Pitääkö äidin aina jaksaa tedä perheessä kaikki?

[väsynyt tähän tilanteeseen]

Mies on aika laiska osallistumaan lapsenhoidon ikävempiin puoliin; kakkavaipan vaihtoon, nukuttamiseen, aamuheräämisiin... Niistä on monesti tullut ihan riitaakin, kun en minäkään aina kaikkea jaksaisi tai ehtisi tehdä. Lapsemme on vuoden ikäinen.

Aamuheräämisien kanssa joskus sovittiin, että viikonloppuisin herätään vuoroaamuin... mutta nyt mies on lipsunut päätöksestä ja kääntää vain kylkeä, kun sanon, että voisiko nousta lapsen kanssa ylös ja minä saisin nukkua... JA TOSIAAN: MINUN TÄYTYY ENSIN HERÄTÄ, NOUSTA YLÖS, HAKEA LAPSI SÄNGYSTÄÄN JA SITTEN PATISTELLA UKKOA HEREILLE. Ei koskaan (valehtelematta!) ole mies noussut itse vapaaehtoisesti ja hakenut lasta ja hipsinyt vain hiljaa pois makkarista... Ja sitten ukko alkaa vain valittaa minulle, että miksen voi vain valittamatta nousta ylös lapsen kanssa, kun kuitenkin olen jo hereillä! Se on kyllä totta, että harvemmin enää unenpäästä kiinni saankaan, kun olen joutunut olemaan jo hetken hereillä ja vahtimaan lasta... mutta jos saisin edes levähtää hetken ennen ylösnousua... mutta ei Ja kun sanon, että varmaan muissa perheissä isätkin vähän osallistuu lapsenhoitoon, niin ukko vastaa, että varmaan muissa perheissä äidit hoitaa mukisematta hommansa eikä valita siitä miehelleen!!!

Lapsi on tottunut nukahtamaan paremmin minun kanssani -luonnollisesti, koska minä hänet useimmiten joudun nukuttamaan. Mies ei kehtaisi, koska nukkumaan meno on alkuun yhtä huutoa (lapsi kaipaa äitiä). Joskus mies suostuu siihen, että nukutamme yhdessä ja kun lapsi alkaa olla jo puoliunessa, minä voin hipsiä omiin hommiini. Miehen mielestä lapsi tarvitsee äitiään ja on väärin huudattaa häntä; siis väärin opettaa nukahtamaan myös isänsä kanssa. Minulla on töihin lähtö edessä ja mietin, miten nukutushommat menee jos olen esim. iltavuorossa... Miehen mielestä se on sitten sen ajan murhe.

Kakkavaipan vaihdosta on käyty monet keskustelut (=riidat). Alkuun oli niin, että kun mies haistoi lapsesta kakan, hän käski minun mennä vaihtamaan vaipan. Jossain vaiheessa sanoin, että jos hän huomaa lapsen kakanneen, voisi itsekin viedä pesulle, ei tarvitse puhua minulle mitään. Siitä sitten muodostui sellainen tapa, että se joka huomaa lapsen kakanneen, vie pesulle. Ja tästä sitten miehelle tuli sellainen tapa, että vaikka hän huomaisi lapsen kakanneen, ei hän puhu siitä mitään ja leikkii, ettei olisi huomannut... ja antaa minun huomata asian, ja koska minä olen sen sitten muka ekana huomannut, niin minä joudun vaihtamaan vaipan. Tai joskus, jos en oikeasti ole huomannut lapsen kakanneen vaan pyydän miestä muuten vaan vaihtamaan vaipan ja siellä sattuukin olemaan kakka, niin mies alkaa kirota ja valittaa, että tahalleen annoin paskavaipan vaihdon hänelle. VOITTEKO KUVITELLA, MITEN LAPSELLISTA!!

Joskus tuntuu, että valitan niin paljon, että olenko minä oikeasti se syyllinen... vaikka mielestäni valitan aiheesta. Vai miten teidän mielestänne? Osallistuuko teidän muiden miehet kuinka paljon lapsen hoitoon?? Joskus tuntuu, että ihan itku pääsee, kun aina näistä samoista asioista kiistellään. Varsinkin aamulla, jos olisin kerrankin halunnut nukkua pitempään ja mies on luvannut herätä lapsen kanssa ja kääntääkin sitten vain kylkeä, kun ei satukaan jaksamaan...

