Pettäminen- avioliiton pelastus? Miehet vastatkaa

[Kleopatra007]

Ajauduin noin vuosi sitten suhteeseen naimisissa olevan miehen kanssa. Rakastuimme toisiimme ajan myötä, emme hetken huumassa. Mies on ollut yli 20 v naimisissa saman naisen kanssa ja heillä on ollut omat ongelmansa- kelläpä ei olisi. Minä olen, pitkän parisuhteeni päätyttyä ja läpikäytyä, vapaa ja itsenäinen.

Yritimme pitkään vastustaa toisiamme ja olimme yhteydessä ystäväpohjalta. Mies halusi kokea kanssani enemmän, mutta kamppaili omantuntonsa kanssa. Puhuimme asiasta paljon ja annoin totta kai hänelle päätösvallan. Olimme aluksi molemmat pettämistä vastaan ja hassua kyllä- olemme edelleen, noin teoreettisella tasolla. Olemme kuitenkin näköjään sallineet pettämisen itsellemme, sillä meillä on seksisuhde ja ihana sellainen. Suhde ei ole kuitenkaan pelkkää seksiä, puhumme paljon ja viihdymme todella hyvin toistemme seurassa. Kun emme ole yhdessä, kaipaamme toisiamme paljon, mutta pystymme keskittymään omaan elämään erillisinä.

Vetovoima on välillämme edelleen suuri ja seksi on todella ihanaa ja antoisaa kummallekin. Juuri seksin puute on ollut miehen ongelma omassa liitossaan. Muuten arki sujuu hyvin ja totta kai rakkauttakin on heillä puolin ja toisin. Pari on vuosien saatossa hitsautunut yhteen, mutta seksielämä on hiukan hiipunut ja ollut välillä täysin katkolla. Mies on ollut täydellisen yllättynyt siitä, että häneltä riittää rakkautta kummallekin naiselleen. Hänen "ongelmakseen" on jäänyt lähinnä aikatauluttaa vapaa- aikansa niin, että ehtii tarpeeksi tavata myös minua ja pitää molemmat naisensa tyytyväisenä.

Haluaisinkin nyt erityisesti miesten mielipiteitä siihen, voiko sivusuhde jopa pelastaa avioliiton? Totta kai me kaikki tiedämme, että ulkop. suhde on väärin, mutta jos seksuaaliset tarpeet tulevat tyydytettyä, niin sama tuttu arki jatkuu eikä mitään puutu, vai?

 

[nainen 30+]

Pyysit miesten mielipiteitä mutta kommentoin tuohon. Kyllä tunteita voi riittää kahdellekkin ihmiselle Mutta. Tuossa syödään pohjaa pois ykkössuhteelta. Eli kun elää suhteessa mutta saa nautintoa, elämyksiä, seksiä toisesta suhteesta, se väistämättä kuluttaa suhdetta. Eli silloin et tee mitään elävöittääksesi nykyistä suhdettasi, jatkat suhteessa pelkän arjen elämisessä. Et rikastuta, etsi vaihtelua ja piristä ja huomioi nykyistä kumppaniasi/suhdettasi vaan otat iloa muualta.

Se todella tuhoaa parisuhdettasi ja suhteen uudelleen rakentaminen ja ilon tuominen vanhaan suhteeseen on entistä vaikeampaa. Kun tavallaan sekä syöt, että säästät kakkua samaan aikaan, saat helposti piristystä elämääsi ilman työtä nykyisen parisuhteen eteen. En itse suosittele tuota sivusuhderatkaisua.

 

[Wanhempi täti]

Sivusuhde ei "pelasta" avioliittoa mutta voi ehkä pitkittää sitä. On sitten toinen asia onko se oikeudenmukaista ketään kohtaan. Kirjoitat kuin entisestä rakastajastani. Hän ei edes harkinnut eroa vaimostaan (20+ vuotta naimisissa) koska muut osatekijät toimivat paitsi seksi jota oli liian vähän.

Lopetin suhteen kun aloin itse seurustella vakavasti mutta olemme kyseisen aviomiehen kanssa edelleen ystäviä ja tapaamme aina joskus - lman seksiä.

