pienet piirit (turhaa)

[hyihyi]

Mua kyrsii tänään ihan kaikki. Tai no kaikki paitsi mies ja koti. Mutta siis: entiset ystävät, ovat nykyisin ystävystyneet jotain ihmeen kautta entisiin kiusaaliini synnyinseudultani. Ja voi että kun ketuttaa kun on pienet piirit.

Lisäksi menin nettiin kirjoittamaan kunnon tilitystä miten mies osas ottaa päähän-yritin todistella miten ahkera olen ollut ja mies vaan jaksaa valittaa turhasta. Ja yritin todistella tätä asiaa vaivihkaa mieheni kaverille jolle mies eritoten valitti. Voi että nolottaa ja ottaa nuppiin! Mitä minä teen, pidän vaan itseni siinä valossa etten tee mitään mitä pitäsi? Mistä saisin synninpäästön?

Pääpointtina piste iin päälle: Tuntuu vaan aina että minä olen ihan kamalan tyhmä ihminen. :/ Ja pitkästä aikaa kun näin vanhaa kaveriani, tuntui ettei oltu ollenkaan enää samalla aaltopituudella, ja mitä hänelle sanoin, niin hän kyseenalaisti kaiken sanomani-tuli sellainen olo että hän piti minua tyhmänä. Ehkä pitäs mennä jonnekin itsetunto kurssille. Miehen kanssa osaan olla luontevasti, ja parhaan ystäväni-mutta nuo entiset haamut vaan pelottaa ja saa minut olemaan "valmiustilassa". En tiedä, helpottiko tännekään kertominen. Olen vähän sekaisin.

 

[ap]

Höh.

 

[vieras]

Mä sain sen itsetunnon takas työelämässä ja omassa ammatissa menestyen.

:hug:

 

[ap]

Niin, kumpa kaikki tajuais että ihmisiähän me vaan jokainen ollaan.

 

[ap]

Ja ärsyttää kun mies meni sillai minusta jaarittelemaan, eipä osaa sanoa mitään jos asiat on hyvin. Voi että mitähän se kaveri nyt ajattelee. :x

 

[Puupään Justiina]

Mulla on tosi huono itsetunto ja olen sen takia kanssa etenkin vahvemman persoonan omaavien ihmisten edessä aina todistelemassa kaikkea ja jotenkin aina tosi varpaillaan, minustakin tuntuu aina ettei mua oikein oteta todesta. Kaikenlisäksi mä näytän ja kuulostan puhuessani nuoremmalta kuin mitä olen ja sekin aiheuttaa välillä kivoja tilanteita. Mulla on vähän auttanut se, että mä olen läheisimmille saanut puhuttua noista itsetunto-ongelmista ja olen alkanut pikkuhiljaa opetella sanomaan oman mielipiteeni ja parhaillaan opettelen myös sitä, että mä saan olla ihan sitä mieltä kun olen ja tykätä niistä asioista mistä tykkään eikä mun tarvitse muuttaa sitä sen takia, että muut tykkäis minusta. Välillä tuottaa vaikeuksia, mutta varmaan onnistun vielä joskus ja toivon sulle ihan samaa! Kuulosti vaan niin siltä miltä itsestä yleensä tuntuu :hug:

 

[mie]

Joo, tiedän ehkä tavallaan miltä toi tuntuu. Monet vanhat hyvät kaverini on lasten saamisen myötä ystävystyneet, enkä nyt oikein enää "sovi" heidän joukkoonsa. Heitä kaikkia yhdistää lapset, ja minulla ei niitä ole.

 

[Puupään Justiina]

Se olis niin helppoa kun pystyis olla ajattelematta noita muita ihmisiä ja sitä mitä ne ajattelee. Sillä ei edes ole paljoa väliä ja silti sen ottaa niin vakavasti. Välillä mua on auttanut se ajatus, että olen miettinyt etten itsekään ajattele tietyissä tilanteissa ihmisistä mitään hölmöä enkä muista joka kerta tavatessa niistä niitä asioita ja samalla tavalla se niidenkin mieli toimii. Eli ei ne muut ajattele aina kaikesta jotain hölmöä, kun ethän ajattele itsekään. Sama toimii myös esiintymisjännityksen kanssa, kun ajattelee ettei toiset ajattele mun esiintymisen aikana minusta mitään hölmöä, kun en itsekään ajattele toisista silloin kun he esiintyvät.

