Ja vankeuden lisäksi tuo nyt jo varsin aikuinen ei koskaan tule olemaan kunnon yhteiskunnan jäsen valtavien korvausten takia. Ei hänen tässä maassa kannata tehdä töitä, kun ulosotto vie kaiken niin kauan kun henki pihisee. Ja en sano minäkään, että kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia saisi polttaa ilman rangaistusta ja ilman korvausvelvollisuutta, mutta oikeasti.
Mutta tuo isä. Eikö ehdonalaisessa käydä normaalisti töissä? Elellä normaalisti omassa kotona? Käydä normaalisti kaupassa ja syödään mitä huvittaa, käydään punttiksella ja vittu kalassa ja kaikki on hyvin ja aurinko paistaa? Mitä nyt et saa maistaa poistua (?). Vai saako senkin jo tehdä? Siinähän voi jatkaa tätä omaa kivaakin vaikka miten, kunhan ei jää kiinni?
Ja niiden lasten elämä toistaiseksi aivan pihalla, käsitys itsestä ja normaalista seksuaalisuudesta kenties loppu elämän vinksallaan. Puhumattakaan siitä, miltä äidistä nyt tuntuu. Ja niistä varoista, joita yhteiskunta uhreille (oikeutetusti, sitä en sano) tarjoaa terapian ym. muodossa.
Kaksi vuotta ehdollista.
En jaksa käsittää tätä enkä muitakaan vastaavia. Uhrilla ei ole arvoa tässä maassa.
