Pienten lasten kanssa oleminen on raskasta

[vierailija]

Meillä lapset törmäävät joka päivä siihen aikuiseen, joka ei ole lehmänhermoja nähnytkään eli äitiinsä Minä en jaksa mitään älytöntä hevosenleikkiä/hölmöilyä/tönimisiä yms älyttömyyksiä ollenkaan. En edes muista mitkähän oli ne ensimmäiset rangaistukset, joista oppivat, että meillä uhkailut yleensä toteutetaankin, mutta muutama esimerkki:
- lelut on lentänyt roskiin, kun eivät alkaneet raivautua. Otin ne kyllä sieltä poiskin ihan lapsen nähden.
- autoon on menty talvella ilman ulkovaatteita, kun ei vaan pukeminen onnistunut
- imurille riittää lastenhuoneeseen ilmestyminen, kun alkaa jo lattian raivaus maistua
- joskus laitoin päärynäkellon ruokapöytään, vartti aikaa syödä ja sitten lähti ruuat pois, kun piti tehdä kaikkea muuta kuin syödä.
- kumpikin pääsee arestiin, jos ei huuto ja narina muuten lopu
- osaan itsekin vetästä itkuraivarit, yleensä kyllä riittää jo varoitus päreiden polttamisesta
- viimeisen varapäreen jälkeen sanon, että äiti tilttaa nyt ja olen kuin lapsia ei oliskaan ja heti alkavat tehdä kaiken niin kuin pitääkin. Ilmeisesti pelottavaa jo ajatuksenakin, ettei edes äiti heistä välittäisi.
Nykyisin kyllä varotan ensin eli sanon, että lasken viiteen ja sitten esim. kakara lähtee ilman ulkovaatteita. Yleensä ykkösellä alkaa vimmattu pukeminen

Tämä ei kuulosta hyvältä, lapsiraukat.

 

[vierailija]

Meillä 3v 2kk ikäinen poika ja kaksoset 1v3kk.

Kaikki tykkäävät ulkoilla, joten ei ole ongelmaa sen suhteen. Meillä pienet istuu rattaissa ja isompi kävelee, kun mennään kävellen johonkin. Mukana on lähes aina myös kaksi koiraa. Poika määrää vauhdin, eli välillä mennään aivan etanavauhtia ja ihmetellään kaikkea maan ja taivaan väliltä, välillä sitten juostaan.

Sitten, kun isi on kotona, ulkoillaan pojan ja koirien kanssa metsässä. Silloin on näin talvisin usein pulkka tai rattiska mukana.

Meillä haastavimpia hetkiä on illat, kun kaikki haluaisi äidin huomion 100% itselleen ja mulla on vain kaksi kättä. Mies on paljon työmatkoilla. Silloin usein jompi kumpi kaksosista alkaa huutaa ja protestoida. Mutta ajattelen aina, että kohta se lopettaa ja kohta kaikki on unessa, kun vaan jaksan olla jämpti ja rauhallinen. Ja tämä on lopulta lyhyt aika, vastahan nuo syntyivät ja nyt kaikki jo kävelee

 

[vierailija]

Tämä ei kuulosta hyvältä, lapsiraukat.

Vapaa kasvatus olisi paljon parempi. Ei julmia määräyksiä, vaan pelkät humaanit toivomukset.

 

[vierailija]

Vapaa kasvatus olisi paljon parempi. Ei julmia määräyksiä, vaan pelkät humaanit toivomukset.

Luitko tuon "kasvattajan" viestiä ollenkaan, Vaikutti aika raivokkaalta tapaukselta.
Meillä on kyllä säännöt ja niitä totellaan, mutta ei tarvita noin äärimmäisiä keinoja.

 

[vierailija]

Luitko tuon "kasvattajan" viestiä ollenkaan, Vaikutti aika raivokkaalta tapaukselta.
Meillä on kyllä säännöt ja niitä totellaan, mutta ei tarvita noin äärimmäisiä keinoja.

Se riippuu ihan lapsesta millaisia keinoja tarvitaan. Jos lapsi tottelee kevyemmillä keinoilla niin erinomaista. Jos taas lapsi ei tottele kevyillä keinoilla, mutta vanhempi ei halua käyttää raskaampia keinoja koska kokee ne "julmiksi" niin seurauksena on katastrofi. Eli kuriton lapsi joka toimii perheen pomona ja käyttäytyy hyvinkin julmasti vanhempiaan kohtaan.