Voisit miettiä olisitko edelleen samaa mieltä jos olisitkin aviovaimon osassa.

 

[no]

Ilman muuta sivusuhde piristää parisuhdetta! Sehän on keino lakaista ongelmat maton alle, koska useammasta osoitteesta saa iloa elämäänsä. Ei ole tarvetta sitten kotona asioista riidellä ja voi hyvän tuulisena lähteä "töihin ja kauppaan"

On sitä myös käytetty valkopesukikkana; suojelin niin perhettäni ja lapsiani.

Eri asia on pettäjän moraali ja itsekkyys, mutta niistä tässä ei ollutkaan kyse.

 

[Kleopatra007]

Voisit miettiä olisitko edelleen samaa mieltä jos olisitkin aviovaimon osassa.

Aivan, ei olisi kiva olla aviovaimon osassa tietäen, että miehellä on suhde toiseen naiseen. Mies nimittäin kertoi aivan alussa vaimolleen, että hän on rakastunut toiseen. Siinä vaiheessa vaimon vihamielisyys ja kyllästyneisyys miestään kohtaan muutti täysin suuntaa. Vaimo pelästyi, kun huomasi miehensä kelpaavan toiselle. Siihen asti hän oli noin vuoden verran pihdannut ja ärhennellyt. Nyt vaimo panee sängyssä parastaan, sillä miehen kotoa lähtö olisi pahinta mitä hän tietää. Vaimo on tilanteesta niin säikähtänyt, että uhkasi tehdä itselleen jotain pahaa. Siksi suhteemme on nyt muka poikki, vaikka todellisuudessa jatkuu. Mies ei halua jatkaa nykyistä elämäänsä niin kuin ennen eli hän katsoo tarvitsevansa minua. Olemme useasti keskustelleet siitä, että oikeasti lopettaisimme suhteen, mutta mies ei halua.

Minun on vaikea kuvitella itseäni vaimona, joka pihtaa. Minulle seksi on aina ollut tärkeää ja miellyttävää. Olen ollut pitkään parisuhteessa ja meillä kiikasti nimenomaan siinä, että mies pihtasi seksiä. Tosin hän oli huomattavasti vanhempi kuin minä ja varmaan muitakin syitä vaikutti asiaan, kuten hänen runsas juomisensa. Muuten toki pystyn kuvittelemaan itseni rakastajani vaimon silmin. Tilanne olisi todella kurja, enkä millään lailla yritä puolustella tekoani. Siitä huolimatta nautin nykyisestä tilanteesta omalta kannaltani: tuttua, turvallista seksiä, paljon rakkautta ilman sitä kuuluisaa "arkea". Totta kai se arki vasta tekisi suhteesta oikean, mutta elämme näissä olosuhteissa ja päivän kerrallaan.

 

[tunpuli]

Kerronpa oman tarinani.
Minäkin tutustuin kolmisen vuotta sitten mieheen joka eli "kulissielämää" kotonaan. Hellyyttä, huomiota saati seksiä ei tippunut ja mykkäkoulu oli lähestulkoon jokaviikkoista. Tunsin sympatiaa tätä miestä kohtaan ja otin ilolla mitä irti sain: paljon hyvää seksiä ja hellyyttä ja kaipausta.
Meni pari vuotta ja mies päätti muuttaa pois kotoa. Meistä tuli oikea, virallinen pari. Ja kaikki oli tietysti niin ihanaa, että...!
Mutta kuinka ollakaan: matkan varrella on tullut esiin että miehellä oli koko edellisen suhteen ajan, ALUSTA ASTI ollut naisia "siellä täällä", minä en ollutkaan "se ainoa" jonka vuoksi perhe sai jäädä. Joka kerta kun kotona oli mennyt huonosti oli mies hakenut lohtua muista syleistä. Ja kumma juttu, tietoisuus näistä asioista on jollain ihmeen tavalla vaikuttanut minun näkemykseeni hänestä - eikä mitenkään positiivisesti.
Kun tähän vielä lisätään se että lapset (eivät siis minun lapset) ovat luonamme noin puolet ajasta (en ole todellakaan mikään lapsirakas tyyppi mutta alussahan sitä rakkauden huumaamana ajattelee että "kaikki käy" kunhan saa olla yhdessä rakkaansa kanssa!) ja että mies on alkanut harrastaa samaa kuin edellisessä kodissaan eli juo olutta noin sixpackin verran illassa plus pari viinilasia päälle ON LOPPUTULOS SE että seksistä on minullekin tullut vähän "pakkopullaa". Tunteet vain ikävä kyllä vaikuttavat suuresti naisen seksihaluihin!!
Voi siis sanoa että minä olen saanut sitä mitä olen tilannut.
Nyt minäkin "odottelen" että milloin mies alkaa taas hakemaan lohtua muualta, kun kotona ei enää saa tarpeeksi. Tämäkään ei mitenkään paranna suhteemme tasoa
Haluaisin tällä vain herättää ihmisiä ajattelemaan että KOSKAAN VIKA EI OLE VAIN SIINÄ TOISESSA, jos pystyy pettämään näin kevein perustein on mielestäni vikaa omissa elämänarvoissa ja periaatteissa.

