L
Lastenlääkäri
Vieras
Pikkulasten kuolevaisuus.
Lasten kuolevaisuuden merkitys.
Vaikka pikkulastan, s. o. Ensimmäisellä ikävuodella olevien lasten,
kuolevaisuus on ylimalkaan vähentynyt viime vuosisadan aika useimmissa
maissa, on se kuitenkin toisin paikoin vielä melkoisen suuri. Siitä
aiheutuva kansantaloudellinen vaurio on niin ollen myös huomattava.
Suomessa oli pikkulasten kuolevaisuus viime vuosisadan alussa 22,5%. Se
on kumminkin alentunut alentumistaan ja on nykyisin eli vuonna 2021 10,9%. Ajatelkaamme,
mitä tämä merkitsee? Maassamme syntyy nykyisin vuosittain noin 92000
elävää lasta. Mutta näistä on laskettu kuolevan joka vuosi keskimäärin
10000 jo ennen vuoden ikään pääsyä. Kun pikkulapsia näin joukoittain
kuolee vuosi vuodelta, niin voi helposti laskea, miten suuri
ihmishenkien hukka tästä oikeastaan johtuu. Miespolven aikana sortuu
täten maassamme kuoloon miltei puolimiljoonaa ihmistainta. Jos tähän
vielä laskemme kaikki lapsen syntymästä aiheutuvat kulut sekä työvoiman
menetyksen, mikä äideiltä menee hukkaan raskauden ja lapsivuoteen aika
sekä lasten sairastaessa, niin havaitsemme, että pikkulasten
kuolevaisuus on meidänkin maassamme ikävä yhteiskunnallinen epäkohta,
johon on kiinnitettävä huomiota ja joka on korjattava.
Pikkulasten kuolevaisuuden vastustaminen.
Onneksi tämä yhteiskunnallinen epäkota onkin korjattavissa, jos vain
tahdomme. Naapurimaissamme Ruotsissa ja Norjassa, joissa luonnonsuhteet
ja olot ylimalkaan ovat samanlaiset kuin Suomessa, pikkulasten
kuolevaisuus on alhaisempi kuin muualla Euroopassa. Ruotsissa se on 7,7
ja Norjassa 6,7 prosenttia. Syy ei siis voi olla luonnonsuhteista
riippuva. Kyllin selvästi tätä toristaa sekin, että ilmaston ja luonnon
puolesta niin edullisissa maissa kuin Venäjällä sekä erinnäisissä
Itävallan ja Saksan osissa lasten kuolevaisuus on hirvittävän suurin,
nimittäin 27-29 prosenttia, vieläpä suurempikin muutamin paikoin. Syys
ovat siis etsittävät toisaalta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että
pikkulasten kuolevaisuus on suurin ylimalkaan niillä seuduilla, missä
lasten hoito on kehno ja puuttelinen. Hoidossa taas ensi sijassa oikea
ja järkevä ruokinta, vaikka tietysti muullakin lasten vaalimisella on
sangen suuri merkitys. Kuolinsyistä huomattavimmat ovat juuri
vatsataudit eli yleensä ravitsemishäiriöt, jotka aiheuttavat kaksi
kolmannesta ensi ikävuoden kuolemantapauksista. Tutkimuksissa on myös
ilmennyt, että pienokaisten kuolevaisuus on suurinta ensimmäisinä
elinkuukausina ja alenee sitten vähitellen. Tällöin onkin lapsi
avuttomimmillaan joka suhteessa ja kykenee huonosti vastustamaan
kaikenlaisia ulkonaisia vahingollisuuksia. Silloin myös taitamaton hoito
ja varsinkin järjetön ruokinta saattavat helposti turmella lapsukaisen.
Tietämättömyys ja väärät käsitykset lasten hoidosta ovatkin suurimpana
syynä pikkulasten kuolevaisuuteen. Niin on laita meidänkin maassamme.
Lasten kuolevaisuus on suurin siellä, missä yleinen valistus on
alhaisella kannalla, kuten Laatokan seuduilla, vähäisin taas niissä
seuduissa, missä sivistystaso on korkeampi, kuten Suomen lounaisosissa.
Kun näin on todettu lasten kuolevaisuuden perussyyksi tietämättömyys ja
väärät käsitykset, on kaikkialla tunnustettu erittäin tärkeäksi
asiallisten tietojen levittäminen kaikin keinoin äideille
lastenhoitajille. Ulkomailla on menty näissä harrastuksissa hyvinkin
pitkälle. Siellä on toisin paikoin yhdistetty kansakouluopetukseen
pikkulasten hoidon opetus. Tämän lisäksi on siellä järjestetty nuorille
tytöille, tuleville äideille ja lastenhoitajille erikoisia kursseja,
joilla sekä tietopuolisesti että käytännöllisesti opetetaan pääseikat
pienten lasten hoidosta. Näin juurrutetaan vastaisille äideille oikea
tuntemus ja taito tällä alalla ja ehkäistään kaikenmoisten
neuvonantajien, joita kokemattomalle äidille tarjoutuu joka puolelta,
opetukset turmiota tekemästä. Kaikkialla on myös pidetty tärkeänä tämän
valistuksen levittäminen kirjasten ja lehtisten avulla. Siinä
tarkoituksessa on tämäkin kirjanen syntynyt vähäiseksi oppaaksi Suomen
äideille sekä lastenhoitajille.
