Pettynyt ystävään... :(

["mää"]

Olen todella pettynyt hyvänä ystävänäni pitämääni henkilöön jonka olen tuntenut lapsuudesta saakka. Olemme olleet tekemisisssä:soitelleet muutaman kerran kuussa ja tavanneet ehkä kerran 1-2 kk:ssa...mutta viimeisen vuoden aikana yhteydenpito harventunut, enkä tiedä miksi. Hän on myös lapseni kummi ja myös lapsen synttäreit jätti käymättä, oli este tulolle kun kutsuin ja en ole uutta kutsua kehdannut laittaa. Jätimme tulon "auki"että ilmoittaa kun heille sopii ja pääsisivät, nyt tuosta 2 kuukautta. Olen niin surullinen tästä.. En tiedä mitä olen tehnyt väärin, vai olenko vaan jäänyt"parempien ystävien"jalkoihin??

 

[vähän sama]

jotenkin vain jotkut ennen niin hyvät ystävät ovat kiireisiä erilaisten elämäntilanteidensa takia yms...harmittaa kun tärkeä ihminen haihtuu elämästä pois..

 

["mää"]

miten ystävyys voi "kadota"? tai hautautua? mulla itellä pyörii tuo ihminen tän takia päivittäin mielessä... harmittaa.

 

[tytsi-89]

Oletko itse yrittänyt koko ajan pitää aktiivisesti yhteyttä vai onko yhteydenpito hiipunut kummankin puolelta? Kurjaa, jos ei pidä yhteyttä kummilapseensakaan.

 

["mää"]

olen tän viimeisen vuoden aikana ollu se joka soittaa(hän on soittanu vaan jos ei ole pystynyt vastaamaan puheluuni heti)olen kutsunut kylään ja kutsunut meelkein itse itseni hänen luo kylään...Olen odottanut häneltä jo vastavuoroisuutta

 

["vieras"]

Onko ystävälläsi lapsia?

 

["mää"]

on,monta

 

[hrr...]

voi herranjumala! mä en voi ymmärtää tuota että ystävä katoaa, tai haihtuu!! mä olen jopa kuukausia pitämättä sen parempia yhteyksiä ystäviini, kun en ihan oikeasti vain kerkeä tai olen niin loppu työpäivien jälkeen että hyvä että perhe saa edes huomiota. ystävät ovat silti ystäviäni, vaikka aikaa menis. ja kukaan ei ole heistä vetänyt hernettä nenään koska en velvollisuudentunteesta soita!!

 

[Arwen Undomiel]

Meillä kävi näin, minä olin se joka ei ottanut yhteyttä.
Olin vakavasti masentunut eikä ystäväni aavistanut mitään kunnes vasta vuosi pahimman jälkeen kerroin.

Mutta hän pysyikin koko ajan rinnallani, välillä näimme harvemmin kun vastailin niin huonosti puhelimeen yms mutta sitten alkoi olo helpottaa ja nyt arvostan todella ystävääni kaksinverroin.

 

[Vanna]

[QUOTE="mää";26516734]Jätimme tulon "auki"että ilmoittaa kun heille sopii ja pääsisivät, nyt tuosta 2 kuukautta. [/QUOTE]

Minusta on ainakin jotenkin hankalaa ja ehkä hieman kiusallistakin alkaa ilmoitella toiselle että tulisin kuulkaa teille kylään silloin ja silloin että käykös se, vaikka noin olisi sanottukin. Kyllä kyläilyyn toivoo sen isäntäväen kutsua, eikä että itse pitää sinne suuntaan olla änkemässä. Etenkään jos ette ole hetkeen olleet yhteyksissä, niin ehkä hänkin ajattelee että sulla on kiireitä ja siksi ei ole häirinnyt vierailusta puhumalla. Pyydä vaan rokeasti uudelleen kylään, niin ehkä homma järjestyy

 

[näinmulla]

aina ei vain jaksa pitää yhteyttä, ystävä kuitenkin ajatuksissa..