Pettäjä ystävänä

[ria-rosa]

Ystäväni on ns. kovan luokan pettäjä. Eli miehiä oman aviomiehen lisäksi on ollut useita, osa kertaluontoisia osa pidempiaikaisia suhteita. Mies ei tiedä tai pikemminkin ei halua tietää. Nainen "hämää" häntä rakastajiensa ystävyydellä eli rakastajamiehet ovat naisen ystäviä (osa on myös sitäkin), joista hän ei luovu ja mies on kai hyväksynyt sen.

Aina viihteellä ollessa, ystäväni katoaa jossain vaiheessa iltaa jonkun miehen matkaan ja lähtee yleensä "jatkoille" silloin kun me muut lähdemme kotiin. Olemme olleet muutaman kerran mukana noilla jatkoilla ja totesimme, että ei innosta moinen. Nimittäin ystävän touhut sen kertaisten miesten kanssa menivät miltei panohommiksi meidän silmiemme edessä. Eräissä illanistujaisissa ystävän kotona, hän kävi äänekkäästi nussimassa erästä miestä omassa aviovuoteessaan meidän muiden ollessa viereisessä huoneessa eli kuulimme kaiken vähän turhankin hyvin.

Syy miksi oikeastaan kirjoitan on, koska alan olla huolissani ystäväni henkisestä kunnosta ja omasta jaksamisestani tän ystävyyden suhteen. Ystäväni on viime vuosina mennyt ihan kuin rikki sisältä. Hän on hirveän herkkä ärsyyntymään ja hän haaveilee vain viinasta ja toisista miehistä, mutta samalla hokee kuinka rakastaa miestään eikä tule koskaan eroamaan jne. Hän on selvästi onneton, mutta silti jotenkin kierolla tavalla kai tyytyväinenkin tilanteeseen. Vaikea selittää. Toisaalta meille ystäville tilanne alkaa käydä myös raskaaksi, koska olemme nähneet ja kuulleet niin paljon ja ehkä hieman jopa kyllästyneet siihen.

Hulluinta on, että mitä enemmän tapahtuu ystäväni miesjutuissa, sitä vaikeampi meidän muiden on asiasta edes keskenämme keskustella. Kaikki vain vaikenevat ja esittävät kuin tällaista ei tapahtuisi. Ehkä se on helpompi niin, koska olemme kuitenkin ystävän miehenkin kanssa aktiivisesti tekemisissä. Itse alan vain väsyä siihen, ettei tästä voi edes puhua. Jos ystävä lähtee illanvieton jälkeen jonkun karjun matkaan, niin kaikki esittävät kuin sitä ei tapahtuisi. En minä mitään parjauskampanjaa haluaisi enkä aviomiehelle juoruamista, mutta koen jotenkin et mulla ois tarve puhua asiasta avoimesti ja luottamuksellisesti ystävien kesken, koska se rikkoo mun omia moraalisia arvoja vastaan ja ehkä kaipaisin siis pientä "terapointia" sen suhteen. Ja selvästi asia vaikuttaa muihinkin eli tuollaisen illanpäätöksen jälkeen kaikki ovat paljon vaisumpia ja hiljaisempia. Asiasta puhumattomuus on saanut pikkuhiljaa aikaan sen, et mä en haluu kulkea tän ystäväni kanssa oikein missään enää nykyisin. Normaali puhuminenkin alkaa olla vaikeeta.

En ole itsekään mikään siveyden sipuli, mutta on ollut aika yllättävääkin tajuta, miten raskasta on seurata systemaattista pettämistä sivusta. Vaikka se ei edes omaan parisuhteeseeni vaikuta tai suoranaisesti omaan elämäänkään, mutta silti. Olen yrittänyt olla avarakatseinen ja ajatella, ettei asia mulle kuulu. Ja aikuisia ihmisiähän tässä ollaan. Mut valitettavasti nää touhut näkyy ja olenhan mä kuullutkin yhtä sun toista. Nyt ehkä ihmettelenkin, et miten tää toisen ihmisen säätäminen ja ympäriinsäpaneskelu voi vaikuttaa näin myös meihin muihin? Siis alan todella kyllästyä tähän ihmiseen ja hänen sekoiluunsa! Ihmiseen, joka on vuosia ollut ystäväni, joskus jopa todella läheinen... Mut ilmeisesti munkin sietokyvyllä on rajansa.