Sitä paitsi voidaan olla aika montaa mieltä siitä mikä on "äärimmäinen keino". Sikäli kun itse käsitteen ymmärrän, niin esimerkiksi jatkuvat selkäsaunat remmin solkipäällä voisivat olla melko äärimmäinen keino. Mutta ei kyllä esim. lelujen roskiin laitto, ilman vaatteita ulosmeno opetusmielessä, aresti tai välinpitämättömyyden teeskenteleminen. Ne ovat korkeintaan keskikovia keinoja, eivät edes kovia (äärimmäisyyksistä puhumattakaan).

 

[Pin]

No en osaa muuta sanoa ku että kohta se helpottaa. Mun mielestä isompien kanssa ainakin on paaaaaljon helpompaa ja kivempaa. Kuulostaa kyllä rasittavalta enkä ihmettele, että sua ahdistaa.

 

[vierailijapim]

Häh. Siis sinähän se vanhempana päätät, että miten toimitaan. PISTE. Et jää kuuntelemaan mitään tuollaisia mukinoita, vaan sanot, että nyt tehdään näin, etkä ota muuta kuuleviin korviisi, ellei ihan oikeasti ole esim. legopalikka kengässä, joka niin kovin häiritsee. Lapsi nyt voi haluta mitä vaan, ja haluaakin usein mitä mieleen juolahtaa, mutta sinä vanhempana päätät miten on järkevää toimia, ja miten toimitaan. PISTE.

Ehkä totuus löytyy jostain tämän ja ap:n puolivälistä. En ainakaan tällainen äiti haluis olla! Mut ap:niin elämä kuulostaa raskaalta.

 

[vierailijakerttu]

Luitko tuon "kasvattajan" viestiä ollenkaan, Vaikutti aika raivokkaalta tapaukselta.
Meillä on kyllä säännöt ja niitä totellaan, mutta ei tarvita noin äärimmäisiä keinoja.

No mutta on meilläkin säännöt, mutta ei niitä lähimainkaan aina totella. Sehän se ongelman ydin onkin. Ja minusta meilläkin on melko "kevyitä" keinoja sen juttelunkin jälkeen. Siis jos ei sanallisesti ongelma ratkea, käytän mm. jäähypenkkiä, lelujen takavarikointia ja jonkun kivan asian (esim mummille meno) eväämistä. Mutta ei nuo läheskään aina toimi. Eikä toimi myöskään ne "kivat" palkintotarra sun muut systeemit, sellaiset kiinnostaa ehkä 3 päivää ja se siittä.

Mutta meidän lapsi onkin nyt 3,5 v, uhmaikäinen (joka on muutenkin temperamenttinen ja aktiivinen tapaus, ei mikään hissukka), eli se tottelemattomuus ja sinne tänne ailahtelevat tunteet kai vähän niinkuin kuuluu asiaan vaikka olisi kuinka hyvä kasvattaja. Ja se nyt vaan on raskasta aikaa, raskas elämänvaihe meille kaikille. Siihen kun yhdistää eroahdistuneen vauvan niin avot.

 

[vierailija]

Kiitos vastauksista ja tsempeistä. Pitää vaan jaksaa, ja aika varmasti auttaa myös. Kerroin jo 3v:lle, että meille tulee käyttöön palkitsemistarrat, että saat sellaisen kun esim. puet ulos ilman kiukuttelua. Oli vähän , mutta ehkä se siitä kun asia konkretisoituu. Pitää löytää jotain kivoja mitkä kannustaa.

T:ap

 

[HopeaToffee]

On raskasta. Oman lapsen kanssa hiukan helpotti tuossa neljän vuoden jälkeen.

 

[vierailija]

Olisiko sulla kenties mukavampaa töissä ja lapsilla rauhallisempaa olla hoidossa? Ajattele, kukaan ei huutaisi niin paljon kun yhteinen aika on kullanarvoista.

 

[HopeaToffee]

Kiitos vastauksista ja tsempeistä. Pitää vaan jaksaa, ja aika varmasti auttaa myös. Kerroin jo 3v:lle, että meille tulee käyttöön palkitsemistarrat, että saat sellaisen kun esim. puet ulos ilman kiukuttelua. Oli vähän , mutta ehkä se siitä kun asia konkretisoituu. Pitää löytää jotain kivoja mitkä kannustaa.

T:ap

Lapset rakastaa rutiineja. Jos teillä on siirtymätilanteet haastavia, niin yksi vinkki on kuvakortit. Eteiseen vaikka muutamina kuvina kengät ja vaatteet ja lapsi saa itse ottaa vaatteet ja pukea korttien ohjaamassa järjestyksessä.

 

[Mariska*]

Kirjoitinkin tossa ekalla sivulla vierailijana mun 4v ja 1,5v muksuista.

Voi olla että jos olisin supermustavalkoinen joka kerta ja rankaisisin tiukasti niin lapset tottelis paremmin. Mutta kun mä en yritä kouluttaa niitä kuin koiria, tottelevaisuus ei oo erityisen hyödyllinen piirre aikuisessa. Luovuus, itsevarmuus ja omilla aivoilla ajattelu on se mihin tähtään. Toki muut pitää ottaa huomioon ja käyttäytyä muita kohtaan nätisti ja oppia tiettyjä sääntöjä.

Meillä huudetaan paljonkin, samoin halitaan, keskustellaan, pyydetään anteeksi tarpeen mukaan. Välillä joudun kantamaan, pukemaan väkisin ym mistä en tosiaan tykkää. Mutta periksi en anna tietyistä asioista vaikka kuinka huutais, monista asioista taas voidaan neuvotella. Välillä on erittäin raskasta, mutta lapset näyttäis silti pärjäävän hyvin. Ovat tosi reippaita ja sosiaalisia ja omatoimisia monissa asioissa.

 

[vierailija]

Olisiko sulla kenties mukavampaa töissä ja lapsilla rauhallisempaa olla hoidossa? Ajattele, kukaan ei huutaisi niin paljon kun yhteinen aika on kullanarvoista.

Kyllä me omien lastemme kanssa tykätään ja halutaan olla, ja mieshän on nyt hoitovapaalla. Syksyllä menvät päiväkotiin. Ei meillä kukaan lapsille usein huuda.

T:ap

 

[vierailija]

Lapset rakastaa rutiineja. Jos teillä on siirtymätilanteet haastavia, niin yksi vinkki on kuvakortit. Eteiseen vaikka muutamina kuvina kengät ja vaatteet ja lapsi saa itse ottaa vaatteet ja pukea korttien ohjaamassa järjestyksessä.

Tätä voisin kokeilla .

T:ap

 

[HopeaToffee]

Tätä voisin kokeilla .

T:ap

Meillä toimi parhaiten laulaminen. Hampaidenharjauslaulu, pukemislaulu jne. Ja tehdään hommat hitaasti ja rauhallisesti. Tsemppiä, löydät varmasti sen parhaan tavan, joka sopii oman lapsesi temperamentille.

 

[epek]

Kuulostaa tutulta hyvin tutulta!


Esikoiselle ei kelpaa mikään vaate, haluaa hoitoon tyyliin korkokengät ja uimapuvun ja siitä sitten se vänkäys alkaa.

Taapero taas hiiltyy välillä ihan totaalisesti, kun osaa vain muutamia sanoja ja äiti ei aina tajuu mitä hän oikeen olis vailla vaikka kuinka karjuis ja polkis jalkaa....

Vanhemmillakin lapsilla voi olla samaa, alkutalvella oli aina vänkäämistä miksi ei voi laittaa kesämekkoja eskariin..

 

[vierailija]

Kirjoitinkin tossa ekalla sivulla vierailijana mun 4v ja 1,5v muksuista.

Voi olla että jos olisin supermustavalkoinen joka kerta ja rankaisisin tiukasti niin lapset tottelis paremmin. Mutta kun mä en yritä kouluttaa niitä kuin koiria, tottelevaisuus ei oo erityisen hyödyllinen piirre aikuisessa. Luovuus, itsevarmuus ja omilla aivoilla ajattelu on se mihin tähtään. Toki muut pitää ottaa huomioon ja käyttäytyä muita kohtaan nätisti ja oppia tiettyjä sääntöjä.

Meillä huudetaan paljonkin, samoin halitaan, keskustellaan, pyydetään anteeksi tarpeen mukaan. Välillä joudun kantamaan, pukemaan väkisin ym mistä en tosiaan tykkää. Mutta periksi en anna tietyistä asioista vaikka kuinka huutais, monista asioista taas voidaan neuvotella. Välillä on erittäin raskasta, mutta lapset näyttäis silti pärjäävän hyvin. Ovat tosi reippaita ja sosiaalisia ja omatoimisia monissa asioissa.

