Toggle sidebar

PIKKUKAKKOSTA yrittämään?! Esikoinen olisi 2v vauvan synnyttyä..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Taaperon_äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
T

Taaperon_äiti

Vieras
Meidän esikoinen on nyt 1v 1kk, touhukas pikkutaapero. Kuumeillaan miehen kanssa toista, ollaan kuumeiltu jo puoli vuotta. <3 Jotenki kuitenki pelottaa, että miten se vauva-aika menee.. Esikoisen kohdalla oli hankalaa siihen asti ku tyttö oli 5kk ja pelottaa millasta myllerrystä tulis olemaan, jos olis sama rumba kakkosen kanssa ja vielä 2v pyörimässä jaloissa sen lisäksi.

Jos me alettais suunnilleen kesällä yrittämään ja nappais heti, niin esikoinen olis melkeen kaks ja puoli vuotta. Kaikki uhmat ja muut olis siinä vielä..

Kannattaisko odottaa ens talveen ja miettiä vasta sitten asiaa? :(
 
se ensi talvi muuttaisi?? pahempi uhmaikä vaan esikoisella silloin.. niinkauan kun noita asioita ajattelee järjellä ja suunnittelee, voi asiaa lykätä ja lykätä. ja kuka sanoo, että edes tulet suunnitellusti raskaaksi, nyt tai ensi talvena? tai jos tulet, sekään ei ole varmaa että saat nyytin kotiin asti...

vanhemmaski tulemiseen liittyy epävarmuus, joka jatkuu lopun ikääsi. opi elämään sen kanssa.
 
Minäkin olen kuumeillut jo jonkin aikaa..Mä vaan oon lupautunut lähtemään töihin piakkoin niin en tiedä kehtaisiko sitä heti sanoa pomolle et sori mä oon taas raskaana..Vaikkakin meillä ekaakin yritettiin pari vuotta ennenkuin tärppäs niin tuskin toinenkaan helposti tulee..Meillä esikoinen kohta 11kk siis:)
 
esikoine just samanikäinen ku sulla ja joulusta asti on yritetty toista lasta, enemmän tai vähemmän. Koska ei voi olla varma, milloin raskautuu, niin oon sitä mieltä, että antaa "kohtalon" ratkaista miten käy. Työasioitten yms. kannalta olis ihan hyvä jos ei vielä raskautuisi, mutta ei näitä asioita voi järkevästi aina ajatella.

 
älkää suunitelko liikaa. Me suunniteltiin koska esikoisesta tärppäsi heti ekalla yrityksellä, mutta sitten kävikin niin että tuli keskenmeno eikä vauvaa tänä vuona meille saapunutkaan. sen jälkeen minulle on tullut masennus enkä voikaan heti raskautua uudestaan, ja ikäerosta tuleekin (jos siis luoja vielä meille lapsen suo) paljon isompi kuin olimme halunneet. Tästä siis opimme ettei kannata suunitella, ja etenkään odottaa siihen asti että joku omasta mielestä ihanne ikäero onnistuu.Nämä asiat kun ei vain ole omasta tahdosta kiinni, vaikka kuinka ois ekasta mennyt kaikki täydellisesti.
 
Ei se ole kiveen hakattu että sitä ollaan uhmassa juuri 2,5 -vuotiaana. Meillä se oli siinä vaiheessa ohi ja tuli juuri uudelleen tuolle 3,5 -vuotiaalle. :)

Alkuun oli kiirettä ja välillä rankkaa mutta nyt nuo ovat kuin paita ja peppu, ikäeroa 1v8kk. Kolmatta haaveillaan ja nyt tulisi ikäeroa 2,5 vuotta pienempään mutta nyt ei mietitä mihin uhma ajoittuu vaan sitä että pienempikin osaisi pukeutua suurinpiirtein itse ja käydä vessassa ja syödä.. ja olisi pois vaipoista. Eli arkea helpottavia käytännön asioita. ;)
 
Meillä ykkösen ja kakkosen välissä 1v11kk ja välillä oli rankkaa, nukkuivat eri aikaan päiväunia jne.. Mutta se oli vaan hetkellistä, ne ajat meni välillä sumussa ja välillä aivan täysin normaaleissa olotiloissa. Nyt meillä on 6 pv vanha kolmonen ja vanhemmat lapset on jo 10 ja 12 v, toimivat itse hommissaan, hoitavat pikkusiskoa, hellivät jne.. Toistaiseksi kaikki mennyt hyvin, ollaan kotona oltu 4 pv. Katsotaan mitä tulevaisuus saa aikaan kun teini-ikää lähestyy neiti...
 
Mulla myös oli kovat suunnitelmat tehdä toinen lapsi heti perään..No esikoisen jälkeen sairastuin (uudestaan) ahdistuneisuushäiriöön johon tuli myöhemmin paniikkia ja masennusta..Jonkin aikaa sinnittelin ja hain lopulta lääkkeet.Mutta mulle ei tullut mieleenkään että se voisi uusiutua kun se kerran jo hoidettiin pois..Nyt sit pelottaa uskallanko ikinä hankkia toista lasta,jos pää sekoaa;( ja tosiaan,mekin yritettiin lähemmäs kaksi vuotta ennenkuin esikoinen saatiin.
 