Onko muita samalla tavalla ajatteleviä pettäjien ystäviä tai sellaisia, jotka pystyvät vain sulkemaan silmänsä? Ehkä kaipaan jotain vinkkejä, miten omaa suhtautumista voi "kehittää" vai onko tämä ystävyyden lopun alkua?

 

[Saretta]

Ystävyyteen kuuluu luottamus. Miten luottaa ystävään joka pettää omaa miestään. Kyllä väkisin ajattelee että voiko sitä itsekään luottaa sellaiseen. Mä en kyllä oikeasti jaksaisi katsoa tuollaista touhua, ystäväsi kuulostaa todella itsekäälle.

 

[lilli*]

Joo sun ystäväsi on narsisti.. Silloin ympäristökin kärsii ja varmasti se sun kaverisikin. Onko kukaan sanonut hänelle itselleen miten moraalisesti tai siis heh ala-arvoisesti hän käyttäytyy? Itse en viitsisi liikkua sellaisen naisen kanssa, sitähän leimaatuisi arvomaailmaltaan samankaltaiseksi toisten silmissä.. Surullisia noi ihmiset jotka haluaa elämästään vaan kuoret.

 

[Kaaliperhonen]

Kyllä minä ainakin voin hyvälle ystävälle kriittisesti kommentoida hänen tekemisiään. Kysy häneltä, mitä järkeä hänen kuvioissaan on ja onko hän itseensä ja elämäänsä tyytyväinen. Ei tarvitse hyökätä syyllistämään "olet *** huora"-tyyliin, kysy vain asiallisesti. Vaikka hän ei vastasi asiallisesti, niin olet luultavasti antanut hänelle ajattelemisen aihetta.

 

[ria-rosa]

Olen yrittänyt kautta rantain vähän puhella asiasta ja hän on kyllä ymmärtänytkin, että lähestyn aihepiiriä, mutta hän on tehnyt heti selväksi ettei mitään saarnoja kaipaa. Eli ilman riitaa en varmasti pysty hänen kanssaan asiasta keskustelemaan. Tiedän, että tavallaan tilanne on riistäytynyt häneltä käsistä ja hän tiedostaa sen itsekin. Mutta jotenkin tuntuu, ettei hän loppujen lopuksi välitä hirveästi siitä vaan keeps on going. Jokainen kuitenkin tietää, että pitkällä tähtäimellä kuvio ei tule päättymään hyvin. Ehkä siksikään kukaan ei halua puhua asiasta.

Kummallista myös on, että nuo hänen rakastajansa ovat tosi epäsiistejä "renttumaisia" äijiä. Hänen aviomiehensä taas on siisti ja fiksu kaveri ja aika kilttikin tuo taitaa olla... Usein olen miettinyt, että ystäväni toiminnasta tulee usein mieleen Levottomat 3 - Kun mikään ei riitä elokuva (voi miten typerältä tuntuu kirjoittaa noin). Hänen käyttäytymisessään on hirveen paljon samaa... Ja olen minäkin huomannut tuon, että hänen seurassaan ollessaan monet miehet aloittaa meidän muidenkin lähestymisen tietynlaisella lääppimisasenteella. Usein sitten vähän kuin säikähtäisivät tajutessaan, ettemme me muut olekaan samanlaisia, jolloin juttujen taso muuttuu normaalimmaksi ja voisiko sanoa kunnioittavammaksi.

En varsinaisesti pelkää omalla kohdallani "leimaantumista", mutta tuollaista on inhottavaa seurata vierestä ja joutua myös itse epämiellyttäviin tilanteisiin. Sekin on ärsyttävää, että olen joutunut miehelleni kertomaan ystäväni toilailuista. Minua kun ystäväni on käyttänyt alibinaan tietämättäni (paljastunut rivien välistä myöhemmin) ja hänen miehensä työskentelee omani kanssa samassa työpaikassa.

Surullinen olen. Ja ehkä vähän vihainenkin. Ihanaa, että ilmeisestikin ymmärrätte tunteeni ja vastaatte asiallisesti Kiitos siitä, sillä asia painaa todella mieltäni!

 

[Mielisairautta]

Ystäväsi meno on jonkinlaista mielisairautta tai narsismia. Normaali ihminen ei käyttäydy tuolla tavalla. Käy naimassa vierasta miestä kotonaan kun kaverit (ja kai ilmeisesti oma mieskin) ovat viereisessä huoneessa, hyi hitto. Haloo - onko tämä muka normaalia käytöstä missään piireissä? Ei ainakaan sellasissa joiden kanssa minä haluaisin olla missään tekemisissä.