 

[ap]

Mulla on tosi huono itsetunto ja olen sen takia kanssa etenkin vahvemman persoonan omaavien ihmisten edessä aina todistelemassa kaikkea ja jotenkin aina tosi varpaillaan, minustakin tuntuu aina ettei mua oikein oteta todesta. Kaikenlisäksi mä näytän ja kuulostan puhuessani nuoremmalta kuin mitä olen ja sekin aiheuttaa välillä kivoja tilanteita. Mulla on vähän auttanut se, että mä olen läheisimmille saanut puhuttua noista itsetunto-ongelmista ja olen alkanut pikkuhiljaa opetella sanomaan oman mielipiteeni ja parhaillaan opettelen myös sitä, että mä saan olla ihan sitä mieltä kun olen ja tykätä niistä asioista mistä tykkään eikä mun tarvitse muuttaa sitä sen takia, että muut tykkäis minusta. Välillä tuottaa vaikeuksia, mutta varmaan onnistun vielä joskus ja toivon sulle ihan samaa! Kuulosti vaan niin siltä miltä itsestä yleensä tuntuu :hug:

Kiitos. Ja ärsyttää se, että on joku ihmeen tarve puhua ja puhua se paha pois. Ja piti mennä sepostamaan facebookiin kaikkien nähtäville jotain, jotain riitaa joka menikin ohi. Ärsyttää kun on tarve "levittää" ja puhua ehkä vähän väärään paikkaan. Ja sitten tulee tyhmä olo. Onneks on kaks plussa....

 

[ap]

Se olis niin helppoa kun pystyis olla ajattelematta noita muita ihmisiä ja sitä mitä ne ajattelee. Sillä ei edes ole paljoa väliä ja silti sen ottaa niin vakavasti. Välillä mua on auttanut se ajatus, että olen miettinyt etten itsekään ajattele tietyissä tilanteissa ihmisistä mitään hölmöä enkä muista joka kerta tavatessa niistä niitä asioita ja samalla tavalla se niidenkin mieli toimii. Eli ei ne muut ajattele aina kaikesta jotain hölmöä, kun ethän ajattele itsekään. Sama toimii myös esiintymisjännityksen kanssa, kun ajattelee ettei toiset ajattele mun esiintymisen aikana minusta mitään hölmöä, kun en itsekään ajattele toisista silloin kun he esiintyvät.

Kuulostaa niin järkevälle! Mutta olen aina blondaillut ja tehnyt typeriä vahinkoja kun toi samanen kaveri on kylässä. Hui.

 

[ap]

Että varmaan se kaveri ajattelee että hitsi minkälainen muija kaverilla on. Äääh, ja se on tulossa taas kylään. Ei se mulle puhu mitään, ihan kun ois joku ihastunu pikku poika. Ei katso silmiin, kerran näin kun pyllyä katsoi. No, asiat menee omalla painollaan.

 

[ap]

Siis että tyhmä muija. Huoh, ehkä vaan parasta mennä nukkumaan.

 

[ap]

Ja pitäskö mun sitten olla tekemässä sitä asiaa josta mies oli hänelle paasannut kun se tulee huomenna käymään? Vai pitääkö mun jotenkin äkkiä parantaa tapani että miehellä olisi hyvää sanottavaa? :/

 

[ok]

Eli onko ongelma nyt se, että olet ihastunut tuohon miehesi kaveriin ja pelkäät että hän ei enää tykkää susta kun miehesi valitti hänelle ettet koskaan "siivoa" tai mitä vaan?

Muuten kuulostaa tutulta. Mä saatan ihmisten seurassa olla hermostunut, ja sitten möläyttelen kaikennäköistä.. Ja häpeän sitten, ihan turhaankin.

 

[ap]

Eli onko ongelma nyt se, että olet ihastunut tuohon miehesi kaveriin ja pelkäät että hän ei enää tykkää susta kun miehesi valitti hänelle ettet koskaan "siivoa" tai mitä vaan?

Muuten kuulostaa tutulta. Mä saatan ihmisten seurassa olla hermostunut, ja sitten möläyttelen kaikennäköistä.. Ja häpeän sitten, ihan turhaankin.

No en minä siitä välitä, ärsyttää vaan kun pitää olla tuollainen tumpelo. Haluan antaa itsestäni hyvän kuvan.