pieniä pettämisiä

[hölmö?]

Hei,

toivoisin kaikupohjaa kun en tiedä mitä ajatella, tehdä. Mieheni on pettänyt mua kolme kertaa. Pettämiset eivät ole olleet seksiin johtavia, eli siksi tuo termi "pieni". Eka kerta oli reilu kymmenen vuotta sitten, mies suuteli humalassa tuttavamme kanssa, jonkinlaista flirttailua oli ollut jo ennen sitä. Kertoi tästä itse, ei olisi mitenkään voinut siitä jäädä kiinni. Katui ja jatkoimme. Olin kyllä sotakinjo kriisissä, eli ei se ihan kevyt juttu ollut. Muutama vuosi sitten hän ihastuo työkaveriinsa ja tapaili tätä muutaman kerran ravintoloissa ja tietysti duunissa päivittäin. Mies jäi kiinni mokailtuaan kännykkänsä kanssa, olin puusta päähän lyöty, en ollut osannut dodttaa mitään tällaista. Mies lopetti jutun, itsekin olin naiseen yhteydessä. Rakensimme jälleen luottamusta ja se rakentui isolla työllä takaisin. Nyt sitten mies humalassa suuteli yhteisen ystävämme kanssa, jäi kiinni verekseltään kun minä pölähdin paikalle. Mies on katunut valtavasti, " ei ymmärrä miten niin tapahtui", humala on selitys, kummallakin osapuolella.
Mieheni on sellainen, josta on todella vaikea uskoa tällaista. Sellainen perushyvä mies, keskustelevainen, vastuuta kantava, hyvä isä, rakastava aviomies. Kaikissa tapauksissa käsitellyt asiaa kanssani aktiivisesti, ottanut vastuun, hyvittänyt ja ollut valmis puhumaan niin paljon kuin mulla on ollut tarvis. En tiedä voinko enää koskaan mitenkään luottaa häneen vaikka rakastankin. Hän on sitä mieltä, että on varmasti läksynsä oppinut eikä koskaan halua enää satuttaa ja toimia väärin. Sanat tuntuvat aidoilta , silti minulle ne kuullostavat kliseiltä. Mitä ajattelette, itse olen ihan pihalla. Iso perhe, paljon toimivaa suhteessa, rakkautta on jne. mutta voiko (ja pitääkö) luottamus koskaan enää palata?

 

[Sanatompi]

Noup

 

[Perus-Mies-T]

Hei,

toivoisin kaikupohjaa kun en tiedä mitä ajatella, tehdä. Mieheni on pettänyt mua kolme kertaa. Pettämiset eivät ole olleet seksiin johtavia, eli siksi tuo termi "pieni". Eka kerta oli reilu kymmenen vuotta sitten, mies suuteli humalassa tuttavamme kanssa, jonkinlaista flirttailua oli ollut jo ennen sitä. Kertoi tästä itse, ei olisi mitenkään voinut siitä jäädä kiinni. Katui ja jatkoimme. Olin kyllä sotakinjo kriisissä, eli ei se ihan kevyt juttu ollut. Muutama vuosi sitten hän ihastuo työkaveriinsa ja tapaili tätä muutaman kerran ravintoloissa ja tietysti duunissa päivittäin. Mies jäi kiinni mokailtuaan kännykkänsä kanssa, olin puusta päähän lyöty, en ollut osannut dodttaa mitään tällaista. Mies lopetti jutun, itsekin olin naiseen yhteydessä. Rakensimme jälleen luottamusta ja se rakentui isolla työllä takaisin. Nyt sitten mies humalassa suuteli yhteisen ystävämme kanssa, jäi kiinni verekseltään kun minä pölähdin paikalle. Mies on katunut valtavasti, " ei ymmärrä miten niin tapahtui", humala on selitys, kummallakin osapuolella.
Mieheni on sellainen, josta on todella vaikea uskoa tällaista. Sellainen perushyvä mies, keskustelevainen, vastuuta kantava, hyvä isä, rakastava aviomies. Kaikissa tapauksissa käsitellyt asiaa kanssani aktiivisesti, ottanut vastuun, hyvittänyt ja ollut valmis puhumaan niin paljon kuin mulla on ollut tarvis. En tiedä voinko enää koskaan mitenkään luottaa häneen vaikka rakastankin. Hän on sitä mieltä, että on varmasti läksynsä oppinut eikä koskaan halua enää satuttaa ja toimia väärin. Sanat tuntuvat aidoilta , silti minulle ne kuullostavat kliseiltä. Mitä ajattelette, itse olen ihan pihalla. Iso perhe, paljon toimivaa suhteessa, rakkautta on jne. mutta voiko (ja pitääkö) luottamus koskaan enää palata?

