Miten tämän nyt sanoisi. Minulla takana yksi avioero ja avoero. Ekassa suhteessa mies jäi kiinni pettämisestä, toisessakin mies oli pettänyt. Mutta se paljastui vasta, kun olin jo jättänyt miehen. Toinen kerta ei satuttanut, mutta ensimmäinen satutti, koska silloin uskoin ja luotin niin kuin vain nuori, "hyvän perheen" tyttö, jolla on vanhempien pitkässä, onnellisessa suhteessa "täydellinen roolimalli". HUH.
Löysin heti avoeron jälkeen kolmannen miehen. Juuri tuollaisen, kuin sinä ap., kirjoitit. Ja juuri noita samoja ajatuksia ja pelkoja on, vaikka jotenkin sisimmässään tietää, ja kaikesta näkee, että tämä mies on ihan eri maata kuin noi kaksi edellistä. Pelot kasvaa joskus mustasukkaisuudeksi, jonka hallitsemiseksi täytyy todella tehdä töitä. Ja mies ihmettelee, missä ihmeessä on itsetuntoni. Kun hänestä olen niin kaunis :kieh: Itse en itseäni minään kauniina pidä, mutta yritän kyllä pitää ulkonäöstä huolta. Tuosta ulkonäöstä mies luulee, että naisella on itsetuntokin superluokkaa. \|O Petos, silloin, kun luotti, jätti aika syvät jäljet. Mutta luotan siihen, että aikaa myöden luottamuskin kasvaa. Pakkohan sen on!
Ja sitten yksi juttu: ei varmaan kannata kuunnella noita yleistyksiä. Tottakai pettämistä on paljon, mutta ei se niin sanottu ole, että se jokaisen kohdalle tulee. Kyllä miehestään voi kiinnikin pitää. Ei epätoivoisesti, vaan naisellisin keinoin

.
Vielä tuosta naisten röyhkeydestä. Se on kyllä ihan totta. Avointa flirttailua ei hävetä, vaikka vaimo seisoo vieressä. Eli joillakin sitä itsetuntoa tosiaan on. Eikä sillä ole mitään tekemistä ulkonäön kanssa. Melkeinpä voisi sanoa, että mitä vaatimattomampi varpunen, sen innokkaampi tyrkky. Ei aina naurata, vaikka ne tilanteet sivullisten silmissä taatusti huvittavia ovatkin

.