 

[Yksipersoona]

Ap kirjoittaa kovin me-henkisesti.

Kukaan ei koskaan voi kuitenkaan tietää mitä se toinen oikeasti ajattelee, tai miten siellä kotonaan eletään.

Ap voit varmuudella tietää vain omat ajatuksesi ja tunteesi. Mies voi hyvin kertoa sinulle yhtä ja vaimolleen toista. Niinpä elämäsi ratkaisut voit tehdä vain itsenäisesti omaan moraaliisi ja ajatuksiisi perustuen.

 

[nashir]

Mielestäni Kleopatra kirjoitat ihan kypsästi tilannetta arvioiden. En usko, että sinulla on mitään ruusunpunaisia haaveita tai toiveita suhteenne suhteen. Taidat elää enemmän tätä hetkeä, mikä on varmasti ihan tervettä tilanteen huomioon ottaen

Pettäminen, sivusuhteet ovat vaikeita asioita. Ne herättävät voimakkaita tunteita ihmisissä, koska ne järisyttävät avioliiton instituutiota, joka on yksi yhteisön ja yhteiskunnan peruspilareita, yhteisesti sovittu institutionaalinen kategoria. Fakta kuitenkin on, että pariutumisvietin ohella seksuaalisuus on yksi merkittävä osa ihmiselämää. Ja kun yhteisössä ja yhteiskunnassa on yhä enemmän ihmisiä, kasvaa myös irtosuhteiden ja sivusäätöjen määrät. Se on oikeastaan ihan ymmärrettävää ja varmaan jopa luonnollista, vaikka meidän keinotekoiset järjestelmät on luotu moista käytöstä hillitsemään ihan käytännön syistä.

MIehellehän tuo tilanne on varmaan ideaali. Hän saa rusinat pullasta molempien naistensa suhteen. Ja silti uskaltaisin väittää, että myös hänen vaimonsa on ehkä onnellisempi nyt kuin ennen. Ja niin ehkä Kleopatrakin on onnellinen näin? Joten eikö tilanne ole silloin aika win-win...

 

[Kleopatra007]

Kiitos kaikille vastanneille. Nashir: minä olen todella onnellinen tällä hetkellä. En koe häviäväni kovin paljoa, vaikken saa elää rakastamani miehen kanssa. Nautimme molemmat toisistamme, vaikka se on totta kai väärin. Tietoisesti kierrän vastedeskin ukkomiehet kaukaa (sitten kun ja jos tämä suhde aikanaan loppuu). Tämä suhde rakentui kuin varkain ja kyllä, me lopulta annoimme sen tapahtua.

tunpuli: tällä miehellä ei ole muita naisia. Hänellä on jo ihan tarpeeksi aikatauluttamista kahden kanssa. Tai ehkäpä otan asian ensi kerralla puheeksi: voi prkl- onko sulla joku kolmas?

