Pilalle mennyt äitienpäivä

[Eka kertalainen]

Pilalle mennyt äitienpäivä
Tilanne tämä: Unohdin postittaa äitini lahjan ja kortin torstaina, joten sain ne postiin vasta perjantaina. Näin ollen äitini saa ne vasta maanantaina, myöhässä, eikä äitienpäivänä. Soitin hetki sitten äidilleni ja aloitin puhelun laululla heti kun hän vastasi. Kuinka ollakaan hän oli suuttunut kun en ottanut yhteyttä häneen heti aamulla. Luuli etten ole ajatellut häntä ollenkaan, kun "korttikin jäi tulematta". Kerroin tilanteeni, johon hän totesi että olisit kertonut aiemmin, että ne ovat postissa. Hänen aamunsa oli kuulema mennyt pilalle kun en edes soittanut aiemmin. Oli jo ajatellutkin että jos minä en hänelle soita, niin hänkään ei soita. En olisi osannut itse kuvitella ollenkaan tällaista suhtautumista. Meillä on itsellämme pieni vauva, ja tämä on ensimmäinen äitienpäiväni. Nyt sekä minä että äitini itkemme tahoillamme tämän asian vuoksi, ja äitini on lisäksi suuttunut. Katselin jo tuossa että josko saisin jostain toimitettua hänelle kukkatoimituksen vielä tänään mutta ei onnistu sekään. Että tällainen eka äitienpäivä. Jipii! Muuten meillä on todella hyvät ja lämpimät välit, mutta tämä juhla on näköjään liian arkapaikka... Sain vielä lisäharmia ja itkua aiheutettua itselleni kun päähäni tuli ajatus että jos pikkuistamme ei olisi, olisin ehkä ollut ajoissa kun ei olisi ollut niin paljon ajateltavaa ja tekemistä. Ja tästä ajatuksesta tuli sitten vieläkin entistä pahempi mieli. Eihän noin saisi edes ajatella, säikähdin itsekin. Huh huh miten voi olla vaikeaa.

 

[>>]

Taitaa olla vaihdevuodet tulossa mummulle , kun noin reagoi... Hassua.
Älä ota itseesi!
TSEMPPIÄ JA halaa vaaviasi! Olethan häneen ansiostaan äiti.

 

[huh huh]

Onpa outoa käytöstä äidiltä. Hänhän olisi voinut soittaa sinulle aamulla ja onnitella ensimmäisestä äitien päivästä. Vaikuttaa, että teillä on liian läheiset välit, ei ole napanuora irronnut

 

[geller]

Pilalle mennyt äitienpäivä
Tilanne tämä: Unohdin postittaa äitini lahjan ja kortin torstaina, joten sain ne postiin vasta perjantaina. Näin ollen äitini saa ne vasta maanantaina, myöhässä, eikä äitienpäivänä. Soitin hetki sitten äidilleni ja aloitin puhelun laululla heti kun hän vastasi. Kuinka ollakaan hän oli suuttunut kun en ottanut yhteyttä häneen heti aamulla. Luuli etten ole ajatellut häntä ollenkaan, kun "korttikin jäi tulematta". Kerroin tilanteeni, johon hän totesi että olisit kertonut aiemmin, että ne ovat postissa. Hänen aamunsa oli kuulema mennyt pilalle kun en edes soittanut aiemmin. Oli jo ajatellutkin että jos minä en hänelle soita, niin hänkään ei soita. En olisi osannut itse kuvitella ollenkaan tällaista suhtautumista. Meillä on itsellämme pieni vauva, ja tämä on ensimmäinen äitienpäiväni. Nyt sekä minä että äitini itkemme tahoillamme tämän asian vuoksi, ja äitini on lisäksi suuttunut. Katselin jo tuossa että josko saisin jostain toimitettua hänelle kukkatoimituksen vielä tänään mutta ei onnistu sekään. Että tällainen eka äitienpäivä. Jipii! Muuten meillä on todella hyvät ja lämpimät välit, mutta tämä juhla on näköjään liian arkapaikka... Sain vielä lisäharmia ja itkua aiheutettua itselleni kun päähäni tuli ajatus että jos pikkuistamme ei olisi, olisin ehkä ollut ajoissa kun ei olisi ollut niin paljon ajateltavaa ja tekemistä. Ja tästä ajatuksesta tuli sitten vieläkin entistä pahempi mieli. Eihän noin saisi edes ajatella, säikähdin itsekin. Huh huh miten voi olla vaikeaa.

