Pienen vauvan äidin elämään nyt sattuu kuulumaan ajankohtaisesti ne kakkakeskustelut sun muut...:)

[ap]

Tuntuu että kaikki vain hokevat nykyään, että pitäisi olla muutakin elämää vauvan lisäksi eikä kukaan jaksa puhua jostain vauvan kakkaväleistä tai nukkumisesta tai tai...

Anteeksi nyt vaan, mutta kun tuo vauva nyt sattuu olemaan ensimmäinen, niin tottakai minä tahdon puhua siitä! Kysyä muiden mielipiteitä ja kokemuksia mieltä vaivaaviin asioihin, onko se nyt niin kamalaa? Ja tietenkin hämmästellä vauvan uusia taitoja yms.

Toki puhun muustakin, mutta alle puolivuotiaan vauvan äitinä elämä nyt sattuu pyörimään vahvasti vauvan ympärillä.

 

[huhuhuh]

valitse sellaiset kuuntelijat, joilla on sama tilanne. älä vuodata niitä juttuja sellaisille, joita ne ei kiinnosta.

 

[dfdf]

Totta turiset. Muiden äitien kanssa kannattaakin puhua kakkajuttuja niin paljon kuin sielu sietää. Vertaistukea ei voi koskaan saada liikaa.

Sen sijaan muiden ihmisten seurassa ei kannata ihan kaikkia yksityiskohtia ja vauvan päiväohjelman minuuttiaikataulua kertoa. Alkaa käymään muuten liian tylsäksi. Sopivasti siis, ei liikaa.

 

[jeps]

mutta ne kakkakeskustelut kannattaa käydä muiden pienten vauvojen äitien kanssa.

 

[Lex]

Joo toki kakkahommat ovat tärkeitä, mutta en mä nyt sentään puhu niistä ihan huvikseni ympäriinsä.
Niiden kanssa, jotka lasten hoitoon osallistuu, eli mieheni ja vaikka neuvolan.

En ymmärrä miksi mun pitäisi kavereideni kanssa siitä (tai muusta vastaavasta) jaaritella?

 

[ap]

Tuntuu vaan että täälläkin koko ajan joku valittaa että joutui taas kuuntelemaan vauvajuttuja kaverinsa tai tuttunsa suusta. Miksi sitä ei voinut siinä tilanteessa sanoa ko. henkilölle, että hei puhuttaisiinko jostain muusta? Miksi pitää sitten selän takana valittaa että "tuokaan ei enää muusta osaa puhua kuin siitä vauvasta" jne.?

 

[Estu]

Minä ymmärrän sen, että tuore ja varsinkin ensimmäisen lapsen äiti puhuu vauvajutuista ja kyselee neuvoja, se on ihan ookoo, mutta jos ei osaa enää MISTÄÄN muusta keskustella, kuin omasta kultamussukasta, niin kyllä mua alkaa ottaa aivoon :ashamed:

Hyvänä esimerkkinä toimii yksi ystäväni, jonka kanssa ollaan valitettavasti erkaannuttu aika pahasti, kun heille syntyi esikoislapsi. Mistään muusta ei osaa puhua, kuin omasta lapsestaan ja kylässäkin juttelee pelkästään omalle muksulleen, eikä edes katso toisia päin. Vaikka kuinka yrittää muuta juttua ottaa, niin ei.
Tämä kyseinen lapsi on pian 1v.
Hänelle jos lähettää tekstiviestin, niin siihen hädintuskin saa vastauksen tai sitten jonkun hätäisen. Jos minä en pitäisi yhteyttä yllä, niin ei varmaan olisi jäljellä enää tätäkään kaveruussuhdetta, mikä meillä nyt on. Kuitenkin 22v tunnettu toisemme, niin sitkeästi yritän pitää yhteyttä.

 

[ap]

No te nyt otitte vähän turhan vakavasti tuon kakkakeskustelun... En tarkoittanut että aloitan joka keskustelun, että "et kyllä arvaa montako kakkaa meidän maija-kalevi teki tänään ja millaista se oli!?"

 

[kookosta]

Mä olin istumassa iltaa tosi pitkästä aikaa erään ystäväni kanssa ja hän sanoi niin osuvasti, vauva/lapset nyt sattuu kuulumaan mun arkeeni ja tottakai sillon he kuuluvat myös mun puheenaiheisiin, hänen arkeensa kuuluu koulu ja työ ja ne jutut taas kuuluu siis hänen puheenaiheisiin.
Koin jonkinlaisen valaistumisen ja vapautymisen siitä ennakkoluulosta että lapsista (siihen kuuluu joskus se kakkakin) ei muka voisi puhua sellaisen kanssa jolla ei omia lapsia ole.

 

[Lex]

Tuntuu vaan että täälläkin koko ajan joku valittaa että joutui taas kuuntelemaan vauvajuttuja kaverinsa tai tuttunsa suusta. Miksi sitä ei voinut siinä tilanteessa sanoa ko. henkilölle, että hei puhuttaisiinko jostain muusta? Miksi pitää sitten selän takana valittaa että "tuokaan ei enää muusta osaa puhua kuin siitä vauvasta" jne.?

Mun mielestä ei kyllä ole kauhean kohteliasta ilmaista että "mua ei sun lapses kiinnosta" kun asia on kerran toiselle maailman tärkein.
Toista loukkaamatta koitan kuunnella jos asia on toiselle tärkeä.
Mulla onneksi sattuu kyllä olemaan ainoastaa itseni kanssa samanhenkisiä ystäviä, joten ei kauheasti tylsiä tilanteita tule

 

[Madicken04]

No, henk.koht en ole vielä noiden kahden lapseni kanssa kokenut mitään ihmeämpää tarvetta keskustella kakoista, kakkaväleistä tms. Syömisistä, nukkumisista ja muusta kehityksestä ollaan kyllä juteltu.

itse en juuri viitsi noita ihmeämmin lapsettomalle hehkutella jos ei kyseinen ihminen sitten itse ilmaise kiinnostustaan, kysele jne. Koska uskon että monen korviin ne on aika puista kuultavaa, vaikka omassa mielessäni ne pyörisivätkin jatkuvasti. Eli enemmän noita vauva-juttuja puhutaan juuri muiden pienten lasten vanhepien kanssa. Vähän sama alinjaa kuin koirajutut silloin aikanani kun lapsettomana harrastelin niiden kanssa kaikenlaista. Vaikka oma elämäni pyöri pitkälti koirien ympärillä tajusin kyllä ettei ne kaikkia kiinnosta.

 

[minä]

Mä olin istumassa iltaa tosi pitkästä aikaa erään ystäväni kanssa ja hän sanoi niin osuvasti, vauva/lapset nyt sattuu kuulumaan mun arkeeni ja tottakai sillon he kuuluvat myös mun puheenaiheisiin, hänen arkeensa kuuluu koulu ja työ ja ne jutut taas kuuluu siis hänen puheenaiheisiin.
Koin jonkinlaisen valaistumisen ja vapautymisen siitä ennakkoluulosta että lapsista (siihen kuuluu joskus se kakkakin) ei muka voisi puhua sellaisen kanssa jolla ei omia lapsia ole.

Tottakai voi puhua kaikista itselle tärkeistä asioista. Mutta jos joka ainoalla tapaamisella jauhaa vain ja ainoastaan siitä omasta pikku kullanmurusta eikä osaa koskaan puhua yhtään mistään muusta niin se on aika ärsyttävää... minullakin on lapsia mutten oleta että he olisivat ainoa puheenaihe joka minulla ystävieni kanssa olisi. Tai ainakin puolet ajasta saisi olla sitten sitä puheenaihetta, mikä on sille ystävälle tärkeää?

 

[dfdf]

No te nyt otitte vähän turhan vakavasti tuon kakkakeskustelun... En tarkoittanut että aloitan joka keskustelun, että "et kyllä arvaa montako kakkaa meidän maija-kalevi teki tänään ja millaista se oli!?"

Ei, kyllä me tajuttiin, mitä sinä ajoit takaa.

 

[Lex]

Mä olin istumassa iltaa tosi pitkästä aikaa erään ystäväni kanssa ja hän sanoi niin osuvasti, vauva/lapset nyt sattuu kuulumaan mun arkeeni ja tottakai sillon he kuuluvat myös mun puheenaiheisiin, hänen arkeensa kuuluu koulu ja työ ja ne jutut taas kuuluu siis hänen puheenaiheisiin.
Koin jonkinlaisen valaistumisen ja vapautymisen siitä ennakkoluulosta että lapsista (siihen kuuluu joskus se kakkakin) ei muka voisi puhua sellaisen kanssa jolla ei omia lapsia ole.

Tottakai voi puhua kaikista itselle tärkeistä asioista. Mutta jos joka ainoalla tapaamisella jauhaa vain ja ainoastaan siitä omasta pikku kullanmurusta eikä osaa koskaan puhua yhtään mistään muusta niin se on aika ärsyttävää... minullakin on lapsia mutten oleta että he olisivat ainoa puheenaihe joka minulla ystävieni kanssa olisi. Tai ainakin puolet ajasta saisi olla sitten sitä puheenaihetta, mikä on sille ystävälle tärkeää?

Tässähän on kysymys ihmisten erilaisuudesta ja siitä että kaikkien ei tarvitsekaan väkisin viihtyä keskenään.

Jos jonkun ihmisen elämään ja kiinnostuksen kohteisiin kuuluu yksinomaan ja pelkästään lapset, niin hyvä hänelle mutta minulla ei ole hänen kanssaan hirveästi yhteistä.
Lapset ovat elämän tärkein asia, mutta ei suinkaan ainoa mikä minua kiinnostaa.
Myös silloin, kun on mahdollisuus olla aikuisen seurassa alituisen lasten kanssa olemisen sijaan, olen erityisesti kiinnostunut keskittymään sen hetken ihan muihin asioihin =)