Petin häntä, jolle olin ikuista rakkautta vannonut

[MarieHos]

[QUOTE="vieras";25919953]Matti ja Maija ovat onnellisessa suhteessa. Vuosia on jo takana, on rakkautta, lapsia, hyvä arki, talous kunnossa, ihana koti, kaikki siis aivan loistavasti.

Matti ja Maija keskustelevat paljon, niinkuin nyt hyvässä suhteessa keskustellaan, ihan kaikesta avoimesti. Myös pettämisestä. Molemmat haluavat olla toisilleen uskollisia. Tällaisen keskustelun aikana Matti sanoo Maijalle, että jos Maija ikinä koskaan erehtyy pettämään, Matti ei halua tietää siitä missään nimessä. Ei vain halua, koska se särkisi hänet täysin. Matti rakastaa Maijaa ja elämäänsä niin paljon, ettei tahdo rikkoa sitä merkityksettömän kertapanon takia. Edellisissä suhteissa Mattia on petetty, ja enä'ä hän ei sellaista kestäisi.

No sitten tapahtuu se ikävä juttu, Maija hairahtuu työpaikan risteilyllä ihanan ruotsalaisen Göranin syliin. Hytissä soi rakkaudenlaulu koko yön ja aamulla Maija katuu, kärsii ja itkee. Voi kuinka se itkee. On niiiin paha olla.

Nyt tarkkana, MarieHos, onko oikein, että Maija kertoo Matille, että saa olla rehellinen ja oman olon paremmaksi. Vai onko oikein, että Maija kärsii petoksensa ihan keskenään, ja kunnioittaa Mattia edes sen verran, että muistaa Matin pyynnön olla hiljaa asiasta.[/QUOTE]

Olen vastannut kysymykseesi jo aiemmin, en vain vertauskuvalla vaan suoraan. Enkä jaksa alkaa toistelemaan samoja asioita.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25919953]
Nyt tarkkana, MarieHos, onko oikein, että Maija kertoo Matille, että saa olla rehellinen ja oman olon paremmaksi. Vai onko oikein, että Maija kärsii petoksensa ihan keskenään, ja kunnioittaa Mattia edes sen verran, että muistaa Matin pyynnön olla hiljaa asiasta.[/QUOTE]

Kyse on Maijasta, mitä kertomatta jättäminen aiheuttaa hänelle. Voiko hän kantaa sen taakan? Jos voi, niin sitten hänen kannattaa olla kertomatta ja asian paljastuessa vain todeta että oli kunnioittanut miehensä tahtoa. Maijan tosin olisi pitänyt jo kertoa tuossa keskustelussa, että hän ei voi olla kertomatta.

 

[MarieHos]

[QUOTE="vieras";25920019]Kyse on Maijasta, mitä kertomatta jättäminen aiheuttaa hänelle. Voiko hän kantaa sen taakan? Jos voi, niin sitten hänen kannattaa olla kertomatta ja asian paljastuessa vain todeta että oli kunnioittanut miehensä tahtoa. Maijan tosin olisi pitänyt jo kertoa tuossa keskustelussa, että hän ei voi olla kertomatta.[/QUOTE]

Parisuhteessa on yleisesti ottaen kyse kummankin osapuolen hyvinvoinnista ja onnellisuudesta. Ei aina voi vain kuunnella mitä toinen haluaa ja tehdä mitä toinen haluaa, jos itse kuitenkin on vastaista mieltä asiasta.
Jos jättää kertomatta, voiko olla enää onnellinen sen syyllisyyden kanssa? Jos kertoo, voiko se olla se parantava vai pahentava liike?

Mielestäsi vaan tapauksessa ei pidä miettiä pettäjää, on kuin kiveen hakattu "kun on pettänyt niin kärsiköön siitä yksin". Kärsiä voi pettämisestään sitten ihan yksinäänkin, jätettäköön se mies jollekkin joka häntä enemmän arvostaa ja osaa olla pettämättä.

 

["vieras"]

Olen vastannut kysymykseesi jo aiemmin, en vain vertauskuvalla vaan suoraan. Enkä jaksa alkaa toistelemaan samoja asioita.

Eli edelleen kertoisit. Rikkoisit miehen pettämällä JA kertomalla. Et kunnioittaisi suhdettasi olemalla uskollinen etkä miehesi tahtoa olla tietämättä. Kivasti tekisit.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25920019]Kyse on Maijasta, mitä kertomatta jättäminen aiheuttaa hänelle. Voiko hän kantaa sen taakan? Jos voi, niin sitten hänen kannattaa olla kertomatta ja asian paljastuessa vain todeta että oli kunnioittanut miehensä tahtoa. Maijan tosin olisi pitänyt jo kertoa tuossa keskustelussa, että hän ei voi olla kertomatta.[/QUOTE]

Sitä Maijan olisi pitänyt miettiä ennen Göranin hyttiin menoa. Pettämisessä nyt vaan yleensä jotain sattuu, ja minusta ainakin on oikeudenmukaisempaa, että se väärintekijä on se, joka nostaa sen "Nyt sattuu"-arvan.

 

[MarieHos]

[QUOTE="vieras";25920072]Eli edelleen kertoisit. Rikkoisit miehen pettämällä JA kertomalla. Et kunnioittaisi suhdettasi olemalla uskollinen etkä miehesi tahtoa olla tietämättä. Kivasti tekisit.[/QUOTE]

Voidaan käydä sama keskustelu uudestaan läpi, vai luettaisiinko aiempia vastuksia vaan uudestaan?

 

["vieras"]

Voidaan käydä sama keskustelu uudestaan läpi, vai luettaisiinko aiempia vastuksia vaan uudestaan?

Ai se kohta, jossa Sinun Moraalisi ja Rehellisyytesi tulee olla se ratkaiseva tekijä, muiden tunteille se ja sama?

 

[MarieHos]

Miehen toive vs. oma moraali. Kumpi on se voittaja ja millä se mitataan? Kummalla on enemmän painoarvoa?
*eivoiollanoinvaikeaaymmärtää*

Mitä sillä salaamisellakaan aikaan saa? Mies on onnellinen koska on täysin tietämätön mitä selän takana tapahui, mutta onko se enää onnellinen liitto sen jälkeen. Jos pettäjä ei pysty "puhdistaa" omaatuntoaan rehellisyydellä, niin siitä on onnellinen liitto kaukana.
Onnellisessa suhteessa molempien osapuolten pitää pystyä elämään oikeasti onnellisesti, eikä vaan leikisti.

Mutta jos haluan kertoa tapahtuneesta moraalisista syistä ja mies ei tahdo kuulla tapahtuneesta. Kumman tahto tälläisessä asiassa nyt olisi se painavampi ja millä vaa'alla se mitataan?
Jos suhteen osapuolten ajatustavat asian suhteen ei osu yksiin, niin mikä on se oikea ratkaisu?

Tossa nyt muutama vastaus samanmoiseen kysymykseen parilta aiemmalta sivulta.

 

["vieras"]

Hyi että mulla alko taas etomaan ihmiset. Ap, sun mies on AIKUINEN ihminen, ei se siihen kuole kun kerrot, ainakin sais itse päättää kiinnostaako enään elämä sinun kanssa.

Oikeastikko ihan rehellisesti täällä selitätte että haluatte aikuisia ihmisiä varjella pettymykseltä ja tuskalta jonka olette itse jo aiheuttaneet. Ei hyvää päivää, eroahan tuossa vaan koitatte välttää. Olkaa nyt rehellisiä edes itsellenne.

Ihan oikeasti jos jonain päivänä saisin tietää että mieheni on niin idiootti että luulisi että saan lopullisen romahduksen ja syöksyisin suurinpiirtein itsaria tekemään siitä tiedosta että hän on pettänyt, niin saisi mennä jo älykkyysosamääränsä vuoksi. Kyllä petetyksi tullut selviää, ajan myötä, hyvien ystävien ja (toivottavasti) kunnioittavan kumppanin avulla. Ei se ole mitään niin ylitsepääsemätöntä. Aikuisen ihmisen tunteita ei oikeasti tarvitse varjella tuolla tasolla. Ymmärrän kyllä että lasten tunteita varjellaan jossain määrin, mutta koittakaa nyt ymmärtää että ne teidät puolisot ei ole teidän holhottavia.

Eri asia jos on suhteen alussa sovittu että jos toinen pettää niin ei kerrota. Mutta olettekos sopineet ap, tuskin? Kyllä pitäisi hieman kunnioittaa sitä puolisoa ja luottaa siihen että hän kykenee asiasta selviämään, suhde ei välttämättä selviä, mutta normaali henkisesti terve ihminen selviää (viimeistään sitten yksin).

 

[hyvä vieras!]

Tuo edellinen oli hyvä kirjoitus. En jaksa kopsata.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25920132]Ai se kohta, jossa Sinun Moraalisi ja Rehellisyytesi tulee olla se ratkaiseva tekijä, muiden tunteille se ja sama?[/QUOTE]

Tämä vastaus kaikesta päätellen lukittu. Ihastuttavan empaattista. "Hei kulta, petin sinua. EIKÄ SIINÄ VIELÄ KAIKKI, bonuksena tulen hieromaan sen tiedon vasten kasvojasi, vaikka nimenomaan olet toivonut toisin, koska moraalini ja rehellisyyteni vaatii satuttamaan sinua lisää."

 

[MarieHos]

[QUOTE="vieras";25920277]Tämä vastaus kaikesta päätellen lukittu. Ihastuttavan empaattista. "Hei kulta, petin sinua. EIKÄ SIINÄ VIELÄ KAIKKI, bonuksena tulen hieromaan sen tiedon vasten kasvojasi, vaikka nimenomaan olet toivonut toisin, koska moraalini ja rehellisyyteni vaatii satuttamaan sinua lisää."[/QUOTE]

Morallisuuden ja rehellisyyden tavoitteluna on päästä siihen onnelliseen suhteeseen takaisin. Asian kun kertoo, se voidaan suhteessa selvittää. Tai jättää selvittämättä, riippuen tietty paljon osapuolten mielipiteistä. Asiaa jos ei kerro, tottakai se jää itseään kalvamaan ja on mielessä päivin ja öin. Mies ei tiedä asiasta, mutta se että itse tietää ja omatunto soi, ei sekään ole enää onnellista suhdetta. Ja se väistämättä heijastuu arki käytöksessä ym. Tämä voi johtaa taas ihan muista asioista riitelemiseen, vaikka pohjalla on vain se oma uskottomuus. Mies hakee ja etsii syitä, miksi liitto näyttää hiipuvan kasaan ja miettii miten omalla toiminnalla saisi siihen vielä eloa, vai saako enää ollenkaan. Itse vain kamppailee sen omantunnon kanssa, mutta ei voi kertoa koska mies on sitä toivonut. Tulee ihan muut syyt jotka sitten johtaa eroon..

Ja myöhemmin mies saa jostain kummasta kuullakkin, että eron taustalla oli se uskottomuus, josta mies ajatteli alkuun ettei halua kuulla mikäli näin käy. Tietääköhän mieskään, mitä oikeastaan siinä toivoo, ettei halua moista kuulevan?

Kumpi olisi tässä tilanteessa sitten kannattanut tehdä? Kertoa vai jättää kertomatta?
Pystyykö se pettäjä elämään itse siinä suhteessa enää ollenkaa tapahtuman jälkeen? Ja juu, on kuultu virsi, että jos itse pettää niin sen itse kärsiköön. Valitettavasti se vaan ei taida olla ihan niin vain hoidettu homma, kuten sekään että kerrotaan tai ei kerrota, tai mikään muukaan erilainen seikka joka tässäkin ketjussa on ilmi tullut.

 

["huppeli"]

Tätä ketjua lukiessa tuli mieleen vaan kaksi asiaa:

a) Mun mielestä aapee ei edes pettänyt, kun yhdyntää ei tapahtunut. Ja blaablaa jotkut on sitä mieltä että tuollainenkin on pettämistä, mut ihan hyvin mies voi käydä jossian strippibaarissa ja kosketella samallalailla ilman että se on pettämistä sen mielestä.

b).. MIKS aapee ei pettänyt ns. "loppuun saakka"? Jos oli sitä mieltä että tuo jo on pettämistä, niin miks ei antanut mennä loppuun saakka. Tehty mikä tehty. Tuosta tuli vaan huono omatunto, että jäi seksi saamatta. Eräänlainen lose-lose-situation siis.

 

["vieras"]

[QUOTE="huppeli";25920407]Tätä ketjua lukiessa tuli mieleen vaan kaksi asiaa:

a) Mun mielestä aapee ei edes pettänyt, kun yhdyntää ei tapahtunut. Ja blaablaa jotkut on sitä mieltä että tuollainenkin on pettämistä, mut ihan hyvin mies voi käydä jossian strippibaarissa ja kosketella samallalailla ilman että se on pettämistä sen mielestä.

b).. MIKS aapee ei pettänyt ns. "loppuun saakka"? Jos oli sitä mieltä että tuo jo on pettämistä, niin miks ei antanut mennä loppuun saakka. Tehty mikä tehty. Tuosta tuli vaan huono omatunto, että jäi seksi saamatta. Eräänlainen lose-lose-situation siis.[/QUOTE]

Surullista, että suurin osa naisista näyttää olevan sinunlaisiasi.

 

[tytsi-89]

Monet täällä puhuvat, että pitää olla rehellinen. Minä olen rehellinen. Ymmärrän rehellisyyden olevan sitä, että kerrotaan totuus, ja vain totuus silloin kun sitä kysytään. Esim. oikeudessa todistettaessa, vastatessa johonkin kysymykseen. Ei se ole mielestäni rehellisyyttä, että jos minä esimerkiksi kertoisin miehelleni tekoseni, ilman että hänellä on siitä edes aavistustakaan. Miksi kertoisin?

Mutta se on rehellisyyttä, jos mieheni on kuullut asiasta ja kysyy sitä minulta, ja minä vastaan totuuden mukaisesti kysymykseen, enkä valehtele ja kaunistele asiaa. Se on rehellisyyttä.

Voitte olla varmoja siitä, että jos tekoni paljastuu ja mieheni kyselee, niin vastaan totuudella.

Luoja vain suokoon, etten joudu kertomaan.

Tähän täytyy kyllä sanoa, että kertomatta jättäminen isossa asiassa on jo aika sama asia kuin valehtelu. Ottamatta kantaa siihen, onko valehtelu joskus järkevää.

 

[Nainen 40]

Naisista on tullut kyllä erittäin kylmiä, valehtelevia ja pettäviä paskiaisia.

Eivät kyllä omaa minkäänlaista empatiakykyä ja omaavat erittäin löyhän moraalin.

Jos on päässyt pettämisestä kerran kuin koira veräjästä valehtelemalla, niin pettää kyllä toistekkin. Rehellisyys on yksi tärkeimmistä hyvä parisuhteen peruspilareista. Tiedän mm. pari miestä, jotka ovat saaneet jälkeenpäin tietää ettei ne lapset ollutkaan omia, vaan jonkun kännipanon tuotoksia.

Samaa mieltä. Mä oon ihan varma että jos aloittaja jättää kertomatta miehellen ja jollain lailla pääsee taas arkeen normaalisti mukaan niin pettää vielä uudelleen. Kun ei viimekerrastakaan sitten loppujen lopuksi mitään tapahtunut...
En anna neuvoa kerrotko vai et, oma mielipiteeni on että epärehellisyys suhteessa, oli syy mikä hyvänsä, on paskempi juttu.

 

[Ei kai]

Joko loppui riitely? Muistetaanko edes mistä riideltiin?

 

[Millenia]

[QUOTE="vieras";25920413]Surullista, että suurin osa naisista näyttää olevan sinunlaisiasi.[/QUOTE]
Niinpä niin, missähän tämä "suurin osa" on taas tullut ilmi? Taisi olla tässä ketjussakin ensimmäinen viesti, joka sanoi, että pettämistä ei ole tapahtunut.

Kyllä ne naiset on niin kamalia hyi hitto soikoon, joku nainen kehtaa pettää ja jonkun toisen mielestä ei kannata kertoa. Hirteen kaikki vaan, koko sukupuoli. Onneksi miehet ne on niin ihania ja symppiksiä eikä ikinä tekisi mitään tuollaista...

 

[Oikeus tietää]

Minun mielestäni olisi törkeää olla kertomatta. Kyllä sillä puolisolla tulisi olla oikeus tietää, minkälaisen ihmisen kanssa on, ja siten päättää, haluaako olla tämän kanssa!

 

[Murheellinen -tar ap]

Minun mielestäni olisi törkeää olla kertomatta. Kyllä sillä puolisolla tulisi olla oikeus tietää, minkälaisen ihmisen kanssa on, ja siten päättää, haluaako olla tämän kanssa!

Aikaa on kulunut, ja omakin olo alkaa olemaan rauhallinen. En ole kertonut, enkä kerro. Miksi pahoittaa toisen mieltä, kun kuitenkin tiedän, ettei hän haluaisi semmoista kuulla.
Ystävättäreni ovat olleet lojaaleja, ja niin olisin myös minäkin heitä kohtaan.

 

["vieras"]

Aikaa on kulunut, ja omakin olo alkaa olemaan rauhallinen. En ole kertonut, enkä kerro. Miksi pahoittaa toisen mieltä, kun kuitenkin tiedän, ettei hän haluaisi semmoista kuulla.
Ystävättäreni ovat olleet lojaaleja, ja niin olisin myös minäkin heitä kohtaan.

Aika paskiainen akka oletkin.

 

[wwq]

No sithän sun on taas helppo vedota taas samaan syyhyn (en haluu pahoittaa toisen mieltä) seuraavan, sitä seuraavan jne. pettämiskerran jälkeen. Mut kato nyt sentään, etteivät kaverisi joudu niitä tuleviakin kertoja todistamaan.

 

["vieras"]

Vittu mikä muija

 

["Nainen"]

Älä kerro. Et ainakaan näin pitkän ajan jälkeen.

 

[maalaisnainen]

Tämmöinen tarina hypähti surffailessa silmille. Mitenköhän on rouva perjännyt?