Sain keskenmenon ja huomenna kaavintaan):, tosi surkuhupaisaa

 

[Aper]

Joo, napanuora ei ole tosiaan irronnut. Äitini ollut kokoajan yksinhuoltaja ja ilman miestä, joten olen ainoa todellinen ilontuoja hänen elämässään. Siksi ehkä tuo lataus. Mietin vain et miten nyt sit jatko. Olenko soittamatta hänelle vaikka minä en suuttunut olekaan? Tiedän että hän ei vastaa jos ei ole siihen "valmis". Vai odotanko että hän soittaa, vai laitanko jossain välissä tekstarin? (tällä hetkellä puhelin kiinni...) Huomennahan hän saa korttimme ja lahjamme...

 

[se on ollutta mikä on mennyttä]

Kyllä se "pöly" siitä laskeutuu ja voi olla, että äitiäsi alkaa hieman hävettämään hänen käytös. Voihan olla hyvä, että vielä soitat hänelle ja jutustelet, jospa se piristäisi häntä. Kerro ihan reilusti kuinka paha olo sinulle tuli. Kyllä se siitä! Voihan se olla, että hän on vähän mustasukkainenkin tilanteesta, sillä nyt hän ei voi mitenkään saada samaan parrasvaloa kuin ennen, olethan nyt itsekin äiti.

Älä nyt murehdi noin kovasti asiaa äläkä ole liioin ankara itsellesi ajatuksistasi. On ihan normaalia eri kriiseissä mietiskellä omaa tilannetta ja lasten saantia ym. mainitsemallasi tavalla. Everything's gonna be alright!

 

[Aper]

Hän tuossa kerkesikin jo soittaa, ja tilittää tuntojaan kerran vielä. Toivoi oikein että tosiaan muistaisin tämän äitienpäivän koko lopun ikääni, niin kauheaa tällainen käytös kuulema on. Totesi vaan vielä, että jos ei itse pääse paikalle niin sitten pitää olla ainakin se kortti vieressä äitienpäivän aamuna. Että "lippu nostetaan salkoon klo 9" ja silloin sen juhlapäivän pitäisi alkaa. Minun olisi kuulema pitänyt ilmoittaa hänelle silloin perjantaina että kortti on tuloillaan, eikä ehdi sunnuntaiksi. En soittanut hänelle heti tänään aamulla koska vauvamme valvotti yöllä ja olin itse kipeä = nukuin. Äitini muodosti tästä ketjun:
Jos ei pääse itse paikalle-laitetaan kortti niin että se on hänellä sunnuntaina
Jos kortti myöhästyy, ilmoitetaan siitä hyvissä ajoin ennen äitienpäivää
Ja jos ei ole ilmoittanut hyvissä ajoin myöhästymisestä, onnitellaan tavalla tai toisella muuten jo heti aamusta (kuulema perinteeseen kuuluu että äiti saisi kahvit sänkyyn jne, ja kun se ei tässä tapauksessa toteudu, niin että ainakin kortti on siinä aamukahveilla vieressä)
Ja kun ilmoitin etten soittanut heti aamusta koska olin kipeä, minun olisi pitänyt ilmoittaa hänelle kun tulin kipeäksi.

Eli lähinnä nyt kuitenkin ilmeisesti mokasin vain tuon osion, ettei minulla ollut mitään onnentoivotusta eikä minusta kuulunut heti aamulla mitään...

Tietäisikö joku, olisko jotain kirjallisuutta tällaisesta aikuisiän napanuora-suhteesta? Ihan vaikka jonkun kokemuksesta kirjaa tai sit ihan puhdasta psykologiaa et miten näissä suhteissa pitäis toimia jne?

 

[Aper]

Ja sen tiedän jo aiemmasta kokemuksesta, että hän ei tule koskaan katumaan käytöstään, koska ei ole mielestään tehnyt mitään väärääkään.

 

[Aper]

Niin ja sanoi muuten vielä, että ehkä ymmärrän itse sitten hänen tuntojaan, kun omat lapseni eivät muistakaan minua äitienpäivänä... No joo, vaikea kuvitella tilannetta ainakaan vielä. Itse kun pyrin elämään niin että äitiä muistettaisiin tavalla tai toisella (pikku-asioilla) ihan joka päivä, eikä vain "äitienpäivänä". Jotenkin ainakaan toistaiseksi en osaa tätä äitienpäivää ottaa itse ihan noin vakavasti, mut ehkä se sit aikaa myöten muuttuu... Ja toisaalta tämän tilanteen läpikäytyäni, tiedän ainakin miltä lapsistani sitten tuntuu, jos otan itse tämän juhlapäivän kortteineen noin vakavasti.

