Pieni purkaus, en tiedä mitä tehdä

[Onneton82]

En tiedä mihin purkaisin sydäntäni. Toivottavasti joku teistä osaisi neuvoa mua ja antaa ulkopuolisen silmin neuvoja. Ystävilleni en viitsi enää puhua tästä asiasta, tunnen itseni välillä niin tyhmäksi kun jaksan tällaista.

Olen seurustellut miehen kanssa kohta vuoden päivät. Hän sanoo että olen tärkeä. Mutta hän ei koskaan sitä näytä. Tänään sain taas pettyä isojen odotuksieni kanssa. Tai odotukseni oli se että näkisimme ja viettäisimme päivän yhdessä ystävieni kanssa grillailemassa. Mutta taas formulat menivät edelle ja krapula.

On vaikea kirjoittaa, kun ei tiedä mistä aloittaisin. En ole koskaan nähnyt yhtäkään hänen kavereistaan, uskon että hän häpeää minua, olenhan häntä 8 vuotta nuorempi enkä omaa samalla tavalla elämän kokemusta kuin hän. Olen töissä ja opiskelen samalla, on omistusasunto (velkaa) on auto (velkaa), en ole pahemman näköinen, itse hän vielä sanoi että kiinnostui minusta sen takia koska olin niin kaunis. Hän erosi vanhasta tyttöystävästäänsä pari kuukautta ennenkuin me tapasimme. Välillä tuntui että olen vain laastari, siltä tuntuu nytkin. Kelpaan siivoojaksi (siivoan hänen sotkujaan omassa kodissani) kaupassa kävijäksi (maksan kaiken) ja iltojen seuralaiseksi kun ei ole mielekkäämpää tekemistä. Emme käy juurikaan missään koskaan. Istumme vain minun luonani.

En tiedä edes mitä kirjoitan, kun on pää niin solmussa. Välillä tuntuu että olisi helpompi olla ilman häntä ja elää omaa elämää ja keskittyä täysin itseeni. Mutta miksi en osaa päästää irti? Tykkään hänestä todella paljon, enkä halua luopua, on meillä hyvätkin hetkemme.

 

[MJR]

Tuntuu siltä, että olet paljon fiksumpi ja aikuisempi kuin poikäystäväsi. Jollakin tapaa hyvin eri paria. Teidän pitäisi puhua asiasta. Kertoa hänelle, miltä sinusta tuntuu ja yrittää selvittää asioita. Ei ole helppo lähteä suhteesta, mutta hyvässä suhteessa kumpikin voi olla oma itsensä ja toisen mielipiteitä kunnioitetaan.

 

[Onneton82]

Kiitos, olet oikeassa MJR. Mutta puhumista on yritetty. Olen yrittänyt puhua, mutta mies ei kuuntele, laskee sen jankkaamiseksi. En tiedä miten sen edes alottaisin, koska niin monta kertaa olen yrittänyt sanoa että en ole tyytyväinen meidän suhteeseen.

 

[Maria]

Ei kannata suostua tuollaiseen. Mies ei selvästikään arvosta, eikä rakasta sinua. Lisäksi tuo, että maksat kaiken tarkoittaa myös sitä, että sinua käytetään törkeästi hyväksi.

 

[minä]

Entäs tämä:

Olin menossa lapsen kanssa tyttöystävän luokse kylään. Hänellä ei ollut kaupasta juuri mitään, sanoin, että otan perunat ja paistamani lohen mukaan ja syödään niitä. Jonkin ajan kuluttua hän soitti, että saat sitten keittää itse perunasi. Mentiin ja syötiin, kun pääsin kotiin, niin hän soitti, että hän olettaa kaikkien osallistuvan pöydänsiivoukseen. Lapseni ei siivonnut minun mukanani pöytää, mutta ajattelin, että en sitä vaadikaan häneltä, koska hän oli ensimmäistä kertaa kylässä tyttöystävällä.
Minä en kestä enää, tuli todella paha olo vierailusta ja aion tyttöystävääni kehoittaa etsimään miehen, jolle voi purkaa pahaa oloaan.

 

[anis]

Mieti nyt hyvä ihminen oletko ONNELLINEN noin. Jos olet tyytyväinen olotilaasi niin ok.
MUTTA jos ET, eikä mikään muutu vaikka siitä puhut, niin eikö olisi aika lopettaa itsensä kiusaaminen. Punnitse suhteesi hyvät ja huonot puolet, jos huonoja puolia on enemmän niin on aika jättää mies!