Minusta sinun pitää vain itse päättää, voitko elää miehen kanssa joka on lähes aina hyvä ja rehellinen mutta jolle selvästikin sattuu aina joskua (vaikkakin harvoin) sellaisia "lipsahduksia" joita sinun on hankala hyväksyä (ja joita hän itsekin katuu). Jos näitä "lipsahduksia" on tapahtunut jo kolme kertaa niin todennäköisesti miehelläsi on niihin jonkinlaista taipumusta. Voi olla että hän hairahtaa vain humalassa eikä itsekään tarkoita mitään pahaa. Joiltain ihmisiltä vain menee joskus kontrolli alkoholin kanssa. Se ei tietenkään tarkoita sitä että alkoholi olisi hyväksyttävä syy pettää vaan että hänen pitäisi ottaa opikseen ja välttää tilanteita joissa alkoholi voi liikaa vaikuttaa käytökseen. Voi myös olla että hän ei itse pidä noita tapahtumia niin vakavina vaikka onkin pahoillaa sinulle aiheuttamastaan mielipahasta. Sekin voi aiheuttaa sen että aina joskus "lipsahtaa", todennäköisesti taas joskus kun näistä nykyisistä tapahtumista on riittävän kauan aikaa.
Joten kaikki on kuitenkin sinusta kiinni. Voitko elää tuon asian kanssa vai et, se tuskin aivan kokonaan katoaa, ainakin jonkinlainen riski on aina olemassa. Monet asiat kuitenkin puhuvat toisaalta senkin puolesta että voisit jatkaa miehesi kanssa. Hän on kirjoituksesi múkaan "perushyvä mies" joten ei häntä kannata ihan helpolla poiskaan heittää.

 

[Honestly]

Vitun blondi

 

[sinähän sen päätät.]

No ei ole kyse siitä pitääkö olla luottamusta. Keskustelut on keskusteluja, lupaukset lupauksia ja tosielämässä sua on petetty tietääksesi kolme kertaa. Oikeasti niitä on enemmän. Niitä ei "satu vahingossa".

Kyse on nyt siitä, mitä SINÄ HALUAT uskoa. Ei tuossa ole enää tekojen puolesta jossitteluja. Asiat on selkeitä, niissä ei ole arpomisen varaa. Se arpomisen vara on nyt sulla siinä, mitä sinä hyväksyt.

Asiat olet nyt nähnyt jo. Sitä ei tarvitse enää nähdä ja tekojen määrä ei enää vaikuta. Mutta se prosessi, se sun oma epävarmuutesi tekee sut sokeaksi ja hämärtää arvostelukykyä varmasti. Luottamuksen voit taas rakentaa, mutta eikö tule mieleen, miksi sen tekisit? Miksi teit viimeksikään? Miksi sinun pitää ottaa vastuu miehen teoista?

Sano, että nyt alkaa hänen vastuunsa teidän suhteen paikkaamisesta. Sinä olet varmasti venynyt jo oman osasi. Älä ota vastuuta miehen teoista. Jos hän ei tule asiassa vastaan, jos hänelle ei ole tärkeää olla luottamuksen arvoinen, ei sillä luottamuksella ole merkitystä, koska ei hänkään pidä sitä tärkeänä. JA tässäkin puheet ja teot on taas se, mistä sen eron näet.