Se uhmaikä saattaa kestää muutaman vuoden. Ja en ymmärrä semmosta syytä siirtää lapsen yrittämistä, jos sitä siis tosiaan haluaa, että vanhemmalla lapsella olisi uhmaikä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja manna:
älkää suunitelko liikaa. Me suunniteltiin koska esikoisesta tärppäsi heti ekalla yrityksellä, mutta sitten kävikin niin että tuli keskenmeno eikä vauvaa tänä vuona meille saapunutkaan. sen jälkeen minulle on tullut masennus enkä voikaan heti raskautua uudestaan, ja ikäerosta tuleekin (jos siis luoja vielä meille lapsen suo) paljon isompi kuin olimme halunneet. Tästä siis opimme ettei kannata suunitella, ja etenkään odottaa siihen asti että joku omasta mielestä ihanne ikäero onnistuu.Nämä asiat kun ei vain ole omasta tahdosta kiinni, vaikka kuinka ois ekasta mennyt kaikki täydellisesti.
Click to expand...

Tämä teksti on kuin omasta näppiksestäni^
Meillä kanssa ois toiveissa toinen. Keskenmeno 03/10 ja uusi yirtys käynnissä. Jos hyvin käy, meille tulisi myös 2-2½v. ikäerolla, esikoinen nyt siis 1v3kk.
Itse olisin toivonut 1v8kk-1v10kk ikäeroa, mutta nyt tuntuu että kaikki käy, kunhan vain tulisi toinen!
Keskenmenon jälkeen jotenkin tuntui ja tuntuu siltä että esikoinen on entistä tärkeämpi ja on kiitollisempi siitä mitä jo on.


 
En mä nyt sitä meinannukkaan, että heti tärppää, vaan että jos aletaan yrittämään. :) Onhan se epävarmuus suuri, ku on vaan yks lapsi ja tuttavaperheissä ei ole vielä yhtään tai sitten on vaan yks. Keneltäkään ei voi oikeen kysyä apua. Alunperin haluttiin lapsille pienet ikäerot, mutta sitten tulikin kaikkea, kuten opiskelut, rahaongelmat, työt ja toinen lapsi jotenki jäi. Nyt inhottaa se, että jätettiin, mutta toisaalta ehkä parempi, että ikäeroa tulee vähän enemmän kuin suunniteltiin.
 
Ootteks te miettiny sitä, että lapselle itselleen yli kolmen vuoden ikäero on psyykkisesti ehdottomasti paras. Silloin ei olla enää niin riippuvaisia äidistä ja pystytään jakamaan äidin huomio paremmin.

Eikä siinä, kaikki tekee lapset siinä tahdissa kun haluaa ja vauvakuume on tunnetusti aika irrationaalinen tunne. Mutta kuitenki ihmettelen miks pitää tehdä asiat niin vaikeiks itselle ja lapsille..
 
Itse olen tyytyväinen, että kakkosta alettiin yrittämään vasta, kun olimme siihen valmiit eikä lähdetty sillä ajatuksella yritykseen, että jos ei vaikka tärppäisikään. Tärppäsi heti ja tuli kaksoset, joilla molemmilla oli alkuun ongelmia. Esikoinen täytti onneksi jo 3 v kaksosten syntymän aikaan. Tulevaisuutta ei kannata suunnitella liikaa, mutta omaa jaksamista kannattaa ajatella. Toki pärjäähän sitä pienelläkin ikäerolla, kun on pakko pärjätä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ootteks te miettiny sitä, että lapselle itselleen yli kolmen vuoden ikäero on psyykkisesti ehdottomasti paras. Silloin ei olla enää niin riippuvaisia äidistä ja pystytään jakamaan äidin huomio paremmin.
quote]

Tai alle tai noin vuoden ikäero, mutta pidemmällä aikavälillä tuo pieni ikäero on vain plussaa. :)
Click to expand...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ootteks te miettiny sitä, että lapselle itselleen yli kolmen vuoden ikäero on psyykkisesti ehdottomasti paras. Silloin ei olla enää niin riippuvaisia äidistä ja pystytään jakamaan äidin huomio paremmin.

Eikä siinä, kaikki tekee lapset siinä tahdissa kun haluaa ja vauvakuume on tunnetusti aika irrationaalinen tunne. Mutta kuitenki ihmettelen miks pitää tehdä asiat niin vaikeiks itselle ja lapsille..
Click to expand...

Mihin tutkimukseen tai kenen näkemykseen perustat väitteen, että "lapselle itselleen yli kolmen vuoden ikäero on psyykkisesti paras"? Ja käytät vielä sanaa "ehdottotasmti". Minua oikeasti kiinnostaa. Mistä olet niin kuullut?

Itse olen viittä vaille valmis psykologi ja erityisen kiinnostunut varhaiskasvatuksesta ja sen merkityksestä, enkä ole ikinä tuollaista tulosta missään tutkimuksessa nähnyt. Myös nämä median tuntemat alan ammattilaset eivät ole tietääkseni sellaista sanoneet.
 
Jatkan vielä. Eri ikäeroissa on hyvät ja huonot puolensa. Pienessä ikäerossa hyvä puoli on se, että esikoinen sopeutuu jokseenkin nopeasti temperamentistä riippuen tietysti, ja jo muutaman vuoden päästä on hyvin tottunut sisarukseen, ei edes muista aikaa jolloin oli ainoa.

Näistä asioista on monat mielipidettä, mutta ei yhtä ainoaa totuutta. Kannattaa vähän miettiä mitä väittää "ehdottomasti parhaana" totuutena.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa