Pienet lapset, pienet murheet. Isot lapset, isot murheet?

[Elämänlanka]

Kun omat neljä tyttöäni oli alle kouluikäisiä, tuskailin joskus, kun jaloissa pyörivät, et kasvaakohan noi koskaan isoiksi? Naapurini sanoi, et kuule Päivi, Kun on pienet lapset on pienet murheet, kun on isot lapset on isot murheet. Kuka allekirjoittaa sanonnan? Omat silloin allekouluikäiset tyttäreni + myöhemmin syntynyt poika ovat nyt 20, 18, (tästä välistä kuoli tytär 7 v. sitten, olisi nyt 17), 15 ja 12. Mielestäni mulla ei ole lasten kanssa ollut isoja murheita. Paitsi tietysti se iso murhe, että yksi tyttö kuoli mut siis näiden luonani olevien lasten kanssa ei ainakaan vielä ole ollut isoja murheita. Olen niinkin ajatellut, että kun olen sen suurimman menetyksen kokenut, mitä äiti voi kokea, niin mua sitten "säästetään" niiltä muilta murheilta. Eihän ihmiselle anneta sen isompaa taakkaa, kuin hän jaksaa kantaa... vaiks tuota en kyllä allekirjoita.

 

[Keittiönoita]

Mä itse olen kokenut niin, että mitä isommaksi lapseni ovat tulleet, sitä pienemmiksi ovat muuttuneet murheeni. Kun on nähnyt, että vuosi vuodelta nuo ovat pärjänneet yhä paremmin, vaikken olekaan ollut joka hetki vierellä, niin se on helpottanut sitä huolta, mitä lapsistaan kantaa.

Ja mulla siis lapset 21 ja 16 v

 

[keppälerttu]

hmm..en ehkä allekirjoittaisi tuota kuitenkaan..mut luulisin et ennemminkin se johtuu siitä,et vuosien aikana sitä oppii tietyllä tavalla murehtimaan vähemmän.

Murheet on erilaisia isompien kanssa kuin pienempien, mut jotenkin sitä tietää, et kyllä niistä selvitään kuitenkin.

Mä varmaan olisin tuossa jokunen vuosi sitten ollut jo hermoraunio jos nää Sällin kouluongelmat olis tässä mittakaavassa ollut jo silloin, ja luokalle jäänti olis tuntunut pahemmalta, nyt sitä vaan ajattelee, et jos se nyt jää luokalleen niin sit se jää, aika pieni asia kuitenkin tuon elämässä (koulua väheksymättä kuitenkaan) jos tässä vaiheessa (8.lk) joutuu yhden vuoden kertaamaan, pahemminkin vois olla..

 

[vieras]

Mä voisin allekirjoittaa siltä osin että kun lapset tulevat isommiksi ja alkavat kulkea kavereiden kanssa pidemmällä kotinurkista (esim kaupungilla) niin murheet kasvavat.Tänä päivänä kun voi sattua mitä vaan ihan kenelle tahansa.

 

[vieras]

Riippuu ihmisestä ja lapsista. Pienimpien kanssa vauva-aikana ahdistus omasta jaksamisesta, pienen selviämisestä sun muusta hormonihuuruissa voi olla tavattoman suurta. Lapsen ei niin vaarallinen sairastuminenkin tai pieni poikkeama tuntuu isolta uhalta.
Kuitenkin lapsen maailma on vielä pieni ja vanhemman hallittavissa.
Kun lapsi kasvaa ja kohtaa uusia asioita vanhemmalle voi tulla uusia huolia mm. koulussa menestymisen, kaverisuhteiden, kiusaamisen tai kehitykseen liittyvien asioiden (murrosikä) muodossa. Elämänpiirin laajetessa mukaan tulee paljon monimutkaisempia asioita, joihin pitää osata lapsensa valmistaa.
Joku vanhempi selviytyy tästä vanhemman roolista suvereenisti ja rennolla otteella, ottaen tilanteet sellaisina kuin ovat, enempää pohtimatta ja murehtimatta etukäteen, toinen murehtii etukäteen tai ahdistuu pienistäkin asioista.