Toggle sidebar

Pieni varovainen avaus pienten lasten päivähoidosta ammattilaisen näkökulmasta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "täti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
[QUOTE="vieras";25366073]Ei kai täällä kukaan ole väittänytkään, etteikö lapsen elämän sisällön kokonaisuus olisi juuri se tekijä, joka tekee lapsesta sellaisen aikuisen, kuin tekee. Tässä nyt puhuttiin lähinnä siitä, että mikä on pienelle lapselle parasta. Ei siitä, mikä on 16. v. Nico-Petterille Keravan nuorisovankilassa parasta.[/QUOTE]

Pienelle lapselle parasta on että koko perhe voi hyvin. Se on lähtökohta ihan kaikkeen. Ei mikään ikärajapyykki. Ja joskus hyvinvointi vaatii tiettyjä kompromisseja perheen kaikilta jäseniltä. Painotan kaikilta. Kokonaisuus ratkaisee - mutta kun ihmiset on niin epävarmoja että ne mieluummin lukee kirjasta sen, mikä tulisi itse omassa elämässä hahmottaa. Se mikä on kullekin perhekokonaisuudelle parasta - sen vaan tietää perhe yksin. Mutta siinä pitää kuunnella kaikkia. Eli äiti ei saa olla mikään master of the universe joka määrittää miten perheessä eletää. Eikä isä, eikä lapsi.

Jostain syystä meillä jumaloidaan martyyrejä, jotka omasta selkäpiistää antavat kaiken. Kiva varmaan niinkin kunnes se selkä katkeaa. Kaikki ovat kuitenkin vaan ihmisiä, äidit, isät ja lapset.
 
[QUOTE="mie";25366123]Pienelle lapselle parasta on että koko perhe voi hyvin. Se on lähtökohta ihan kaikkeen. Ei mikään ikärajapyykki. Ja joskus hyvinvointi vaatii tiettyjä kompromisseja perheen kaikilta jäseniltä. Painotan kaikilta. Kokonaisuus ratkaisee - mutta kun ihmiset on niin epävarmoja että ne mieluummin lukee kirjasta sen, mikä tulisi itse omassa elämässä hahmottaa. Se mikä on kullekin perhekokonaisuudelle parasta - sen vaan tietää perhe yksin. Mutta siinä pitää kuunnella kaikkia. Eli äiti ei saa olla mikään master of the universe joka määrittää miten perheessä eletää. Eikä isä, eikä lapsi.

Jostain syystä meillä jumaloidaan martyyrejä, jotka omasta selkäpiistää antavat kaiken. Kiva varmaan niinkin kunnes se selkä katkeaa. Kaikki ovat kuitenkin vaan ihmisiä, äidit, isät ja lapset.[/QUOTE]

No en kyllä näe mitään syytä miksei kotihoidossa voisi hyvin, mutta jokainen perhe on tietysti ihan oma yksilönsä. Mä olen havainnut hyväksi kotihoidon, kokemukseni perusteella, kirjoista ei ole tarvinnut lukea. Eikä se kirjoja lukemalla tämä elämä menekään, siinä olet ihan oikeassa. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lovanna:
Tämä on niin sitä mistä nousee karvat pystyyn.. :O
Sitten kyllä vanhemmille ollaan tietäväisiä mitä lapset on tehnyt ja blaa blaa ja paskat oo edes sitä koko lasta sinä päivänä edes kahtonu.. Aaargh!
Click to expand...

Peesi, ja ammattinimikkeellä ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Lto:sta lh;iin aivan samaa käytöstä. Ja todellakin on alalle kelpaamattomia paljon. Itse olen juurikin tällaiselle lto,lle sanonut suoraan töissä, että en näe hänessä ammatillisuutta, ja että hän on väärällä alalla.

