Perun puheeni siitä, että kotiäitiys on työtä!!!

[teen töitä]

Kyllä tämä työssäkäyvän äitin elämä on raskasta. Sitä ei ymmärrä ennen kuin itse kokee.

Aamulla pitää herätä aikasten, pitää laittautua ja tehdä eväät töihin ennen kun herättää lapset (niitähän ei siis illalla muistanut). Kolme kertaa pestä hampaat, kolme kertaa pukea lapsi, kolme kertaa kestää itkuraivopotkut kun lasta väsyttää ja hän ei halua lähteä. Kolmen lapsen kanssa liikenteeseen lähteminen seitsemältä aamulla on siis ihanaa...

Teet töissä raskaan päivän, klo 16.30 pääset töistä, haet lapset juuri ennen kun päiväkoti menee viideltä kiinni. Menet kauppaan, teet ostokset, menet kotiin laitat ruokaa, siivoat jäljet. Kuuntelet taas kiukuttelua ja tunnet huonoa omaatuntoa lasten pitkästä päivässä vieraassa hoidossa. Klo: 19.00 aloitat saman rumban, teet iltapalaa, koitat siivota. Pyykkiä on kauhea läjä, villakoirat juoksee lattialla. Kaverit soittelee, että miksi et käy. Et ehdi siivota, et ehdi tehdä omia juttuja, ei mitään. Illassa on KOLME tuntia siis aikaa lasten kanssa, kauppa ym. reissun jälkeen ei sitäkään

Klo: 20.00 viet lapset nukkumaan. Viimeinen nukahtaa vasta puoli kymmeneltä monien raivareiden ja vessassa käyntien, janon ym. jälkeen.

OMAA AIKAA!!! Keräät pyykit, laitat seuraavan päivän vaatteet valmiiksi, silität ne (siis omat työvaatteet). Huomaan, että ohhoh, minulla on mieskin

Raskasta, kiireistä!! Joinakin päivinä pääsen ekan kerran rauhassa istumaan vasta iltamyöhään...

Tänän lapsi sairaana. Herättiin vasta ysiltä, ei mikään kiire minnekkään. Isompien lasten kanssa könötin pihalla kun sairas lapsi nukkui rattaissa pihalla. Tultiin sisään, sain rauhassa laittaa ruokaa, siivota ym. kello on vasta kohta viisi, koti kiiltää, lapset on tyytyväisiä, minun jalkoja ei pakota, ei oo kiire, ei oo pakko tehdä mitään. IHANAA!!!

Tahdon taas olla kotiäiti

 

[metsänpeitto]

Tahdon taas olla kotiäiti

Sun pitää vuorotella. Aina kun alkaa ottaa päähän, niin palaat toiseen tapaan. Koska kummassakin on kuitenkin huonotkin puolensa

 

[Gluteus maximus]

Ei meillä ole tuollaista, vaikka kumpikin käy töissä. Meillä mies vie aamuisin päiväkotiin kun menen aamuvuoroon. Lähden rauhassa koiran kanssa 5.50 aamulenkille, laitan rauhassa itseni ja lähden ilman huutoja. Klo. 15.00 haen lapset ja mennään puistoon leikkimään ja sitten kotiin tekemään ruokaa. Iltavuoroon kun menen niin vien lapset hoitoon vasta aamupäivällä ja nukutaan aamulla rauhassa. Mies hakee lapset 16 aikoihin ja touhuavat yhdessä. Ruuan olen tehnyt jo aamupäivällä heille valmiiksi. Meillä elämä oli yhtä tuskailua kun olin kotona. Joka päivä tapeltiin, kiukuteltiin, huudettiin.

 

[Rieputarallaa]

Toisenlainen totuus:

Herätys klo 5.50: suihku, hiustenlaitto ja meikkaaminen
Poika herää 6.30 ihan vapaaehtoisesti, samoin mies . Pojan aamutoimet ja Pikku Kakkosta katsomaan.
07.00 Oma aamiainen
07.15 Pojalle ulkovaatteet päälle, heippapusut molemmille ukkeleille. Lähtevät.
07.30 Bussilla töihin
8-15 Töissä
15.30 Kotiin. Ruoka tulemaan, pyykit koneeseen ja toiset kaappiin. Paikkojen järkkäämistä, imurointia tms.
16.30 Poika ja mies tulevat, syödään
17-19 Perheen yhdessäoloa
19.00 Pojan iltapuuro ja iltatoimet
19.30 Poika nukkumaan. Aikaa itselle, kotitöille, työjutulle - mille milloinkin.

Eli ei työssä käyvän elämä aina NIIIIIN vaikeaa ole .

 

[niinpä]

AP:lle : missä se mies siis on? Miksi hän ei osallistu aamu- tai iltahommiin lasten hoidoissa?

Kannattaa miettiä miten organisoisi arjen uudelleen. Esim. siivous: kerran viikossa imurointi ja luutuaminen yms, muuna aikana vain ylläpitojärjestelyä.
Pyykit voisi silittää kerran viikossa esim. lauantai tai sunnuntai aamulla kun lapset katsoo lastenohjelmia, viikonloppuna ylipäätään.

Lapsilla on myäs sopeutuminen uuteen tilanteeseen.

Mutta en ymmärrä miksi mies ei osallistu mihinkään ??????? Liiaksi passattu kotiäitivuosinasi???? Mitäs passasit!

 

[vieras]

Mä olen samaa mieltä, mä kyllä opiskelen.
Eli illalla pitäis tehdä sekä kouluhommat että olla lasten kanssa, mies tekee pitkää päivää töissä.
Kyllä ne nyt tuntuu lepposilta ne päivät kotona, tuntuu että kerkee vaikka mitä

 

[niinpä]

Ja ruuan kanssa: sitähän voisi tehdä isomman kattilallisen jolloin riittää seuraavalle päivällekin tai hyödyntää puolivalmisteita.

 

[halvalla ei saa hyvää]

mjaaps... meillä menee kutakuinkin näin ( noin aikoja ):

klo 4.45 mies herää ja lähtee töihin
klo 6.30 mä ja pikkumien herätään ja herättelen isommat lapset, siinä sitten aamutoimet, koululainen kouluun jne. 2 kertaa viikossa kerholainen kerhoon.
klo 11-12 syödään
klo 15 mies tulee töistä ja syödään taas n. 15.30
klo 16-17 mä lähen töihin
klo 20.30 mies ja lapset menee nukkuun
klo 23-01 tuun töistä
klo 24-02 meen nukkuun.

sitä en tiä millaset rutiinit noilla täällä iltasin on. päivän aikana laitellaan pyykkejä ja tiskejä miten jaksaa ja kiinnostaa, hyvin tää koti pysyy ruodussa vaikkei minuuttiaikataulua ookaan... välillä vähän väsyttää, mut minkäs teet

 

[Gluteus maximus]

Ja ruuan kanssa: sitähän voisi tehdä isomman kattilallisen jolloin riittää seuraavalle päivällekin tai hyödyntää puolivalmisteita.

näin juuri. Meillä on pakastin täynnä kaikkea nopeasti lämmitettävää ja syödään puolivalmisteita ja eilisen päivän ruokia usein. Meillä siivotaan silloin kun ehditään eikä silitetä kuin juhlavaatteet. Mitä sitä stressaamaan

 

[Rieputarallaa]

Vielä ap:lle. Ei kai kaupassa joka päivä tarvi käydä? Meillä esim. käydään kaupassa kahdesti viikossa; hyvin pärjätään niin. Viikonloppuisin voi myös tehdä ruokia pakkaseen viikon varalle.

Ja tosiaan: mitä ihmettä se sun mies tekee, jos tuo kaikki on sun harteilla?!

Organisointia, hyvä nainen, organisointia!

 

[tuttu]

Työssäolon jälkeen alkaa vuoro kotiäitinä. Näinhän se on. Kotiäitiyshän ei lakkaa siihen, että on 8 tuntia päivästä muualla. aamut, illat ja viikonloput on sitä "rentoa" kotona oloa.

Mäkin haluun taas kotiin!!!!!!!

 

[vieras]

Vaihtaisin kernaasti osia. saisinpa töitä. Saisi syödä rauhassa eikä tarvitsisi kantaa huonoa omaatuntoa, kun ei jaksa kuunnella. Ei tarvitsisi stressata kun lapset eivät opi kotona ikätasonsa mukaisesti asioita. En saa houkuteltua/motivoitua oppimaan mitään tai kiinnostumaan mistään.

Olisi ihanaa, jos joku muu vahtisi ja kuuntelisi ja vastailisi ja laittaisi ruoat ja siivoaisi jäljet ja samalla ehtisi kaikki virikkeet ja pitäisi kodinkin kunnossa ja tekisi retkiä ja pakkaisi ja muistaisi vielä oman päänsä kun toiset tappelevat kun itse pakkaa ja ja ja
olisi ihanaa, kun olisivat jossain muualla joskus sotkemassa kuin kotona.
Onhan tämä mukavaa joskus, mutta ei tästä saa mitään omaa eikä gloriaa. Eikä vierestä katsova tajua että tämä on kovaa työtä. Oma lapsikin kysyi, miksi en itse askartele. Ei lapsi näe sitä, vaikka istuu vieressä, että kun opetan ja autan heitä vuorotellen, missä välissä minä teen mitään omaa?

väsyttääääääääääääää

 

[AP]

Mies menee töihin tuntia aiemmin kun minä, eli lähtee paljon aikasemmin, tarha ei aukea niin aikasin, joten siksi aamu jää minulle. Mies remontoi meidän uutta kotia, joten kaupassa käyminen tms. on mielestäni aika kohtuulista.

Ruuasta. Meillä syödään terveellistä ruokaa, tuoretta, paljon salaatteja jne. Valmisruuat ei kuulu meidän perheeseen. Eli joku kahden päivän annos viidelle (välillä seitsemälle) henkilölle on ihan hullua. Tokihan joitain keittoja voi keittää heti kerralla ja paljon, mutta esim. riisi on todella pahaa lämmitettynä uudelleen, samoin moni muu ruoka.

Kaupassa ei tarvitse käydä joka päivä, mutta jos ruokakauppaan ei ole menoa, on aina jotain vaatejuttuja, meikkijuttuja, postiasioita, harrastusvälineiden katselua, kodin sisustus, remontointi juttuja.

Pyykkiä on pakko pestä joka päivä, samoin imuroitava (kiitos remppasotkun ja lapsen pölyallergian). Viihdytään muutenkin siistissä ympäristössä. Mies tottakai osallistuu iltapuuhiin, mutta kolmen lapsen kanssa sitä puuhaa välillä riittääkkin molemmille...

Ehkä tässä on osana se, että kaikki on uutta ja käytännön asiat hakee paikkaansa. Mutta siltikin kotona oleminen on ihan helppoa verrattuna tähän, ainakin sai nukkua!!!

 

[vieras]

Mulle se työssäkäynti on sitä omaa aikaa,tai niin ainakin sen itse ajattelen kun työssäni viihdyn,plus siitä maksetaan ja kaikkea kivaa saa ostettua perheelle,meilläkään ei tressata siivoamisesta ja ruoasta,viikonloppuna kerkeää.

 

[lumihiutale82]

samaa mieltä kuin ap..rankkaa on käydä töissä kun lapset ovat pieniä

 

[vieras]

Mies menee töihin tuntia aiemmin kun minä, eli lähtee paljon aikasemmin, tarha ei aukea niin aikasin, joten siksi aamu jää minulle. Mies remontoi meidän uutta kotia, joten kaupassa käyminen tms. on mielestäni aika kohtuulista.

Ruuasta. Meillä syödään terveellistä ruokaa, tuoretta, paljon salaatteja jne. Valmisruuat ei kuulu meidän perheeseen. Eli joku kahden päivän annos viidelle (välillä seitsemälle) henkilölle on ihan hullua. Tokihan joitain keittoja voi keittää heti kerralla ja paljon, mutta esim. riisi on todella pahaa lämmitettynä uudelleen, samoin moni muu ruoka.

Kaupassa ei tarvitse käydä joka päivä, mutta jos ruokakauppaan ei ole menoa, on aina jotain vaatejuttuja, meikkijuttuja, postiasioita, harrastusvälineiden katselua, kodin sisustus, remontointi juttuja.

Pyykkiä on pakko pestä joka päivä, samoin imuroitava (kiitos remppasotkun ja lapsen pölyallergian). Viihdytään muutenkin siistissä ympäristössä. Mies tottakai osallistuu iltapuuhiin, mutta kolmen lapsen kanssa sitä puuhaa välillä riittääkkin molemmille...

Ehkä tässä on osana se, että kaikki on uutta ja käytännön asiat hakee paikkaansa. Mutta siltikin kotona oleminen on ihan helppoa verrattuna tähän, ainakin sai nukkua!!!

Meillä on kaksi lasta, eikä tarvitse käydä joka päivä shoppailemassa. toinen lapsi jo koulussa. Pari kertaa kk riittää.

 

[mustikkatassu]

no huh, ja höpön höpö, meillä menee tosi sutjakkaasti, johtunee siitä ettei hoitoon menijöitä ole kuin yksi :saint:

aamulla viedään hoitoon, mennään töihin, mä tuun töistä kotiin, mies hakee pojan töistä tullessaan, tehdään ruoka, pistetään paikkoja ojennukseen ja loppuilta vaan vietetään lasten kanssa yhdessä, joskus pelataan jotain, joskus katotaan töllöö jne , iltapala pöytään, pesulle, pisulle ja muksut nukkuun ja ite töllön ääreen, jes miten helppoa B)

ja meillä mies käy kaupassa, mä teen sillä aikaa ruokaa, edellyttäen että siellä pitää käydä

 

[realisti]

Teet itsellesi liikaa stressiä esim. tuosta ruuasta. Sanoit, että teillä syödään terveellisesti, niin syödään muuallakin meilläkin vaikka välillä valmisruokia muokkaan. meilläkin on suhteellisen siistiä, vaikka ehkä kerran viikossa imuroidaan ja on koirakin. Kaikki on ihan siitä kiinni miten asiat ottaa.

 

[Inkivääri]

Voi että, onneksi ei tartte olla kotona kaikkia päiviä. Töissä saa "omaa aikaa" ja lapset saa virikkeitä ja kavereita päiväkodissa. Viikonloput on sitä varten että imuroidaan jos jaksetaan. Kone pesee pyykit arki-iltoinakin, silitetään vain kauluspaidat joita ei juurikaan käytetä. Ruokaa voi tehdä valmiiksi pakkaseen tai jääkaappiin tai käyttää puolivalmisteita (minusta on ihan hullun hommaa keitellä itse jotain hernekeittoja arkisin, purkista saa ihan yhtä hyvää. Lähiravintolan salaatti kotiinkannettuna on yhtä hyvää kuin itse tehty. Pastakastikkeita on nopea tehdä arkenakin, ja jos paistaa makaronilaatikkoa yhtenä päivänä, sitä syö monena iltana). Silloin kun mä olin kotona, koti ehkä kiilsi mutta mä oli henkisesti ihan takki tyhjänä.

 

[Inkivääri]

Teet itsellesi liikaa stressiä esim. tuosta ruuasta. Sanoit, että teillä syödään terveellisesti, niin syödään muuallakin meilläkin vaikka välillä valmisruokia muokkaan. meilläkin on suhteellisen siistiä, vaikka ehkä kerran viikossa imuroidaan ja on koirakin. Kaikki on ihan siitä kiinni miten asiat ottaa.

Peesi

 

[Emilia]

Voi että, onneksi ei tartte olla kotona kaikkia päiviä. Töissä saa "omaa aikaa" ja lapset saa virikkeitä ja kavereita päiväkodissa. Viikonloput on sitä varten että imuroidaan jos jaksetaan. Kone pesee pyykit arki-iltoinakin, silitetään vain kauluspaidat joita ei juurikaan käytetä. Ruokaa voi tehdä valmiiksi pakkaseen tai jääkaappiin tai käyttää puolivalmisteita (minusta on ihan hullun hommaa keitellä itse jotain hernekeittoja arkisin, purkista saa ihan yhtä hyvää. Lähiravintolan salaatti kotiinkannettuna on yhtä hyvää kuin itse tehty. Pastakastikkeita on nopea tehdä arkenakin, ja jos paistaa makaronilaatikkoa yhtenä päivänä, sitä syö monena iltana). Silloin kun mä olin kotona, koti ehkä kiilsi mutta mä oli henkisesti ihan takki tyhjänä.

Peesi! Kotona ollessa meillä ei kyllä kiiltänyt, koska olin masentunut, itkuinen, väsynyt. Rahaa ei ollut, vaikka kaikkea olisi tehnyt mieli. Mikään ei tuntunut miltään (lomat ei olleet lomia, vapaa pävät ei olleet vapaapäiviä) Kaikki oli sitä samaa. Nyt osaa nauttia vapaista hetkistä ihan eri tavalla. Saa töissä hetken omaa aikaa, Kotona ei kiillä mikään, mutta ei sen ole väliä. Ainakin itse olen hiukan tasapainoisempi!

 

[vieras]

Ei meillä ainakaan koti ole sen mukaan kiiltänyt, onko oltu töissä tai kotona. Yhden lapsen kanssa kiilsi vielä koti sekä töissä että kotona ollessa.
Enemmänkin lapsiluvun mukaan niitä töitä on.

 

[Rieputarallaa]

Mies menee töihin tuntia aiemmin kun minä, eli lähtee paljon aikasemmin, tarha ei aukea niin aikasin, joten siksi aamu jää minulle. Mies remontoi meidän uutta kotia, joten kaupassa käyminen tms. on mielestäni aika kohtuulista.

Ruuasta. Meillä syödään terveellistä ruokaa, tuoretta, paljon salaatteja jne. Valmisruuat ei kuulu meidän perheeseen. Eli joku kahden päivän annos viidelle (välillä seitsemälle) henkilölle on ihan hullua. Tokihan joitain keittoja voi keittää heti kerralla ja paljon, mutta esim. riisi on todella pahaa lämmitettynä uudelleen, samoin moni muu ruoka.

Kaupassa ei tarvitse käydä joka päivä, mutta jos ruokakauppaan ei ole menoa, on aina jotain vaatejuttuja, meikkijuttuja, postiasioita, harrastusvälineiden katselua, kodin sisustus, remontointi juttuja.

Pyykkiä on pakko pestä joka päivä, samoin imuroitava (kiitos remppasotkun ja lapsen pölyallergian). Viihdytään muutenkin siistissä ympäristössä. Mies tottakai osallistuu iltapuuhiin, mutta kolmen lapsen kanssa sitä puuhaa välillä riittääkkin molemmille...

Ehkä tässä on osana se, että kaikki on uutta ja käytännön asiat hakee paikkaansa. Mutta siltikin kotona oleminen on ihan helppoa verrattuna tähän, ainakin sai nukkua!!!

Muutama kommentti. Tee vaikkapa kastiketta iso annos valmiiksi. Toisena päivänä keität vaikka pastaa kaveriksi, toisena riisiä. Tulee nopeasti ja helposti; salaatin tekemiseenkään ei kauaa mene. Ihan varppina kenenkään ei tarvitse joka päivä käydä kaupassa, vaikka tottahan muitakin ostoksia on kuin ruokaostokset. Organisoi vaan järkevästi. Imurointiasiasta sen verran, että tietänet, ettei se ole ollenkaan paras keino taistella pölyä vastaan. Nihkeällä pyyhkiminen on tehokkaampaa. Eikä pyykkääminen ihan kamalasti päivästä vie: 5 min. vaatteet koneeseen ja 10 min. ripustaminen - itsestäänhän se surraa vaikka ruokailun aikana.

 

[Vieras]

Mies menee töihin tuntia aiemmin kun minä, eli lähtee paljon aikasemmin, tarha ei aukea niin aikasin, joten siksi aamu jää minulle. Mies remontoi meidän uutta kotia, joten kaupassa käyminen tms. on mielestäni aika kohtuulista.

Ruuasta. Meillä syödään terveellistä ruokaa, tuoretta, paljon salaatteja jne. Valmisruuat ei kuulu meidän perheeseen. Eli joku kahden päivän annos viidelle (välillä seitsemälle) henkilölle on ihan hullua. Tokihan joitain keittoja voi keittää heti kerralla ja paljon, mutta esim. riisi on todella pahaa lämmitettynä uudelleen, samoin moni muu ruoka.

Kaupassa ei tarvitse käydä joka päivä, mutta jos ruokakauppaan ei ole menoa, on aina jotain vaatejuttuja, meikkijuttuja, postiasioita, harrastusvälineiden katselua, kodin sisustus, remontointi juttuja.

Pyykkiä on pakko pestä joka päivä, samoin imuroitava (kiitos remppasotkun ja lapsen pölyallergian). Viihdytään muutenkin siistissä ympäristössä. Mies tottakai osallistuu iltapuuhiin, mutta kolmen lapsen kanssa sitä puuhaa välillä riittääkkin molemmille...

Ehkä tässä on osana se, että kaikki on uutta ja käytännön asiat hakee paikkaansa. Mutta siltikin kotona oleminen on ihan helppoa verrattuna tähän, ainakin sai nukkua!!!

Tiesitkö, että joka päivä imuroivien kotona on huonompi sisäilma kuin kerran viikossa imuroivien? Koska imuri pöllyttää pölyä pitkäksi aikaa leijumaan ympäri huoneita. Meillä tämä on havaittu oikeaksi väitteeksi, koska joka kerta kun imuroin, allerginen mies aivastelee sen päivän.

Ei riisi musta maistu yhtään pahalle lämmitettynä, ihan hyvää se on. Samoin kuin moni muukin ruoka. En mä todellakaan väännä joka päivä (tai välttämättä edes joka toinen) ruokaa, ei jaksa. Edellisen päivän tähteitä syödään ja hyvää on.

Vaaditko itseltäsi liikaa? Ei sen kodin tarvitse kiiltää joka hetki, eikä lapset kuole jos eivät saa joka päivä tuoretta ruokaa. Ole armollisempi itsellesi.

 

[vieras]

Ap:lle jaksuja
Olen kahden lapsen äiti ja tiedän, että on rankkaa käydä opiskelemassa/töissä.
Sinulla varmasti vielä rankempaa, kun kolme lasta. Meillä ei mies tee kotitöitä.
Kun päivän opiskelee koulussa, vie ja hakee lapset hoidosta(eri paikoissa hoidossa), illan laittaa ruokaa, tiskaa, pyykkää, järkkää paikkoja, on lasten kans. Kun lapset nukkuu, tekee koulutehtäviä ja laittaa valmiiksi seuraavan päivän vaatteet, hoitaa parisuhdetta ja imettää öisin vauvaa, niin kyllä on väsynyt.
Valmistuin koulusta joulukuussa ja nyt vietän ns. helppoa kotiäitiyttä tämän kevään, kun äitiysloma meni opiskellessa. Ensi syksyä odotan kauhulla.