Tuossa tilanteessa mies on nyt vastuussa teoistaan. Sinä olet tästä edespäin vastuussa siitä osasta, että mitä sinä annat itsellesi syöttää ja siitä, että kun kerran TIEDÄT lähtökohtaisesti toisen petolliseksi, olet vastuussa tästä edespäin omista pettymyksen tunteistasi, jos lataat mieheen turhaa luottamusta ja uskoa suhteeseen.
Et tavallaan voi häneen enää pettyä, asiat eivät tästä edespäin tule sinulle yllätyksenä.
Sinua hän ei voi tällä enää loukata, vain itseään.

Ole selväjärkinen, rakasta ensin itseäsi, varmasti asiat selviävät sulle tässä aika nopeasti.

 

[Elli-Noora Lydia]

Sinuna minä en antaisi tuollaista sekoilemista anteeksi.

Kunnioittaisin itseäni niin paljon etten jäisi roikkumaan tuollaiseen suhteeseen.

Se on varmaa että joskus tuollainen mies vie pettämisen loppuun asti, siis harrastaa seksiä kolmannen oaspuolen kanssa.
Ehkäpä niin olisi käynyt jo tuolla kolmannella kerralla, ellet olisi heitä yllättänyt liian aikaisin.

Humalatila ei ole koskaan mikään puolustus.
Aikuinen ihminen tietää kyllä mitä elämältään haluaa, mitä arvoja kunnioittaa.
Humalan syyttäminen on vain naurettava tekosyy, kun ei parempaa keksitä.

Tuollaisessa suhteessa sinä kärsit ja vahingoitat itseäsi.
Mietipäs tarkkaan sitäkö haluat!

 

[mezmerize]

Minäkin olen sillä kannalla, että tuskin mies aina suuteluun lopettaa, kun niin kovasti on toisten naisten läheisyyden perään (vaikka tapauksia onkin sattunut harvakseltaan). Ymmärrän kyllä, että pitkässä suhteessa tulee puolisoon kyllästymistä ja ihastumisia muihin - vaikka vain hetkellisiä - mutta on silti omassa harkinassa, kuinka noihin kyllästymishetkiin ja ihastumisiin reagoi. Miehesi selvästi kallistuu vihreämmäksi luulemansa ruohon puolelle.

Sinun onkin aika valita, kestätkö samaa menoa jatkossakin: voithan päättää, että katsot moista pientä ja "harmitonta" vehtailua sormien läpi. Ei kai se ole sinulta pois, jos mies silloin tällöin kaulailee/pussailee muita. Jos taas et pysty etkä halua sietää tuota, on aika kysyä mieheltä, vieläkö teidän suhteeseenne on tarkoitus panostaa vain lyödäänkö tavarat jakoon.

 

[jos onneton itsetunto sitä vaatii, niin...]

Minä en sietänyt vähempääkään "harmitonta vehtailua", koska mieheni asenne tapahtuneisiin oli omahyväinen ja retosteleva. Ei siis mitään pahoittelua. Eli oikeastaan sen hölmöilyn olisin hyväksynyt, mutta sitä ylimielistä "kyl mul on mahiksia" -asennetta en saanut loppujen lopuksi koskaan nieltyä. Moukka mikä moukka.

 

[asuuko]

ap pirkanmaalla? jaa no sitten miehesi on tunnettu.

 

[Näin täällä taas]

Kaikki kerrat humalassa?

Olen huomannut, että monella on tavallaan "kaksi vakiomaailmaa", se selvän ja humalaisen. Joka ajaa kerran humalassa autoa, tekee sen yleensä myöhemminkin, vaikkei itsekään ymmärrä sitä taas silloin selvin päin. Mutta se kuuluu sen ihmisen humalatunnelmaan, jostain nousee se toinen puoli ihmistä silloin kehiin. Tai tietyt puheenaiheet: ei koskaan selvinpäin, mutta säännöllisen joka kerta humalassa. Ja sitten jollakulla tuo flirtti, sortuminen lähietäisyydelle, vaikka homma kauhistuttaisi ihan aidosti selvänä. Tai mikä toistuva kuvio kelläkin!

