V
vierailija
Vieras
Erosimme jokusen kuukausi poikaystävästäni. Olemme kummatkin noin 30 ja koulut käyty. Minulle ero tuli yllätyksenä ja rakastin miestä. Olimme muutaman kuukauden näkemättä miehen kanssa, mutta viestittelimme välillä. Ero oli todella vaikea minulle ja varsinkin kun mies kertoi ettei ollut varma oliko tehnyt ison virheen jättäessä mut jne. Vähän ennen kesää tapasimme ja sovimme ettemme ota paineita ja katsotaan mihin tiemme johtaa, mutta täytyy kertoa heti jos tulee sellainen olo ettei yhteenpalua ole tai tapaa jonkun toisen. Oli kivaa tavata miestä välillä ja kaipasin vain hänen seuraansa enkä muuta. Itse aloin pääsemään hänestä ylikin ja alkanut näkemään että meressä on muitakin kaloja.
Sain muutama viikko tietää olevani yllätyksenä raskaana ehkäisystä huolimatta. Ainoa vaihtoehto isäksi on exäni, koska en ole harrastanut seksiä muiden kanssa. Mies otti tämän aluksi huonosti, mutta lapsi on tervetullut jos haluan pitää sen. Selvisi toisin ettei miehellä ole ollut aikomustakaan että koskaan enää palattaisiin yhteen ja koen hänen käyttäneen mua hyväksi. Vaikka seksi oli kivaa hänen kanssaan jne ja hänen hellyyden osoitukset harhaan johtavia niin minulle olisi riittänyt vain hänen seura ja me ei oltaisi tässä tilanteessa jos hän olisi ollut rehellinen. Itsellä oli ajatus että ei sitä koskaan tiedä jos palataan yhteen ja hän on minulle tärkeä, mutta en jäisi odottamaan häntä.
Olen aina halunnut äidiksi ja ajatellut että mielummin lapsi yksin kuin ei ollenkaan. Nyt olen ihan sekaisin ja epävarma. Miehestä tulee varmasti todella hyvä isä, mutta miten voin hänen kanssaan kasvattaa lapsi kun hän on kohdellut mua näin ja tuskin pystyn ajattelemaan häntä toisen kanssa ilman itkemistä. On hyväksi käytetty ja kusetettu olo. Jollen olisi raskaana ja hänen kusettamisen jälkeen meidän yhteydenpito olisi tässä. En halua, että suhteemme ja katkeruuteni mieheen vaikuttaa mitenkään lapseen. Tiedän omakohtaisesta kokemuksesta, että lapset huomaavat todella nuorena jo huonon ilmapiirin, vanhempien tunteet ym vaikka vanhemmat eivät tappelisikaan lapsen läheisyydessä.
Onko jollakin neuvoja tai omia kokemuksia miten edetä tai päättää pidänkö lapsen vai en. Olen raskausviikolla 6, joten päätöstä pitäis saada aikaiseksi.
Sain muutama viikko tietää olevani yllätyksenä raskaana ehkäisystä huolimatta. Ainoa vaihtoehto isäksi on exäni, koska en ole harrastanut seksiä muiden kanssa. Mies otti tämän aluksi huonosti, mutta lapsi on tervetullut jos haluan pitää sen. Selvisi toisin ettei miehellä ole ollut aikomustakaan että koskaan enää palattaisiin yhteen ja koen hänen käyttäneen mua hyväksi. Vaikka seksi oli kivaa hänen kanssaan jne ja hänen hellyyden osoitukset harhaan johtavia niin minulle olisi riittänyt vain hänen seura ja me ei oltaisi tässä tilanteessa jos hän olisi ollut rehellinen. Itsellä oli ajatus että ei sitä koskaan tiedä jos palataan yhteen ja hän on minulle tärkeä, mutta en jäisi odottamaan häntä.
Olen aina halunnut äidiksi ja ajatellut että mielummin lapsi yksin kuin ei ollenkaan. Nyt olen ihan sekaisin ja epävarma. Miehestä tulee varmasti todella hyvä isä, mutta miten voin hänen kanssaan kasvattaa lapsi kun hän on kohdellut mua näin ja tuskin pystyn ajattelemaan häntä toisen kanssa ilman itkemistä. On hyväksi käytetty ja kusetettu olo. Jollen olisi raskaana ja hänen kusettamisen jälkeen meidän yhteydenpito olisi tässä. En halua, että suhteemme ja katkeruuteni mieheen vaikuttaa mitenkään lapseen. Tiedän omakohtaisesta kokemuksesta, että lapset huomaavat todella nuorena jo huonon ilmapiirin, vanhempien tunteet ym vaikka vanhemmat eivät tappelisikaan lapsen läheisyydessä.
Onko jollakin neuvoja tai omia kokemuksia miten edetä tai päättää pidänkö lapsen vai en. Olen raskausviikolla 6, joten päätöstä pitäis saada aikaiseksi.
