä ulos että itse saisi siivota. Ja mun mielestä mitkään omat aatteet ei saa vaikuttaa omaan työhön. viittaan tuohon kristillisyyteen.
 
Oletko sanonut suoraan tälle ptt:lle että et kaipaa tuollaista apua (neuvomista siivoamisissan, vauvan hoidossa jne) vaan esim sitä että hän nyt veisi sen vauvan ulos ja saisit rauhassa siivota? Myös tuosta uskonnollisuusasiasta voi sanoa, että ei kuuluu varmatsi työnkuvaan.

Jos nuo on vaikea sanoa suoraan tai työntekijä ei usko niin puhelu hänen pomolleen missä kerrot saman mitä täällä ja sanot ettet kaipaa tuollaista "apua". Eli joko ihminen joka oikeatsi hoitaa lapsia ja auttaa joissain kodintöissä tai sitten ei mitään.
 
  • Tykkää
Reactions: kaffetauko
Meidän kunnassa perhetyöntekijän saa vain sosiaalitoimen kautta eli vaatii lastensuojeluasiakkuuden. Tämän vuoksi perhetyöntekijän tehtävänkuvakin on tietynlainen eli hänen tehtävänsä ei ole hoitaa lapsia, ei ulkoiluttaa heitä, ei siivota tai tehdä ruokaa tms. Hänen tehtävänsä on tukea vanhempia kasvatustyössä eli opastaa ongelmissa, olla keskusteluapuna sekä valvoa lasten etua perheessä. Perhetyöntekijä voi käydä vanhempien kanssa myös kaupassa, mutta tällöinkin hänen tehtävänsä on opastaa siihen liittyvissä asioissa ei tehdä asioita perheen puolesta. Ja on todellakin paljon sellaisia perheitä perhetyöntekijöiden asiakkaina, joilla oikeasti arki on kaaosta osaamattomuuden vuoksi ja vanhemmat oikeasti tarvitseva sitä opastusta kuinka lapsien kanssa eletään arkea, vaikka isompiakin lapsia perheessä jo olisi.
 
Kävi myös minulla , kun lapsi oli vastasyntynyt.
Olin ja olen kaksin lapseni kanssa , ei toista vanhempaa, turvaverkot olemattomat, univelka , 40t synnytys ja sektio - mitäs muuta ...
Neuvolan ptt:n kanssa meni hyvin , hän juuri katsoi vauvaa sen aikaa että sain käydä asioilla, hiihtämässä tai jotain muutaman tunnin... mulla oli tarvetta puhua pupattaakin, ehkä liikaakin - kuunteli kyllä ja komppasi sopivasti.
Antoi vinkkejä pyydettäessä, ei ollut besserwisser eikä itsestäänselvyyksiä ladellut.
Ei tuputtanut uskontoa tai muutakaan...

Sanoisin etä voi vaihtamallakin parantua ?
 
Eikös teillä ole tehtynä minkäänlaista palvelusuunnitelmaa, jossa määritellään tarve palveluille, tavoitteet, menetelmät ja keinot millä niihin päästään, arviointi ja seuranta?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Yksi täti;24673590:
Meidän kunnassa perhetyöntekijän saa vain sosiaalitoimen kautta eli vaatii lastensuojeluasiakkuuden. Tämän vuoksi perhetyöntekijän tehtävänkuvakin on tietynlainen eli hänen tehtävänsä ei ole hoitaa lapsia, ei ulkoiluttaa heitä, ei siivota tai tehdä ruokaa tms. Hänen tehtävänsä on tukea vanhempia kasvatustyössä eli opastaa ongelmissa, olla keskusteluapuna sekä valvoa lasten etua perheessä. Perhetyöntekijä voi käydä vanhempien kanssa myös kaupassa, mutta tällöinkin hänen tehtävänsä on opastaa siihen liittyvissä asioissa ei tehdä asioita perheen puolesta. Ja on todellakin paljon sellaisia perheitä perhetyöntekijöiden asiakkaina, joilla oikeasti arki on kaaosta osaamattomuuden vuoksi ja vanhemmat oikeasti tarvitseva sitä opastusta kuinka lapsien kanssa eletään arkea, vaikka isompiakin lapsia perheessä jo olisi.
Click to expand...

Apua löytyy siis ainakin kahdenlaista: kasvatustyötä tukevaa ja lastenhoidossa auttavaa. Eri äidit tarvitsevat erilaista tukea, usein oikeaa apua ei saa, ellei sitä osaa vaatimalla vaatia itselleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tallu -:
Eikös teillä ole tehtynä minkäänlaista palvelusuunnitelmaa, jossa määritellään tarve palveluille, tavoitteet, menetelmät ja keinot millä niihin päästään, arviointi ja seuranta?
Click to expand...

Juuri tuota lässytystä itse inhosin siinä tätissä, joka meillä aikoinaan kävi muutaman kerran.

Eikö se vaan riitä, että hoitaisi niitä lapsia tunnin-pari, ilman mitään vihkosia ja lomakkeita.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa