Perinteiset sadut - ovatko ne riski äidin ja lapsen suhteelle?

["Vivian"]

Meille suositteli neuvolalääkäri (joka myös perheterapeutti) lukemaan perinteisiä satuja (Tuhkimo, Lumikki, Prinsessa Ruusunen jne) kielen kehitykseen ja ikäkauteen.

Itseäni kuitenkin mietityttää, voiko lapsi saada saduista "huonoja vaikutteita". Tarkoitan, että esim. Tuhkimo-sadussa, joka on kuulemma yksi parhaista (siinä on toivon sanoma) on paha äitipuoli.

Luin, että oikeasti paha äitipuoli symboloi OMAN ÄIDIN pahaa puolta, mutta lapselle olisi liian rankkaa lukea omasta äidistä pahiksena > siksi kiertoilmaus.

Jos luen satuja, onko vaarana että lapsi "näkee" minussa olevan kaikkea pahaa kuten tummia ajatuksia lapsia kohtaan? Esim. näitä, että uhmaikäisen äitinä ei jaksa lastaan jne. Tulevatko ne ilmi ja etäännyttävät lapsesta?

 

["anni"]

jestas miten vaikeesti ootkin osannu miettiä
ja siis olen lukenut perinteisiä satuja, ne on siitä kivoja että niistä on olemassa sen miljoona versiota ja niitä voi lukea vähän fiiliksen mukaan.
sitäpaitsi meillä ainakin lapset tykkää enemmän perinteisistä saduista kuin disneyn samaisista versioista (siis kirjoissa) leffat on eriasia...
ne on jännittäviä mutta ne on kuitenkin satuja.

älä mieti vaan lue.

 

[Scarlett O Harava]

Ei hyvää päivää taas. Tuhkimo oli yks mun lempisatuja lapsena enkä todellakaa ajatellu noin ku sä luulet lapsen ajattelevan.

 

[mamatsu]

Enpä usko lapsen ajattelevan noin monimutkaisesti! En itsekään ole koskaan edes tullut ajatelleksi moisia Tuhkimosta.

 

[nuijn]

Me kaikki oleme joutuneet oppimaan, että maailmassa on pahaa ja pahoja tekoja. Sadut ovat hyvä tapa opettaa lasta näkemään millainen maailma on.

 

[vierass]

Ehkä vähän kannattaa katsella niistä perinteisistä mitä lukee. Lapsille selkästi tehdyt versiot menee aina, mutta Grimmin satujen uudessa suomennoksessa on kyllä sellaisiakin juttuja mukana, että jätän osan saduista väliin. Muistan kun yhtä luin ja siinä veri virtasi vuolaana ja listittiin ihmisä, oli aika rajunkuuloista juttua, niin katsoin paremmaksi olla lukematta taaperolle.

Turha analysoida liikaa, liian pelottavia juttuja ei kannata lukea.

 

[Ciervo]

Palstan perspurilainen taas vauhdissa.

Miten sä saatkin asiat väännettyä noin sairaiksi (näin "taviksen" näkökulmasta?
Suosittelen harkitsemaan jonkinlaista ammattiapua, muistan nimittäin samantapaisia aloituksia useampia, eikä ajatuksesi kuulosta terveiltä ollenkaan.

 

[Vierras]

Tuossahan just lapsi saa mahdollisuuden käsitellä muuten kiellettyjä tunteita, siis negatiivisia tunteita äitiä kohtaan. Se on ihan ok että niitä negatiivisia tunteita on kuu ei ketkään äidit oo täydellisiä.

 

[vierasdf]

Itseasiassa mulla ei ole mitään hinkua lukea omille lapsilleni noita perinteisiä satuja, kun itse lapsena pelkäsin niitä. Muistan vielä elävästi painajaiset, joita näin esim. prinsessa ruususen noidasta Mä muistan, että jotenkin yhdistin äitini niihin pahiksiin, ja unissa äiti oli se pahatar/noita/ilkeä äitipuoli. Useinhan se pahis vielä oli nimenomaan nainen tai joku "äitihahmo". Mun äiti oli mt-ongelmainen ja väkivaltainen. Ehkä vika ei ollut saduissa, vaan kotiolojen takia käsittelin niitä tavallani, enkä mä nyt noita kirjoja ole polttamassa, mitä meillä on Vanhempi lapsi on 3-vuotias, enkä ole kuitenkaan tullut vielä lukeneeksi hänelle noita perinteisiä "noitasatuja", vaan olen valinnut mielummin kaikkea muuta.

 

[Mörköäiti]

Grimmin Tuhkimossa Tuhkimon oikea äiti auttaa häntä "haudan takaa" - Tuhkimo on istuttanut haudalle puun, jolta saa vaatteet yms. Minusta se on aika mielenkiintoinen satu tällaisten elementtien vuoksi. Tuhkimo laittaa linnut tekemään työt puolestaan eli omaa jonkinlaisia "noitavoimia".

Ainoastaan jätin lukematta ne silmien puhkomiset yms. Mutta Disney on vesittänyt tämänkin sadun - Tuhkimo ei ole enää yhtään aktiivinen, ja muutenkin näistä on tullut kauheita "prinsessa-parisuhde" -juttuja.

Omaa lastani (5-v.) kiehtoo ne satujen pahikset. Pahuutta on helpompi käsitellä satujen kautta, ja kirjoissa on se etu elokuviin nähden, että ne kuvitetaan itse omassa mielessä, ja harvemmin niistä tulee liian pelottavia (jos ikätason mukaisesta tarinasta kuitenkin on kyse).

Minusta näitä kannattaa lukea jossain vaiheessa, kun ovat kuitenkin klassisia satuja,joihin viitataan monissa muissa tarinoissa, kirjoissa ja myöhemmin populäärikulttuurissa ja taiteessa.

 

[Mörköäiti]

Tuossahan just lapsi saa mahdollisuuden käsitellä muuten kiellettyjä tunteita, siis negatiivisia tunteita äitiä kohtaan. Se on ihan ok että niitä negatiivisia tunteita on kuu ei ketkään äidit oo täydellisiä.

Totta. Ja laajemmin kuin vain äitiä, siinä voi käsitellä aikuisten tai yleensä maailman epäoikeudenmukaisuutta.

 

[53ä]

On taatusti jos lapsi pakotetaan kuuntelemaan päivästä toiseen satuja joista hän selvästikään ei pidä. Päinvastaisessa tilanteessa jolloin lapsi nauttii satujen kuuntelemisesta äidin lukemana vaikutukset on pelkästään positiivisia äiti-lapsi suteelle(kin).

 

["Vivian"]

Grimmin Tuhkimossa Tuhkimon oikea äiti auttaa häntä "haudan takaa" - Tuhkimo on istuttanut haudalle puun, jolta saa vaatteet yms. .

Tuohan kuulostaa hyvältä. Onneksi äitihahmo ei ole pelkkä pahis.

 

[Bitch]

Ymmärsinkö mä nyt oikein... Sua pelottaa lukea lapsellesi satuja joissa on äitipuoli, ettei lapsesi ala alitajuisesti vihata sinua?

 

["ääää"]

[QUOTE="Vivian";29568725]Tuohan kuulostaa hyvältä. Onneksi äitihahmo ei ole pelkkä pahis.[/QUOTE]

Ko. sadussa äiti on hyvä ja äitipuoli on paha. Vaikka äiti on kuollut, hän on hyvä ja auttaa.

Klassikkosaduissa on aina selkeä hyvä ja selkeä paha. Hyvä tekee oikein, paha tekee väärin. Siksi ne ovat selkeitä moraalinrakentajia.

Mutta puheterapian kannalta klassikkosatuja on suositeltu varmasti myös niiden monipuolisen kielen ja värikkäiden ilmausten vuoksi.

Äläpä ap turhaan pelkää: jos lapsesi ei ole luonnostaan ilmiömäisen virtuoosimainen kirjallisuustieteilijä, kansanperinteen tutkija, semiootikko, psykologi tai kielitieteilijä, ei hänellä ole eväitä tutkiskella klassikkosatuja minään muina kuin satuina, joissa on hyvä ja paha sekä onnellinen, oikeudenmukainen loppu.

 

[Ultramariini]

Miksi äiti pitäisi esittää aina niin ihanana? En tarkoita sitä, että äideistä pitäisi tehdä pahoja ja julmia, kuten äitipuolista saduissa.
Joissain lastenkirjoissa onneksi annetaan äitienkin lupa olla vihaisia kuten vaikkapa Ainon äiti on vihainen kirjassa tai kirjassa Vesta- Linnea ja hirviöäiti. Minusta ne ovat loistavia kirjoja ja sekä äideille että lapsille.

 

[muistelija]

Tässä on merkillinen tuttu kaiku. Mitä sinä viimeksi pelkäsitkään lapsesi suhteen?

 

[Ciervo]

Tässä on merkillinen tuttu kaiku. Mitä sinä viimeksi pelkäsitkään lapsesi suhteen?

Jotain sellasta, että lapsi vihaa äitiään, koska jossain kirjassa luki, että lapsi itsenäistyy vanhempiaan kohtaan kokeman raivon kautta.

Useammankin tällaisen aloituksen olen täältä lukenut, missä sama kirjoittaja tulkitsee asioita epäterveellä tavalla ja hänen suurin pelkonsa tuntuu olevan se, että lapsi vihaa äitiään eikä hän äitinä voi mitenkään olla kelpo.
Kannattaisi työstää asiaa oikeasti ammattilaisten kanssa, tuo ei ole tervettä.

 

[muistelija]

Jotain sellasta, että lapsi vihaa äitiään, koska jossain kirjassa luki, että lapsi itsenäistyy vanhempiaan kohtaan kokeman raivon kautta.

Useammankin tällaisen aloituksen olen täältä lukenut, missä sama kirjoittaja tulkitsee asioita epäterveellä tavalla ja hänen suurin pelkonsa tuntuu olevan se, että lapsi vihaa äitiään eikä hän äitinä voi mitenkään olla kelpo.
Kannattaisi työstää asiaa oikeasti ammattilaisten kanssa, tuo ei ole tervettä.

Joo, tätä muistelin.