 

[Silmukka-]

Meillä lastenhoidosta ei ole ikinä tarvinnut vääntää, lasten kanssa oleminen ja tekeminen on mieluista. Musta olisi aivan järkyttävän surullista jos joutuisin miestäni anelemaan olemaan lasten kanssa

Mutta koska mies tekee paljon töitä ja minä olen enemmän kotona niin oikeastaan kodinhoito jää minulle. Mutta ei liity sukupuolirooleihin vaan siihen että meillä ei katsota ja lasketa kuka tekee ja mitä vaan että hommat hoituu ja kaikki on tyytyväisiä.

Eli jos sä et ole tyytyväinen niin täytyyhän teidän löytää semmoinen työnjako että sinäkin olet tyytyväinen elämääsi. Luulis että kukaan hyvä mies ei halua vaimonsa olevan onneton ja väsynyt :|

 

[Nellah]

eihän se yksin sinun lapsi ole herranjumala on sulla kyllä kummallinen mies jos ei mitenkään haluu osallistua lapsen hoitoon miten ihmeessä se mies pärjäisi lapsen kanssa jos sinulle sattuisi jotain? joutuisit esim sairaalaan?

 

[TavisÄiti]

Meillä osallistuu ihan hyvin vaikken mitään vaadikaan, mies ei ole lapsen biologinen isä joten en osaa edes vaatia miestä osallistumaan vaikka tiedän,että pitäisi jos meinataan perheenä pysyä. Olen muutenkin erittäin huono pyytämään apua. Ja kyllä, aamuisin ottaa usein päähän herätä aikaisin, jättää mies vaan koisaamaan ja koittaa keksiä lapsen kanssa puuhaa, että mies saisi nukkua. En edes koskaan ole ollut aamuihminen joten kyllä sitä toivoisi että toinen joskus pyytämättä heräisi. Mutta ei, en osaa vaan vaatia tai kysyä josko hän olisi poitsun kanssa. On sitten kun itse tahtoo, onneksi nykyään vähän enemmän. Osallistuu myös nukutuspuuhiin ja iltatouhuihin sillointällöin.

 

[mökrö]

Ei tarvi äidin jaksaa tehdä kaikkea! Lapsen olette saaneet yhdessä, joten hänestä huolehtiminen kuuluu molemmille. Kuulostaa tosi kurjalle tuo teidän tilanne. En osaa neuvoja antaa, mutta toivottavasti saatte tilanteen paranemaan. Sen verran voin sanoa, että miehes kommentti siitä, että muut vaimot ei valita ja tekee kaiken mukisematta itse, on täyttä skeidaa. Meillä mies osallistuu tasapuolisesti lasten ja kodin hoitoon ihan vapaaehtoisesti. Ja silti mä välillä valitan.. :ashamed:

 

[piina]

Meillä ei mies vapaaehtoisesti kauheasti osallistu lasten hoitoon, mutta on tiettyjä rutiineja, jotka jo automaattisesti ohjautuvat miehelle silloin kun hän on kotona eli viikonloppuisin. Esim. hän laittaa isommat lapset nukkumaan ja minä pienimmän, kakkavaippaa taasen vaihdamme vuorotellen.

Aamuheräämiset ja mahdolliset iltavalvomiset vauvan kanssa ohjautuvat taas luonnon mukaan, eli mä oon aina ollut aamuvirkku ja hoitanut aamut, mutta jos on isäänsä tullut iltavirkkuvauva on isä hoitanut hänet illat, kun itse olen mennyt maate.

 

[ap]

Meillä lastenhoidosta ei ole ikinä tarvinnut vääntää, lasten kanssa oleminen ja tekeminen on mieluista. Musta olisi aivan järkyttävän surullista jos joutuisin miestäni anelemaan olemaan lasten kanssa

Minäkin olen miehelle sanonut, että kaikki lapseen liittyvä, myös ne ikävämmät hommat, kuuluvat elämään, lapsen kanssa olemiseen. Mies laskee ne ikäänkuin työtehtäviksi, jotka "joutuu" tekemään ja joista alsketaan, kumpi on tehnyt viimeksi, kumpi on tehnyt enemmän...

 

[Mie]

tuollainen oli minunkin mieheni ekan lapsen kanssa. Minusta tuntuu jälkeenpäin ajatellen, ettei hän oikein tajunnut, miten väsynyt minä olin. Täytyy sanoa, että toinen lapsi auttoi ainakin meillä tähänkin ongelmaan: kun äidillä ei kertakaikkiaaan ole aikaa, alkaa isäkin (jos on kunnon mies) tajuta. Tuo viikonloppuherääminen oli minullekin itkun paikka: monta riitaa meni, ennen kuin mies oikeasti ymmärsi, miten tärkeää oli saada nukkua edes yhtenä aamuna pitempään, varsinkin kun meidän esikoinen heräsi aina kuuden aikoihin. Pidä vaan kiinni oikeuksistasi ja ota asia puheeksi niin monta kertaa, että miehesi tajuaa. Rauhallisesti, mielellään .

 

[Nellah]

vaikka meilläkään minun mies ei ole lapsen biologinen isä niin on tällähetkellä koti-isänä ja hoitaa minun lasta kotona kun itse käyn töissä eikä ole koskaan valittanut ettei haluaisi lapseni kanssa olla ja elää. lapsi ei tiedä vielä että mieheni ei ole hänen isänsä, omaa isäänsä ei ole koskaan tavannut ja kerron asiasta sitten kun lapsi jotain näistä asioista ymmärtää

 

[vieras]

Meillä on ollut samanlaista, ja samasta syystä kolmatta lasta ei tule, vaikka molemmat haluaisimme. Aikani nalkutin ja sitten luovutin, koska totesin, että mies tekee hommat esim. kakkapepun pesun niin huonosti, että joudun joka tapauksessa tekemään homman itse uudelleen. Meillä tilanne on ratkaistu jakamalla töitä muutoin. Eli kun isommalle on tullut ikää lisää, olen patistanut miehen hoitamaan isomman harrastukset ja osan kotitöistä. Itse hoidan pienemmän täysin, yöt ja päivät. Tilanne voi helpottua, kun lapsellenne tulee ikää. On hyvä tiedostaa, että suurin riski avioeroon on juuri silloin kun perheessä on pieni lapsi.

 

[kyynel]

:'(

surettaa lapsirukan puolesta. onneksi ei (vielä ) ymmärrä, mikä taakka ja taistelukapula on vanhemmilleen, kun molemmat kokevat hoitamisen pakkopullaksi, josta on riideltävä.

kumpi teistä alunperinkään toivoi lasta?

 

[Vieras]

Voih, saat kaikki sympatiani! Kyllä meilläkin 2-vuotiaan lapsen hoito on pääasiassa minun eli äidin vastuulla, mutta kyllä mies lähes kaiken mitä pyydän mukisematta tekee. Hoitaa kakkapyllyn pesut ja nukuttamisen. Syöttämään, ulkoilemaan ja aamuisin ylös nousemaan mieheni on erittäin kehno, mutta tekee niitäkin, jos pyydän.

Et kyllä valita kirjoituksesi perusteella liikaa ja turhasta. Lapsihan on teidän yhteinen! Lisäksi, jos kotityötkin ovat vielä kontollasi, voi todellakin vaatia mieheltäsi enenmmän apua! Oma mieheni mm. siivoaa, pesee pyykkiä ja laittaa ruokaa siinä missä minäkin, mutta sen lisäksi hän hoitaa autot (ei mun auton siivousta ja pesua), ulkotyöt ja kaikki pikku rempat ja korjaukset. Eikä yleensä valita töistään mitään..on vain todennut, että lapsen hoito se kaikista raskainta on! Käymme molemmat töissä, minkä lisäksi opiskelen, joten mielestäni meillä se tekee joka jaksaa/ehtii/osaa.

 

[ap]

eihän se yksin sinun lapsi ole herranjumala on sulla kyllä kummallinen mies jos ei mitenkään haluu osallistua lapsen hoitoon miten ihmeessä se mies pärjäisi lapsen kanssa jos sinulle sattuisi jotain? joutuisit esim sairaalaan?

Kerran oli puhetta tästä ja mies sanoi -TOIVOTTAVASTI LEIKILLÄÄN- että hänen varmaan pitäisi antaa lapsi jonnekin, ettei hän varmaan itse sen kanssa pärjäisi..

Mutta oikeasti... mietin kyllä itsekin, että miten mies oikein pärjäisi, jos minulle kävisi jotain... Uskon, että pärjäisi, jos vain HALUAISI ja VIITSISI... ei se taida paljon muusta olla kiinni...

 

[ap]

:'(

surettaa lapsirukan puolesta. onneksi ei (vielä ) ymmärrä, mikä taakka ja taistelukapula on vanhemmilleen, kun molemmat kokevat hoitamisen pakkopullaksi, josta on riideltävä.

kumpi teistä alunperinkään toivoi lasta?

Yhdessä lasta toivottiin enkä itse ainakaan todellakaan ajattele, että lapsen hoitaminen olisi pakkopulla! Onko siis väärin, että äitikin haluaisi joskus omaa aikaa ja lepoa?

 

[vieras]

Aika sika mieheksi. En tuollaista kauan katselisi. Meillä mies saa useimmat kakat pestäväkseen ihan siksi, koska on vahvempi ja minulle lankeaa muita hommia, kuten nukutus ja imetys. Ja raskaus ja synnytys!

Aina voi mieheltä kysyä, että jos asuisi yksin niin kuka ne hänen kotihommansa silloin tekisi? Ei parisuhde ja perhe toimi niin, että toinen joutuu tekemään yksin kaiken kotiin liittyvän kun toinenkin siellä asuu. Vaikka kuinka olisi töissä. Vai miten ne työt sitten jaetaan kun vaimokin menee töihin? Varmaan siinä vaiheessa ihan 50-50...

Yhdessä hankitut lapset hoidetaan yhdessä. Ja oikeassa parisuhteessa myös mies tahtoo vaimolleen hyvää ja se tarkoittaa myös pieniä palveluksia joskus kotitöissä ja heräämisissä.

 

[mie]

eihän se yksin sinun lapsi ole herranjumala on sulla kyllä kummallinen mies jos ei mitenkään haluu osallistua lapsen hoitoon miten ihmeessä se mies pärjäisi lapsen kanssa jos sinulle sattuisi jotain? joutuisit esim sairaalaan?

Kerran oli puhetta tästä ja mies sanoi -TOIVOTTAVASTI LEIKILLÄÄN- että hänen varmaan pitäisi antaa lapsi jonnekin, ettei hän varmaan itse sen kanssa pärjäisi..

Mutta oikeasti... mietin kyllä itsekin, että miten mies oikein pärjäisi, jos minulle kävisi jotain... Uskon, että pärjäisi, jos vain HALUAISI ja VIITSISI... ei se taida paljon muusta olla kiinni...

Minusta on turha meidän lähteä mustamaalaamaan ap:n miestä, kun ei tiedetä, onko kyseessä vain miehen hömelyys. Kuten aikaisemmin kirjoitin, minun mieheni heräsi huomioimaan minua toisen lapsen synnyttyä, mutta lapsen hoitamisen hän oppi vähän aikaisemmin: kun jäi esikkoa hoitamaan kotiin minun mennessäni töihin. Ehdottaisinkin ap:lle sellaista, että jättäisit isän hoitamaan lasta enemmän: kyseessä voi olla sekin, että hänestä vaan tuntuu, ettei osaa. Ja miehet ovat laiskoja!

 

[vieras]

myötätuntoni on sinun puolella. mutta voisiko miehen käyttäytymistä analysoida sen perusteella että hän ei ole vielä sopeutunut kunnolla isän rooliin. vuosi on tosi lyhyt aika (jos hän ollut vasta vuoden isänä.) varsinkin jos hän on nuorehko. joillakin menee vain enemmän aikaa siihen että paneutuvat täysillä vanhemmuuteen. jatka vain miehen tsemppaamista, varsinkin siinä aamuheräämisessä. se on sinulle tärkeää saada joskus nukkua.

 

[harmaa]

no jos äiti on alusta asti tehnyt kaiken ja päästänyt miehen helpolla niin siinäpä sitä nyt riidellään.
itse tyrkkäsin vauvan jo laitoksella isälle ja sanoin vaihda vaippa ja kylvetä.
en kysynyt voisitko, vaan laitoin sen tekemään. kylvetyksen selitin niin, että mies voisi sairaanhoitajan opastuksella opetella asian niin kotona ei olisi niin arkana.
ja sitten kun mulle tuli jossain vaiheessa tarve käydä kaupassa tai halu iltalenkille niin sanoin, meen käymään kaupassa tarvitsetko jotakin?
en kysynyt olisiko mies lapsen kanssa vai ei.
no täytyy sanoa, että meillä on siinä poikkeus, että koska olen ollut kotona lasten kanssa niin olen ottanut yöheräilyistä ja aamunousuista vastuun, paitsi jos en kertakaikkiaan pysy enää hereillä olen herättänyt miehen hoitamaan. tätä on 6v aikana tapahtunut 2-3 kertaa.

Mutta siis lääke siihen on, että annat miehen tehdä ja oppia tekemään. vielä ei ole myöhäistä. lähdet joku ilta kauppaan, kävelylle tai kaverille eka vaikka puoleksi tunniksi ja sitten pidentää pikkuhiljaa.
ja jos kerta olet menossa töihinkin ja nukutus huolettaa niin sanot miehelle että nyt nukutat lapsen viikon ajan, että tottuu isän nukuttamiseen ja sitten seuraavalla viikolla teette sen vuoropäivinä. jos mies vetoaa että lapsi tarvitsee äitiään niin korjaa ja sano, että lapsi tarvitsee vanhempiaan ja , että lapsen täytyy saada luoda turvallinen ja luja suhde isäänsä, koska isän osuutta elämässä tarvitsee myös lapsi.
eräs asia mikä mieheen kolahtaa niin on jos sanot, että vaippa on vääri, paita on väärinpäin ja niin edelleen.
jos on jotain sanottavaa niin mielummin positiivista ja vain pakon edestä negatiivista.
ja joskus on parempi syödä sanansa ennen kuin ne ehtii ulos.
kasvatusohjeistuksessa on mieluummin 99% veden pitävät perustelut miksi niin kuuluu tehdä.

 

[väsy]

No ei meillä ole noin pienenä kumpikaan ollut liian väsynyt tekemään. Minä hoidin kuopuksen aivan yksin kun tiesin että on meidän viimeinen vauva, mies hoiti isompaa.

Nyt kun lapset ovat isompia, alkaa olla kiistaa iltasatuvuoroista, kumpikin olemme jo ihan väsyneitä. Odotan että kuopuskin vielä kasvaisi, mitä en koskaan uskonut kun oli vain yksi lapsi, että odottaisin, että kasvavat ja pääsisi vielä hlepommmalla.

 

[Greippi]

:'(

surettaa lapsirukan puolesta. onneksi ei (vielä ) ymmärrä, mikä taakka ja taistelukapula on vanhemmilleen, kun molemmat kokevat hoitamisen pakkopullaksi, josta on riideltävä.

kumpi teistä alunperinkään toivoi lasta?

No on sinulla asenne. Aika pitkälle viet ajatuksen siitä, että lapsella olisi asiat huonosti ja että hän olisi jotenkin raukka ja taakka vanhemmilleen, jos perheessä keskustellaan vanhempien roolista ja miestä pitää välillä herätellä tajuamaan tosiasioita.

Voi olla, että teidän perheessänne kaikki suorastaan kilpailevat siitä, kuka saa herätä pienen lapsen kanssa kukonlaulun aikaan tai kuka saa vaihtaa kakkavaipan, mutta suurimmassa osassa perheitä asia ei varmaankaan ole ihan näin, vaan työnjaosta pitää aina välillä keskustella...Ja luulisinpa, että kaikki normaalit ihmiset ovat aina välillä väsyneitä siihen työmäärään, mitä yksivuotiaasta on.

 

[muumuu]

Voi lapsi raukka jos teidän elämä on tollasta nyt on sun vuoro taistelua :ashamed:

 

[Näin]

Voi lapsi raukka jos teidän elämä on tollasta nyt on sun vuoro taistelua :ashamed:

Ja höpötin höpö. Suurimmassa osassa lapsiperheitä se on sellaista varsinkin ekan lapsen kanssa. Älä ap ota näitä provosoivia kommentteja ollenkaan vakavasti!

 

[Petomamma]

vaikka meilläkään minun mies ei ole lapsen biologinen isä niin on tällähetkellä koti-isänä ja hoitaa minun lasta kotona kun itse käyn töissä eikä ole koskaan valittanut ettei haluaisi lapseni kanssa olla ja elää. lapsi ei tiedä vielä että mieheni ei ole hänen isänsä, omaa isäänsä ei ole koskaan tavannut ja kerron asiasta sitten kun lapsi jotain näistä asioista ymmärtää

Sullon ihana mies! :flower:

 

[äitee]

Hei kohtalotoveri! Meillä on samanlaista - ollut aina. Ja meillä on neljä lasta, joiden kakkavaipanvaihdot ja yöheräilyt ja aamut ja kaikki nää, mitä mainitsit olen hoitanut itse. Mies tuli apuun siinä vaiheessa, kun oli pakko eli kun minun voimat loppui niin etten enää päässyt sängystä ylös. Ehdotankin siis, että keskustelette vakavasti. Tosiasiahan on, että lapsista on paljon iloa, mutta kyllä he hoitoakin osaavat vaatia ja se käy raskaaksi yhdelle ihmiselle hoitaa. Miehesi pitäisi jotenkin saada näkemään asioita sinun näkökulmastasi. Siis, että jos hänelle on kakkavaipan vaihtaminen niin vastemielistä ja homma on kuitenkin hoidettava niin ajatella, kuinka suuri helpotus se on sinulle, jos hän joskus voisi "taakkaasi" keventää. Samoin kuin aamuheräämiset...hän tietää kuinka raskasta se on eikä jaksa sitä tehdä...ehdota (jos töiden puitteissa mahdollista) että heräätte vuoropäivinä aamutuimaan. Tämä on toiminut monissa perheissä. Joo, mut voimia vaan...ja toimi ennenku palat loppuun.

 

[Rieputarallaa]

Se on 50 - 50. Muuhun ei pidä kenenkään suostua.