Se on vähän kun istuisi kyykkysillään vesirajassa; maisema on koko ajan sama siinä silmien edessä vedenpinnan yläpuolella, se on se yksi maailma. Kun panee pään pinnan alle, sekin maisema on joka kerta sama, se toinen maailma. Mutta keskenään ovat ihan vallan eri maisemat. Ja humalassa panee tavallaan päänsä pinnan alle ja siirtyy siihen toiseen. En nyt keksi parempaa vertausta, ehkä tuo nyt menettelee.

Mutta en tarkoita kahdella maailmalla ja humalamaailman päivittelyllä selvänä sitä, ettei siitäkin olisi vastuussa!! Jos nimittäin tietää, että omaan humalamaailmaan kuuluu tuollainen käytös, silloin ei parane hankkiutua humalaan! Koska silloin ottaa jo tietoisen riskin, että toimii kuten humalassa on ennenkin toiminut. Ihan samoin kun humalassa väkivaltainen ihminen ei voi mielestäni puolustautua humalatilallaan: jos on ollut ennenkin väkivaltainen humalassa, on tavallaan antanut uudestaan periksi väkivaltaisuudelle ja aloittanut sen siinä vaiheessa, kun ottaa ensimmäiset hörpyt. Samoin potentiaalinen rattijuoppo syyllistyy oikeastaan hommaan jo ottaessaan ekat ryypyt, koska silloin rupeaa leikkimään jo tulella ja varsin pienillä sotkun välttämisen todennäköisyyksillä. Samalla ihmisellä kun ei taida olla kovinkaan montaa erilaista käyttäytymiskaavaa humalassa, ainakaan vahvemmassa sellaisessa - sitä samaa reittiä kulkee, mitä on kännissä tottunut ennenkin kulkemaan, näyttäisi usein.

Eli: homman uusiutumisen vaara on melkoinen ainakin humalassa, jos tilaisuus kohdalle tulee. Se sen miehesi olisi hyvä tiedostaa ja kiertää pullokin kaukaa. Tuo työkaverijuttu näköjään olikin vielä tuolla, se kai selvin päin (oletettavasti... ), mutta vauhdittui vissiin juuri ravintoissa sekin? Ihastumista ei voi kukaan estää, mutta sen voi, että rupeaako homman kanssa jollekin, ja sitä on jo hankkiutuminen itselleen ilmeisiin riskitilanteisiin.

 

[olet hölmö]

miehesi on supliikkimies ja osaa taitavasti naruttaa sinua kerta toisensa jälkeen.

 

[olet hölmö]

... ja sitten kun jää kiinni niin syyttää sitä toista osapuolta pesten näin "omat kalsarinsa" ... ja taas puhuu näin sinut ympäri. Valitettavasti.

 

[Näin täällä taas]

Joo lisäyksenä vielä itseltänikin tuohon tekstiin ja ap:n kysymykseen, että aika vaikea minunkaan olisi enää luottamusta rakentaa, vaikka pitkäpinnainen suht olenkin.
"Kerran keksitty, aina epäillään", kyllähän tuo ihmisen sisikunta niin toimii. Joskus myös onneksi, kai sitä itsesuojeluvaistoksikin nimitetään, ja tarpeen se on sekin elämässä.

 

[olet hölmö]

"Näin täällä taas" vastasi juuri omasta puolestaan myös siihen, että "kerran pettää, aina pettää". Yleensä kokemus puhuu puolestaan ja vastaus on "olet hölmö", kun luotat lipeväkieliseen takinkääntäjään, joka aina petaa hyvin oman petinsä, vaikka muiden kustannuksella.

 

[olet hölmö]

mutta jos kokeilisitte seksiterapiaa niin mies saisi ehkä sinusta tyydytyksen eikä juoksisi vieraissa? Oletko ajatellut sitä?