Sanoinkin heti miehelleni, että "tyhmä juttu" koko äitienpäivä. Et sen on varmaankin keksinyt joku mies, joka ei ole juurikaan äitiään muistanut. Ja sitten yhtenä päivänä on vienyt äidilleen kukkia, ja siitä on sitten tehty tämä tapa... Nyt ei ainakaan tunnu missään, ja tämän sodan jälkeen varmaankin vieläkin vähemmän... Hirveä lataus yhteen päivään, ja miksi?!

 

[unohtui täysin]

Taitaa olla kasvunpaikka molemmilla.

Itse muistin omaa äitiäni kakulla. Tuota en voinut unohtaa, koska siskoni kanssa se oli jo sovittu ja suunniteltu.

No sitten muut muistettavat..Unohdin aivan täysin lapsen toisen mummon. Ei korttia ei mitään. Tänään aamulla muistin. Harmitti. Soitto sinne ja sähköpostilla lapsen kuva ja onnittelut.

Unohdin myös molemmat omat mummoni.

No mutta nyt on tilanne ollut se, että lapsi ollut sairaana pitkään. En ole yksin kertaisesti muistanut mitään muuta kuin nestehukka -sanan. Juotan ja juota ja juotan lasta unissanikin. Muut saavat tänävuonna luvan ymmärtää, että en yksinkertaisesti muistanut kaiken muun hässäkän keskellä. Ja niin ovat ymmärtäneet. Kukaan ei ole suuttunut. Äitienpäivä tulee ens vuonnakin. Muistetaan sitte paremmin.

 

[---]

Minä jättäisin koko äidin huomiotta. Oma äitini tölväisi joskus alkuvuodesta enkä ole sen jälkeen käynyt siellä. Soittelen joskus, mutten vaivaudu käymään.

Ihan oikeasti ap, et ole tehnyt mitään väärää. Hassu ajatuskin, että sinun pitäisi jotain syyllisyyttä tuntea.

 

[ohhohh]

Anteeks nyt vaan ap, mutta onko äitisi muuten ihan täysjärkinen? Kuulostaa kyllä todella kohtuuttomalta... Älä välitä, lapsellista käytöstä tuollainen.

 

[Aq]

On kyllä vähän hassua. Meillä ainakin vietetään aina ensin sitä omaa äitienpäivää omien lasten kanssa ja myöhemmin päivällä sitten käydään yleensä kyläilemässä. Pääasia että jollain tavalla muistaa, tuskin nyt aamulla ensimmäiseksi tulee mieleen soitella?!

 

[MaMa13.]

No onpa lapsellista käytöstä ap:n äidiltä. Koita olla välittämättä. Ihmettelen ellei äidilläsi ole huono omatunto huomenna kun pakettisi kolahtaa postiluukusta.

Joku muu kommentoi ettei ollut muistanut isoäitiä. Minä olen kyllä aina huomioinut vain oman äitini - johan sitä saisi muuten kaikille äideille soitella. Näin meillä on aina tehty. Tapansa kullakin!

 

[ihan naurettavaa...]

Ei millään pahalla, ap, mutta itse sanoisin äidilleni "Get a life"! Että joku kehtaa käyttäytyä noin lapsellisesti, soittaa vielä uudestaan ja valittaa vain eikä näe omassa käytöksessään mitään vikaa.

Oikeasti Sinuna, ap, pitäisin hieman aikaa etäisyyttä äitiin. Hän ainakin saisi huomenna, lahjan ja kortin saatuaan, soittaa Sinulle ison anteeksipyynnön kera. Muuten minä Sinuna laittaisin suhteen vähäksi aikaa kokonaan jäähylle!!

Tottakai Sinä ekana omana äitienpäivänäsi saat toimia kuin parhaaksi näet ja nauttia ensisijaisesti omasta äitiydestäsi ja ikävää, että oma aamusi alkoi huonosti nukutun yön jälkeen huonosti. Älä ihmeessä mitään psykologihömppää ala lukea huonolla omatunnolla. Äitisi saisi hävetä käytöstään!!!

