Pian raskaaksiko? Pelko

[S82]

Hei, olen lukennut paljon näitä jutuja täällä ja ajattelinkin nyt kirjoittaa. Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia, tälläisestä kuin minulla, jos muilla samaa....

Olemme puolisoni kanssa päättäneet jättää ehkäisyn pois, ja näin on tehtykkin, nyt vaan odottelemaan, olisinkin tiedustellut onko muilla ollut tätä oloa kuin minulle, olen niin iloinen siitä että päätös on tehty lapsen hankintaa, mutta.... onko normaali olo se että, jokatoinen päivä lasta haluaa niin ettei meinaa paikalla pysyy =) ja jokatoinen päivä sitä miettii onkohan se nyt ajankohtainen, olemme juuri rakentaneet talon ja muuten yhteiselämä puolisoni kanssa hyvillä kantimilla, kummatkin vakituisessa työssä. Kuuluko nämä siihen äitiyteen kasvamiseen vai tähän älyttömään pelkoon mitä kannan sisälläni. Odotusajan sujuminen, synnytys sekä lapsen kanssa elämä.
On aina sanottu jopa oma äitinikin, että kyllä se luonto kasvattaa..... Ehkä sitä enään ei pikkuisen maailmaan tulon jälkeen pelkää mitään tauteja eikä eritteitä =), niinkuin nyt.

 

[-]

Hei! Vastasin seuraavan jo tonne toiseen ketjuun, mutta laitetaas tännekin...:

Juuri noin se jotakuinkin menee. Meillä vielä molemmat opiskellee ja on vakityöt mutta pienessä kaksiossa vielä asutaan ja ensimmäistä odotetaan. Ei tietoakaan kauanko joudutaan tässä asunnossa vielä kökkimään... Hieman tyyristä hankkia omakotitaloa pk-seudulta... Raskauduttuani vaan sitten asennoiduin että tässä sitä nyt ollaan eikä takaisin ole käätymistä ja näillä tullaan toimeen - Onhan mulla maailman ihanin mies joten kaikki kyllä järjestyy, tärkeintä että ollaan yhdessä.

-Neiti 82, rv 17

 

[S82]

Olemmekin saman ikäisiä, joo se on totta, että ihanin mies ni sillä jo varmasti uskaltaa pitkälle, tukea saa yms... Mutta jotenkin se vaan on tollaista ihme ajattelua kokoajan. Odotan innolla sitä reaktiota kun nään raskaustestin olevan plussalla, apua!

 

[Haaveiloijoihin]

Hei S82,

Kannatas vaan mennä haaveilijoiden puolelle. Täällä keskustelevat jo odottajat. Saas tosin nähdä sovitko sinnekään, kun et oikein näytä tietävän kunka paljon lasta haluat... Noh kysele siellä miten nuo tunteet ovat heränneet, jospa ne sullekin joskus. Nyt olet tosin jo hypännyt pari askelta tilaasi edemmäs.

 

[n-78]

S82, mietteesi kuulostavat tutuilta! =) Itse olin sekä ilosta että kauhusta sekaisin kun se odotettu ja toivottu plussa viimein saatiin. Kaikenlaisia ristiriitaisia ajatuksia oli mielessä, mm. oliko tässä mitään järkeä, onko tuo mies varmasti se kenen kanssa haluan lapseni saada, onko meistä vanhemmiksi, osaanko edes hoitaa lastani jne jne. Nyt olen 5. kuulla ja nuo ajatukset pyörivät toisinaan mielessä vieläkin. Ne kuitenkin ovat ihan normaaleja ja asiaankuuluvia. Ja niistä huolimatta rakastan miestäni ja tätä tulevaa lastamme enemmän kuin mitään.

Tuo edellisen kirjoittajan ("Haaveilijoihin") viesti oli kyllä vähän turhan tyly. Se, että näitä asioita miettii, ei todellakaan tarkoita sitä että ei olisi valmis äidiksi tai ei oikeasti haluaisikaan lapsia. Joissain tapauksissa ehkä, mutta väittäisin että valtaosa odottajista on käsitellyt samanlaisia ajatuksia ja tuntemuksia. Niistä ei vaan puhuta ääneen. Tuntemattoman (odotusaika, elämä lapsen kanssa jne) pelko on ihan tervettä ja normaalia. =)

 

[vauva tulossa]

Ihan tuttuja fiiliksiä! Mulla tuli todella yllättävänkin negatiivisia tunteita välillä koko odotusta kohtaan kun olin jo plussannut, hormonit hyrräsi ja muutenkin kyseenalaistin koko elämäni. Vieläkin (4. kuukausi) teen sitä melkein päivittäin, mutta ilon puolella pääsääntöisesti mennään. Tämä kuuluu siihen kasvuprosessiin. Joku sanoi osuvasti, että elämän kaikkiin asioihin, raskauteenkin, kuuluu sekä positiiviset että negatiiviset tunteet. Niinhän sen pitää ollakin.