On myös raskasta seurata sivusta epäammattimaisuutta. Ja todellakaan pienten paikka ei ole päiväkoti!
 
itse tein seuraavaa, äitiyslomani päätyttyä: aloin ITSE perhepäivähoitajaksi :)
ei tarvitse murehtia päiväkotien suuria ryhmiä, miten vauvan päivä menee, saako riittävästi huomiota... pieniä hoidokkeja itsellä, mutta jokaiselle riittää aikaa ja syliä. ehdottomasti parhain ratkaisuni pitkiin aikoihin!! ja mikä parasta, saa olla kotona, ja saa vielä ihan kivasti palkkaakin :)

nyky-yhteiskunta ei anna mahdollisuutta äitien jäädä kotiin. se on valitettavaa, mutta siitä selviää. hoitopaikkoja on hyviäkin. jokainen äiti tekee päätöksensä, samoin kuin abortinkin suhteen.
toivottavasti useampi rohkenee aloittamaan pph:na, se on kätevä konsti olla töissä ja kotona yhtä aikaa :D
 
[QUOTE="mie";25366123]Pienelle lapselle parasta on että koko perhe voi hyvin. Se on lähtökohta ihan kaikkeen. Ei mikään ikärajapyykki. Ja joskus hyvinvointi vaatii tiettyjä kompromisseja perheen kaikilta jäseniltä. Painotan kaikilta. Kokonaisuus ratkaisee - mutta kun ihmiset on niin epävarmoja että ne mieluummin lukee kirjasta sen, mikä tulisi itse omassa elämässä hahmottaa. Se mikä on kullekin perhekokonaisuudelle parasta - sen vaan tietää perhe yksin. Mutta siinä pitää kuunnella kaikkia. Eli äiti ei saa olla mikään master of the universe joka määrittää miten perheessä eletää. Eikä isä, eikä lapsi.

Jostain syystä meillä jumaloidaan martyyrejä, jotka omasta selkäpiistää antavat kaiken. Kiva varmaan niinkin kunnes se selkä katkeaa. Kaikki ovat kuitenkin vaan ihmisiä, äidit, isät ja lapset.[/QUOTE]

Itselleni parasta aikaa oli hoitaa omat lapset 3v asti kotona. Miksi olisin ollut marttyyri? Oli ihanaa niin lapsille ja äidille, ja koska tiedän mitä se päiväkotimaailma on; ei sinne ollut mikään kiire viedä omia lapsia
 
[QUOTE="jaahas";25364234]Jotainhan se kertoo, kun päiväkodin työntekijä (kamuni) palaa töihin, mutta jättää lapsensa isovanhempien hoitoon?![/QUOTE]
Mun kaveripiirin lto:t ja lastenhoitajat taas on vieneet lapsensa hoitoon aikaisin; 1 v iässä tai jopa alle. Päiväkotiin :)

Eipä tuo nyt kerro välttämättä muusta kuin siitä, että sun kamullasi on mahdollisuus hoidattaa lapsi ilmaiseksi isovanhemmilla. Kukapa siinä tilanteessa päivähoidosta parisataa euroa kuussa maksaisi.
 
[QUOTE="vieras";25366171]No en kyllä näe mitään syytä miksei kotihoidossa voisi hyvin, mutta jokainen perhe on tietysti ihan oma yksilönsä. Mä olen havainnut hyväksi kotihoidon, kokemukseni perusteella, kirjoista ei ole tarvinnut lukea. Eikä se kirjoja lukemalla tämä elämä menekään, siinä olet ihan oikeassa. :)[/QUOTE]

Oletko koskaan muistanut kysyä mieheltäsi mitään? meinaan vaan että suomi on täynä miehiä joiden on painettava pitkää päivää pitääkseen perhe leivässä. enkä yhtää ihmettele jos tuo aiheuttaa ongelmia perheessä.

Tai onko sinulle ihan uusia jutut joissa äiti valittaa kun kaikki kotihommat jää hänelle ja mies on vaan aina töissä. Kuulostaako tuokaan kovin onnelliselta?

Entäpä tapaukset joissa talous on kuralla vielä seuraavat 7 vuotta kun tehdään ne lapset, ja äiti ei sittenkään päässyt töihin...perhe jatkaakin niiden pikkulapsivuosien jälkeen kituutusta vuosi tolkulla kun äidille ei ole työtä, äiti uudelleen koulutautuu tms

tai kun se isä yhtäkkiä jääkin työttämäksi ja äidille ei olekaan työtä tarjolla kun viimeinen työkokemus on 5 vuoden takaa?

