Pettäminen

[:(]

Sain eilen tietää et mieheni on pettänyt muo. Ja kaiken lisäks se oli yrittänyt saada likka kaverini viettämään yötä kanssaan sillä välin kun minä olin tyttäreni kanssa risteilyllä. Olen nyt rv33 ja voin sanoa että tää hormoonien määrä ei ainakaan edes auta asiaa.
Mieheni on kova käymään tallinnassa ja voinen arvata mitä hän sielläkin tekee. lisäksi muo sattuu se et tämä kyseinen likka kaveri kiels päin naamaa että mitään erikoista ei ole sattunut sillä välin kun olin laivalla. En siedä valehtelua ja varsinkin jos suoraan kysyin asiaa. Satuin saamaan tietooni että likka kaverilla oli puhelimessaan muistissa viesti mieheltäni. Tästä kyseisestä nais henkilöstä piti tulla lapsemme kummi (mieheni ehdotti sitä) mutta tuskin enään sitä haluan koska en halua että nämä kaksi ovat enää missään tekemisissä keskenään. Mieheni ei vastaa puhelimeen kun tietää jääneensä kiinni kun eilen hänen kanssaan siitä puhuin. Likka kaverini vain hokee ettei viitsi puuttua toisten asioihin ja siksi ei kertonut kuulema minulle mitään siitä yö kutsusta ja ei kuulema kadu vaikka pimitti tietoa vielä silloinkin kun jo tiesin siitä. Mieheni tekee reissu hommia joten on viikot poissa ja nyt kun hänen pitäisi tulla sunnuntaina niin tekeekin kuulema 2 viikkoa putkeen töitä koska ei ilmeisesti halua kohdata minua. Minulla on pää aivan sekaisin pelkästä miettimisestä... Perhe on minulle tärkeä joten kestän kyllä paineet mutta kavereilta en ole koskaan osannut hyväksyä sitä että pimittäsivät jotain noin tärkeää kun olen vielä raskaanakin ja asia koski nimen omaan minun kaveriani. Onko vika minussa vai muissa sitä en tiedä kumpa edes tietäisin mitä tehdä????

 

[ansku]

Tsemiä! Vaikee tilanne... Itse en voisi katsella pettävää miestä... Lähtisin heti...tai lähdettäisin ukon... Mut päätät itse kokonaisuuden mukaan mitä teet...

 

[!!!!]

Ite lätäisin miehen persuksiin niin syvän kengänjäljen, että varmasti pysyis siinä jonkin aikaa! Minä en tuollaista äijää kauaa kattelis, että kehtaakin pettää raskaana olevaa vaimoa ja vielä viekotella kaveria! Ite oon myös sitä mieltä, että tuollaisessa tilanteessa miehesi kuuluisi tulla kotiin selvittämään asioita, eikä pakoilla töiden pariin! Sinuna heivaisin ukon ja pitkälle, mutta tiedän, että helppohan se on täältä sanoa. Teillä kuitenkin ilmeisestikin ainakin yksi lapsi ennestään ja uusi tulossa, joten varmasti on rankkaa aikaa. Yritä jaksaa ja toivottavasti sulla on tukena luotettavia ystäviä jotka tukevat päätöstäsi oli se mikä hyvänsä!
Tsemppiä sulle!
PS. älä enää koskaan puhu sille ex-ystävättärellesi!

 

[Mimmi]

Mitä enää edes mietit?? Ukko pihalle ja heti - asian pitkittämisellä annat vain ymmärtää, että hyväksyt asian eikä siinä mitään. Tuntuu, että olet enemmän loukkaantunut likkakaverisi valehtelusta kuin siitä, että miehesi on pettänyt sua. Pitkät työreissut, Tallinna, ....mietipä vähän. Onko järkeä? Unohda ystäväsi (ei ole ystävyytesi arvoinen) ja monon muva ukon takamukseen - keskity omaan hyvinvointiisi ja tulevaan pienokaiseen. Tyttäresi kanssa.
=)

 

[Mimmi]

muva....siis kuva =)

 

[äitikkä]

Voi kauhea, mitä luettavaa. On kyllä HIRVEÄ MIES!