 

[Samoin]

Tosi tuttuja nuo sekavat tunteet minullekin. Mulla meni pitkään ennen kuin uskalsin lähteä lasta yrittämään, mies olisi ollut valmis aikaisemminkin. Ja vielä sittenkin, kun ehkäisy oli jätetty pois iski välillä kauhea ahdistus.

Raskauduin neljännestä ehkäisemättömästä kierrosta ja olin todella onnellinen. Nyt tilanne on se, että viikon sisään vauvan pitäisi olla jo sylissä Onhan tässä matkan varrella toki välillä miettinyt olenko nyt sitten oikeasti valmis jne., mutta yllättävän luontevasti kaikki on mennyt sen jälkeen, kun raskaaksi tulin. Nyt sitten vaan toivotaan, että luonto todella hoitaa homman ja minusta tulee hyvä äiti pienelle ihmeellemme!

 

[Sinne myös]

Eihän sitä mitään kiirettä ole vielä heti raskautua, kun olet kuitnekin vm.82. Kannattaa ehkä vielä odotella ja suosittelen myös tuota haaveilijoiden puolta, jospa sieltä sinullekin heräisi suuremppi halu. Ei ole hirveän hyvä lähteä yrittämään jos taustalla on jo pelko (ks. otsikko). Raskauden aikana kun mieli heittelee vielä enemmän, niin tuo pelko saattaa kahmaista kovemmin, vaikket sitä nyt uskoisikaan.

 

[pelkäävä odottaja]

Ihmiset ovat erilaisisa, kaikilla ei todellakaan tule koskaan mitään mieletöntä "hinkua" saada lasta, vaikka sellaisen haluaisikin. Joitakin raskaus ajatukset ja lapsen kanssa selviytymiset pelottaa, mikä on ihan normaalia onhan kyseessä kuitenkin suuri tuntematon muutos elämässä. Jotkut ovat vauvafriikkejä, jotka ovat pilvissä jo raskaanaolon ajatuksesta eivätkä pelkää mitään.

Koin S82 myös suuren helpotuksen, kun päätimme jättää ehkäisyn pois. Olin sitä ennen hyvin ahdistunut, varsinkin öisin, siitä jättääkkö ehkäisy pois vai ei..mietin asiaa päivittäin. Kun päätös tehtiin, ahdistus helpotti heti. Mutta edelleen olin/olen peloissani tulevasta, kaikesta siihen liittyvästä. En kuitenkaan kerennyt kypsytellä ajatusta sen enempää, sillä tulimme heti raskaaksi. Joten raskaus iski kaikesta huolimatta aikamoisena shokkina, vaikka lapsi olikin ollut toiveissa. Pelkään edelleen. Pelkään synnytystä, pelkään vauvan hoitoa, pelkään arkea lapsen kanssa, pelkään sitä pelkään tätä.. Kaikesta huollimatta lapsi on tulossa ja sitä odotetaan.

 

[.-]

Ei kannata hankkia lapsia. jos ei ole varma itsestään. Mikäli vanhempi on heittellä, niin kuinkas lapsen käy? Tietysti tuntematon ihmetyttä, mutta minä ainakin uskon, että kasvatan lapseni paremmin kuin kukaan muu.

 

[S82]

Hei S82,

Kannatas vaan mennä haaveilijoiden puolelle. Täällä keskustelevat jo odottajat. Saas tosin nähdä sovitko sinnekään, kun et oikein näytä tietävän kunka paljon lasta haluat... Noh kysele siellä miten nuo tunteet ovat heränneet, jospa ne sullekin joskus. Nyt olet tosin jo hypännyt pari askelta tilaasi edemmäs.

?????

 

[rv18]

Mä olen täysin yllättynyt, miten järjettömän epävarma olen nyt raskausaikana. Etenkin kyseenalaistan parisuhdettamme, ja pidän itseäni välillä täysin mokanneena kun menin raskautumaan. Että minusta tulee aivan varmasti yh vielä joku päivä, onko se sitten hyvä, sitäkö olen halunnut. Ja että miksen voinut odottaa kolmekymppiseksi asti. Miten jaksan kotona lapsen kanssa, mitä jos se on vammainen ja mun elämä pilalle... ihan hirveästi painaa mielessä kaikenlaiset jutut!

 

[S82]

Mä olen täysin yllättynyt, miten järjettömän epävarma olen nyt raskausaikana. Etenkin kyseenalaistan parisuhdettamme, ja pidän itseäni välillä täysin mokanneena kun menin raskautumaan. Että minusta tulee aivan varmasti yh vielä joku päivä, onko se sitten hyvä, sitäkö olen halunnut. Ja että miksen voinut odottaa kolmekymppiseksi asti. Miten jaksan kotona lapsen kanssa, mitä jos se on vammainen ja mun elämä pilalle... ihan hirveästi painaa mielessä kaikenlaiset jutut!

Oletko puhunut kenellekkään, saatko apua pelkoihisi? Oletko minkä ikäinen?
Toivotaan oikeasti että kaikki menee tosi hyvin. Tzemppiä =)

 

[ihmettelijä.]

Hei S82,

Kannatas vaan mennä haaveilijoiden puolelle. Täällä keskustelevat jo odottajat. Saas tosin nähdä sovitko sinnekään, kun et oikein näytä tietävän kunka paljon lasta haluat... Noh kysele siellä miten nuo tunteet ovat heränneet, jospa ne sullekin joskus. Nyt olet tosin jo hypännyt pari askelta tilaasi edemmäs.

Ollaanpa sitä omistavaisia tämän palstan suhteen!

 

[Pelkoa täälläkin]

Mulla ei ikinä ole ollut mitään vauvakuumetta ja pillerit jätin pois, kun ajateltiin, että saahan se lapsi tulla jos on tullakseen. Jätin siis pillerit pois ja ajattelin, että kyllähän siinä oma aikansa menisi, ennen kuin tulisi raskaaksi.

Olihan se shokki kun heti ensikierrosta sitten pamahdin paksuksi. Elämäntilanne on ihan hyvä - molemmilla vakityöt, omakotitalo, naimisissakin ollaan.. silti se plussatesti oli aika kauhistus. Itse mietin, olenko liian nuori (olen vm 80, täytän pian 27v) ja mietin, että nyt se elämä loppuu sitten tähän.. Kertaakaan en ole tosin miettinyt, ettei mies olisi oikea, sillä mies on maailman paras ja tiesin haluavani hänet lasteni isäksi jo vuosikausia sitten. Mutta kaikki muut asiat kyllä jännitti - taloudellinen tilanne, kuinka sovin äidiksi jne.

Nyt olen seitsemännellä kuulla ja hyvin onnellinen tapahtuneesta. Odotan lasta innolla Raskausaika on ollut ihan mahtavaa ja pikkuhiljaa huomaan kasvaneeni enemmän äidiksi. Pikkuinen on vasta mahassa, joten saattaahan se äidiksi tulo sitten oikeasti tuntua oudolta kun vauva syntyy.. mutta olen hyvin positiivinen asian suhteen.

Eli kyllä nuo kuvailemasi tunteet on ihan normaaleja. Ei äidiksi varmaankaan kypsytä vaan kasvetaan oman lapsen mukana.

Rohkeasti yrittämään! Itsekin mietin pitkään koko vauvaprojektia, mutta nyt olen hyvin onnellinen, että jätin pillerit pois ja ensivuonna toivottavasti saan sen pienen nyytin syliini.

 

[S82]

Tottahan se on että, siihen äitiyteen ihan varmasti kasvetaan ja halutaan olla maailman paras äiti omalle lapselle. Meilläkin mieheni kanssa ollut kauan jo puhetta lapsesta, mutta aina olen sanonut että, se tehdään silloin kun meillä on antaa omalle lapselle samanlainen lapsuus mitä kummatkin vanhemmat ovat omien vanhempien kanssa saanut viettää, turvallisesti, rakastettavasti yms...

Paljon onnea sinulle/teille ja kiitoksia vastauksestasi.