 

[Miina]

Hopsista. Niin sitä ihmisiä käytetään hyväksi, kun antaa sen tapahtua.

Ei muuta kuin ovi pysyvästi kiinni, ap:n sisäpuolelta ja "minä" ei koputtele ulkopuolelta. Ei helmiä sioille.

 

[Amanda]

En ole koskaan nähnyt yhtäkään hänen kavereistaan, uskon että hän häpeää minua, olenhan häntä 8 vuotta nuorempi enkä omaa samalla tavalla elämän kokemusta kuin hän. Olen töissä ja opiskelen samalla, on omistusasunto (velkaa) on auto (velkaa), en ole pahemman näköinen, itse hän vielä sanoi että kiinnostui minusta sen takia koska olin niin kaunis. Hän erosi vanhasta tyttöystävästäänsä pari kuukautta ennenkuin me tapasimme. Välillä tuntui että olen vain laastari, siltä tuntuu nytkin. Kelpaan siivoojaksi (siivoan hänen sotkujaan omassa kodissani) kaupassa kävijäksi (maksan kaiken) ja iltojen seuralaiseksi kun ei ole mielekkäämpää tekemistä. Emme käy juurikaan missään koskaan. Istumme vain minun luonani.

Juu, tuo on kuule niin tuttua kuin voi olla. Moni mies on tuollainen, eikä siihen tarvita mitään kummallisia syitä tai geenejäkään, riittää että on mies tietyllä luoteella ja tietyt vastoinkäymiset kohdanneena.
Tuo mies reagoi elämänongelmiin siten, että sulkeutuu itsekseen ja hätyyttää naisen (joka hänestä välittää) tiehensä halveksimalla keskustelunavauksia "jankkaamiseksi" ja imee kaljapulloa kuin tuttia.- Mies on exänsä kanssa todennäköisesti käyttänyt samaa konstia paeta. Johtuu siitä, että mies ei luota itseensä tai kokee että parisuhteen asiat ovat liian monimutkaisia hänelle, eikä siis kannata edes yrittää. Naisella on tunnetusti terävä kieli, se ex-nainen on varmaan epätoivoissaan antanut tulla ihan tosissaan ja mies on vähästä vereslihalla..siksi tuo suojamuuri monella on.

On ihan mahdollista että olet laastarisuhde miehelle, ja on myös mahdollista että ensisenkin suhteen mies mokasi aivan samalla tavalla. Nyt hän ei osaa käsitellä asiaa, vaan lykkää itsensä kohtaamista sillä että hankkii jonkun nätin naikkosen koristeeksi kämppäänsä, leikkii sitä samaa kotia joka oli ex-vaimonkin kanssa, ja projisoi sinuun kaikki, mitä et ole tehnyt ja mistä et ole koskaan kuullutkaan.

Ja tuo: sanoo välittävänsä mutta ei käytännössä näytä sitä

Blaa blaa! Ota selkeästi se linja, että välittäminen: jos ei näy käytännössä niin sitä ei silloin ole.
Mitä väliä? On aivan sama mitä ihminen sanoo, asia on juuri niin kuin mitä hän sitten oikeasti tekee. Vain teoilla on merkitystä.

Sinuna tekisin niin, että jätät miehen. Asia on niin, että kun häneltä poistuu yhtälöstä se elämää näennäisesti tasapainottava tekijä, eli kiva pylly heilumassa ja siivoamasssa, hän joutuu sitten vasta todella ajattelemaan mitä pitäisi oikeasti tehdä.

Tilanne laukeaa, ja jos hän sitten tulee siihen tulokseen että se olet sinä jota hän rakastaa, niin varmasti tulee sinut hakemaan.
Mutta jos ei tule, niin et kyllä varmasti menetä yhtään mitään! (muuta kuin miehen, joka ei välitä vaan käyttää sinua hyväkseen.)

Älä analysoi häntä loputtomiin, tai ratko noita parisuhdeasioita hänen puolestaan jatkuvasti. Ota itsellesi aikaa ja anna ukon paiskia välillä töitä, vaika ihan itsekseen, kun kerran se näyttää herralle parhaiten sopivan.

Eli lähde kulkemaan niin nopeasti kuin vaan ikinä ehdit.
Tuo ei ole asia jossa "rakkaus" tai ihmisestä pitäminen muuttaisi asioita.
Äläkä anna erotuskan tulla esteeksi, se on meillä jokaisella eron tullen ja se menee ohi puolessa vuodessa-1 vuodessa, eikä tee mitään muuta kuin vahvistaa ja kasvattaa.
Ja sitähän miehesi ei ilmeisesti ole tehnyt: käsitellyt asioita ja kasvanut.