Lapset elää noiden tilanteiden keskellä ja täytyy olla aika hemmetin hyvä näyttelijä jos kykenee ahdistuksen piilottamaan lapselta. Kyse on kokonaisvaltaisemmasta ajattelusta. Ei kotihoito pelasta kodin ongelmilta.
 
ollut töissä päikyn pientenosastolla jossa oli 5kpl 1vuotiaita lapsia. Syliä kyllä ehti antamaan kun meitä oli kaksi hoitajaa, mutta aamut olivat haastavia kun kaikki tuli aikaisin hoitoon ja iltavuorolainen vasta 9.00. Siinä piti hyssytellä 5 kpl 1 vuotiaita ja koittaa saada nen syömään. Kun lapset tottui hoitoon niin homma helpotti.
 
[QUOTE="hoitsu";25366241]Itselleni parasta aikaa oli hoitaa omat lapset 3v asti kotona. Miksi olisin ollut marttyyri? Oli ihanaa niin lapsille ja äidille, ja koska tiedän mitä se päiväkotimaailma on; ei sinne ollut mikään kiire viedä omia lapsia[/QUOTE]

Ihanaa aikaa äidille ja lapsille. Entä isälle joka lystin kustantaa? Mut eihän lapsi isää tarvitse, tärkein on pyhä äiti&lapsi yhteys. Vai olistko antanut miehellesi mahdollisuuden olla kotona 9kk->3v? Ja itse olisit ollut töissä vetäen taloutta.

Tätä hain koko perheen hyvinvoinnilla
 
[QUOTE="mie";25366319]Ihanaa aikaa äidille ja lapsille. Entä isälle joka lystin kustantaa? Mut eihän lapsi isää tarvitse, tärkein on pyhä äiti&lapsi yhteys. Vai olistko antanut miehellesi mahdollisuuden olla kotona 9kk->3v? Ja itse olisit ollut töissä vetäen taloutta.

Tätä hain koko perheen hyvinvoinnilla[/QUOTE]

Peesi. Haluan kanssa vastauksen tähän. Että miten onnellinen moni koti olisi jos se kotiin jääjä olisikin isä äidin sijaan ja äidin olisi kannettava talouden taakka yksin (muistaen vielä sen että miehen työllistyminen hoitovapaan jälkeen ei ole mitenkään varmaa).

Uskon vakaasti että onnellisimpia perheitä ovat ne jossa arjen taakka jaetaan niin kotitöissä, lasten hoidossa kuin taloudessa. Ja uskon kodin onnen olevan avain sana lapsen kehityksessä ja perusturvan tunteessa. Hammasta kiristelevä äiti tai huollensa pulloon hukuttava isä tuskin edustaa tätä genreä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja HALOO:
Sun vertaushan katulapsiin oli vähintääkin idiootti, myönnä pois. Ja taas yleistys siitä että hoitoon viety lapsi kasvaa ilman vanhempien huomiota liki samaa kasti. Jos yrittää järkevää pointtia tehdä, kannattaa se tehdä realistisilla ja todellisilla esimerkeillä eikä lähteä vertaan että katulapset selviää paremmin kuin päiväkodissa olleet lapset.

Mä näen päivähoidossa kaksi ongelmaa, ihan näiden pienten osalla (alle 1,5v). Heidät sijoitetaan liian isojen ryhmään ja hoitajia on liian vähän tai ennen kaikkea hoitajat vaihtuvat liikaa. Yhteistyö onnistuisi tutun hoitajan kanssa parhaiten. Mutta tämä velvoittaa myös vanhempia siihen että oikeasti puhutaan niistä OIKEISTA asioista eikä siitä menikö joku ylikallis paita nyt pilalle vai onko jaakkojoonakselle nyt laitettu väärän merkkinen vaippa..Osa hoitajien ajasta menee siihen että mietitään mikä haalari kestää kuivauskaapin ja mikä ei, vittuillaanko jos lapsen housut sattuu olemaan väärinpäin... You name it. Noi kuitenkin on lapsen kasvatuksellisesti toisarvoisia juttuja ja hoitajien ei tarttis tollasten kriteerien mukaan tanssia.
Click to expand...

Pointti ei siis ole se että katulpsilla paremmat mahdollisuudet pärjätä elämässä kuin päivähoidin varhain aloittaneilla.

Pointti siis että taapero ikä 1-3v on ikä jolloin luodaan tärkeä pohja elämän haasteisiin pärjäämiselle.

Pointti siis että kun tämän ikävaiheen tarpeisiin kunnolla keskitytään annetaan lapselle parhaat edellyykset pärjätä elämässa.

Pointti siis että Suomessa viimesten 40 vuoden aikana lapsia on enenevässä määrin ryhdytty, hyvin pienestä, ylipitkiä päiviä, hoitamaan isoissa ryhmissä, vaihtuvien aikuisten varassa. Silloin suhde jonka varassa näin pieni lapsi vielä kasvaa on liian usein häiriintynyt johtaen kehitykselliseen takkuiluun jossa juuri tunteiden kasittely ja hallinta on kasvavalla lapsella häiriintynyt. Näiden ongelmien määrä on jatkuvassa nousussa.

Pointti on, se että jopa hyvin vaikeissa tilanteissa, jos lapsi pystyy säilyttämään jatkuvan kiintymyssuhteen vanhempaan, turvaa tämä paremmin lapsen kehityksen kuin ulkoisesti hienot puitteet ja viriketoiminta. Jos siis turvallinen jatkuva suhde merkitsevään aikuiseen puuttuu on lapsen kehiys vaarassa häiriintyä.
 
Mä en ole ikinä tajunnut mitä helvetin syyllistämistä siinä muka on, että kertoo oman mielipiteensä joka vielä sattuu olemaan fakta?!? Eikä ap millään lailla haukkunut pienten hoitoon menevien vanhempia, vaan mielestäni esitti asian hyvinkin nätisti. Siitä huolimatta kalikka kalahti muutamaan äitiin, jolla on huono omatunto omasta ratkaisustansa, kummallista.
 
[QUOTE="mie";25366319]Ihanaa aikaa äidille ja lapsille. Entä isälle joka lystin kustantaa? Mut eihän lapsi isää tarvitse, tärkein on pyhä äiti&lapsi yhteys. Vai olistko antanut miehellesi mahdollisuuden olla kotona 9kk->3v? Ja itse olisit ollut töissä vetäen taloutta.

Tätä hain koko perheen hyvinvoinnilla[/QUOTE]

Olin yh
 
[QUOTE="mie";25366319]Ihanaa aikaa äidille ja lapsille. Entä isälle joka lystin kustantaa? Mut eihän lapsi isää tarvitse, tärkein on pyhä äiti&lapsi yhteys. Vai olistko antanut miehellesi mahdollisuuden olla kotona 9kk->3v? Ja itse olisit ollut töissä vetäen taloutta.

Tätä hain koko perheen hyvinvoinnilla[/QUOTE]

Ihme marttyyrimeininkiä. Minkälainen perhe se on semmoinen, jossa näitä asioita ei yhdessä sovita? Kyllä se isäkin siitä etunsa saa, kun muu perhe voi hyvin ja äiti on tasaamassa kotitöiden taakkaa. Ja eiköhän perheessä keskustella sekin, kuka lähtee töihin ja kuka jää kotiin. Meillä se ei ollut ainakaan itsestäänselvyys, että mies meni töihin: Se meni töihin, joka muuton aikaan ensimmäisenä töitä uudelta paikkakunnalta sai. Ja siinä vaiheessa, jos minä löydän mieluisia töitä tai mies haluaa jäädä kotiin, vaihdetaan kotivanhempaa. Tulomme tuplaantuisivat, jos minä menisin töihin ja mies jäisi kotiin.

"pyhä äiti&lapsi yhteys" - voi sissus... Eiköhän se isä näe niitä lapsia ihan samalla tavalla kuin niissäkin perheissä, joissa molemmat vanhemmat ovat töissä...
 
[QUOTE="Jonna";25366458]Mä en ole ikinä tajunnut mitä helvetin syyllistämistä siinä muka on, että kertoo oman mielipiteensä joka vielä sattuu olemaan fakta?!? Eikä ap millään lailla haukkunut pienten hoitoon menevien vanhempia, vaan mielestäni esitti asian hyvinkin nätisti. Siitä huolimatta kalikka kalahti muutamaan äitiin, jolla on huono omatunto omasta ratkaisustansa, kummallista.[/QUOTE]

Mutta luulenpa että vaikka näille vanhemmille kuinka rautalangasta vääntäisi, ei ne sitä tajua, koska he eivät näe sitä todellista arkea. Itselläni on kokemusta niin kunnalliselta, kun yksityiseltäkin puolelta, ja en näe laadussa mitään eroja
 
Justiinsa juu... Meillä ainakin mies ehdotti itse sitä, että jäisin kotiin lapsen kanssa silloin kun asiaa aloimme pohtia. Sanoi, että saan toki töihin palata, mutta toivoi minun jäävän kotiin. Eikä tee yhtään pidempää päivää kuin ennenkään. Ja perhe voi todella hyvin, kaikki oli tyytyväisiä.

Ja miksi minä jäin kotiin eikä mies? No, taloudellisista syistä, miehellä suurempi palkka kuin minulla.
 
[QUOTE="swiss";25366039]Hmmm...en ole missään väittänyt, että suurin osa eurooppalaisista äideistä hoitaisi lapsiaan kotona 3-vuotiaaksi saakka. Hollannissa tiedän lasten olevan hoidossa ihan pienestä asti, mutta se ei kai ole koko Eurooppa kuitenkaan.[/QUOTE]

Unicefin tilastot kertovat että OECD maissa valtaosa alle kolmevuotiaista hoidetaan vielä kotona joko äidin toimesta tai hoitajan. Tilastot kertovat myös että Suomessa alle kolmevuotiaiden päivittäinen päiväkotipäivä on keskimäärin huomattavasti pitempi kuin muissa OECD maissa.
 
[QUOTE="swiss";25365946]Esim. missä maassa? Saisinko linkkiä?[/QUOTE]

Suomessahan kotihoidetaan lapset Euroopan pisimpaan, linkkia ei ole, mutta varmasti loydatte sen itsekin.

Olen asunut useassa Euroopan maassa ja eipa ole tullut vastaan lapsia jotka olisivat yli yksi vuotiaina kotihoidossa, tosin osa-aikatyota tehdaan paljon enemman kuin Suomessa. Varmasti Saksa on ainoita maita missa lapset ovat suht' pitkaan kotona, muissa pohjoismaissakin ajatellaan etta on lapsen hyvaksi menna paivahoitoon yli 1 v.

Sehan tassa on hyvin paradoksaalista koska muualla ajatellaan etta paivahoito on lapsen hyvaksi, taman palstan mielipide taitaa olla painvastainen.
 
Entäs sitten se pointti kuin päivähoitomaksut...

Kun töihin paluuta perustellaan taloudellisilla syillä. Jos ihminen on ns. normaali palkkaisessa työssä ja vie 3 lasta hoitoon, vähentää täydet päivähoitomaksut niin paljonkos siinä sitten voittaakaan... kaikki on niin suhteellista...
 
[QUOTE="Jonna";25366458]Mä en ole ikinä tajunnut mitä helvetin syyllistämistä siinä muka on, että kertoo oman mielipiteensä joka vielä sattuu olemaan fakta?!? Eikä ap millään lailla haukkunut pienten hoitoon menevien vanhempia, vaan mielestäni esitti asian hyvinkin nätisti. Siitä huolimatta kalikka kalahti muutamaan äitiin, jolla on huono omatunto omasta ratkaisustansa, kummallista.[/QUOTE]

