Pettymys :(

[pitkästä aikaa]

No niin, tästä alkaa melkoinen avautuminen, lukekoon ken jaksaa.

Seurustelin neljä vuotta avopuolisoni kanssa.
Sairastuin vaikeaan masennukseen ja olin tietenkin sairaslomalla käytännössä lähes kolme vuotta. Miehelläni oli edellisestä liitosta lapsi, jota hoidin, kun kotona satuin olemaan. Itselläni on myös kaksi kouluikäistä lasta. Vaikeuksia oli reilusti lapsen oman äidin kanssa ja se myös raastoi melkolailla hermojani. Vaikka miten yritti tehdä, niin aina se oli jonkun mielestä väärin. Lapsi vietti meillä enemmän aikaa kuin omalla äidillään. Koitin aina parhaani mukaan rakastaa, olla reilu ja tasapuolinen.

Viimeisen vuoden aikana kuitenkin ongelmat kasaantuivat, meillä oli töysin erilaiset säännöt, kuin lapsen omalla äidillä ja lapsi alkoi oireilemaan, olemaan todella mustasukkainen isästään yms.. Keskustelu lapsen äidin kanssa ei onnistunut, sillä hän ei nähnyt omassa toiminnassaan mitään väärää.

Avopuolisoni ei alkuun juurikaan ryypännyt, mutta vauhti kasvoi kovaa vauhtia loppua kohti. Sattui kaikkea ikävää, ei tullut yöksi kotiin pariin kertaan, eikä myöskään koskaan osannut kertoa, että missä oli yönsä viettänyt, hän sai myös pari pahoinpitelysyytettä. Avopuolisoni lupasi olla juomatta, mutta ei siihen kuitenkaan pystynyt. Tämä oli yksi iso syy eroon, sillä olen itse alkoholistin lapsi ja kynnys katsella tuollaista örvellystä on aika matala.

Nyt olemme laittaneet talon myyntiin ja asun tällä hetkellä tässä omien lapsieni kanssa. Mieliala on todella syvissä vesissä tällä hetkellä ja olen niin poikki huolehtimaan yksin kaikesta. Nyt kun tämä talo pitäisi myydä, miestä ei näy missään. Kaikki harrastusvälineet ja duunikamat lojuu ympäri nurkkia. Pitäisi vähän maalata ja listoittaa yms. ja olen sitä mieltä että tämä talonmyynti on meidän yhteinen projekti, johon myös hänen pitäisi osallistua, mutta herraa ei näy.

Uskomatonta, että miten kylmäksi ja välinpitämättömäksi voi ihminen, jota olen rakastanut, voi muuttua. Olen niin niin niiiiiiiiin pettynyt.

 

[pitkästä aikaa]

Olisi mukaa saada muutava tukeva sana tähän väliin. Fiilis on niin pohjamudissa tällä hetkellä.

 

["..."]

tsemppiä. Kyl se siitä vielä iloksi muuttuu, ennemmin tai myöhemmin.

 

["Silja"]

Hyvä, että pääset siitä juoposta eroon. Mies näköjään näyttää nyt todellisen luonteensa, turha laskea hänen varaansa yhtään mitään. Myy talo vai sellaisenaan, jotta pääset mahdollisimman nopeasti rakentamaan ja jatkamaan omaa elämääsi lastesi kanssa.

 

[ggggg]

Tsemppihalauksen lähetän täältä virtuaalisesti ja onnittelut oikeasta päätöksestä! Ystäväni ajoi itsensä syvään masennukseen kun jäi katselemaan alkoholistimiestä liian pitkään. Vaikka sitten lopulta erosikin, niin henkisesti pääsi kaikesta yli ja tolpilleen vasta vuosien päästä. Mun pointti kuitenkin on, että sen yli pääsee! Jos miestä ei näy eikä kuulu eikä sinulla itselläsi ole voimavaroja/tietoa siitä miten selvittää asiat, niin ota yhteyttä velkaneuvojaan/sosiaalitoimistoon ja pyydä rohkeasti apua. Kerrot rehellisesti, mikä on tilanne ja kysyt miten sun pitää toimia.

Voimia kovasti ja pidä pää pystyssä! Oikein olet kuitenkin tehnyt ja ajan myötä se elämä kyllä alkaa helpottaa

 

[pitkästä aikaa]

Tuntuu vaan niin petetyltä ja oon vaan niin surullinen. Toisaalta tuntuu hyvältä, että päästään lasten kanssa joskus tästä talosta pois, kun täällä kaikki muistot tulee mieleen jatkuvasti.

Miten rakas ihminen voi muuttua yhtäkkiä niin kylmäksi, ylimieliseksi ja välinpitämättömäksi. En käsitä.

 

[pitkästä aikaa]

Kiitos kauniista sanoista kaikille. Multa ihan itku tuli. Oon vaan niin loputtoman väsynyt tähän kaikkeen paskaan. Peukut pystyyn, ettö talo menee äkkiä kaupaksi.