Itselläni on ollut vähän sama, että en halua alistaa lapsia kuriin, mutten myöskään kestä kurittomia seinille ja silmille hyppiviä lapsia. En silti myöskään halua kotia missä huudetaan. Ajattelen ja toivon että asiat saisi käsiteltyä jotenkin muuten vaikeinakin aikoina. Mutta se vaatii kekseliäisyyttä, johdonmukaisuutta ja piiiiiiiiiitkää pinnaa.

T:ap

 

[HopeaToffee]

Seuraavan päivän vaatteet voi laittaa vaikka valmiiksi. Itse laitoin kolme vaihtoehtoa ja niistä lapsi sai valikoida. Aamulla ei valittu enää vaatekaapista mitään. Eli lapsi saa päättää, mutta aikuisen määrittelemissä rajoissa.

 

[vierailija]

Meillä toimi parhaiten laulaminen. Hampaidenharjauslaulu, pukemislaulu jne. Ja tehdään hommat hitaasti ja rauhallisesti. Tsemppiä, löydät varmasti sen parhaan tavan, joka sopii oman lapsesi temperamentille.

Kiitos ihanista tsempeistä! Hampaiden harjauksessa meillä onkin ollut lauluja, keksin niitä itse, nyt käytän sellaista 1v:llä. Kokeilin laulua pukeutumiseenkin, mutta jopa 1v kielsi minua laulamasta . Ei ei ei...sanoo vaan.

T:ap

 

[vierailija]

Vanhemmillakin lapsilla voi olla samaa, alkutalvella oli aina vänkäämistä miksi ei voi laittaa kesämekkoja eskariin..

Kiva, eli ei helpota koskaan

T:ap

 

[vierailija]

Seuraavan päivän vaatteet voi laittaa vaikka valmiiksi. Itse laitoin kolme vaihtoehtoa ja niistä lapsi sai valikoida. Aamulla ei valittu enää vaatekaapista mitään. Eli lapsi saa päättää, mutta aikuisen määrittelemissä rajoissa.

3v:lle laitankin kerhovaatteet aina valmiiksi edellisenä päivänä, näytän ne lapselle, ja sanon että nämä laitetaan sitten aamulla. Varmistan sillä samalla että mies ei pääse laittamaan mitään kummallista yhdistelmää . Lapsi saattaisi hyvin pyytää vaikka mitä. 1v:lle tietty valitsen kaikki vaatteet, vaikka hänkin jo joskus purnaa vaatteista.

Kotona 3v saa itse jossain määrin valita sisävaatteet. Lähes aina valitsee lempi kesämekkojaan . Paidat pitää kotona olla sellaisia "missä näkyy iho" (eli t-paitoja), ja niitä saa pitää.

Tuolla olen välttänyt riidat sisävaatteista.

T:ap

 

[vierailija]

Itselläni on ollut vähän sama, että en halua alistaa lapsia kuriin, mutten myöskään kestä kurittomia seinille ja silmille hyppiviä lapsia. En silti myöskään halua kotia missä huudetaan. Ajattelen ja toivon että asiat saisi käsiteltyä jotenkin muuten vaikeinakin aikoina. Mutta se vaatii kekseliäisyyttä, johdonmukaisuutta ja piiiiiiiiiitkää pinnaa.

Tunnen aika monta lasta joille pidetään ns. tiukka kuri, eikä kyse siitä ole, että lapsi alistetaan jotenkin tahdottomaksi olennoksi. Vaan siitä, ettei merkittävämpää huonoa käytöstä suvaita ja vanhemmilla on tärkeissä asioissa viimeinen sana. Lapselle sallitaan eri mieltä oleminen ja voidaan joustaa monessa asiassa, mutta tyyppiesimerkkinä vaikkapa ollaan hiljaa ja rauhassa uniaikaan (eikä siitä tingitä) ja jos vanhempi esim. sanoo, että nyt mennään päiväkotiin niin sitten ne ulkovaatteet todellakin laitetaan päälle ilman venkoiluja.

Ammattikasvattajat esim. päiväkodeissa tuppaavat myös olemaan sangen tiukkoja kurinpitäjiä, koska ovat yksinkertaisesti havainneet, ettei muunsorttinen linja toimi ilman, että toiminta riistäytyy käsistä ja kaikkien hermot kiristyvät.

Myös aikuisiällä on paljon auktoriteettejä, joita lähtökohtaisesti pitää opetella tottelemaan (vaikka pomo töissä tai viranomaiset) ja jos lapsi ei tätä ole oppinut niin sitten käy herkästi huonosti.

 

[vierailija]

Tunnen aika monta lasta joille pidetään ns. tiukka kuri, eikä kyse siitä ole, että lapsi alistetaan jotenkin tahdottomaksi olennoksi. Vaan siitä, ettei merkittävämpää huonoa käytöstä suvaita ja vanhemmilla on tärkeissä asioissa viimeinen sana. Lapselle sallitaan eri mieltä oleminen ja voidaan joustaa monessa asiassa, mutta tyyppiesimerkkinä vaikkapa ollaan hiljaa ja rauhassa uniaikaan (eikä siitä tingitä) ja jos vanhempi esim. sanoo, että nyt mennään päiväkotiin niin sitten ne ulkovaatteet todellakin laitetaan päälle ilman venkoiluja.

Ammattikasvattajat esim. päiväkodeissa tuppaavat myös olemaan sangen tiukkoja kurinpitäjiä, koska ovat yksinkertaisesti havainneet, ettei muunsorttinen linja toimi ilman, että toiminta riistäytyy käsistä ja kaikkien hermot kiristyvät.

Myös aikuisiällä on paljon auktoriteettejä, joita lähtökohtaisesti pitää opetella tottelemaan (vaikka pomo töissä tai viranomaiset) ja jos lapsi ei tätä ole oppinut niin sitten käy herkästi huonosti.

Nuo onkin niitä perusasioita joihin pyrin. En katso että noiden vaatiminen on tiukkaa kuria. Kyse on minun kohdalla nyt siitä, että löydän keinot vaatia ilman että kaikki huutaa. Lapset kiukuttelevat vanhemmilleen ihan eri tavalla kuin päiväkodissa kiukutellaan. Lisäksi päiväkodissa toimii laumakuri. Tuo meidän 3v on aina kuin enkeli kerhossa.

Kova kuri tarkoittaa minulle lapsen alistamista aikuisen ylivoiman alle, vaikka huutamalla tarpeettomasti, käyttäytymällä pelottavasti, tai käyttämällä fyysisiä rangaistuskeinoja. Ja sellaista, että lapsen ei anneta kiukutella ikinä yhtään, ja vanehmpia on toteltava kuin sotilas armeijassa.

T:ap

 

[vierailija]

Mutta eihän siinä kovassa kurissa (ainakaan yleisesti ottaen) ole se ideana, että huudetaan ja rangaistaan jatkuvasti, vaan että opetetaan lapsi tottelemaan, jolloin totteleminen sujuu enimmäkseen ihan normaalin puheäänen ja ystävällisten sanamuotojen kautta.

Tiedän yhdenkin lapsen, joka ennen alvariinsa kieltäytyi tottelemasta ja huusi ikävällä äänensävyllä takaisin. Sitten otettiin käyttöön yksi rangaistus, jota tuo lapsi tosissaan pelkäsi ja määrättiin se kaikesta vähänkin vakavammasta tottelemattomuudesta. Muutaman lapsi ensin sai "lyödä päätään mäntyyn" sen rangaistuksen suhteen, kunnes oppi meni perille ja tottelee nykyään oikein kivasti jopa useamman kuukauden putkeen, jolloin taas syystä tai toisesta haluaa kokeilla, että oikeastiko se rangaistus on yhä voimassa, ja tämä todettuaan (rangaistuksen kerran kärsittyään) jatkaa taas tottelemista

Tämän vuoksi vanhemman ei minusta myöskään kannata arastella liikaa kovien rangaistusten (tyyliin vartti nurkassa hiirenhiljaa ja liikkumatta) antamisessa, koska niissä on se hyvä puoli, ettei niitä tarvitse määrätä usein toisin kuin jotain lievempää ja tehottomampaa rangaistusta. On paljon parempi vaihtoehto kärsiä hetken aikaa kovasti kerran kuussa, kun että ajautua vaikka 10-20 kertaa päivässä toistuvaan huutamiseen.

Tuossa on vähän ongelmana se, että lapsi oppii tottelemaan, koska pelkää rangaistusta. Siinä siis oppii mallin, että pahaa ja väärin voi tehdä, kunhan ei jää kiinni.