Todellisuudessahan emme voi tietää, minkälainen miehesi muuten on. Kannattaa listata hyvät ja huonot puolet vaikka ihan paperille ja miettiä, että mikä on tärkeää itsesi ja lastenne kannalta. Voiko tuollaista ikinä antaa anteeksi..?!

Olisi kiva tietää, että mitä miehesi on asiasta mieltä..katuuko hän yhtään? Onko pyytänyt anteeksi vai etsiikö hän näin vain pakotietä poistuakseen perheestänne? Ystävälle en voisi tuollaista anteeksi antaa.. hän ei ilmeisesti ole TOSI ystävä.

Itse ajattelen näin: Nykyaikana avioerot on tehty ""liian"" helpoiksi. Ihmiset, jotka ovat naimisissa (tai yhdessä) esim. 60-70 vuotta, mahtuu nuihin vuosiin taatusti erehdyksiä, virheitä, surua, iloa ja kaikkea siltä väliltä. Ei kukaan voi olla 70 vuotta ""nuhteeton"". On liian helppo tapa antaa heti ""kengän kuva takalistoon"", kun tulee ongelmia eteen. On kunnioitettava myös sellaista ihmistä, joka taistelevat liittonsa puolesta. Tietysti siihen tarvitaan molemmat osapuolet, yksin ei voi liittoa kasassa pitää. Yhden kerran erehtynyt voi katua ja olla uskollinen lopun elämäänsä. Sellainen joka uusii virheensä, tekee sen jo tarkoituksella ja tietoisena seurauksista.

Hankala päätös, kun on lapsiakin. Mutta onnea matkaan ja älä tee mitään hätiköityä. Mieti asiat rauhassa ja varmasti osaat tehdä päätöksen, joka on sinulle ja lapsillesi se oikea. Mikään kiire ei varmasti päätöksen tekoon ole.

ps. Itse olen ollut avioliitossa monia vuosia. Jos mieheni tekisi jotain tuollaista, varmaan yrittäisin antaa anteeksi ja unohtaa lasteni ja itseni vuoksi. Ja ikinä ei elämässä voi tietää etukäteen millaisia virheitä itse tulen tekemään. Jos virheitä sattuu, toivoisin joustavuutta ja anteeksiantoa myös mieheltäni. PARISUHDE EI OLE MUSTAVALKOINEN JOKO TAI, VAAN SE ON TÄYNNÄ KOMPROMISSEJA!

HIRMUISESTI JAKSAMISTA!!

 

[mie]

jaahas, perinteinen SUomi-tarina. Mies alkaa kiinnostua vieraista kun vaimo odottaa. Ja oman naisen paras kaveri on yleensä se joka eniten kiinnostaa, sehän on tutkittua. Eli ei miehessäsi ole mitään vikaa, sehän on aivan perisuomalainen mies, heh! Ja sitten kun seinä nousee pystyyn ei uskalleta tulla edes kotiin.
Minun mieheni pysytteli kanssa visusti reissussa, kun meillä oli kova riita. Ei ollut kanttia tulla kotiin. Sit kun tuli, niin auta armias että oli mies varpaillaan ja peloissaan. ANeli ja rukoili, puhuttiin ja vaadin ""myönnytyksiä"" ja kyllä me yli päästiin. Meillä tosin ei ollut kyseessä mitään petturireissuja.
Nyt kun mies jää reissuun niin sinulla on aikaa miettiä. Pääsi on varmasti kuin Haminan kaupunki, mutta se kuuluu asiaan. MIeti ja laita vaikka paperile hyviä ja huonoja puolia. Ja kyllähän asia niin on, että kun erosta puhutaan on mies aina se joka häviää, menee koti. lapset, puoliso...hänellä on paljon hävittävää.
Sehän on totuus, että minkä tekee kerran tekee myös toisen kerran...
Toivon sinulle voimia ja hyvää odotusta -kaikesta huolimatta. Pidä nyt huolta itsestäs ja lapsestasi.

 

[*]

Eihän se sun kaveri tehnyt periaatteessa mitään väärää. Jätti vaan kertomatta että miehesi yritti häntä. Ehkä suojellakseen sua? Hän ei ilmeisesti lämmennyt ajatukselle ollenkaan.

Aika vaikeaa se olisi myöntää kaverille, että hei sun ukkos haluaa panna mua...

Tietysti en tiedä muuta kuin mitä kirjoitit, joten vaikea sanoa, onko kaverisi edelleen kaveruutesi arvoinen.

 

[...]

Ei kukaan itseään yhtään arvostava nainen katsele ja hyväksi tuollaista, ei mieheltä eikä ""ystävältä"". Suorastaan säälittävää jäädä sellaiseen parisuhteeseen jossa mies tekee mitä haluaa. Jos siis annat nyt anteeksi, miehesi ajattelee kaiken olleen hyväksyttävää ja jatkaa samaan malliin.

 

[joo]

Samaa mieltä, että ystävä ei ole tehnyt mitään väärää. Monet katsoo paremmaksi olla kertomatta, koska yllättävän usein mies saa puheillaan käännettyä koko homman niin että kaikki onkin sen ystävän syytä... siinä sitä sitten ollaan, tavallaan itsekin uhrina (minkä sille voi jos joku yrittää pokailla) ja saa vielä vaimon vihat niskaan.
Mies on syypää, etenkin kun vaikuttaa hyppivän vieraissa muutenkin. Silloin on ihan sivuseikka keitä kaikkia se yrittää, pidä nyt fokus siinä faktassa että miehes on uskoton ja hoida homma siitä käsin.

 

[arvokas]

Kuule sinä et taida ymmärtää kuinka arvokas tämä ystävä on. Miehesi yritti häntä ja hän kieltäytyi !

Mun kohdalle on 30 avioliitovuoden aikana osunut yksi ystävä, joka ei ole suostunut alkamaan flirttaamaan jne. mun miehen esitettyä sinne viittaavia juttuja. Yksi joka ei ole välittänyt mun miehestä eli hän on ollut mun ainut oikea ystävä.

Sanon samaa kun muutkin, näe se että miehesi tässä on pahasti tehnyt eikä ystäväsi. Nyt yrität ilmeisesti kääntää vihasi ystävääsi, niin ei tarvi vihata miestä. Älä tee niin, sinulla on tosi hyvä ystävä. On todella vaikea kertoa tuollaista ja vielä kaverin ollessa raskaana. Minäkin olisin mieluummin jättänyt kertomatta eli omaan arvoonsa koko asian. Luotettava ystävä, pidä kiinni hänestä, ei ole ekana sun miestäsi viemässä.

Mun mies petti mua ja kerto veljelleen. Mun oli vaikeaa, kun kuulin, että veli oli tiennyt melkein vuoden ennen mua, eikä ollut kertonut mulle. Oltiin tunnettu yli 20 vuotta. Myöhemmin juttelin veljen kanssa ja hän sanoi, että kyllä on kamalaa, kun toinen kertoo sellaista mitä ei halua kuulla. Ystäväsikään ei varmaan halunnut kuulla kyseistä asiaa.

Onnea sulle, ei ole helppo tilanne !

 

[ap]

Sehän täs meidän suhtees onkin niin epätodellista kun meillä menee muuten kaikki todella hyvin. Ei riidellä koskaaan ehkä välil vaan kinataan, seksi puoli ollut aina ok ja minä olen ollut yleensä se joka on enemmän halunnut jos sellanen tilanne on joskus ollut ja muutenkin kaikki parisuhde jutut toimii ok. Kurjinta täs on se et ollaan oltu vasta 3 vuotta yhdessä ja joko se nyt on jo minuun kyllästynyt? Mieheni edellinen suhde kesti 12 vuotta ja kyllä hän kertoi että siinäkin suhteessa oli loppu puoliskolla pettänyt mutta heillä olikin vähän kiivaampi suhde muutenkin. Opin tuntemaan tämän miehen exän kun aloimme seurustelemaan mieheni kanssa ja heidän yhteiset lapset tulivat hoitoon meille ja voin kyl sanoa et ei se exä suustaan aina mikään herttainen ollut mut kuitenkin tarkoitan sitä et meillä kun ei ole mitään tapahtunut sellaista omasta mielestäni mikä voisi olla syynä pettämiseen.


Tämä juttu kaverini kanssa pohjautuu siihen etten vaan hyväksy sitä että minulle valehdellaan. Se olisi eri asia jos en olisi häneltä mitään kysynytkään. Kaverini ei siis tietääkseni ole suostunut seksiin mieheni kanssa mutta kuka siitäkään voi olla varma. Kaverini taustaa tuntien ei sekään olisi mitenkään ihme hän kun on sellainen kukasta kukkaan miehiä nielevä kaunis blondi. En kirjoita tätä katkeruudella tai kateudella. Hän on aina itsekkin kehuskellut kuinka on ollut sen ja tän ja ton kanssa yms... Ja kaiken huipuks kyseinen neitoainen suorittaa sivu duunina tälläisia maksullisia palveluja. Omasta mielestäni se on hänen asiansa enkä häntä ole koskaan sen takia tuominnut mutta väkisinkin pistää miettimään voiko häneen luottaa ja en todellakaan halua että mieheni on missään tekemisissä enää hänen kanssaan. Sen aioin tehdä hänelle hyvin selväksi.


Miehistä puheen ollen niin olen aikaisemminkin elänyt suhteessa jossa mes petti ja ei se ole minulle ollut koskaan se kaikista pahin asia. siis tottakai se koskee ja muutenkin sekoittaa pään mutta olen itse ollut luonteeltani ainarauhallinen ja en edes osaa huutaa tälläisessa tilanteessa vaikka ehkä syytä olisi. Olen myös tyypiltäni sellainen että kun nukun yön yli niin en enää edes jaksa vihoitella vaan haluan saada asiat taas kulkemaan raiteillaan. Minulle on tärkeää että ympärilläni olevat ihmisiset eli tässä tilanteessa lapset voivat hyvin ja saavat elää onnellisin lapsuuden. Ja kun meillä ei todellakaan huudeta ja riidellä niin lapset eivät voi edes niin helposti huomata meidän aikuisten ongelmia. Ei ne miehet minun kohdallani ole ainakaan koskaan vaihtamalla parantuneet koska pettäjiä ovat aina olleet. Kaipa tälläiseenkin jotenkin turtuu ja tottuu.

 

[Luulin että se olit sinä]

Minä en sitten millään voi ymmärtää, miksi pettämisestä puhutaan ""virheenä"" ja ""erehdyksenä""? Ei kai kukaan mene vahingossa vierasta panemaan? Kyllä siinä jokainen tietää tasan tarkkaan mitä on tekemässä. Petturi on petturi ja hyväksymällä sen teet itsestäsi lähinnä naurunalaisen. Ei sellaista ihmistä voi kunnioittaa, joka antaa itseään kohdella kynnysmattona.

 

[...]

Olen samaa mieltä, Ap tekee itsestään vain ja ainoastaan naurunalaisen. Mutta kyllähän tuollaisiakin naisia tarvitaan, täytyyhän niillä pettävillä ukkomiehilläkin joku hätävarapano olla = oma vaimo. Siitä vaan, eipähän ole mun ongelma kun teillä kärsii sinä ja lapset (eivät muka tiedä, pyh!).. Ja kaverit kertoo melko paljon ihmisestä = tämä sinun itseään kauppaava ystävätär. Parempaa elämää!

 

[?]

Olenko minä jotenkin huono ihminen jos kaverini kauppaa itseään? ensinnäkin mä en voi hyväksyä huoraamista missään muotoa mut enhän mä voi toisen ihmisen elämään vaikuttaa...

 

[lomalla]

Joopa joo. Itse olen aina ollut sitä mieltä että jos toinen pettää, niin saa heti lähteä. Mitä vanhemmaksi tulee, alkaa suvaita noitakin juttuja vähän paremmin. Nyt 40 lähestyessä huomaa ettei sellaisia pettämättömiä miehiä taida edes olla missään. Suurinpiirtein kavereista 80 on eronnut pettämisen takia. Ompa työkaverini eroonnut jo kaksikin kertaa kyseisen syyn takia eikä ole vielä edes 40. Joten kai noi virheet kuuluu kuitenkin elämään ja on anettava anteeksi jos yhteistä elämää haluaa jatkaa. Kai jokainen tekee virheitä jossain asiassa. Miehillä toi näyttää vain kulkevan geeneissä ... Jaksamista sinulle, vaikea on päätös.