 

[autsis]

Voi sua kelopatra ts,
miehellä on varmaan tosi monta muutakin. Hän on ilmeisemmin synnynnäinen petturi. Minunkin ex-miehellä oli edellisen vaimon kanssa varmaan sata naista, ja kaikki luulivat olevansa ainokaisiia, juuri niitä oikeita Ha hah, sanon mä. Kyllä jos miehellä on vittu mielessä, se valehtelee mitä vain, ja sä uskot.




ni kovin paljoa, vaikken saa elää rakastamani miehen kanssa. Nautimme molemmat toisistamme, vaikka se on totta kai väärin. Tietoisesti kierrän vastedeskin ukkomiehet kaukaa (sitten kun ja jos tämä suhde aikanaan loppuu). Tämä suhde rakentui kuin varkain ja kyllä, me lopulta annoimme sen tapahtua.

tunpuli: tällä miehellä ei ole muita naisia. Hänellä on jo ihan tarpeeksi aikatauluttamista kahden kanssa. Tai ehkäpä otan asian ensi kerralla puheeksi: voi prkl- onko sulla joku kolmas?[/quote]

 

[lukutaitoinen mies]

[viesti moderoitu]

 

[analfabeetikko]

Lukutaitoinen mies, jos todellakin olet sitä, miksi et sitten itse vastaa kysymykseen?

 

[No niin....]

Voi sua kelopatra ts,
miehellä on varmaan tosi monta muutakin. Hän on ilmeisemmin synnynnäinen petturi. Minunkin ex-miehellä oli edellisen vaimon kanssa varmaan sata naista, ja kaikki luulivat olevansa ainokaisiia, juuri niitä oikeita Ha hah, sanon mä. Kyllä jos miehellä on vittu mielessä, se valehtelee mitä vain, ja sä uskot.




ni kovin paljoa, vaikken saa elää rakastamani miehen kanssa. Nautimme molemmat toisistamme, vaikka se on totta kai väärin. Tietoisesti kierrän vastedeskin ukkomiehet kaukaa (sitten kun ja jos tämä suhde aikanaan loppuu). Tämä suhde rakentui kuin varkain ja kyllä, me lopulta annoimme sen tapahtua.

tunpuli: tällä miehellä ei ole muita naisia. Hänellä on jo ihan tarpeeksi aikatauluttamista kahden kanssa. Tai ehkäpä otan asian ensi kerralla puheeksi: voi prkl- onko sulla joku kolmas?

[/quote]

Tähän asti keskustelu olikin yllättävän fiksua, oikein nautin lukiessani edellisten pohdintoja.

 

[Saila I ja II nainen]

Missä aikanaan tapasitte tämän miehen kanssa/mikä johti ja miten pystyitte vuoden ajan pitämään suhdetta yllä, tosin alkuuhan se oli viattomampaa? Itselläni samankaltainen tilanne nimittäin. Tuntuu, että ennemmin tai myöhemmin jää kiinni, pelottaa se kovin paljon. Onko "miehesi" naisen kanssa vain säälistä, eli onko kertonut että rakastaa vain sua? Mun ihastukseni on päättänyt erota, koska sääli ei ole syy olla yhdessä, se tekee pahaa kaikille. Minä tosin olen itsekin tahoillani naimisissa, eli meillä on paljon jakoon tulossa.
Miten selvisit joulun ja uudenvuoden ajan? Itselläni oli valtava ikävä, mutta en uskaltanut viestitellä. Pystytteko te tekstailemaan, ettei vaimo lue viestejä, koska tietää teistä. Minulle tuli yksi ihana viesti, mieheni ei aavista vielä mitään. Onko teillä ollut nyt tapaamisia, kun olette "eronneet". Mistä löydätte sellaisia paikkoja? Tämä on itsellänikin suuri ongelma, kaipaa niin kovasti intiimejä hetkiä, enkä malttaisi odottaa.

Pelottaako sua, että suhde loppuisi? Mun täytyy tunnustaa, että pelottaa, koska olen niin sekaisin rakastumisesta. Mutta ne vaimot, miehillä on niihin niin kova side...yhteiset kokemukset.

 

[ajokoira vuh]

Missä aikanaan tapasitte tämän miehen kanssa/mikä johti ja miten pystyitte vuoden ajan pitämään suhdetta yllä, tosin alkuuhan se oli viattomampaa? Itselläni samankaltainen tilanne nimittäin. Tuntuu, että ennemmin tai myöhemmin jää kiinni, pelottaa se kovin paljon. Onko "miehesi" naisen kanssa vain säälistä, eli onko kertonut että rakastaa vain sua? Mun ihastukseni on päättänyt erota, koska sääli ei ole syy olla yhdessä, se tekee pahaa kaikille. Minä tosin olen itsekin tahoillani naimisissa, eli meillä on paljon jakoon tulossa.
Miten selvisit joulun ja uudenvuoden ajan? Itselläni oli valtava ikävä, mutta en uskaltanut viestitellä. Pystytteko te tekstailemaan, ettei vaimo lue viestejä, koska tietää teistä. Minulle tuli yksi ihana viesti, mieheni ei aavista vielä mitään. Onko teillä ollut nyt tapaamisia, kun olette "eronneet". Mistä löydätte sellaisia paikkoja? Tämä on itsellänikin suuri ongelma, kaipaa niin kovasti intiimejä hetkiä, enkä malttaisi odottaa.

Pelottaako sua, että suhde loppuisi? Mun täytyy tunnustaa, että pelottaa, koska olen niin sekaisin rakastumisesta. Mutta ne vaimot, miehillä on niihin niin kova side...yhteiset kokemukset.

Anna nyt sen miehen erota ensin ennen kuin itsesi paljastat, voipi olla nimittäin niin, että jää luu käteen, kun toisella meneekin pupu pöksyyn...

 

[Säälisuhde?]

Mies on vaimonsa kanssa vain säälistä? Tämäpä mielenkiintoinen analyysi.

Mikä saa toisen olemaan suhteessa säälistä? Vakiselityksiinhän kuuluu lapset tai yhteisen omaisuuden vaikea jakaminen, mutta että ihan säälistä ollaan yhdessä. Onpas jaloa.

Tämä meneekin selitysten yökköykköseksi.

Edelleenkään kukaan ei tuollaisessa suhdesotkusyhverössä voi tietää kuin tasan tarkkaan omat ajatuksensa ja tunteensa. Ja joillekin niidenkin selvittäminen on vaikeaa. Ikinä et voi tietää, että rakastaako joku vain ja ainostaan juuri sinua. Useimmissa tapauksissa nuo rakastavat ihka ensimmäiseksi vain itseään, ja palvovat itseään ja omia tunteitaan ja halujaan.

 

[oletko ihana]

koska nainen tekee muuten itselleen jotain. Onpa jaloa sekä naisen että mieheltä. Ja silti jatkavat suhdettaan. Mitä jos nainen saa tietää siitä, ja todellakin sitten tappaa itsensä? Yhtä viattomia ja jaloja kaikki edelleen. Hienoa kuitenkin, että pettäjillä on pääkoppa kunnossa ja huolehditaan muista surkimuksista. Suhde päätetään ja sitten lähdetään muualle huvittelemaan. Näin se menee. Joskus hormonimuutokset voi tehdä vähän viimeisten hetkien innostusta, mutta kyllä se pitäisi järki päässä olla niissä vaihdoksissa.

Toki kyllähän se ihanalta tuntuu kun uusi nainen tai mies palvoo, ja kertoo, että olet paljon ihanampi kuin oma tai kukaan muu. Silittelee ja saa nauttia, olen ihana.

Mies on vaimonsa kanssa vain säälistä? Tämäpä mielenkiintoinen analyysi.

Mikä saa toisen olemaan suhteessa säälistä? Vakiselityksiinhän kuuluu lapset tai yhteisen omaisuuden vaikea jakaminen, mutta että ihan säälistä ollaan yhdessä. Onpas jaloa.

Tämä meneekin selitysten yökköykköseksi.

Edelleenkään kukaan ei tuollaisessa suhdesotkusyhverössä voi tietää kuin tasan tarkkaan omat ajatuksensa ja tunteensa. Ja joillekin niidenkin selvittäminen on vaikeaa. Ikinä et voi tietää, että rakastaako joku vain ja ainostaan juuri sinua. Useimmissa tapauksissa nuo rakastavat ihka ensimmäiseksi vain itseään, ja palvovat itseään ja omia tunteitaan ja halujaan.