Usko pois, olen nähnyt tuon, ja olen nähnyt myös sen, miten mies alkaa puhumaan ja osoittamaan rakkautta kun kypsyy vähän. Tuollaista ei kertakaikkiaan tarvitse olla kenenkään elämä. Ja ennenkaikkea sen että mies huomaa mitä hänellä on vasta kun on menettänyt sen.

Fiksu mies ei ota naista naisen perään, ja jos näet hänet eron jälkeen jonkun pimatsun kanssa kaulakkain, niin voit lähinnä sääliä häntä: sinulla on kaikki palikat paikoillaan, miehelläsi ei.

 

[A]

Ja tämä ei ollut mikään " eroa äläkä sitoudu parisuhteeseen"- kehoitus, vaan haluan sanoa että kannattaa luottaa siihen että toinenkin voi laittaa tikkunsa kekoon.
Eli jos lähtee, niin mies joka todella rakastaa ei kertakaikkiaan suostu elämään ilman sinua vaan todellakin voit odottaa teksiviestiä/puhelua parinviikon sisällä erosta jos suhde on sen arvoinen.

 

[Onneton 82]

Amanda ja A kiitos, neuvosi ja mielipiteesi auttoivat minua. Taidan tulla itse siihen tulokseen ettei kannata tätä suhdetta kestää, jos mies ei muutu niin ei muutu. Elämä on kuitenkin niin lyhyt.

 

[tuittuli 69]

En tiedä mihin purkaisin sydäntäni. Toivottavasti joku teistä osaisi neuvoa mua ja antaa ulkopuolisen silmin neuvoja. Ystävilleni en viitsi enää puhua tästä asiasta, tunnen itseni välillä niin tyhmäksi kun jaksan tällaista.

Olen seurustellut miehen kanssa kohta vuoden päivät. Hän sanoo että olen tärkeä. Mutta hän ei koskaan sitä näytä. Tänään sain taas pettyä isojen odotuksieni kanssa. Tai odotukseni oli se että näkisimme ja viettäisimme päivän yhdessä ystävieni kanssa grillailemassa. Mutta taas formulat menivät edelle ja krapula.

On vaikea kirjoittaa, kun ei tiedä mistä aloittaisin. En ole koskaan nähnyt yhtäkään hänen kavereistaan, uskon että hän häpeää minua, olenhan häntä 8 vuotta nuorempi enkä omaa samalla tavalla elämän kokemusta kuin hän. Olen töissä ja opiskelen samalla, on omistusasunto (velkaa) on auto (velkaa), en ole pahemman näköinen, itse hän vielä sanoi että kiinnostui minusta sen takia koska olin niin kaunis. Hän erosi vanhasta tyttöystävästäänsä pari kuukautta ennenkuin me tapasimme. Välillä tuntui että olen vain laastari, siltä tuntuu nytkin. Kelpaan siivoojaksi (siivoan hänen sotkujaan omassa kodissani) kaupassa kävijäksi (maksan kaiken) ja iltojen seuralaiseksi kun ei ole mielekkäämpää tekemistä. Emme käy juurikaan missään koskaan. Istumme vain minun luonani.

En tiedä edes mitä kirjoitan, kun on pää niin solmussa. Välillä tuntuu että olisi helpompi olla ilman häntä ja elää omaa elämää ja keskittyä täysin itseeni. Mutta miksi en osaa päästää irti? Tykkään hänestä todella paljon, enkä halua luopua, on meillä hyvätkin hetkemme.

 

[tuittuli]

Luota itseesi ja tunteeseesi!Päätöksen tehtyäsi, jaksat varmasti paremmin ja voit jatkaa elämääsi eteenpäin. Epäonnistumisia mahtuu jokaisen ihmisen elämään ja ne välillä tekee kipeää!On vaikea tunnustaa itselleen epäonnistuin taas, vaan se on elämää:Nöyrtyä saa elämässä vaan ei nöyristellä! Kunnioita itseäsi ja ota uusi suunta elämääsi!Sinun ei tarvitse ansaita rakkautta se kuuluu jokaiselle ihmiselle ja varmasti löydät oikea ihmisen, joka rakastaa sinua sinuna itsenäsi ei sinun omaisuuttasi!