 

[leikkipsykologi]

Kuulostat todella kypsältä ja empaattiselta ihmiseltä, tätä siis ihmettelen siksi kun äitisi ei siltä kuulosta. Olet siis kuitenkin ihmisenä kypsynyt ja kasvanut eheäksi persoonaksi. Äidillesi saattaa olla paha paikka, että hän ei enää ole se "ykkössukulainen" sinun elämässäsi. Jospa siinä todella on jonkinlainen "kriisi" menossa mustasukkaisuuden suhteen. Hänellä on kyllä nyt tosiaan se kasvun paikka. Hän vaatii sinulta kohtuuttomia. Toivottavasti olet sen verran vahva, ettet mene hänen pomputettavaksi. Toki, jos muistat ensi vuonna soittaa heti aamusella, hyvä niin,mutta tuostahan tulee ihan kohtuuton stressi sinulle, jos pitää oikein "säännät" tehdä kuinka merkkipäivänä toimitaan. Ehkä voisi olla helpompaa tosin, että olet vain isompi ihminen ja "nielet" hänen lapsellinen käyttäytmisensä, näin varmasti pääset vähemmällä.
En osaa neuvoa sinua minkään kirjallisuuden pariin asiasta, mutta taidat sen suhteen olla oikeassa, että ehkä äidilläsi on jonkinmoinen juttu. (vika tuntuu liian kovalta sanalta). Toivottavasti tilanne tosissaan tasoittuu ajan kanssa ja hän ehkä osaisi arvioida itse omaa käyttäytymistään lapselliseksi.

Sinulla on nyt ihana oma lapsi. Pois ihan heti tuollaiset syyllisyyden tunteet asian tiimoilta. Et todellakaan ole toiminut mitenkään väärin, miettipä itsekin. Olet muistanut äitiäsi niin soitolla kuin paketillakin. Vaikka olisit laittanut paketit ajallaan postiin, aina posti voi olla myöhässä. Mitäs sitten olisi tapahtunut... Olet lisäksi yrittänyt sovitella asiaa uudestaan. Voihan olla, että äitisi nauttii nyt huomiostaan ja tekeytyy tahallaan martyyriksi. Mistä sitä tietää..
Mutta siis, älä nyt missään nimessä itseäsi syyttele! Hyvää kevään jatkoa ja toivottavasti saatte äitisi kanssa asiat selvitettyä!

 

[sama kuin edellinen]

..niin ja nautit omasta ensimmäisestä äitienpäivästä, olet sen takuulla ansainnut!

 

[tavic]

Nii just.. toivottavasti ostit itse äidillesi jonkun psykologisen kirjan aiheesta "linnut lentää pesästä".. Minä antaisin äidin olla ja märehtiä itsekseen, jos ei kiitosta lahjasta kuulu niin olkoot! Katsoisin kuinka kauan menee, ennen kuin äiti ottaa yhteyttä. Sinä ap et ole tehnyt mitään väärin.

Oma äiti inhoaa äitienpäivää, koska se on hänestä niin teennäinen. Jos äitiä haluaa muistaa, niin sen voi tehdä muulloinkin kuin äitienpäivänä eikä jonain tiettynä "pakkopäivänä". Itsekään en todellakaan halua mitään lahjoja esim. mieheltäni (en ole hänen äiti ) vaan lasten askartelemat jutut on niitä kaikkein parhaimpia, kun näkee lapsen riemun ja jännityksen kasvoilla, pakettia avatessa.

 

[LiLiane]

Vaikuttaa aivan siltä, kuin äitisi olisi jonkinasteinen narsisti eikä osaisi ajatella asioita kenenkään muun näkökulmasta kuin omastaan. Minulla on tuollainen sisko ja tarvinneeko sanoa, että ennen niin läheiset välimme ovat näivettyneet täysin, kun en enää pyytele anteeksi HÄNEN oikuistaan aiheutuneita riitoja.. Aivan kuten ap:lläkin, hän ei ymmärrä tehneensä mitään väärää, joten ei itse voi olla pahoillaan tekosistaan. Sitä paitsi, hänelle ei enää pelkkä anteeksipyyntökään edes riitä, sillä hän ei useinkaan "ole valmis" sopimaan tai "ei ole päättänyt" haluaako sopia kanssani!

Todella vaikea ihminen on kyseessä, mutta hänen mielestään se hankala olen minä!!

 

[mm_]

No joo..mun serkkuparalla on samanlainen äiti. Ihan eka virhe on opettaa lapsi ajattelemana, että lapsen tehtävä on tuoda iloa äitinsä elämään, suojella mielipahalta ja passata ja paijata. Eihän se näin mene-lapsen tehtävä on kasvaa omaksi itsekseen, ja äidin tehtävä tuottaa lapselle siihen kasvuun ne eväät! Aika iso taakka pienelle lapselle, tai isommallekkaan, olla vastuussa äitinsä onnesta, ja mahdoton toteuttaa.
Tätini ei ole oikein päässyt yli siitä, että lapset on lentäneet pesästään. Hän ei tue serkkuani missään isoissa päätöksissä: esimerkiksi serkun mies ei ole koskaan hänelle kelvannut - ihan kuin sillä olisi mitään väliä, eihän mun tätini sen miehen kanssa elä! Ja lastenlasten kanssa; tavallaan ollaan niin maireaa että, mutta samalla ei ollenkaan tueta oman tyttären äitiyttä millään tavalla.

Äiditkin on vaan ihmisiä, joista jotkut ei oiken millään meinaa kasvaa aikuisiksi. Älä välitä noista ilkeistä sanoista!

 

[olen pahoillani]

Minusta kuulostaa siltä, että äitisi on jotenkin kateellinen lapsestasi. Tai ehkä siitä, että hän ei olekaan enää ainoa äiti vaan myös hänen pikkutytöstään eli sinusta on tullut äiti. Jokatapauksessa erittäin outoa käytöstä, eikä missään nimessä hyväksyttävää. Minun äidilleni riittää se, että soitan ja onnittelen, sanoo aina että lahjat eivät todellakaan ole pääasia. Mutta muista, että sinä et ole tehnyt mitään väärää, se on äitisi joka ylireagoi.

 

[ninnu2]

Minustakin tuntuu, että äitisi on säikähtänyt tässä uudessa tilanteessa, kun sinusta on tullut äiti ja ehkä pelkää, että teidän suhteenne muuttuu. Niinkuin se varmasti muuttuukin. Itse vähän yrittäisin sympatiseerata äitiäkin ja asettua hänen asemaansa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että alkaisit hänen pillinsä mukaan tanssia ja epätoivoisesti miettisit, miten hyvität hänelle tapahtuneen. Mutta luulenpa, että varmasti jatkossakin joudut tekemään töitä äitisi kanssa. Toivottavasti sopu ja uusi rata tässä uudessa tilanteessa löytyy.

 

[!??]

Erikoista käytöstä äidiltäsi. Ennenkaikkea tämä oli sinun ensimmäinen äitienpäiväsi! Ja kuka ihme kehtaa kysellä kortin perään? Typerää käytöstä kaikenkaikkiaan.

Toivottavasti ei ainakaan jatka murjottamista asian tähden.

 

[kohtalo toveri]

Hei ap,
tuo äitisi kuulostaa juuri samanlaiselta kuin oma äitini. Erona lienee, että äitini on entinen alkoholisti. Ja todella vaikea olla hänelle mieliksi, enkä siihen ole pystynytkään. Osaan ajatella sinun tuntoja, koska ei ole helppoa "olla vain välittämättä" hänen tekosistaan. Äitihän on silti se äiti vaikka olisi millainen hyvänsä.

Meillä paheni ongelmat vauvani synnyttyä, eli 1½ vuotta sitten. Siinä oli jokin kriisi äidilläni ja hän todellakin katkaisi välit melkein puoleksi vuodeksi. Voit vain kuvitella miltä tuoreesta äidistä tuntuu, kun oma äiti käyttäytyy niin. En pystynyt ymmärtämään mitä väärää olin tehnyt ja ajatukset vain pyöri samaa rataa, enkä pystynyt nauttimaan täysillä tuoreesta vauvastamme.

Hain apua itselleni päihdeklinikalta ja siellä minua neuvottiin viisaasti suhtautumaan ongelmaan oikein. En voinut tehdä mitään muuta kuin hakea etäisyyttä äitiini, se tuntui silloin tosi vaikealta ja niin lopulliselta, mutta nyt voin kertoa, että se auttoi. En voi sanoa, että nyt kaikki on täydellistä, mutta äitini käytös on muuttunut vaikka olemme yhtäpaljon nykyisin tekemisissä kuin silloin ennen. Hän vain ei enää yritä alistaa minua sanoillaan tai tekemisillään. Sain hänet tajuamaan "hänen välien katkaisulla", että vain hän on se menttävä osapuoli, minun elämä jatkuu ilman häntäkin ja vauvamme kasvaa jokatapauksessa. Nyt hän on rakastava mummo, joka sillointällöin vain naljauttaa jostakin kasvatuksellisista jutuista, jotka haluaisi läpi vauvallemme, mutta nyt kunnioitaa meidän päätöksiä.

Tsemppiä sinulle ap ja ole huoleti, tekemättä mitään, asiat yleensä korjaantuvat! Tässä on teillä molemmilla mahdollisuus kasvaa ihmisinä. Kirjallisuutta jos etsit, aiheena voisi olla läheisriippuvuus.

 

[mielipide]

AP:n äiti on sairas!