 

[hmmmmmmm--]

Esim. Pettäjän kommentin sivusuhteen paljastuttua:
"Hei kulta......Älä nyt suutu! Minähän ajattelin vain meitä ja yritin pelastaa ja parantaa parisuhteemme! Hei, ihan tosi....älä nyt suutu... Minähän olen tehnyt kaikkeni sinun vuoksesi...ja meidän..."

Hmm... Kenties pelastaa joidenkin parisuhteen. Minun parisuhdetta ei pelastaisi.

 

[rautareiska]

itsellä se on juuri käsillä.

se voi pelastaa, en tiedä kun en ole vielä niin pitkällä.

itsellä historia on sellainen, että kymmenen yhteisvuoden jälkeen vaimoni petti. petti useamman miehen kanssa ja useamman kerran. silti jatkan, näen vaimossani uuden ihmisen. sen joka haluaa uudestaan rakastaa.

tiesin kyllä että elämämme oli lipunut jo liikaa arkisuuden ja kaavojen puolelle, mutta tällaista en odottanut.

joten vastaus alkuperäiseen kysymykseen on varovainen kyllä.
RR

 

[se katajaan kapsahtaa...]

Yhdessä osoitteessa pelaa vaate,-ruoka,ym. taloudenpitohuolto...
Toisessa salaisessa osoitteessa sitten pelaa seksihuolto...no, TIETENKÄÄN tämä "meidän" suhde ei ole pelkkä SEKSISUHDE,
vaan me jutellaan ja ollaan muutenkin NIIIIN läheisiä.
Jos alettaisiin elää saman katon alla, melko varmasti se arki tulisi ennenpitkää...ja sitten vaan hakemaan uutta kipinää jonkun toisen kanssa...
Onkohan niin, että usein tällaiseen pitkään jatkuneeseen salarakasteluun tulee se arki ja alkaa riitelyt ym. vähemmän mukavat kuviot?
On siinä varmaan mieskin suht tiukilla, jos yrittää pitää tyytyväisenä sekä rakastajattaren, että oman vaimonsa.
Varmaan joutuu valehtelemaan tiukan paikan tullen molemmille "rakkailleen". Voi mies-parka ja voivoi naisrukat!!!

 

[Rautareiska]

kataja se, joka antaa aviossa olevalle naiselle sen mitä haluaa ? Toivottavasti mietit mitä teet, etkä vain mene mulkkusi perässä.
RR

 

[En ole kylläkään mies]

Silti vastaan. Minullakin suhde ukkomieheen. Olen itsekin naimisissa. Oman avioliittoni tämä on ainakin pelastanut, toistaiseksi. Ehkä hänenkin?
Kotona mies on puhumaton tai sitten äksyilee, kuin pikkukakara. Kukaan ei usko sitä, koska toisten nähden mieheni on erilainen. Ehkä pitäisi erota? Olen vain niin tottunut olotilaani ja asemaani, etten tiedä miten selvitä yksin. Sitäkin kyllä olen kokeilut, oltiin useampi kuukausi erossa mieheni kanssa. Mutta tottumus on toinen luonto.
Joten jos toinen nainen/mies on se, joka pitää sinut hengissä, ymmärrän.

 

[ihmettelee syvästi]

Silti vastaan. Minullakin suhde ukkomieheen. Olen itsekin naimisissa. Oman avioliittoni tämä on ainakin pelastanut, toistaiseksi. Ehkä hänenkin?
Kotona mies on puhumaton tai sitten äksyilee, kuin pikkukakara. Kukaan ei usko sitä, koska toisten nähden mieheni on erilainen. Ehkä pitäisi erota? Olen vain niin tottunut olotilaani ja asemaani, etten tiedä miten selvitä yksin. Sitäkin kyllä olen kokeilut, oltiin useampi kuukausi erossa mieheni kanssa. Mutta tottumus on toinen luonto.
Joten jos toinen nainen/mies on se, joka pitää sinut hengissä, ymmärrän.