Lasten kuolevaisuuden merkitys.
Vaikka pikkulastan, s. o. Ensimmäisellä ikävuodella olevien lasten,
kuolevaisuus on ylimalkaan vähentynyt viime vuosisadan aika useimmissa
maissa, on se kuitenkin toisin paikoin vielä melkoisen suuri. Siitä
aiheutuva kansantaloudellinen vaurio on niin ollen myös huomattava.
Suomessa oli pikkulasten kuolevaisuus viime vuosisadan alussa 22,5%. Se
on kumminkin alentunut alentumistaan ja on nykyisin eli vuonna 2021 10,9%. Ajatelkaamme,
mitä tämä merkitsee? Maassamme syntyy nykyisin vuosittain noin 92000
elävää lasta. Mutta näistä on laskettu kuolevan joka vuosi keskimäärin
10000 jo ennen vuoden ikään pääsyä. Kun pikkulapsia näin joukoittain
kuolee vuosi vuodelta, niin voi helposti laskea, miten suuri
ihmishenkien hukka tästä oikeastaan johtuu. Miespolven aikana sortuu
täten maassamme kuoloon miltei puolimiljoonaa ihmistainta. Jos tähän
vielä laskemme kaikki lapsen syntymästä aiheutuvat kulut sekä työvoiman
menetyksen, mikä äideiltä menee hukkaan raskauden ja lapsivuoteen aika
sekä lasten sairastaessa, niin havaitsemme, että pikkulasten
kuolevaisuus on meidänkin maassamme ikävä yhteiskunnallinen epäkohta,
johon on kiinnitettävä huomiota ja joka on korjattava.
Pikkulasten kuolevaisuuden vastustaminen.
Onneksi tämä yhteiskunnallinen epäkota onkin korjattavissa, jos vain
tahdomme. Naapurimaissamme Ruotsissa ja Norjassa, joissa luonnonsuhteet
ja olot ylimalkaan ovat samanlaiset kuin Suomessa, pikkulasten
kuolevaisuus on alhaisempi kuin muualla Euroopassa. Ruotsissa se on 7,7
ja Norjassa 6,7 prosenttia. Syy ei siis voi olla luonnonsuhteista
riippuva. Kyllin selvästi tätä toristaa sekin, että ilmaston ja luonnon
puolesta niin edullisissa maissa kuin Venäjällä sekä erinnäisissä
Itävallan ja Saksan osissa lasten kuolevaisuus on hirvittävän suurin,
nimittäin 27-29 prosenttia, vieläpä suurempikin muutamin paikoin. Syys
ovat siis etsittävät toisaalta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että
pikkulasten kuolevaisuus on suurin ylimalkaan niillä seuduilla, missä
lasten hoito on kehno ja puuttelinen. Hoidossa taas ensi sijassa oikea
ja järkevä ruokinta, vaikka tietysti muullakin lasten vaalimisella on
sangen suuri merkitys. Kuolinsyistä huomattavimmat ovat juuri
vatsataudit eli yleensä ravitsemishäiriöt, jotka aiheuttavat kaksi
kolmannesta ensi ikävuoden kuolemantapauksista. Tutkimuksissa on myös
ilmennyt, että pienokaisten kuolevaisuus on suurinta ensimmäisinä
elinkuukausina ja alenee sitten vähitellen. Tällöin onkin lapsi
avuttomimmillaan joka suhteessa ja kykenee huonosti vastustamaan
kaikenlaisia ulkonaisia vahingollisuuksia. Silloin myös taitamaton hoito
ja varsinkin järjetön ruokinta saattavat helposti turmella lapsukaisen.
Tietämättömyys ja väärät käsitykset lasten hoidosta ovatkin suurimpana
syynä pikkulasten kuolevaisuuteen. Niin on laita meidänkin maassamme.
Lasten kuolevaisuus on suurin siellä, missä yleinen valistus on
alhaisella kannalla, kuten Laatokan seuduilla, vähäisin taas niissä
seuduissa, missä sivistystaso on korkeampi, kuten Suomen lounaisosissa.
Kun näin on todettu lasten kuolevaisuuden perussyyksi tietämättömyys ja
väärät käsitykset, on kaikkialla tunnustettu erittäin tärkeäksi
asiallisten tietojen levittäminen kaikin keinoin äideille
lastenhoitajille. Ulkomailla on menty näissä harrastuksissa hyvinkin
pitkälle. Siellä on toisin paikoin yhdistetty kansakouluopetukseen
pikkulasten hoidon opetus. Tämän lisäksi on siellä järjestetty nuorille
tytöille, tuleville äideille ja lastenhoitajille erikoisia kursseja,
joilla sekä tietopuolisesti että käytännöllisesti opetetaan pääseikat
pienten lasten hoidosta. Näin juurrutetaan vastaisille äideille oikea
tuntemus ja taito tällä alalla ja ehkäistään kaikenmoisten
neuvonantajien, joita kokemattomalle äidille tarjoutuu joka puolelta,
opetukset turmiota tekemästä. Kaikkialla on myös pidetty tärkeänä tämän
valistuksen levittäminen kirjasten ja lehtisten avulla. Siinä
tarkoituksessa on tämäkin kirjanen syntynyt vähäiseksi oppaaksi Suomen
äideille sekä lastenhoitajille.