Mieti mitä sinä saat tuolta ystävyyssuhteelta, jos sitä nyt voi ystävyydeksi kutsua. Nainen ilmeisesti käyttää teitä muita hyväkseen jotta voi jatkaa panoreissujaan edes jonkinmoisen hataran savuverhon takana. Olette hänen hovinsa jonka turvin nuo arveluttavat touhut näyttävät äkkiseltään katsottuna vain kaveriporukan biletykseltä. Mutta mitä tuo ystävä panostaa teidän muiden hyväksi? Jos saan arvata, niin eipä luultavasti juuri mitään.

Raaka neuvoni on että laita suhde poikki. Jos jatkat kaveruutta, annat moraalisen tukesi hänen pettämiselleen ja muutenkin täysin vinksahtaneelle käytökselleen. Et voi auttaa häntä kuten jo huomasit, sinut karkotetaan tylysti pois saarnaamasta. Kaveri on päättänyt jatkaa valitsemallaan tiellä. Se ei tarkoita että sinun tai muiden kaveriesi olisi seurattava häntä lopun ikäänne. Saattaa jopa olla että kun porukka kaikkoaa ympäriltä, hän ei voi enää valehdella itselleen eikä miehelleen ja tilanteen irvokkuus paljastuu vhdoin molemmille.

 

[Jatkaa vielä]

Ja mikä vaivaa kaverisi miestä, täydellinen munan puuttuminen? Jos minä kävisin kutsujen aikana viereisessä huoneessa hässimässä jonkun vieraan miehen kanssa, hemmo lentäisi kuin leppäkeihäs ikkunasta ilman housuja ja edessäni olisi lujat kehityskeskustelut jos mielisin mieheni sen jäkeen pitää.

Miksi ihmeessä kukaan mies (tai nainenkaan) suostuu tuollaiseen pyöritykseen? Kaverisi varmasti halveksii miestään suunnattomasti koska voi kohdella häntä tuolla tavalla ilman että siitä on mitään seurauksia.

 

[kiitos ei]

Ensi neuvoksi sanoisin, että ehkä kannattaa kieltäytyä lähtemästä ulos tämän pettäjän kanssa. Eukko joutuu ainakin keksimään sitten tarinoita kotona, jos lähtee yksin ravintolaan. En ymmärrä, miksi viitsitte edes moista katsoa. Itse ainakin sanoisin, etten lähde nyt mihinkään raflaan hänen kanssaan. Menköön yksin.

Muutenkin olen sitä mieltä, että jos kerran haluat vielä olla tämän pettäjän kaveri, niin sitten teidän täytyy puhua asiasta. Kerrot ihan rehellisesti, mitä mieltä olet hänen touhuistaan ja yrität saada hänet hoitoon. Eihän tuo ole normaalia, vaan kaverisi on oikeasti sairas.

Voit tai mielestäni sinun pitääkin kertoa asiasta aviomiehelle. Tosin hän kyllä varmaan tietääkin asiasta. Ei kai kukaan voi olla noin sokea, ettei näkisi eukon touhuja. Mutta silti kannattaisi puhua aviomiehelle asiasta.

Itse varmaankin näiden jälkeen, jos pelin henki ei muuttuisi, sanoutuisin irti kaveruudesta. Ei minua ainakaan kiinnostaisi katsella moisen nussijan touhuja ja kuunnella sitten hänen valheitaan miehelleen. Sitäpaitsi hävettäisi tavata tätä perhettä, kun tietää, että muija viipottaa haarat levällään ympäri kaupunkia.

 

[tiedän mistä puhut]

Miehesi tietää näistä touhuista joten on vain ajan kysymys, milloin hän kertoo niistä kaverisi miehelle. Kyllä miehetkin näistä keskenään puhuvat. Tai jos miehesi ei kerro, niin hänellä on omat syynsä olla vaiti, ettei kapsahda omaan nilkkaan.

 

[Rajaa pois]

Jouduin itse aikoinani tilanteeseen, jossa yksinkertaisesti rajasin tuolla lailla käyttäytyvän ystävän pois elämästäni. En halunnut hävetä, sillä ihmiset todelle leimaavat meidät seuramme mukaan. Samalla tavalla hän käytti minuakin alibinaan, sillä olin "se kunnon ihminen", joka tuntui luotettavalta alibilta - mutta kuinka kauan se kunnon ihmisen leima silloin pysyy??

Sain tietää naisen tyttäreltä, että minua käytettiin alibina. Äiti ei ollut taaskaan tullut kotiin ja tytär soitti meille, koska äiti oli kertonut tulevansa luokseni ja kyseli muitakin yöpymisiä, joita ei todellisuudessa ollut. En valehdellut, sillä tytär oli jo parikymppinen. Kuulin sitten, että näitä juttuja oli enemmänkin.

Samoin yhdessä liikkuessamme ne muutamat kerrat, minuakin yritettiin kohdella kuin huoraa. Olin ihmeissäni, sillä minulla ei ollut aavistustakaan hänen tavoistaan.

Pariskunta käsitelkööt itse, miten vaimon käytös heidän avioliittoonsa vaikuttaa, sillä ei se hissukka mies tyhmä ja kuuro ole.

Minun pirtaani ei mene, että ystävyyden nimissä pitää sietää ihan mitä tahansa. Jos käytös ei ole oman moraalini rajoissa, sellainen ihminen rajataan kanssakäymisestä ulkopuolelle.

 

[mun ystävä.]

ensiksikin toi on todella naurettavaa että lopetetaan ystävän kanssa vierailut ettei itse leimaantuisi.... tota en ymmärrä. sen ymmärrän että ei halua lähteä mukaan tietäen että joutuisi alibiksi tai ei muuten jaksa katsoa vierestä sitä että toinen pettää.

kuinka läheinen tuo kyseinen henkilö on? mä olen ollut tilanteessa jossa mun todella läheinen henkilö harrasti pettämistä. siis se oli ihan tietoista että kun raflaan lähdetään niin melko varmasti hän onki jonkun äijän mukaansa. miehiä löytyi baarista, töistä, netistä, melkein mistä tahansa. myös yhteisen ystäväpiirimme jotkut miehet, niin varattuja kuin vapaitakin tekivät temput hänen kanssaan. hänen miehensä kun ei käynyt missään, viihtyi kotona ja töissään.

sitä kesti kolme vuotta. mä juttelin usein naisen kanssa. hän omista oloistaan ja kuinka vaiketa on. hän tiesi että on jo kova maine mutta ei paljon kiinnostanut. ja mä sanoin aina oman mielipiteeni. tietenkään en tykännyt tilanteesta, alibiksi en suostunut mutta en myöskään mennyt lavertelemaan miehelle tilanteesta. heillä ei tietenkään ollut kotona asiat hyvin, tuskin kukaan menee pettämään vaan pettämisen ilosta, syy löytyy kyllä syvempää.

kovalla puhumisella ja oppi kantapään kautta auttoi ystävääni. hän huomasi että kuinka kamala ihminen oli kun tuolla tavalla petti miestään, sitä kenen kanssa oli joskus mennyt naimisiin rakkaudesta mutta se rakkaus oli jo kuollut useamman vuoden ajan. hän otti eron ja on nyt asunut omillaan vuoden. myös mies on tilanteesta helpottunut, kenties hän sitä odotti että nainen lähtee... molemmilla menee hyvin ja ovat sinkkuja tekemään mitä vain.

 

[byt]

Vaikuttaa siltä, että ystäväsi ensisijainen ongelma on liiallinen alkoholin käyttö, sain sen käsityksen, että hän toilailee ja naiskentelee vain kännissä muiden miesten kanssa? En usko, että hän voi hyvin itsensä kanssa, taitaa olla niitä vailla henkistä isää lapsuudessa jääneitä tyttöjä. Ihmettelen myös aviomiehen käytöstä, onko hän välinpitämätön vaimoaan kohtaan, sekin tekee jostain aviovaimoista/miehistä ystäväsi kaltaisia "läheisyyden" hakijoita.

 

[mies1]

Huvittavaa, että tässäkin tapauksessa syytä naisen käytökseen haetaan miehestä. No tietysti se poistaa vastuuta pettäjältä, mutta voiko omia tekojaan perustella tuolla tavalla.

Suhteet ovat edelleen lottoa, joku saa vain lisänumeron.

 

[mieluummin yksin]

Ystäväni on ns. kovan luokan pettäjä. Eli miehiä oman aviomiehen lisäksi on ollut useita, osa kertaluontoisia osa pidempiaikaisia suhteita. Mies ei tiedä tai pikemminkin ei halua tietää. Nainen "hämää" häntä rakastajiensa ystävyydellä eli rakastajamiehet ovat naisen ystäviä (osa on myös sitäkin), joista hän ei luovu ja mies on kai hyväksynyt sen.

Aina viihteellä ollessa, ystäväni katoaa jossain vaiheessa iltaa jonkun miehen matkaan ja lähtee yleensä "jatkoille" silloin kun me muut lähdemme kotiin. Olemme olleet muutaman kerran mukana noilla jatkoilla ja totesimme, että ei innosta moinen. Nimittäin ystävän touhut sen kertaisten miesten kanssa menivät miltei panohommiksi meidän silmiemme edessä. Eräissä illanistujaisissa ystävän kotona, hän kävi äänekkäästi nussimassa erästä miestä omassa aviovuoteessaan meidän muiden ollessa viereisessä huoneessa eli kuulimme kaiken vähän turhankin hyvin.

Syy miksi oikeastaan kirjoitan on, koska alan olla huolissani ystäväni henkisestä kunnosta ja omasta jaksamisestani tän ystävyyden suhteen. Ystäväni on viime vuosina mennyt ihan kuin rikki sisältä. Hän on hirveän herkkä ärsyyntymään ja hän haaveilee vain viinasta ja toisista miehistä, mutta samalla hokee kuinka rakastaa miestään eikä tule koskaan eroamaan jne. Hän on selvästi onneton, mutta silti jotenkin kierolla tavalla kai tyytyväinenkin tilanteeseen. Vaikea selittää. Toisaalta meille ystäville tilanne alkaa käydä myös raskaaksi, koska olemme nähneet ja kuulleet niin paljon ja ehkä hieman jopa kyllästyneet siihen.

Hulluinta on, että mitä enemmän tapahtuu ystäväni miesjutuissa, sitä vaikeampi meidän muiden on asiasta edes keskenämme keskustella. Kaikki vain vaikenevat ja esittävät kuin tällaista ei tapahtuisi. Ehkä se on helpompi niin, koska olemme kuitenkin ystävän miehenkin kanssa aktiivisesti tekemisissä. Itse alan vain väsyä siihen, ettei tästä voi edes puhua. Jos ystävä lähtee illanvieton jälkeen jonkun karjun matkaan, niin kaikki esittävät kuin sitä ei tapahtuisi. En minä mitään parjauskampanjaa haluaisi enkä aviomiehelle juoruamista, mutta koen jotenkin et mulla ois tarve puhua asiasta avoimesti ja luottamuksellisesti ystävien kesken, koska se rikkoo mun omia moraalisia arvoja vastaan ja ehkä kaipaisin siis pientä "terapointia" sen suhteen. Ja selvästi asia vaikuttaa muihinkin eli tuollaisen illanpäätöksen jälkeen kaikki ovat paljon vaisumpia ja hiljaisempia. Asiasta puhumattomuus on saanut pikkuhiljaa aikaan sen, et mä en haluu kulkea tän ystäväni kanssa oikein missään enää nykyisin. Normaali puhuminenkin alkaa olla vaikeeta.

En ole itsekään mikään siveyden sipuli, mutta on ollut aika yllättävääkin tajuta, miten raskasta on seurata systemaattista pettämistä sivusta. Vaikka se ei edes omaan parisuhteeseeni vaikuta tai suoranaisesti omaan elämäänkään, mutta silti. Olen yrittänyt olla avarakatseinen ja ajatella, ettei asia mulle kuulu. Ja aikuisia ihmisiähän tässä ollaan. Mut valitettavasti nää touhut näkyy ja olenhan mä kuullutkin yhtä sun toista. Nyt ehkä ihmettelenkin, et miten tää toisen ihmisen säätäminen ja ympäriinsäpaneskelu voi vaikuttaa näin myös meihin muihin? Siis alan todella kyllästyä tähän ihmiseen ja hänen sekoiluunsa! Ihmiseen, joka on vuosia ollut ystäväni, joskus jopa todella läheinen... Mut ilmeisesti munkin sietokyvyllä on rajansa.

Onko muita samalla tavalla ajatteleviä pettäjien ystäviä tai sellaisia, jotka pystyvät vain sulkemaan silmänsä? Ehkä kaipaan jotain vinkkejä, miten omaa suhtautumista voi "kehittää" vai onko tämä ystävyyden lopun alkua?