Miten salasuhteesi on pelastanut avioliittosi, jos teillä ei aviomiehesi kanssa edelleenkään mene hyvin ja sinä harkitset eroa hänestä?

 

[kanssa varovainen ehkä]

Kanssa petetty. Ehkä se sivusuhde pelasti meidät, pakotti asian tultua ilmi katsomaan meitä rehellisemmin kuin koskaan. Pakotti näkemään toisemme ja asettamaan sen kysymyksen, että onko tuo todella se ihminen jota rakastan. Rakastanko ja haluanko olla yhdessä riittävästi antaakseni anteeksi?

Arjessa tärkeiden kysymyksten esittäminen itselleen usein unohtuu. Joskus kriisi näyttää oikean tien. Ehkä.

 

[ihmisbongari]

Jos miehesi jää kiinni, niin hän ei voi millään tietää, miten hänen vaimonsa siihen reagoi. Vaimo voi antaa anteeksi, mutta hän saattaa myös haluta eron. Ero puolestaan voi aiheuttaa miehessä yllättäviä reaktioita: syyllisyyttä, häpeää, itseinhoa, katumusta, pelkoa ystävyyssuhteiden päättymisestä, pelkoa tuntemattomasta, yksinjäämisen pelkoa jne. On myös mahdollista, että mies ja vaimo haluavat kiinnijäämisen jälkeenkin jatkaa suhdetta, mutta kykeneekö vaimo antamaan anteeksi? Joskus ei pysty antamaan anteeksi, vaikka kuinka yrittäisi. Jos vaimo on valmis antamaan anteeksi, niin onko mies valmis katkaisemaan suhteensa sinuun?

Minä en oikein usko sellaiseen salasuhteeseen, jossa kakkosnainen on vain se "rusinapulla". Minä ainakin myönnän olevani niin kokonaisvaltaisesti suhteessa mukana, että haluan miehen kokonaan tai en ollenkaan. Minä haluan pestä niitä miehen paskakalsareita ja nukkua sunnuntaiaamuisin hänen vieressään pitkään. Haluan, että voin esitellä hänet vanhemmilleni ja että voimme suunnitella elämää yhdessä.

Minusta on myös tärkeää, että elää sellaista elämää, jota ei tarvitse piilotella ja häpeillä. Sinä et voi tietää sitä ahdistuksen määrää, joka miehelläsi on. Miten raskasta on olla kotona vaimon luona, kun ikinä ei tiedä, milloin voi jäädä kiinni? Entä jos joku näkee? Ei voi myöskään koskaan puhua täysin rennosti ja vapautuneesti, kun joutuu pitämään mielessä keksityt peitetarinat ja sovitut menot sinun ja toisaalta vaimon kanssa. Onko se hyvää elämää vain pelkän pillun takia? Jos sinä olet miehen elämää suurempi rakkaus ns. kerran elämässä se ainoa oikea, niin mitä h*vettiä mies enää miettii? Eroa samantien peliin ja uutta elämää sinun kanssasi väsäämään. Romukoppaan vaan vanha ja ryppyinen akka, jonka arvo tuntuu olevan vain siinä, antaako seksiä vai ei.

Olen itse erittäin seksuaalinen, mutta myönnänpä minäkin käyttäneeni seksiä ja pihtausta kiristyskeinoina, kun mikään muu ei tuntunut saavan miestä tajuamaan parisuhteemme ongelmia. En väitä, että se on ensimmäinen keino saada asioita muuttumaan, mutta eihän suhteessa eletä vain yhden ihmisen sanelemin ehdoin. Itse olin vauvan synnyttyä niin väsynyt ja masentunut, että ainoa tapa saada mies kuuntelemaan oli kieltäytyä seksistä. Kun mies vonkasi, niin silloin vasta mies oikeasti kuunteli sisäistäen asiat, joita halusin sanoa (esim. en jaksa seksiä, koska mies ei ole hoitanut yhtään vauvaa, vaan oli kavereiden kanssa pelaamassa biljardia koko illan eikä mies käynyt kaupassa kuten piti eikä auttanut yhtään kotitöissä).