En minäkään erityisesti kannata pienten laittamista hoitoon, mutta niin vain on tehtävä kun käy töissä, haluaa kantaa vastuun perheensä elättämisestä eikä halua muuttaa kunnan kerrostaloon sossun elätettäväksi. MUTTA se on minusta vain vähän koomista, miten Suomessa koko lapsikeskustelu tuntuu keskittyvän siihen, missä lapsi on osan ajastaan ikävuosina 1-3v. Ihan kuin vain se ja vain se ratkaisisi kaiken. Enkä vähättele noiden ikävuosien merkitystä, mutta kun suuremman osan ajastaan hoidossakäyväkin lapsi on kotona. Tai näin ainakin on ihan suurimmalla osalla pienistä hoitolapsista, että hoitopäiviä pidetään lyhyempinä ja lapsilla on pitkät lomat. Totta kai se kirpaisi viedä pieni hoitoon, mutta tällainen keskustelu ei auta parantamaan lasten oloja siellä hoitopaikassa, jos siellä on ongelmia, ja jos se on tämän keskustelun pointti. Ja sitten kun on niitäkin päiväkoteja, joissa henkilökunta on motivoitunutta ja vaihtuuvuus on mitättömän pientä. Useimmat työssäkäyvät vanhemmat ovat kuitenkin täyspäisiä, kunnollisia, suoraselkäisiä, lapsiaan rakastavia aikuisia, jotka pitävät huolen siitä, että molemmat vanhemmat ovat lasten kanssa, lapsen hoitopäivät eivät veny ja kotiolot on kunnossa. Ja toisaalta, työssäkäyvillä on vähemmän sosiaalisia ym. ongelmia ja onpahan vähemmän niitä taloudellisiakin ongelmia, jotka ovat yksi yleisin stressin ja riidan aihe kodeissa.

En siis työssäkäyvänä äitinäkään sulje silmiäni siltä tosiasialta, että hoitopäivät voivat käydä raskaiksi lapsille. Siksi onkin tärkeää, että päivät pidetään lyhyinä ja lomia on paljon (meilläkin lapsilla 3kk/a plus viikonloput ja muut vapaapäivät). Toisaalta en myöskään näe, että kodin ulkopuolinen maailma ja muut luotettavat aikuiset lapsen elämässä olisivat pelkästään kamala ja huono asia.
 
[QUOTE="vieras";25366447]
Pointti siis että Suomessa viimesten 40 vuoden aikana lapsia on enenevässä määrin ryhdytty, hyvin pienestä, ylipitkiä päiviä, hoitamaan isoissa ryhmissä, vaihtuvien aikuisten varassa. Silloin suhde jonka varassa näin pieni lapsi vielä kasvaa on liian usein häiriintynyt johtaen kehitykselliseen takkuiluun jossa juuri tunteiden kasittely ja hallinta on kasvavalla lapsella häiriintynyt. Näiden ongelmien määrä on jatkuvassa nousussa.

Pointti on, se että jopa hyvin vaikeissa tilanteissa, jos lapsi pystyy säilyttämään jatkuvan kiintymyssuhteen vanhempaan, turvaa tämä paremmin lapsen kehityksen kuin ulkoisesti hienot puitteet ja viriketoiminta. Jos siis turvallinen jatkuva suhde merkitsevään aikuiseen puuttuu on lapsen kehiys vaarassa häiriintyä.[/QUOTE]

Sä saat asian kuulostamaan siltä kuin hoidossa olevalla lapsella ei olisi enää mitään suhdetta vanhempiin vaan että kaikki hänen suhteet häiriintyy hoidon aloitettua. Toki valitettavasti on olemassa vanhempia jotka ei välitä, mutta he ei välitä oli lapsi sitten kotona tai hoidossa.

Siinä olen samaa mieltä että pienillä pitäisi ryhmäkoot olla pienempiä ja hoitaja vaihtujuus vähäisempää, tässä mielessä pph on oiva vaihtoehto.

Ja totta, puitteilla ei ole lapsille niin tärkeää merkitystä kuin sillä millainen suhde vanhemmilla on lapseen. Kuitenkin pitää muistaa että taloudelliset ongelmat on yksi suuri henkinen sairastuttaja. En puhu siitä että mieli pahoittuu kun naapurilla on parempi auto, vaan siitä jos perhe oikeasti joutuu joka kuukausi taistelemaan toimeentulon kanssa.

Kokonaisuus on se kun ratkaisee eniten. Haetaan se kullekin perheelle sopiva muoto sen sijaan että mennään niin kuin toisetkin menee. Ja vastoin tekevät haukutaan.

Tuo pahan olon lisääntyminen tuskin on päivähoidon syytä, yksin tai edes suuressa osassa. Kyllä taustalla on paljon suuremmat ongelmat kuten syrjäytyminen ja valtion säästöt ihan väärissä paikoissa. Työttömyys, alkoholiomgelmat....
 
