Niin no alkoholistin kanssa se on vähän niin, että mikään määrä hoitoa ja pelastamista ei riitä jos ei se ihminen itse halua parantua. Ei voi pelastaa jos ei toinen halua tulla pelastetuksi.
Teillä on ihan selvä alkoholisti-alkoholistin läheinen-kuvio meneillään, eikä se ole oikein hyväksi kummallekaan. Se on oravanpyörä joka ei koskaan lopu. Toinen haluaa olla ja kenties onkin kunnollinen puoliso, yrittää kaikin voimin auttaa ja pelastaa sitä juovaa puolisoa. Kenties samalla kyttää juomista, laskee juomia, pohtii normaalin määrettä, nalkuttaa juomisesta, piilottaa juomia, kaataa niitä viemäriin, hyvittelee kun toinen ei juo jne jne.. Ja se toinen.. no se sitten juo. Viittaa kintaalla puolisonsa hyvinvoinnille, kohtelee kaltoin henkisesti, rikkoo kaikki pariuhteen raja-aidat..
Voi olla -sillä erotuksella, että asumme eri paikkakunnilla enkä pysty kyttäämään hänen tekemisiään. Hän ei piilottele juomia. Juo ja käy ostamassa kaupasta lisää. Sillä tavalla en ole voinut "turmella" hänen juomistaan, kaataa esimerkiksi viemäristä viinoja alas. Tiedän myös riidan, minkä se aiheuttaisi. Tutuilta ja sukulaisilta olen sen sijaan häntä suojellut. Tai hänen sukulaisiltaan. Oma lapsuudenperheeni tietää hänen alkoholismistaan -meillä on ollut aina lämpimät ja luottavaiset välit vanhempieni ja sisarusteni kesken. He ovat tukeneet minua ja ratkaisuani pysyä tässä suhteessa. Tietysti he olisivat toivoneet minulle paljon parempaa. Äitini on jopa vaimoni kanssa läheisempi kuin yksikään vaimoni oma sukulainen. Ei äitini tietenkään silti hyväksy vaimoni käytöstä.