 

[hjlsk]

Ehkä typerä kysymys, mutta vaihda mielessäsi osia avomiehesi kanssa. Hän on syvästi masentuneena kotona 3 v. ja on samanlainen kuin sinä kotona jne. Sinun pitäisi vaan jaksaa ja jaksaa, hoitaa parisuhdetta, työtä, lapsia, vetää kaikkia perässä. Alkoholistako lohdutusta pettyneeseen elämään, parisuhteeseen., huono valinta, mutta aika inhimmillistä. Kuka voi teidän perheessänne hyvin, kuka oli itsekäs

 

["huoh"]

Oma vikasi kun nipotit juomisesta. Yksikään mies ei katso nipottavaa "alkoholistin lasta".

 

[pitkästä aikaa]

Mä olen parhaani yrittänyt. Mun lapset voivat hyvin (tästä on mun terapeutin ja psykiatrin lausunto, joten muuta perhettä en ole tällä "itsekkäällä" masentumisellani sairastuttanut. Lapset pärjäävät koulussa hyvin, harrastavat ja heillä on paljon hyviä ystäviä. En koe itse olevani syyllinen tähän asiaan.

Kertokaapa rehellisesti, että kuinka moni nainen katselee miestä, joka häipyy baarireissuile ja jättää palaamatta kotiin?

 

["Silja"]

Älä välitä näistä parista typerästä kommentoijasta.

 

["Hei"]

Sää olet tehnyt ihan oikean ratkaisun. Toi ei tosta tule paranemaan miehen kanssa tuo tilanne Koita ajatella vaikka parin vuoden päähän kun toi paska on selvitetty ja oot saanu pään pystyyn ja uuden elämän alusta kiinni. Sulla on vielä varmasti paljon hienoa elämää edessä, mene sitä kohti vaan päättäväisesti. Tsemppiä ja halaus!

 

[pitkästä aikaa]

Ja kun minä en masennukselle mahtanut mitään. Kukaan meistä ei pysty traumoja hävittämään tai unohtamaan lapsuuttaan. Masennuksesta huolimatta olen jaksanut hoitaa kodin, lapset ja koiran hyvin, hoitanut jopa avopuolisoni lasta pyyteettömästi. Siinäkö pitäisi vielä jaksaa kaitsea neljättä lasta, joka ei kanna vastuuta, vaan ryyppää ja häipyy ilmoittamatta mitään?

 

["Hei"]

Ja kun minä en masennukselle mahtanut mitään. Kukaan meistä ei pysty traumoja hävittämään tai unohtamaan lapsuuttaan. Masennuksesta huolimatta olen jaksanut hoitaa kodin, lapset ja koiran hyvin, hoitanut jopa avopuolisoni lasta pyyteettömästi. Siinäkö pitäisi vielä jaksaa kaitsea neljättä lasta, joka ei kanna vastuuta, vaan ryyppää ja häipyy ilmoittamatta mitään?

Ei todellakaan tarvitse ja älä syytä itseäsi siitä masennuksesta. Kyllä puolison pitää pystyä ryyppäämättä tukemaan vaikeiden aikojen yli. Täällä on taas pari keskenkasvuista vissiin omaan elämäänsä pettynyttä kommentoijaa. Älä välitä heistä. Pää pystyyn! Olet toiminut ja jaksanut hienosti.

 

["vvv"]

Suurin työ on jo tehty, kun ero on saatu vireille. Suuntaa katse tulevaan ja tee suunnitelmia itsellesi ja lapsillesi. Talo menee kaupaksi kun menee, muutama puuttuva lista tai miehen roinat nurkissa ei maailmaa kaada. Yritä nauttia ajatuksesta, että edessä on uusi elämä

 

[jlsk]

ehkä keskenkasvuista ja huvittavaakin, mutta avopuoliso ei siis ryypännyt suhteen aluksi vaan suhteen edetessä, kun puoliso on sairastunut mm vakavaan masennukseen 3 vuodeksi, ei ole kumminkaan ihan pikku juttu parisuhteessa. Ehkei seksikään masentuneena ole kiinnostanut kuin muutaman kuukauden välein. Ja tietenkin masennuksesi on voinut syventyä miehesi takia ja helpotus on eroon molemmilla.

 

[pitkästä aikaa]

Ei tämä ero seksistä tai sen puutteesta johtunut. Mun masennus on ilmennyt lähinnä parina psykoosina ja sillä eten hirveästi ole jaksanut tavata ihmisiä. MIehellä on kuitenkin ollut vapaus tulla ja mennä miten lystää, on harrastanut paljon, käynyt poikien kalastusreissuilla, mökkeilemässä, saunailloissa, joten hänen tekemisiään en ole rajoittanut.

Tosin mun mielestä se raja täytyy johonkin vetää. Jos dokaa itsensä niin tiedottomaan tilaan, että mättää ihmisiä turpaan ja unohtaa kokonaan olevansa perheellinen mies, nin.... Siinä menee mun raja.

Mä olen penskana niin paljon viinan kanssa läträämistä kattellut, että nykyään kun saan itse päättää, niin en sitä enää katsele.

Ja varsinainen pointtihan tässä oli se, että mä olen helvetin pettynyt siihen, että äijä häipyy ja jättää koko paskan mun hoidettavaksi.