 

[arvokas\s]

Kyllä oli ilkeitä kommentteja nuo kaksi ja ihan suotta eli purkivat vain omaa pahaa oloaan sinuun olemalla ilkeitä !

Et ole huono ihminen sen perusteella mitä kaverit tekevät !

Päin vastoin, se osoittaa suvaitsevaisuutta, että ei tuomitse toisia, vaikka heidän tekonsa eivät miellytäkään !

Tuohon aika vaikea vastata, mitä pettävän miehen kanssa tekee, mutta ei se ole vaimon vika, jos mies pettää. Ei se ollut miehesi ex vaimonkaan vika, että miehesi petti häntä.

Terve ihminen hoitaa ongelmat ihan eri tavalla, ei pettämisellä suhteen ongelmia korjata, vaikka mies voisi niiin luullakin. Meidän terapeutti kysyi mieheltä, että ajatteliko hän pettämisen parantavan parisuhdetta.

 

[.]

Todella hirveetä lukea tämmöisiä juttuja kun on raskaana =(!Varsinkin kun moneen otteeseen painotetaan et SEMMOISIA NE MIEHET ON!!!!!!Todella ikävää että semmoista tapahtuu,muttei se VOI olla niin yleistä!!!???!!!
No joo...mitäs luen tämmösiä juttuja,oma moka!!!Tuskin ne naisetkaan yhtään sen uskollisempia on....!!!Mä en oo kyl ku ekaa kertaa elämässäni vakavassa suhteessa,ni mistä mä tiedän pettääkö mun kulta tulevaisuudessa...hope not!!!!!Mä ainakin toivon et se ei vois elää sen asian kaa...ilman et kertoo mulle...sit mä voisin jättää sen!!Musta tulis meinaan todella vainoharhanen sen jälkeen.Ja ällöttäisi hommailla mieheni kaa,ku itse vaan ajattelis sitä toista,HYYIII!!!!En varmaan pusuakaan pystyisi antaa oksentamatta =P!!!Eli,ei sen jälkeen kannattaisi jatkaa,koska siitä suhteesta ei tulisi enään mitään.

Plaaplaaplaaplaa.....plaaa!!!!!

 

[***]

Kahdenkymmenen avioliittovuoden jälkeen mun miehellä oli toinen koko mun raskausajan ja vielä monta kuukautta synnytyksen jälkeen ! Eli mä tulin raskaaksi sinä aikana, kun sillä oli toinen.

 

[gkdsgs]

moi mulla kävi just saman lailla sain vaan kuulla että kaverini olikin mukana koko ajan siis mieheni ja kaverini pettivät minua puolivuotta.. kaveri aina kiisti kaiken ja sanoi että mieheni on yrttänyt sitä muttei hän ole suostunut.. mutta kuinkas olikaan. jäivät lopulta rysänpäälltä kiinni=)

 

[???]

elämä on täynnä valintoja jotka jokainen joutuu loppujen lopuksi itse ratkomaan ja tekipä sitten niin tai näin ni kyllä jokainen itse tietää parhaiten mikä omalle kohdalle on parhaaksi. Joku toinen voisi tehdä toisella tavalla mutta ei meistä kukaan ole tuomitsemaan sitä jos ap haluaakin jäädä miehensä rinnalle. Se voi olla hänelle se oikea vaihto ehto. Ja jos haluaa katkaista välinsä kaveriinsa koska näkee itsensä petetyksi myös siltä osin niin sekin on hänen valinansa. Jokainen elää tavallaan ja juuri sellaisen elämän kuin haluaa. Ihmisiä on mailma täynnä ja ei elämä kaadu yhteen mieheen tai kaveriin.
Täällä ollaan vain kerran joten eiköhän eletä juuri sellainen elämä ku hyvältä tuntuu...