Pikku ahdistusta

Herkkis äiti

Jäsen
14.04.2006
435
0
16
Mitään kamalaa ei ole tapahtunut, ellei sellaiseksi lueta sitä ettei ole päässyt irtautumaan kotiympyröistä edes yhden yön reissun ajaksi. Tai no, nythän minä valehtelin :ashamed: Oltiinhan me juhannuksena mökillä. Mutta sen jälkeen, ei niin yhtään mitään muuta kuin tätä jatkuvaa kodin, kaupan ja lasten harrastusten väliä ajamista.
Tunnustan että olen ollut hieman kateellinen heille jotka ovat voineet lähteä lomamatkoilleen, ilman että on ollut mitään velvoitteita joita pitää hoitaa ja joiden vuoksi ei irrottautuminen onnistu.
Kaikista eniten minua tässä harmittaa se, että omat lähisukulaiset eivät ymmärrä meidän perheen tämän hetkistä tilannetta; eli on niin monta rautaa tulessa yhdellä jos toisella perheen jäsenellä, että tästä ei kertakaikkiaan voi noin vaan lähteä minnekään. Näillä sukulaisilla kun ei ole vastaavasti mitään niistä rajoitteista joita meidän perheellä tänä kesänä on. Siitä huolimatta he eivät ole voineet mielestään tulla meille, vaan meidän olisi pitänyt voida järjestää kaikki omat juttumme heidän mukaansa.

Huh, pienet on minun murheeni, mutta piti purkaa vähän paineita, kun alkaa väsyttää tämä oma pieni oravanpyörä.
 
Tuntuu, että pakko jatkaa vielä tähän vaikka eilen ei ketään näytä kiinnostaneen aloitus :(
Edelleen ahdistaa tämä tilanne; en tiedä helpottaisiko jos yrittäisi vain olla ja tehdä rutiineja päivästä toiseen ajattelematta yhtään mitään. Mutta toisaalta en pääse unohtamaan tätä asiaa, kun lähisuku (minun puolelta) soittelee aina vaan ja kyselee, että "Oletteko tulossa kenties nyt viikonloppuna..." ja aina joutuu sanomaan että ei me päästä nytkään, kun on sitä ja sitä ja sitä. Nooh, minkäs teet... tämä kesä on sitten meillä ollut tämmöinen. ei vain ole saanut ladattua akkuja tulevaa talvea varten ollenkaan :(
Anteeksi tämä jatkopurkaus :ashamed:
 
Ei kai tämä asia muuten ehkä niin minuakaan ahdistaisi, mutta kun tuntuu että pitäisi käydä edes noita lähimpiä omia sukulaisia katsomassa (äiti ja siskon perhe) mutta asuvat niin kaukana, ettei meillä ole ollut mitään mahdollisuuksia lähteä kyläilemään. Eikä sitten homma näytä onnistuvan toisinkaan päin. :( Miehen suku asuu kyllä tässä ihan lähellä, samalla paikkakunnalla.
 
Lasten harrastukset ja kesätyöt, miehen työt, perhejuhlia (iloa ja surua), peltotyöt... vieläkö luettelen? Ja jos sitten jossain välissä olisikin se yksi päivä ilman mitään velvollisuuksia yhdelläkään meistä, niin kaikki ovat niin väsyneitä, että haluavat levätä rauhassa edes sen yhden päivän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Herkkis äiti:
Ei kai tämä asia muuten ehkä niin minuakaan ahdistaisi, mutta kun tuntuu että pitäisi käydä edes noita lähimpiä omia sukulaisia katsomassa (äiti ja siskon perhe) mutta asuvat niin kaukana, ettei meillä ole ollut mitään mahdollisuuksia lähteä kyläilemään. Eikä sitten homma näytä onnistuvan toisinkaan päin. :( Miehen suku asuu kyllä tässä ihan lähellä, samalla paikkakunnalla.



Meillä sama tilanne. Hirvittää tuleva pitkä talvi, kun akut tuntuu täälläkin lataamattomilta (ei niitä sukulaisreissuja/eikä juuri mitään muutakaan matkaa/irtaantumista arkiympyröistä). Joskus on aika surkeaa, kun oma suku niin kaukana asustaa.... Vaikka toisaalta, siinäkin voi olla joskus puolensa ;)

Mutta tahtoo vain sanoa, että ymmärrän tuntemuksesi täysin.

:) :wave:
 
Voih, eikö lasten harrastuksia voisi vähentää? Meillä ei kyllä lapset voi harrastaa mitään millä joutuis autolla kuljettamaan. Pitkä matka harrastuspaikoille ja mies reissutöissä. Viikot n 500 km päässä kotoa. Meillä 5 lasta joten pakko tinkiä jostain ja yksinhän mä tätä porukkaa pyörittelen tääl viikosta toiseen. Lapset harrastaa liikuntaa, juoksee, pelaa, pyöräilee, stepperillä kävelee, joten ei ole sit tarvetta enää kuljettaa muualle harrastusten pariin. Kotonakin voi harrastaa monenlaista. Mielikuvituksen puutetta monesti :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Miksi pitää puukata viikot niin täyteen jotain lasten harrastuksia yms. et sitten valitetaan.. omapahan on vikasi. sori vaan

Kiitos myötätunnosta, vieras!
Me ei ole varsinaisesti "puukattu" viikkoa täyteen lasten harrastuksia; lapsista kahdella on yksi harrastus johon liittyy harjoituksissa käynnit ja pelit,eli on kyse joukkuelajista. Jos johonkin joukkueeseen sitoutuu, niin silloin ei lusmuta. Se on meidän periaate ja lapset (nuoret) ovat sen periaatteen myös omaksuneet.
Jos meidän nuoret tuon harrastuksen lisäksi ovat kesätöissä tienaamassa omaa rahaa, omasta halustaan, niin onko se sitten minun valintani?Ehkä siinä mielessä että olen kannustanut nuoria liikkumiseen ja työntekoon. Tälle kesälle vain sattui näköjään monta ennakoimatonta tilannetta, jotka ovat estäneet irtautumisemme silloin kun edellä mainituilta asioilta olisi ollut muutoin mahdollista.
Mutta ehkä sitä on vaikea ymmärtää... nyt minä todellakin joudun taas lähtemään. :wave:
 

Yhteistyössä