Niinkuin itsekin pohdit, asia ei kuulu sulle. Jos et kestä, pysy kuvioista ulkona. Tämähän on se on ystävyyden lajeista parhain, että purkaudutaan toisen asioista. Ihan omaan parisuhteeseen keskittymällä vaan...

 

[naispetturi]

Se on ulkopuolisten niin helppo tuomita ja moralisoida, kun kuitenkaan kukaan muu ei tiedä millainen hänen avioliittonsa tosiasiassa on kuin hän itse. Jotain siitä selvästi puuttuu, aivan kuten minunkin liitostani. Siksi läydän itseni toisinaan tuosta samaisesta tilanteesta. Miksikö en sitten eroa? Siksi että kyse on vain seksin puutteesta, muutoin kaikki on hyvin. Ja tuota seksiähän sitten tulee harrastettua muualla, vaikken tietoisesti sitä etsikään, enkä mihinkään suhteeseen kenenkään kanssa ala. Kun on usean kuukauden ollut ilman toisen ihmisen läheisyyttä, sitä vain huomaa löytävänsä itsensä sieltä mistä ei pitäisi.

Ja en syytä miestäni tästä, kuten tämän voisi joku ymmärtää. Etsin vain syitä omalle käytökselleni. Toinen vaihtoehtohan olisi sitten elää selibaatissa.

Ja mun kaverit ovat itse sanoneet että suostuvat jopa alibiksi. On meinaan hyviä kavereita nämä minun.

 

[naispetturi2]

Se on ulkopuolisten niin helppo tuomita ja moralisoida, kun kuitenkaan kukaan muu ei tiedä millainen hänen avioliittonsa tosiasiassa on kuin hän itse. Jotain siitä selvästi puuttuu, aivan kuten minunkin liitostani. Siksi läydän itseni toisinaan tuosta samaisesta tilanteesta. Miksikö en sitten eroa? Siksi että kyse on vain seksin puutteesta, muutoin kaikki on hyvin. Ja tuota seksiähän sitten tulee harrastettua muualla, vaikken tietoisesti sitä etsikään, enkä mihinkään suhteeseen kenenkään kanssa ala. Kun on usean kuukauden ollut ilman toisen ihmisen läheisyyttä, sitä vain huomaa löytävänsä itsensä sieltä mistä ei pitäisi.

Ja en syytä miestäni tästä, kuten tämän voisi joku ymmärtää. Etsin vain syitä omalle käytökselleni. Toinen vaihtoehtohan olisi sitten elää selibaatissa.

Ja mun kaverit ovat itse sanoneet että suostuvat jopa alibiksi. On meinaan hyviä kavereita nämä minun.

Niimpä! Ihmisten pitäisi huomata että maailma ei ole mustavalkoinen. Ja koskaan ei pitäisi sanoa "ei koskaan". Eihän sitä kukaan tiedä mitä voi sattua omalle kohdalle. Vaikka miten tuomitsisi toisen ns moraalittoman käytöksen niin kohta voi olla itse samassa tilanteessa. Monet minunkin ystävättäristäni jotka tietävät satunnaisista pettämisistäni ovat sanoneet minulle että voisivat tehdä saman jos olisi varmaa etteivät jäisi kiinni. Minäkin olen saanut heiltä usein alibin ja antaisin alibin heillekin jos he joskus tarvitsisivat. Naisten kuuluu pitää yhtä. Pitäväthän miehetkin.

 

[ria-rosa]

Vastaan lyhyesti, koska on kiire. Halusin vain sanoa, etten ole tuomitsemassa ystävääni, mutta koen tilanteen monella tavalla vaikeaksi. Minusta on outoa, että on vain kaksi vaihtoehtoa: pelkästään joko hyväksyä tai tuomita. Tunnen olevani pikemminkin jossain tässä välimaastossa. En osaa suhtautua asiaan, koska ystäväni toiminta tuntuu väärälle ja pahalta MINUN MIELESTÄNI. Minun tunteeni tuskin ovat hänelle mikään ongelma, mutta minulle ne ovat ongelma, sillä toisaalta en halua menettää ystävääni, mutta toisaalta en jaksa yksinkertaisesti enää katsoa tuollaista sähläystä. En silti kuvittele olevani parempi kuin hän - siitä tässä ei ole kysymys. Kuten sanottu ja todettu, nämä asiat eivät ole mustavalkoisia. Syissä pettää ja tällaiseen tilanteeseen suhtautumisessa on kummassakin niitä harmaan sävyjä. Ehkä tässä kirjoitellessani ja lukiessani näitä vastauksia yritän itsekin hahmottaa, että miten tässä pitäisi suhtautua...

Syyllistä en etsi. Syy ei varsinaisesti ehkä minua kiinnostakaan. Yritän vain hahmottaa tilannetta omasta näkökulmastani...

 

[naispaholainen]

No, et sinä voi muuttaa ystäväsi käytöstä, etkä ole hänen käytöksestään vastuussa. Olet joko hänen ystävänsä tai sitten et ole, siihen voit vaikuttaa.

Sinusta kuuluisi tuntua pahalta että sinun miehesi tietää ystäväsi toilailuista. Olet niin kuin pettänyt ystäväsi luottamuksen kun olet kertonut... ehkä tarkastikin asioista joista miehesi ei pitäis tietää mitään. Tuskin miehesi sinua tuohon seuraan enää laskeekaan ja ystäväsi on sitten yksin ja entinen ystäväsi.

 

[mies1]

Avioehto pitää kuulua osana vihkikaavaan.

 

[petturinainen]

Avioehto pitää kuulua osana vihkikaavaan.

Olen samaa mieltä. Ei tässä rahan vuoksi kärvistellä, vaan on tässä muutakin joka yhdistää, vaikka on tämä yksi asia joka erottaa...

 

[ada.,]

Vastaan lyhyesti, koska on kiire. Halusin vain sanoa, etten ole tuomitsemassa ystävääni, mutta koen tilanteen monella tavalla vaikeaksi. Minusta on outoa, että on vain kaksi vaihtoehtoa: pelkästään joko hyväksyä tai tuomita. Tunnen olevani pikemminkin jossain tässä välimaastossa. En osaa suhtautua asiaan, koska ystäväni toiminta tuntuu väärälle ja pahalta MINUN MIELESTÄNI. Minun tunteeni tuskin ovat hänelle mikään ongelma, mutta minulle ne ovat ongelma, sillä toisaalta en halua menettää ystävääni, mutta toisaalta en jaksa yksinkertaisesti enää katsoa tuollaista sähläystä. En silti kuvittele olevani parempi kuin hän - siitä tässä ei ole kysymys. Kuten sanottu ja todettu, nämä asiat eivät ole mustavalkoisia. Syissä pettää ja tällaiseen tilanteeseen suhtautumisessa on kummassakin niitä harmaan sävyjä. Ehkä tässä kirjoitellessani ja lukiessani näitä vastauksia yritän itsekin hahmottaa, että miten tässä pitäisi suhtautua...

Syyllistä en etsi. Syy ei varsinaisesti ehkä minua kiinnostakaan. Yritän vain hahmottaa tilannetta omasta näkökulmastani...

näin kyökkipsykologin näkökulmasta veikkaisin, että ystävälläsi on jostain syystä todella paha olla. ehkä voisit jutella hänen kanssaan ja yrittää saada häntä vaikka terapeutille... tiedätkö mitään hänen kotioloistaan (lapsuudestaan), onko ollut perheväkivaltaa, alkoholismia, insestiä?
en oikein osaa lukemani perusteella tuomita kaveriasi noiden muiden tapaan huoraksi tai "patologiseksi pettäjäksi" (mikä sekin lienee), vaan olen sitä mieltä, että siinä nyt ihminen oireilee jotain syvemmällä olevaa kärsimystä.

 

[toinen samassa veneessä]

ada: Viisaasti ajateltu. Sitä se on.
Eikä se olo siitä helpotu. Päinvastoin. Kerta kerran jälkeen on yhä syvemmällä pahassa olossa. Lopulta ei enää kestä edes itseään selvinpäin.
Moraali ei hyväksy omaa käytöstä itseltä eikä hyväksyisi vastaavaa toiseltakaan.
Antaa mennä vaan... ei tämä tästä enää parane.

 

[mies1]

"ada" olen samaa mieltä

 

[Ei kuuluisi tuollainen tyyppi]

kauan minun ystäviini.

 

[viina on pahasta]

mun kaveri oli samanlainen kaikki punttiviikarit kävi, panopaikaksi kävi kirkonportaikko ja koiranpaskapusikko. Sen käytöksestä sanottiin saattiin haukkumiset ja suhteet meni poikki (hyvä niin). Joutu mielisairaalaan ja nyt lääkityksen saanneena elelee normaalina.