Alkuperäinen kirjoittaja entäs;25366611:
Entäs sitten se pointti kuin päivähoitomaksut...

Kun töihin paluuta perustellaan taloudellisilla syillä. Jos ihminen on ns. normaali palkkaisessa työssä ja vie 3 lasta hoitoon, vähentää täydet päivähoitomaksut niin paljonkos siinä sitten voittaakaan... kaikki on niin suhteellista...
Click to expand...

Taloudellinen todellisuus onkin sitten asia erikseen, mutta ei muuta lapsen kehityksellisä tarpeita vaikka olisi minkälaiset taloudelliset ahdingot. Olennaisempaa on silloin pohtia miten vaikuttaa yhteiskuntaan jossa kasvatuskäytäntö ei mahdollista asianmukaista tukea alle kolmevuotiaille. Surullinen on siis näiden vanhempien tilanne jotka joutuvat päivähoitoratkaisuja tekemään vastoin sen mitä itse tuntee lapsen kannalta hyväksi ja joutuvat vääristämään mielessään lapsen pöivähoitoon liittyviä epäkohtia että jaksaisivat työssä käydä.
 
[QUOTE="hoitsu";25366527]Mutta luulenpa että vaikka näille vanhemmille kuinka rautalangasta vääntäisi, ei ne sitä tajua, koska he eivät näe sitä todellista arkea. Itselläni on kokemusta niin kunnalliselta, kun yksityiseltäkin puolelta, ja en näe laadussa mitään eroja[/QUOTE]

Eli kuulut sinäkin ammattitaidottomien hoitajien joukkoon? vai onko kaksplussalle vaan eksynyt ne ainoat kunnon hoitajat ja muut on sieltä ja syvältä. Tee työs kunnolla ja lopeta arvostelu niin paranee hoidon taso.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sapfo:
Turha siitä on vanhempia syyllistää. Yhteiskunnan pitäisi tukea kotihoitoa paremmin jotta useammilla olisi mahdollisuus jäädä kotiin. Turha myös väittää että kyllä kaikilla on mahdollisuus jäädä kotiin. Ei ole.
Click to expand...

Mielenkiintoista on, että tuttavapiirissäni hyvin aikaisin hoitoon laittavat lapsensa ne, jotka ovat hyvin palkatuissa töissä. Voisi suorastaan sanoa, että mitä parempi tulotaso, sitä nopeammin mennään töihin.

Juuri vähän aika sitten yksi tuttuni jäi noin 5000 euron kk-palkalta äitiyslomalle ja ilmoitti tulevansa takaisin kun lapsi on 10-11 kk. Ja tämä tuttava ei todellakaan ole työpaikallaan korvaamaton, vaan sijainen löytyy.

Talous ei siis läheskään aina ole syy tuupata pieni lapsi tai suorastaan vauva hoitoon, vaan ilmeisestiset henkiset esteet ja vaikeudet olla lapsen kanssa kotona.
 
[QUOTE="vieras";25366732]Taloudellinen todellisuus onkin sitten asia erikseen, mutta ei muuta lapsen kehityksellisä tarpeita vaikka olisi minkälaiset taloudelliset ahdingot. Olennaisempaa on silloin pohtia miten vaikuttaa yhteiskuntaan jossa kasvatuskäytäntö ei mahdollista asianmukaista tukea alle kolmevuotiaille. Surullinen on siis näiden vanhempien tilanne jotka joutuvat päivähoitoratkaisuja tekemään vastoin sen mitä itse tuntee lapsen kannalta hyväksi ja joutuvat vääristämään mielessään lapsen pöivähoitoon liittyviä epäkohtia että jaksaisivat työssä käydä.[/QUOTE]

Lapsella on tosiaan omat tarpeensa ja se on ihan faktaa suomalaisissa köyhissä perheissä, että taloudellinen ahdinko vaikeuttaa olennaisesti hyvien olojen ja tasapainoisen kasvatuksen tarjoamista kotona! Et ole tainnut olla oikeasti taloudellisessa ahdingossa lasten kanssa kun et ymmärrä, miten suuri stressin ja ahdingon aiheuttaja köyhyys voi olla, ja miten suoraan se vaikuttaa kodin mielialaan ja lasten hyvinvointiin?
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa