Pitääkö äidin oikeasti sitoa itsensä kahleella vauvaan/lapseen?

[moona81]

Juu haukkukaa vaan. Ja kaatakaa paskaa niskaani.

Alkuun itse olen 3 lapsen äiti. Käyn ulkona tai lapset ovat yöhoidossa noin kerta vuoteen. Ja tämä on ok miulle.

Mutta kun lukee palstaa. Niin moni tuntuu tuomitsevan äidin joka antaa lapsen/vauvan hoitoon edes silloin tällöin. On se hoitopaikka sitten isovanhemmat, isä tai joku läheinen. Jo se näyttää olevan paha asia jos isovanhemmat haluaisivat viettää esim päivän lapsenlapsensa kanssa.

Ja saati jos äiti haluaisi käydä tuulettumassa. Baarissa ystävien kanssa. Palstan (ainakin joidenkin mukaan) sellainen on todella paheksuttavaa.

Kärjistettynä lasta etenkin vauvaa ei saisi jättää edes siksi aikaa yksin kun käy vessassa.

Itsekkään en tietenkään ymmärrä äitejä jotka joka vkonloppu käyvät baarissa.

Mutta ihan mielenkiinnosta tahtoisin nyt tietää palstan määrityksen siihen minkä ikäisenä on soveliasta jättää lapsi hoitoon?

Ymmärrän että etenkin vauvalle äidin tuoksu ja jne ovat erittäin tärkeitä. Mutta onko missään todistettu, että vauvan elämä on pilalla jos äiti joskus harvoin jättää lapsen hoitoon?

Tässä nyt ei ole katkeruudesta tai muustakaan kysymys. Vaan siitä minkä kuvan palsta antaa. Minkä ns tuomion palsta antaa jos joku uskaltautuu sanomaan että meinaa mennä viihteellä piipahtamaa.

Itse en usko sen pilaavan lapsen elämää tai vauvan perusturvallisuuden tunnetta.

Joten en jaksa vaan ymmärtää ihmisiä täällä joiden kommentti mitäs teit lapsen jos sen kanssa et jaksa olla. Yksi yö tai pari tuntia silloin tällöin minun mielestäni ei todellakaan ole itsekkyyttä tai sitä ettei vauva/lapsi kiinnosta.

Olipahan vihdoin ja viimein pakko saada ulos oma minun mielipiteeni tästä asiasta.

 

[hmjooo]

Mulla on ollut kaverin lapset, 6 v ja 6 viikkoinen, yhden yön kylässä kun pienemmällä oli koliikki ja aikuiset todellakin tarvitsivat unta.
Sukulaislapsi oli 8 kk:n iässä ekaa kertaa ja vuoden iästä alkaen sit kerran kuussa yhden yön hoidossa. Mä en ymmärrä miksei saisi laittaa lasta hoitoon, jos hoitaja on tuttu ja turvallinen. Kyllä lapsi parkuu jos ei viihdy, ja meillä meni aina ihan hyvin. Paremmin äiti/perhe jaksaa, jos saa joskus jotain omaakin aikaa.
Kaikki ei sitä tarvitse, mutta jos tuntuu,että tarvitsee, niin antaa mennä vaan

 

[Foortti harmaana]

Mä olen lähinnä vaan törmänny ketjuihin, joissa hehkutetaan sitä baareilua (ym, mutta varsinkin), EN siihen, että se tuomitaan, MUTTA en nykyään palstaile kovin paljoa...

 

[jaah]

Olisi kiva tietää, miten palsta suhtautuu tilanteeseen, jossa lapsen ja äidin on pakkokin olla erossa toisistaan... Kasvaako tällaisista lapsista aina jotenkin epätasapainoisia? Itse olen usein joutunut miettimään vahingoittiko sairaalassa oloaikani lapseni kehitystä. Lapsi oli kyllä mukanani, mutta valtaosan ajasta eri osastolla täysin outojen ihmisten hoitamana. Tämä siis lapseni ollessa 2-3 kk:n ikäinen.

Mutta siis noin muuten oon sitä mieltä, et äiti on lapsestaan erossa sen ajan kuin pystyy. Se, miksi jollain äideillä se aika on olematon ja joillain useamman tunnin / yön yli / koko eliniän, en osaa arvailla.

 

["Madam"]

Palstalla huonot äidit pääsevät pätemään nimettöminä ja tuomitsevat kaiken mitä itse säännöllisesti duunaavat! Ei kannata rakentaa palstan varaan elämää eikä lasten kasvatusta! Kannattaa luottaa siihen omaan sydämen ääneen kun omista lapsista on kysymys.

 

["vieras"]

Mä olen ap.n kans aivan samaa mieltä ja olen myös asiaa ihmetellyt.
Ja toiseksi sitäkin olen ihmetellyt et mikä sädekehänkiillotus tarve kaikilla on,et MINÄ MINÄ olen hoitanut joka sekuntti itse lapseni.
Mä en ole edes halunnut pärjätä tai hoitaa yksin lapsiani. Siihen on osallistunu ihan täysin puolisoni. Sukulaiset sekä yhteiskunta. Ja siltikin koen että olen tosi hyvä äiti

 

[Mummeliisa]

Minulla on niin vahvat mielipiteet tästä asiasta että taidan olla jäävi perustelemaan kantaani.
Vastaus on kuitenkin mielestäni yksiselitteisesti EI.
Äidin ei pidä (eikä äiti saisi) sitoa itseään vauvaan saatikka isompiin lapsiin.

 

["minä"]

Mun mielestä äidillä on oikeus lepoon ja päästä tuulettumaan. Äitikin on tärkeä. Mutta sitä en ymmärrä, että vauva laitetaan joka päivä päivähoitoon, moni kymmenkuinen tekee jo yhdeksän tuntia päivässä. Tietysti on äitejä, joiden on pakko mennä rahan takia töihin. Tämä on surullista.

 

[moona81]

Ehkäpä olen kantani kapeakatseisesti rakentanut sitten muutamaan kirjoittajaan. Koska tähän mennessä on löytynyt saman ajatusmaailman jakavia.

 

["äiti"]

Minä olen aina ollut aika kiinni lapsissani, ja sekin on aika raskasta, itsellenikin.

 

[Klomas]

Palstan mukaan äidin pitää olla sidottu lapseen kunnes se täyttää 18v (siis keskimääräisen mielipiteen mukaan). Sen jälkeen lapselle pitää antaa kengänkuva persauksiiin ja unohtaa koko tyyppi. Ei ainakaan saa hoitaa sen jälkeläisiä jos niitä sattuu tekemään.

Itse en edusta tätä linjaa.

 

[moona81]

[QUOTE="äiti";23334533]Minä olen aina ollut aika kiinni lapsissani, ja sekin on aika raskasta, itsellenikin.[/QUOTE]

Tuon mie ymmärränkin. Ja toivonkin, että saat omaakin aikaa. Jokaisen lapsi on rakas äidilleen, rakkaampi kuin mikään. Mutta kuitenkin jokainen (olen 99.9 % varma) tarvitsee edes joskus hetken itselleen.

 

[sama kuin edellä]

Tuon mie ymmärränkin. Ja toivonkin, että saat omaakin aikaa. Jokaisen lapsi on rakas äidilleen, rakkaampi kuin mikään. Mutta kuitenkin jokainen (olen 99.9 % varma) tarvitsee edes joskus hetken itselleen.

Totta. Väsynyt äiti ei ole kovin hyvä äiti. Kokemusta on.

 

[moona81]

Palstan mukaan äidin pitää olla sidottu lapseen kunnes se täyttää 18v (siis keskimääräisen mielipiteen mukaan). Sen jälkeen lapselle pitää antaa kengänkuva persauksiiin ja unohtaa koko tyyppi. Ei ainakaan saa hoitaa sen jälkeläisiä jos niitä sattuu tekemään.

Itse en edusta tätä linjaa.

Aloin jo miettimään olenko niin huono lukemaan vai enkö ymmärrä vai mikä... Olinko muka ainoa jolle tuollainen kuva on palstalta jäänyt. En edelleenkään yleistä. Mutta tuntuu aina löytyvän edes se yksi jolla on tuo kuvaamani näkemys.

 

[tiiru]

minulla on niin vahvat mielipiteet tästä asiasta että taidan olla jäävi perustelemaan kantaani.
Vastaus on kuitenkin mielestäni yksiselitteisesti ei.
äidin ei pidä (eikä äiti saisi) sitoa itseään vauvaan saatikka isompiin lapsiin.

peeesii!

 

["Mmm"]

Mä vissiinkin kuulun näihin äiteihin sitten, joka on sidottu lapseen. Tytär ei ole ollu kovin paljoa missään hoidossa, 10 kk oli yhen yön hoidossa miehen äitillä, että saatiin miehen kanssa yhteistä aikaa. Muuten on ollu vaan jonkun tunnin pari että, on hoidettu todella tärkeitä asioita. Mutta, kertaakaan en ole vieny hoitoon niin että, menisin ryyppäämään. Oon ite hoitanu vauvasta saakka ja tytär on melki 1v jo.

Luulen että, osittain johtuu siitä että, rymysin rellestin mielin määrin ennen tytärtä ja miestä. Nyt sitten on aika keskittyy lapseen ja mieheen. Kaikki menot mitkä meen, niin tytär on aina mulla mukana. Eli käydään mun kavereita kattomassa ja näin tytär saa kavereitten lapsista seuraa. Mulle riittää se, toki oon itekkin välillä väsyny ja hermostunu, mutta, tää aika menee kyllä nopeesti ja en halua jäädä mistään paitsi. Tytär menee syksyllä hoitoon ja ite palaan opiskelemaan ja osittain toikin on se syy, miks haluan ite hoitaa tytärtä. Päätin sen jo raskaus aikana että, lasta en tee siks että, se ois alvariinsa jossain hoidossa. Kyllä ainakin ite koen niin, että meijän tyttären paikka on kotona mun kanssa ja minä hoidan. Mies osallistuu myös lapsen hoitoon ja sillä välin hoidan kotityöt ja teen välillä jotain omia juttuja. Väsymiseen mulla on ainakin auttanu se, että nukun päiväunet sillon kun tytärkin nukkuu ja illasta saadaankin miehen kanssa yhteistä aikaa hyvin kun tytär menee yheksän ja yhentoista välimaastossa nukkumaan. Ulkoilu auttaa myöskin väsymykseen ja uuvahtamiseen.

Ite oon ainakin nauttinu tästä vauvavuodesta aivan hirveesti, tää on ollu mun elämässä parasta mitä koskaan on tapahtunu . Sen lisäks että, tapasin mieheni, muutettiin yhteen, mentiin kihloihin ja sit aloin odottaa tytärtä ja sit synnytys ja kaikki. Nää on ollu parhaita hetkiä mun elämässä.

 

[moona81]

[QUOTE="Mmm";23334863]Mä vissiinkin kuulun näihin äiteihin sitten, joka on sidottu lapseen. Tytär ei ole ollu kovin paljoa missään hoidossa, 10 kk oli yhen yön hoidossa miehen äitillä, että saatiin miehen kanssa yhteistä aikaa. Muuten on ollu vaan jonkun tunnin pari että, on hoidettu todella tärkeitä asioita. Mutta, kertaakaan en ole vieny hoitoon niin että, menisin ryyppäämään. Oon ite hoitanu vauvasta saakka ja tytär on melki 1v jo.

Luulen että, osittain johtuu siitä että, rymysin rellestin mielin määrin ennen tytärtä ja miestä. Nyt sitten on aika keskittyy lapseen ja mieheen. Kaikki menot mitkä meen, niin tytär on aina mulla mukana. Eli käydään mun kavereita kattomassa ja näin tytär saa kavereitten lapsista seuraa. Mulle riittää se, toki oon itekkin välillä väsyny ja hermostunu, mutta, tää aika menee kyllä nopeesti ja en halua jäädä mistään paitsi. Tytär menee syksyllä hoitoon ja ite palaan opiskelemaan ja osittain toikin on se syy, miks haluan ite hoitaa tytärtä. Päätin sen jo raskaus aikana että, lasta en tee siks että, se ois alvariinsa jossain hoidossa. Kyllä ainakin ite koen niin, että meijän tyttären paikka on kotona mun kanssa ja minä hoidan. Mies osallistuu myös lapsen hoitoon ja sillä välin hoidan kotityöt ja teen välillä jotain omia juttuja. Väsymiseen mulla on ainakin auttanu se, että nukun päiväunet sillon kun tytärkin nukkuu ja illasta saadaankin miehen kanssa yhteistä aikaa hyvin kun tytär menee yheksän ja yhentoista välimaastossa nukkumaan. Ulkoilu auttaa myöskin väsymykseen ja uuvahtamiseen.

Ite oon ainakin nauttinu tästä vauvavuodesta aivan hirveesti, tää on ollu mun elämässä parasta mitä koskaan on tapahtunu . Sen lisäks että, tapasin mieheni, muutettiin yhteen, mentiin kihloihin ja sit aloin odottaa tytärtä ja sit synnytys ja kaikki. Nää on ollu parhaita hetkiä mun elämässä.[/QUOTE]

mutta et tekstissäsi tuomitsekkaan äitejä jotka hetken huilia tarttee haluaa... Niin kuin täällä tehdään