 

[Sini0]

No jos kerta baarissa nuo pari suutelu juttua on tapahtunut ja oletettavasti humalassa, niin olisko parempi, että vähentää sitä alkoholinkäyttöä. Itelläni kävi kerran humalassa, että suutelin toista miestä ja kyllä kadutti jälkeenpäin. Selvinpäin en ois ikinä sitä tehny. Känni teki tepposet.

 

[unohtuiko?]

Muutaman suukon lisäksi mies ihastui työkaveriinsa ja tapaili tätä??? Joka kerta kännissä? Myös silloin kun sopi tapaamiset???

Siis ap:n mies pettää. On pettänyt ja kuten käytöksellään on osoittanut, tulee vielä luultavasti pettämäänkin. Joku pettää kerran, tajuaa tekonsa ja seuraukset, näkee puolison surun ja antaa sille arvon. Ja se on silloin viimeinen kerta. Yhteen virheeseen mun mielestäni jokaisella meistä on oikeus. Kunhan on riittävän aikuinen ottaakseen virheestään opiksi ja tajutakseen miten se vaikuttaa muiden ihmisten elämään.

Ap kertoi, että vaikeaa on ollut joka kerran jälkeen. On puhuttu ja varmaan miehellekin on käynyt selväksi, että kyse ei ole pikkujutusta.

Vaikea sanoa ulkopuolelta mitä tehdä. Joku kestää pettymyksiä enemmän kuin joku toinen. Jos ap tuntee, että jaksaa miehensä kanssa menettämättä kaikkia psyykkisiä voimavarojaan tämän pettämisen takia, niin mikäs sitten. Itse en jaksaisi. Kerran petettiin (myös "pieni" pettäminen eli ei seksiä, ei kyllä käväissytkään mielessä sana "pieni") ja jos olisi viitekin ollut seuraavasta, olisi kaikki loppunut kuin seinään. Aikaa tästä on vuosia, ja pitkään kesti palautua. Onneksi mieheni oli niitä "opiksi ottajia".

 

[onkohan apn mies???]

Käynyt täällä Lapissa? Täällä nimittäin on liikkunut sellainen porontaljalannevaatteinen "pikku" pettäjämies, joka suikkaa suuta lapin neidoille ja huutaa "pikku pettäminen, pikku pettäminen ... älkää kertoko vaimolle pirkanmaalla". Tätä hän joikaa ja juoksee muuten ilkosillaan ympäriinsä. On yritetty sitä tonne poroaitaukseen ajaa mutta luikahtaa aina käsistä. Välillä häviää maisemista, kun käy vaimoa tuikkasemassa ja sitten palaa tänne pohjolan perukoille "pikkuisille kepposilleen".

 

[Sole se sama vishin]

Vaan eikhän net net vieropalkisen auervaarat sieltäki häviä salakaatoja tekemästä, kuha se tuo hiihtokausi loppuu eikä passaa ennää vaimollekhan puhua että "hiihtämhän mie vainnolen menosa ". Eikö nole tunturihotellikki sulkenhet ylleensä jo vapulta ovia? Vaan jos nyt kuiten saatta suopungin nokhan ennen rokulikeliä, pankaa se aijasa siihen konttorhin, misä tuollaset vähintäänki kuohithan..

 

[Jodlinki]

Kiitti äskeiselle päivän nauruista!

Nyt on apn mies käräytettynä. Rangaistus: poroaitaukseen loppuvuodeksi raitistumahan. Eiköhän joikaus lopu.

 

[edell]

Piti olla : kiitti äskeisille.

