Pettämisestä, millanen ihminen pettää puolisoaan ja mikä siihen johtaa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kk-80
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kk-80

Vieras
Viikonloppuna parin kaverin kanssa tuli pettämisestä puhetta ja he molemmat ovat pettäneet puolisoitaan, minä taas en ole koskaan, enkä usko että tulen sitä koskaan tekemäänkään.

Te jotka olette pettäneet niin miksi? Ja miten siitä "selvisitte", oliko huono omatunto ja kerroitko puolisollenne? Humala ei ole riittävä syy!

Mullakin olisi ollut tilaisuuksia pettää monestikkin näiden 15 vuoden aikana mitä olen ollut mieheni kanssa mutta minulla ei ole tarvetta siihen!
 
Syitä on varmaan yhtä monia kuin on ihmisiä. Rakkaudettomuus, seksittömyys ja muut ongelmat omassa suhteessa, huono itsetunto, raskas arki, ihastuminen tai ihan silkka vaihtelunhalu...?

Ehkä enemmistä "uskottomista" tutuistani on jäänyt jonkinlaiseen jumiin parisuhteissaan, haluttaisiin erota mutta voimia tai uskallusta lopulliseen päätökseen ei ole vielä löytynyt. Sitten sitä roikutaan löyhässä hirressä ja odotetaan, mitä tuleman pitää.
 
Syitä on varmaan yhtä monia kuin on ihmisiä. Rakkaudettomuus, seksittömyys ja muut ongelmat omassa suhteessa, huono itsetunto, raskas arki, ihastuminen tai ihan silkka vaihtelunhalu...?

Ehkä enemmistä "uskottomista" tutuistani on jäänyt jonkinlaiseen jumiin parisuhteissaan, haluttaisiin erota mutta voimia tai uskallusta lopulliseen päätökseen ei ole vielä löytynyt. Sitten sitä roikutaan löyhässä hirressä ja odotetaan, mitä tuleman pitää.

Meilläkin on ollut raskasta välillä, mm. lapsen vakava sairastuminen, ja kaikkea muuta pienempää mutta ei se ole ollut syy pettämiselle...

Olen varmaan jotenkin "tiukkapiponen" mutta en hyväksy pettämistä vaikka se nykyajan suhteissa tuntuukin olevan enemmän sääntö kuin poikkeus.
 
Meilläkin on ollut raskasta välillä, mm. lapsen vakava sairastuminen, ja kaikkea muuta pienempää mutta ei se ole ollut syy pettämiselle...

Olen varmaan jotenkin "tiukkapiponen" mutta en hyväksy pettämistä vaikka se nykyajan suhteissa tuntuukin olevan enemmän sääntö kuin poikkeus.

Teillä on sitten varmaankin myös rakkautta, toisen kunnioittamista ja halua olla yhdessä? Kaikilla ei ole.
 
[QUOTE="perseennuolija";27465725]Jep näin.Toisen kunnioittaminen on kaiken a ja o,siihen sisältyy jo se,ettei toista petä.
Pettäjät ei yksinkertaisesti kunnioita puolisoaan.[/QUOTE]

Miksi sitten ollaan yhdessä jos ei kunnioiteta?
 
Olen viime päivinä miettinyt ihan samaa. Minulla on mahtava mies, jonka kanssa ollaan nähty ja koettu paljon. Meillä on ollut vaikeaa, lapsen vakavaa sairautta ja muullakin tavoin raastavaa tuskaa elämässä. Nuo vaikeudet on oikeastaan hitsanneet meidät tiiviiksi. Me ollaan tiimi, joka toimii ja pärjää, vaikka koko maailma ympärillä romahtaisi.

En voisi kuvitellakaan pettäväni ihimistä, joka joka ilta ottaa syliin ja silittelee uneen. Joka ymmmärtää tahtomattanikin, että nyt on hätä ja huoli taas. Joka on nähnyt minut ihan palasina ja jäänyt silti viereen, joka on odottanyt yksin leikkaussalin käytävällä, että miten tässä nyt käy ja joka muistaa aina, kuinka kauhealta olisi tuntunut jäädä yksin. Ei tämmöistä luottamusta voi särkeä. Tätä ei voi tuhota. Tuo mies on minun kivijalka ja minä olen hänen kivijalka.

Olen miettinyt tätä siksi, että eräs mies on rakastunut minuun. Ihan fiksu, tavallinen mies. Samasta työpaikasta tunnemme ja joudumme väistämättä olemaan tekemisissä toistemme kanssa. Hän on fyysisestikin puoleensavetävä ja aivan ihanan oloinen ihminen, yksinhuoltajaisä. Samalla tapaa ajatteleva, tunteellinen mies ja erittäin hyvä isä. Olen miettinyt paljon sitä, että miksi juuri minä en petä, vaikka tilaisuuksia ja tarjouksia on. Miksi juuri minä en lähde tämänkään vieraan ihmisen mukaan ja petä. Miksi minä olen erilainen.

Oisko se se kunnioitus ja lupaus rakastaa. Kun haluaa pitää suhteen ja tekee ojtain sen eteen, niin eikö se silloin pysy.
 

Similar threads

E
Viestiä
1
Luettu
703
Y

Yhteistyössä