 

[alkuperäinen]

Kyllä, samaa olen itseltäni ja mieheltä kysellyt...pitääkö mua ihan hölmönä. Itsestäänselvyytenä pitää, se on mulle toiminnan kautta käynyt selväksi vaikka mies kaikkea muuta sanoo. Selvennys, se työkaverijuttu ei liittynyt mitenkään alkoholiin. Tapasivat työpaikalla ja kävivät syömässä työajan ulkopuolella yms. Ja toinen selvennys, tämä viimeisin; tottakai olen miettinyt mitä olisi tapahtunut jos en olisi paikalle tullut. Uskoisin, että mies olis jatkanut johonkin pisteeseen, kunnes kellot olisivat alkaneet soida. Jos ei miehellä niin tällä "ystävälläni". En voi sitä koskaan varmuudella tietää. Mies tietysti sanoo, ettei olisi jatkunut siitä mihinkään, mutta sen sanoilla ei tässä ole painoarvoa. Arvelen noin, sen perusteella miten tunnen nämä osapuolet.
Alkoholista on puhuttu, miehellä ei muuta ongelmaa sen kanssa ole kuin tämä. Juo harvoin eikö yleensä paljon, nämä sitten kai niitä övereitä. Olen samaa mieltä, alkoholia ei voi nauttia enää enemmissä määrin ollenkaan jos meinaa minun kelkassa jatkaa. Ongelma on se, että mä uskon siihen, että ihmset eivät voi tukehduttaa toisiaan vahtimalla ja vaatimalla. Se viisaus tässäkin asiassa pitää löytyä miehestä itsestään. Ja suoraan sanottuna mun on vaikea uskoa, etteikö se enää koskaan humaltuis kunnolla.
Toinen juttu on se, ettei se nyt ihan sellainen supliikkimieskään ole. Olen mä pelimiehiä nähnyt elämässäni (olen 40v) ja vaikka mun mies ihan sosiaalinen pakkaus onkin, ei se sellainen peruspelittäjä ole johon täällä viitataan. Olen sellaisella alalla, että ihmistuntemusta on kertynyt melkoisesti, enkä oikeasti ole niin naivi kuin tässä helposti haluaa ulkopuolinen ajatella. Hölmö voin silti olla ja olenkin. Mutta kun on rakkautta vielä paljon, ja on ne lapset, on tämä perhe...

 

[kun löydät itsesi]

... et etsi enää itseäsi täällä elleissä. Niin kauan, kun olet vaillinainen itsesi kanssa kuulut joukkoon "hölmöt" ja elämäsi on hakusessa.

Tsemppiä sinulle. Eräänä päivänä seisot omilla jaloillasi

 

[ulpuiitu]

Tiedän, että on aika mahdotonta, mutta yritä ajatella itsellesi jonkinlainen toimintasuunnitelma valmiiksi. Mitä sitten jos miehesi "oikeasti" pettää, eli menee sänkyyn toisen kanssa? Onko se maailmanloppu, vai pystytkö antamaan sen hairahduksena anteeksi? Ja miksi muuten pelkkä seksi on sitä "oikeaa" pettämistä, mutta läheisyyden/ihailun haku muilta naisilta ei ole?

Olen itse pohdiskellut paljonkin sitä, miten realistista on edes odottaa, ettei pitkässä suhteessa tapahtuisi lainkaan "lipsumisia". Vaikka rakkautta toista kohtaan olisikin, kiintymystä, välittämistä jne, niin viekö ihmisen vaihtelunhalu ja uteliaisuus (sekä seksuaalinen kokeilunhalu) silti lähes väkisin vieraisiin joskus? Mitä mieltä te muut olette?

Olen itse alle kolmekymppinen eikä vuosikymmenien mittaisia suhteita siis takana ole, kylläkin kaksi n. 5 vuoden suhdetta - toinen päättyi miehen pettämiseen, toinen jatkuu ja voi hyvin edelleen toivottavasti niitä vuosikymmeniä. Kuitenkin tässä suhteessa välillä pohdituttaa, että entäs jos se mies joskus hetkellisesti hairahtuu? Onko se automaattisesti goodbye vai vieläkö kannattaa/pystyy panostamaan suhteeseen?

 

[PARITERAPIAA]

PARITERAPIAA, jossa "kissa nostetaan pöydälle ennen kuin kissanpaskat on matolla".