Toggle sidebar

Pitääkö avopuolison elättää?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Ei ole kyse minun kateudesta, vaan siitä milloin tukea kuuluu saada. Minä en ole näitä tukipykäliä tänne laatinut. Ihme hommaa kun ei osata lukea...
Perus kaksplus lukutaito :)
Click to expand...
Ja vielä sen verran.. jos haluaisin niin eihä sitö tarvi kuin vuokrata asunto itselle ja nauttia ilmaisesta asunnosta ja sossun tuista ja voi käydö ulkona syömässä ja säästää aspii tuplasti enemmän. Sen verra on ylpeyttä että itse elätän itseni omilla rahoillani...
 
Tämä teksti ei liity pätkän vertaa aloitukseen. Mua vaan alkoi huvittaa nuo kommentit joiden mielestä se kotona olevan "työ" koostuu puolentunnin päivittäisestä imuroinnista. Joten pieni vastine siihen, lukekaa huumorimielellä :p

Meillä ainakin (mun ollessa kotona hoitamassa lapsia tai yleensäkin vapaapäivinä)
- syödään monta kertaa päivässä (2 alle kouluikäistä ja yksi kouluikäinen lapsi, ainiin ja minä itse ja mieskin usein)
- ruoanlaitosta voisi tietysti tinkiä, mutta musta on tärkeää tarjota lapsille alusta asti itse valmistettua ruokaa mahdollisimman puhtaista raaka-aineista. Toki syödään välillä eineksiä (raneja/kalapuikkoja/pakastepizzaa)
- pestään pyykkiä vähintään kerran päivässä (pyykkikone ei itse lajittele pyykkiä, siirrä märkiä kuivausrumpuun, viikkaa vaatteita ja kuljeta kaappeihin)
- tiskari pyörii väh. kerran päivässä (meillä ei ainakaan vielä automaattisesti täytä itseään ja tyhjennä kaappeihin)
- imuroidaan kerran päivässä (joudun imuroimaan itse, sillä meillä pidetään mattoja, joten robotti-imuri ei oikein toimi)
- mopataan myös useampi kerta viikossa (milloin maidot, pissat, jne lattialla)
- hoidetaan lemmikkien ulkoilutus yms. (voisin toki potkaista vain ovesta pihalle, mutta sitten joutuisin keräämään koirankikkareet jossain vaiheessa itse pihalta/ pesemään lasten haalareita kun eivät ole huomanneet läjää talon nurkalla)
Lisäksi nuorimmalle
- vaihdetaan vaippoja (ei onneksi vie kuin muutaman minuutin/vaihto)
- opetetaan käymään potalla (tähän saattaa uhrautua aikaa, kun kakka ei tule aina samalla kellon lyömällä)
- harjoitellaa pukemista, jne. (tämäkin vie aikaa, kun koitan saada lapsen opettelemaan itse, jotta pääsisin tulevaisuudessa pienemmällä vaivalla)
- Isompi kotona olevista pärjää ns. itse, mutta vaatii paljon aikuisen seuraa ja huomiota (opettelee kellonaikoja, lukemista, jne.).
- Koululaisella vielä lyhyet päivät, kun on ala-asteella, joten suurimman osan päivästä on kotona. Tunti menee helposti läksyjen tekoon (lukuläksyt, tarttee kaveria englannin opettelussa, yms.)
- Tän lisäksi hoidan esikoisen treeneissä käyttämisen sekä nuoremman kerhon ja näihin liittyvät ylimääräiset menot.
- Ainiin, ja mulle jää myös kaikki lapsiin liittyvät menot (neuvolat, lääkärit, vanhempainvartit, yms.).
- Lasten sairastelujen/ikäkausien hoitaminen (yövalvomiset sairastelun/painajaisten tms. vuoksi, oksennuspyykit, jotka tulee aina yllättäen sänkyyn taudin alkaessa jne.) kuuluu myös työnkuvaan.
- Työpäivä ei siis mikään 8-9h, vaan aikalailla vuorokauden ympäri.

Musta on kiva olla töissä, siis niissä missä saa palkkaa. Aamulla vien lapset hoitoon ja haen ne iltapäivällä/alkuillasta riippuen työpäivän pituudesta. Joku muu hoitaa kaiken fyysisen/psyykkisen/sosiaalisen työn mun lapsiin liityen. Mähän vietän niiden kanssa enää muutaman tunnin päivästä ja pistän sitten yöunille.

Mutta musta on ollut myös ihana olla kotona se eka 1,5vuotta kun lapset on ollut pieniä. Mähän niitä olen halunnut ja kummalliselta tuntuu hommata lapsia, kun tärkeintä on saada ne mahdollisimman pian hoitoon, että pääsee töihin, jotta mies vaan ei tunne itseään hyväksikäytetyksi?!?

Mun mies tekee paljon töitä, se ei haittaa mua. Kiva, että voidaan pitää elintasoa yllä ja asua uudessa talossa. Mies on halunnut lapsia yhtä paljon kuin minäkin. Sen puolesta olisin voinut olla enemmänkin kotona, mutta musta tuntuu että "pakko" palata töihin, että hän ei joudu elättämään koko kaartia.

Kaiken lisäksi oon itse töissä lastenhoitoalalla, joten tälläkin hetkellä suurin osa päivästä menee siihen, että kasvatan MUIDEN lapsia, omien ollessa hoidossa. Taas vuoden alusta tuli kaksi 9kk:n ikäistä hoitoon..Onhan se ihan kiva sanoa vanhemmille, että "tänään Lissu sanoi ekan sanan" tai "Nyt Petteri otti ensimmäiset askeleensa". Itse oon pyrkinyt olemaan sen 1,5vuotta kotona, että näen ne ensimmäiset virstanpylväät, sillä mulle tulisi paha mieli kun nuo jäisi kaikki kokematta (toki lapset on yksilöllisiä näiden suhteen).

Jokainen taaplaa kuitenkin tavallaan ja annettakoon kaikille se vapaus valita.

Että tällainen avautuminen :D
 
  • Tykkää
Reactions: Kissmett, Elena777 ja AivanSama
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Tämä teksti ei liity pätkän vertaa aloitukseen. Mua vaan alkoi huvittaa nuo kommentit joiden mielestä se kotona olevan "työ" koostuu puolentunnin päivittäisestä imuroinnista. Joten pieni vastine siihen, lukekaa huumorimielellä :p

Meillä ainakin (mun ollessa kotona hoitamassa lapsia tai yleensäkin vapaapäivinä)
- syödään monta kertaa päivässä (2 alle kouluikäistä ja yksi kouluikäinen lapsi, ainiin ja minä itse ja mieskin usein)
- ruoanlaitosta voisi tietysti tinkiä, mutta musta on tärkeää tarjota lapsille alusta asti itse valmistettua ruokaa mahdollisimman puhtaista raaka-aineista. Toki syödään välillä eineksiä (raneja/kalapuikkoja/pakastepizzaa)
- pestään pyykkiä vähintään kerran päivässä (pyykkikone ei itse lajittele pyykkiä, siirrä märkiä kuivausrumpuun, viikkaa vaatteita ja kuljeta kaappeihin)
- tiskari pyörii väh. kerran päivässä (meillä ei ainakaan vielä automaattisesti täytä itseään ja tyhjennä kaappeihin)
- imuroidaan kerran päivässä (joudun imuroimaan itse, sillä meillä pidetään mattoja, joten robotti-imuri ei oikein toimi)
- mopataan myös useampi kerta viikossa (milloin maidot, pissat, jne lattialla)
- hoidetaan lemmikkien ulkoilutus yms. (voisin toki potkaista vain ovesta pihalle, mutta sitten joutuisin keräämään koirankikkareet jossain vaiheessa itse pihalta/ pesemään lasten haalareita kun eivät ole huomanneet läjää talon nurkalla)
Lisäksi nuorimmalle
- vaihdetaan vaippoja (ei onneksi vie kuin muutaman minuutin/vaihto)
- opetetaan käymään potalla (tähän saattaa uhrautua aikaa, kun kakka ei tule aina samalla kellon lyömällä)
- harjoitellaa pukemista, jne. (tämäkin vie aikaa, kun koitan saada lapsen opettelemaan itse, jotta pääsisin tulevaisuudessa pienemmällä vaivalla)
- Isompi kotona olevista pärjää ns. itse, mutta vaatii paljon aikuisen seuraa ja huomiota (opettelee kellonaikoja, lukemista, jne.).
- Koululaisella vielä lyhyet päivät, kun on ala-asteella, joten suurimman osan päivästä on kotona. Tunti menee helposti läksyjen tekoon (lukuläksyt, tarttee kaveria englannin opettelussa, yms.)
- Tän lisäksi hoidan esikoisen treeneissä käyttämisen sekä nuoremman kerhon ja näihin liittyvät ylimääräiset menot.
- Ainiin, ja mulle jää myös kaikki lapsiin liittyvät menot (neuvolat, lääkärit, vanhempainvartit, yms.).
- Lasten sairastelujen/ikäkausien hoitaminen (yövalvomiset sairastelun/painajaisten tms. vuoksi, oksennuspyykit, jotka tulee aina yllättäen sänkyyn taudin alkaessa jne.) kuuluu myös työnkuvaan.
- Työpäivä ei siis mikään 8-9h, vaan aikalailla vuorokauden ympäri.

Musta on kiva olla töissä, siis niissä missä saa palkkaa. Aamulla vien lapset hoitoon ja haen ne iltapäivällä/alkuillasta riippuen työpäivän pituudesta. Joku muu hoitaa kaiken fyysisen/psyykkisen/sosiaalisen työn mun lapsiin liityen. Mähän vietän niiden kanssa enää muutaman tunnin päivästä ja pistän sitten yöunille.

Mutta musta on ollut myös ihana olla kotona se eka 1,5vuotta kun lapset on ollut pieniä. Mähän niitä olen halunnut ja kummalliselta tuntuu hommata lapsia, kun tärkeintä on saada ne mahdollisimman pian hoitoon, että pääsee töihin, jotta mies vaan ei tunne itseään hyväksikäytetyksi?!?

Mun mies tekee paljon töitä, se ei haittaa mua. Kiva, että voidaan pitää elintasoa yllä ja asua uudessa talossa. Mies on halunnut lapsia yhtä paljon kuin minäkin. Sen puolesta olisin voinut olla enemmänkin kotona, mutta musta tuntuu että "pakko" palata töihin, että hän ei joudu elättämään koko kaartia.

Kaiken lisäksi oon itse töissä lastenhoitoalalla, joten tälläkin hetkellä suurin osa päivästä menee siihen, että kasvatan MUIDEN lapsia, omien ollessa hoidossa. Taas vuoden alusta tuli kaksi 9kk:n ikäistä hoitoon..Onhan se ihan kiva sanoa vanhemmille, että "tänään Lissu sanoi ekan sanan" tai "Nyt Petteri otti ensimmäiset askeleensa". Itse oon pyrkinyt olemaan sen 1,5vuotta kotona, että näen ne ensimmäiset virstanpylväät, sillä mulle tulisi paha mieli kun nuo jäisi kaikki kokematta (toki lapset on yksilöllisiä näiden suhteen).

Jokainen taaplaa kuitenkin tavallaan ja annettakoon kaikille se vapaus valita.

Että tällainen avautuminen :D
Click to expand...


Niin siinä vaiheessa kun on lapsia hommattu, on suhde kumppanin kanssa aika vakaa ja silloin voidaan puhua, että pitäisikö talous yhdistää..
Mutta se, että kun tapaat kumppanin baarissa ja haluat sen kans muuttaa heti yhteen niin ei onnistukkaa kun heti pitäisi olla elatusvelvollinen.
Voin puhua nyt omasta kokemuksesta.. Nykyisen kumppanin tapasin 6 vuotta sitten ja yhteen muutettiin 3 vk päästä tapaamisesta. Nykymallilla niin ei ois voinu tapahtua, kun ei varmasti olis kumpikaan toista halunnu vielä elättää..
 
  • Tykkää
Reactions: Elena777 ja AivanSama
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Sitten vielä ihmetellään miksi suomi on tässä jamassa ku väki nostelee etuuksia ja samalla vetää omaan pussiin säästöön.
Click to expand...

Ap on ilmeisesti tulojensa puolesta oikeutettu asumistukeen, jos asuu yksin niin mikä siinä on tukien käyttämistä väärin? Jos nyt viesteistä oikein laskin, niin tällä hetkellä ap tienaa opintotuen lisäksi 500 euroa kuussa eli n. 1000 euroa. Elokuusta lähtien ap:n tulot ovat n. 700 euroa kuussa ilman asumislisää. 700 euroa kuussa on hyvin vähän ja jos tuosta summasta menee vaikka vuokraan 300 euroa niin ap jää alle toimeentulotuen minimin, joka on n. 500 euroa. Jokaisella sossun asiakkaallakin jää se 500 euroa käteen joka kuukausi eivätkä he tee mitään, ap sentään käy töissä opintojen ohella. Joten hän on pienituloisena ruokakuntana oikeutettu asumistukeen. Ja jos ap haluaa näistä pienistä tuloistaan vielä säästää niin sehän on hänen oma asiansa. Mieluummin tuen verorahoillani ap:n kaltaisia ihmisiä kuin jotain yh-äitejä, jotka vain makaavat kotona ja odottavat että sossun raha kilahtaa tilille. Ap ei luultavasti nosta tukia koko elämäänsä, kuten nämä sossunelätit.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Tämä teksti ei liity pätkän vertaa aloitukseen. Mua vaan alkoi huvittaa nuo kommentit joiden mielestä se kotona olevan "työ" koostuu puolentunnin päivittäisestä imuroinnista. Joten pieni vastine siihen, lukekaa huumorimielellä :p

Meillä ainakin (mun ollessa kotona hoitamassa lapsia tai yleensäkin vapaapäivinä)
- syödään monta kertaa päivässä (2 alle kouluikäistä ja yksi kouluikäinen lapsi, ainiin ja minä itse ja mieskin usein)
- ruoanlaitosta voisi tietysti tinkiä, mutta musta on tärkeää tarjota lapsille alusta asti itse valmistettua ruokaa mahdollisimman puhtaista raaka-aineista. Toki syödään välillä eineksiä (raneja/kalapuikkoja/pakastepizzaa)
- pestään pyykkiä vähintään kerran päivässä (pyykkikone ei itse lajittele pyykkiä, siirrä märkiä kuivausrumpuun, viikkaa vaatteita ja kuljeta kaappeihin)
- tiskari pyörii väh. kerran päivässä (meillä ei ainakaan vielä automaattisesti täytä itseään ja tyhjennä kaappeihin)
- imuroidaan kerran päivässä (joudun imuroimaan itse, sillä meillä pidetään mattoja, joten robotti-imuri ei oikein toimi)
- mopataan myös useampi kerta viikossa (milloin maidot, pissat, jne lattialla)
- hoidetaan lemmikkien ulkoilutus yms. (voisin toki potkaista vain ovesta pihalle, mutta sitten joutuisin keräämään koirankikkareet jossain vaiheessa itse pihalta/ pesemään lasten haalareita kun eivät ole huomanneet läjää talon nurkalla)
Lisäksi nuorimmalle
- vaihdetaan vaippoja (ei onneksi vie kuin muutaman minuutin/vaihto)
- opetetaan käymään potalla (tähän saattaa uhrautua aikaa, kun kakka ei tule aina samalla kellon lyömällä)
- harjoitellaa pukemista, jne. (tämäkin vie aikaa, kun koitan saada lapsen opettelemaan itse, jotta pääsisin tulevaisuudessa pienemmällä vaivalla)
- Isompi kotona olevista pärjää ns. itse, mutta vaatii paljon aikuisen seuraa ja huomiota (opettelee kellonaikoja, lukemista, jne.).
- Koululaisella vielä lyhyet päivät, kun on ala-asteella, joten suurimman osan päivästä on kotona. Tunti menee helposti läksyjen tekoon (lukuläksyt, tarttee kaveria englannin opettelussa, yms.)
- Tän lisäksi hoidan esikoisen treeneissä käyttämisen sekä nuoremman kerhon ja näihin liittyvät ylimääräiset menot.
- Ainiin, ja mulle jää myös kaikki lapsiin liittyvät menot (neuvolat, lääkärit, vanhempainvartit, yms.).
- Lasten sairastelujen/ikäkausien hoitaminen (yövalvomiset sairastelun/painajaisten tms. vuoksi, oksennuspyykit, jotka tulee aina yllättäen sänkyyn taudin alkaessa jne.) kuuluu myös työnkuvaan.
- Työpäivä ei siis mikään 8-9h, vaan aikalailla vuorokauden ympäri.

Musta on kiva olla töissä, siis niissä missä saa palkkaa. Aamulla vien lapset hoitoon ja haen ne iltapäivällä/alkuillasta riippuen työpäivän pituudesta. Joku muu hoitaa kaiken fyysisen/psyykkisen/sosiaalisen työn mun lapsiin liityen. Mähän vietän niiden kanssa enää muutaman tunnin päivästä ja pistän sitten yöunille.

Mutta musta on ollut myös ihana olla kotona se eka 1,5vuotta kun lapset on ollut pieniä. Mähän niitä olen halunnut ja kummalliselta tuntuu hommata lapsia, kun tärkeintä on saada ne mahdollisimman pian hoitoon, että pääsee töihin, jotta mies vaan ei tunne itseään hyväksikäytetyksi?!?

Mun mies tekee paljon töitä, se ei haittaa mua. Kiva, että voidaan pitää elintasoa yllä ja asua uudessa talossa. Mies on halunnut lapsia yhtä paljon kuin minäkin. Sen puolesta olisin voinut olla enemmänkin kotona, mutta musta tuntuu että "pakko" palata töihin, että hän ei joudu elättämään koko kaartia.

Kaiken lisäksi oon itse töissä lastenhoitoalalla, joten tälläkin hetkellä suurin osa päivästä menee siihen, että kasvatan MUIDEN lapsia, omien ollessa hoidossa. Taas vuoden alusta tuli kaksi 9kk:n ikäistä hoitoon..Onhan se ihan kiva sanoa vanhemmille, että "tänään Lissu sanoi ekan sanan" tai "Nyt Petteri otti ensimmäiset askeleensa". Itse oon pyrkinyt olemaan sen 1,5vuotta kotona, että näen ne ensimmäiset virstanpylväät, sillä mulle tulisi paha mieli kun nuo jäisi kaikki kokematta (toki lapset on yksilöllisiä näiden suhteen).

Jokainen taaplaa kuitenkin tavallaan ja annettakoon kaikille se vapaus valita.

Että tällainen avautuminen :D
Click to expand...
Uuh, nyt kiiltää. Kodin ja muksujen hoitoa kutsutaan elämäksi. Valinnaksi. Teet muksuja tai et niin vähintää omasta taloudellisesta pärjäämisestä pitäisi olla vastuussa. Mutta vuosikausia kotona oleskevat harvoin on. Heidän elämän maksaa puoliso ja useimmiten myös valtio. Valtio ei valitettavasti "kyllästy" elatusvastuuseen, mutta puoliso voi ja saa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja AivanSama:
Ehdottamasi systeemi toimii mun mielestä loistavasti silloin, kun ei ole lapsia. Sen jälkeen, kun on lapsia, pidän reilumpana sellaista tapaa, että kummallekkin jää yhtäpaljon rahaa omaan käyttöön, tienasi mitä tienasi.
Ja kyllä, minä olen meidän perheessä se, joka tienaa enemmän ja olen siltikin ehdottomasti tätä mieltä. Mun nähdäkseni me ollaan tiimi ja meillä on yhteinen etu, kun talous pyörii siten, että kumpikin on tyytyväisiä ja tasavertaisessa asemassa huolimatta siitä, mitä tienaa:)
Click to expand...

Minulle ei oikein aukea, miten nuo lapset vaikuttaisivat kuvioon? Eivät lapsista aiheutuvat menot (päivähoito, harrastukset, vaatteet) ole äidin (tai isän) henkilökohtaisia menoja vaan ne maksetaan yhteiseltä tililtä.

Toki tuo sinunkin ehdottamasi systeemi on toimiva ja hyvin tasa-arvoinen, mutta sisältää ehkä pienen kannustinloukun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Ap on ilmeisesti tulojensa puolesta oikeutettu asumistukeen, jos asuu yksin niin mikä siinä on tukien käyttämistä väärin? Jos nyt viesteistä oikein laskin, niin tällä hetkellä ap tienaa opintotuen lisäksi 500 euroa kuussa eli n. 1000 euroa. Elokuusta lähtien ap:n tulot ovat n. 700 euroa kuussa ilman asumislisää. 700 euroa kuussa on hyvin vähän ja jos tuosta summasta menee vaikka vuokraan 300 euroa niin ap jää alle toimeentulotuen minimin, joka on n. 500 euroa. Jokaisella sossun asiakkaallakin jää se 500 euroa käteen joka kuukausi eivätkä he tee mitään, ap sentään käy töissä opintojen ohella. Joten hän on pienituloisena ruokakuntana oikeutettu asumistukeen. Ja jos ap haluaa näistä pienistä tuloistaan vielä säästää niin sehän on hänen oma asiansa. Mieluummin tuen verorahoillani ap:n kaltaisia ihmisiä kuin jotain yh-äitejä, jotka vain makaavat kotona ja odottavat että sossun raha kilahtaa tilille. Ap ei luultavasti nosta tukia koko elämäänsä, kuten nämä sossunelätit.
Click to expand...
Okei pitääpä sitten itsekin alkaa nyhtämään minulle kuuluvat rahat valtiolta ja nyt ensitilassa hommata itselleni vuokra-asunto sekä sossutuki. Nyt jää 0 e kuussa säästöön, ei se voi olla oikein että muilla saa jäädä!
t. opiskelija.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Itseasiassa ei se aina ihan niin mene että mies valitsee "uran" tekemisen ja sen rankan työ, vaan se on pakko koska rouva päättää jäädä vuosikausiksi kotiin "koska äiti parashoitaja" . Se omakotitalo, farmariauto ja kultanen noutaja ei maksa itse itseään joten miehen on pistettävä itseään enemmän likoon jotta saadaan homma rullaamaan.

Itse olen ollut työssä jossa oli paljon myös reppumiehiä. Kyllä niin moni sanoi sitä että alkuun se työ oli ok, kun oli ne isommat lainat maksettavana ja kaikki muksut pieniä... Mutta kyllästys tuli siinä kohtaa kun ruova ollut kotona jo sen 10 vuotta,nuorinkin liki kouluikäinen ja elatusvelvollisuus AIKUISEEN NAISEEN jatkuu edelleen. Niinpä se pullantuoksuinen rouva on usealla vaihtunut ei tokikaan aina nuorempaan. Vaan sellaiseen naiseen joka kykenee itseään elättämään. Ei ne miehet (suuri osa) niin ratkiriemuissaan reissuhommia tee koko elämäänsä.

Kyllä siinä nainen saa silloin peiliin itseään katsoa ja alkaa ymmärtää että nykymaailmassa mies ei ole elatusvelvollinen naiselle.

Joskin itse ehdottomasti kannatan sitä että talouden vastuu jaetaan tulojen suhteessa.Mutta se ei oikeuta toista lorvimaan kotona. Omien lasten hoito ei ole työ. Eikä kodin ylläpito.Joskus oli kun vedet kannettiin avannosta, lämmitykseen tehtävät puut oli tehtävä itse etc. Nykyään suuren osan kotitalouden töistä tekee koneet, Ja jos päivittäin vähän imuroi,niin ei siihenkään aikaa saa menemään kuin maks 30 min. Perin raskasta työtä....
Click to expand...

Kyllä mun mielestä tuollaisesta tilanteesta saa syyttää itseään. Aika munaton mies saa olla, jos tilanne tosiaan on pelkästään vaimon halusta tuollainen ja mies kantaa kaiken rahansa vaimolle kymmeniä vuosia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Tämä teksti ei liity pätkän vertaa aloitukseen. Mua vaan alkoi huvittaa nuo kommentit joiden mielestä se kotona olevan "työ" koostuu puolentunnin päivittäisestä imuroinnista. Joten pieni vastine siihen, lukekaa huumorimielellä :p
...
- Työpäivä ei siis mikään 8-9h, vaan aikalailla vuorokauden ympäri.
...
Itse oon pyrkinyt olemaan sen 1,5vuotta kotona, että näen ne ensimmäiset virstanpylväät, sillä mulle tulisi paha mieli kun nuo jäisi kaikki kokematta (toki lapset on yksilöllisiä näiden suhteen).

Jokainen taaplaa kuitenkin tavallaan ja annettakoon kaikille se vapaus valita.

Että tällainen avautuminen :D
Click to expand...

Jeps, huumorillahan tuohon suhtautuu, mutta taisit hiukan kirjoittaa tosissasi kuitenkin... ;)

Listaamasi kotityöt olivat suurimmaksi osaksi asioita, joita työssäkäyvät tekevät työpäivien lisäksi. Päivittäinen pyykinpesu, tiskikoneen täyttö/tyhjennys, imurointi tarvittaessa, terveellisen ruoan laittaminen perheelle, lasten opettaminen sisäsiisteiksi ja muutenkin yhteiskuntakelpoisiksi, lemmikkien ulkoilutus jne.

1,5 vuotta kotona ei riitä, jos haluaa varmuudella nähdä lastensa kaikki virstanpylväät. Lukemaan oppiminen, kirjoittaminen, kavereiden huomioimisen oppiminen, urheilulajien oppiminen ym. Lastahan täytyisi vahtia 100% ajasta, jos sellaiseen pyrkii.

Eipä sillä, pari vuotta meilläkin vanhempi lapsen kanssa kotona oli, jotta ei vielä hoitoon joutunut/päässyt.
 
Kyllä se mies joutuu lapsilleen hoitajan kustantamaan, kun on kerran lapsia tehnyt. Jos ei viitsi vaimoa elättää, niin aina voi ottaa taloudenhoitajan kotiinsa hoitamaan ne yösyötöt, päiväsyötöt, rupanlaoton, siivouksen ja lasten sairastelut -- vai tulisiko sittenkin halvemmaksi ja järkevämmäksi elättää vaimoa?

Mikäänhän ei pakota miestä hankkimaan lapsia, ja toisaalta kohdunvuokraus maksaa sen sata tonnia, joten aika kauan saa vaimoaan elättää kotiäitinä, että saa maksettua vaimolle vaimon kohdun käytöstä miehen lasten hankintaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä että molempien tulee osallistua yhteisen kodin maksuihin. Tasavertaisesti, mutta toki suhteutettuna tulotasoon. On hetkiä jolloin toinen voi tienata enemmän, eikä siihen tarvita kuin yhdet potkut tai sairastuminen kun kelkka kääntyy täysin toisinpäin.

Sitä en kuitenkaan ymmärrä miten jotkut naiset kokee oikeudekseen olla kotoan vaikkappa 9-10 vuotta (vaikkapa 3 lapsen kanssa) kotiäidin "raskaassaa" duunissa - siten että mies joutuu tuon kokoajan elättämään koko katrasta. Se ei mene mun jakeluun, kyllä nykymaailmassa pitää taloudellinenkin vastuu toden totta olla tasapuolinen. Muutekin tosi vaikea ymmärtää miten aikuinen nainen suotuu siihen tilanteeseen että on täysin taloudellisesti riippuvainen miehestään, tämän ajan suomessa. Sitten itketään kun mies lähtee (= kyllästyy naisen elättämiseen) ja rahat ei riitäkään, ja työtäkään ei löydy kun on kotana "lorvittu" niin kauan että on syrjäydytty työelämästä.

No joo, ap sun tapaus ei ole tämä. Kuinka pitkään sinulla vielä opintoja jäljellä? Mitäs jos ehdottaisit miehelle että muuttaisitte yhdessä edullisempaan asuntoon, että sinullekin jäisi jotain käteen? Se saattaa tuoda miehenkin hieman uusiin ajatuksiin...joskin en osaa oikein sanoa kun itse olen "yhteiset rahat" ideologian ihminen, meillä siis aviomiehen kanssa aina ollut selvä että rahat on yhteiset. Yhteinen perhehän tämä on. Se toimii meillä kun kulutustottumukset samanlaiset, kumpikin harkitseva rahan kulutuksen suhteen.
Click to expand...
Jos saa 3 lasta 4 vuoden aikana, ei ole syytä olla vuosia kotona. Työnantajat ei kyllä ota töihin monen pienen lapsen äitiä, koska pelkäävät sairaspoissaoloja. Ei kannata 50/50 miehen kanssa lapsia hankkia.
 
Parisuhteessa pitäisi pelata yhteen, eikä tuo kuullosta siltä lainkaan. Olen kuullut että tuo 50/50 joillain toimii kyllä, mutta musta on tosi outoa ettei edes parisuhteessa voida jakaa vaan siihenkin mennään itsekkäällä asenteella. Se on tän maailman ongelma. Itsekkyys.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Jos mies on fiksu, niin säästää sukanvarteen nyt kaiken minkä voi ja hakee sitte jossain vaiheessa puolison ulkomailta. Sellaisen, joka kunnioittaa miestä, tekee lujasti töitä eikä hae vinkkejä miehen taloudelliseen hyväksikäyttöön mammapalstoilta.
Click to expand...

Koitapa asua täällä ulkomailla jonkin aikaa, niin ymmärrät, että ulkomainen nainen on nimenomaan kasvatettu niin, että miehen kuuluu nainen ja perhe elättää. Naisen tehtävä on hoitaa koti, lapset ja mieskin, sekä pitää huolta itsestään, miehen tehtävä on tuoda raha ;)
Monelle miehelle täällä oli shokki, kun minuapa ei ollutkaan kasvatettu ajattelemaan niin...
Mutta mitä tulee ap:n tilanteeseen: koska oma rahatilanteesi on väliaikaista, mielestäni miehen tulisi auttaa.
Pyydäpä miestä miettimään, mitä jos roolit olisivat toisinpäin, odottaisiko hän silloin sinun maksavan vain "oma osuutesi", vai odottaisiko hän silloin rahojenne olevan yhteisiä ja sinun maksavan?
 
Minä olen kotona, en tule menemään koskaan töihin, enkä tee kaikkia kotitöitä, vain kaikkein kevyimmät, jaksamiseni mukaan. Minä laitan yhteiselle tilillemme joka kuussa kaikki rahani mitä jää laskujeni jälkeen, noin 500-700 e. Mies yli kaksi ketrtaa enemmän, ja maksaa omat yhteiset laskumme. Mies ei ole tilanteeseen tyytymätön.

Ennen kuin kukaan vetää hernettä nenään, niin olen sairaseläkkeellä ja odottelen juuri postista saapuvaksi autooni inva-pysäköintitunnusta. On kyynärsauvat, kävelykeppi, pyörätuoli, suihkujakkara, satulajakkara ruuanlaittoon ja kotitöihin, sekä vessanpöntön korotus. Kun pyörätuolin käyttöni yleistyy, tulee rampit rappusiin joita onneksi ei oe kuin pari.

Varmasti itsekästä miestä ottaisi päähän, mutta mies on tiennyt etenevästä sairaudestani jo ennen suhdettamme kun vielä vaikutin ulospäin.terveeltä. Silti olemme yhdessä ja menemme ensi kesänä naimisiin. Se on se Rakkaus.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: FreezeCat ja AivanSama
Alkuperäinen kirjoittaja m1es:
Minulle ei oikein aukea, miten nuo lapset vaikuttaisivat kuvioon? Eivät lapsista aiheutuvat menot (päivähoito, harrastukset, vaatteet) ole äidin (tai isän) henkilökohtaisia menoja vaan ne maksetaan yhteiseltä tililtä.

Toki tuo sinunkin ehdottamasi systeemi on toimiva ja hyvin tasa-arvoinen, mutta sisältää ehkä pienen kannustinloukun.
Click to expand...

Omalla kohdallani yhteiset lapset muuttavat aika paljon suhteen dynamiikkaa tai sitä, miten ylipäätään suhteeseen suhtaudun.

Itse en näe, ettäkö parisuhteessa voisi olla kannustinloukkuja. Siinä ollaan yleensä (toivottavasti) muista syistä kuin tilipussin koosta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mielensäpahoittaja:
Minä olen kotona, en tule menemään koskaan töihin, enkä tee kaikkia kotitöitä, vain kaikkein kevyimmät, jaksamiseni mukaan. Minä laitan yhteiselle tilillemme joka kuussa kaikki rahani mitä jää laskujeni jälkeen, noin 500-700 e. Mies yli kaksi ketrtaa enemmän, ja maksaa omat yhteiset laskumme. Mies ei ole tilanteeseen tyytymätön.

Ennen kuin kukaan vetää hernettä nenään, niin olen sairaseläkkeellä ja odottelen juuri postista saapuvaksi autooni ionva-pysäköintitunnusta. On kyynärsauvat, kävelykeppi, pyörätuoli, suihkujakkara, satulajakkara ruuanlaittoon ja kotitöihin, sekä vessanpöntön korotus. Kun pyörätuolin käyttöni yleistyy, tulee rampit rappusiin joita onneksi ei oe kuin pari.

Varmasti itsekästä miestä ottaisi päähän, mutta mies on tiennyt etenevästä sairaudestani jo ennen suhdettamme kun vielä vaikutin ulospäin.terveeltä. Silti olemme yhdessä ja menemme ensi kesänä naimisiin. Se on se Rakkaus.
Click to expand...

Tällastahan sen pitäiskin olla.
 
  • Tykkää
Reactions: Mielensäpahoittaja
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Jeps, huumorillahan tuohon suhtautuu, mutta taisit hiukan kirjoittaa tosissasi kuitenkin... ;)

Listaamasi kotityöt olivat suurimmaksi osaksi asioita, joita työssäkäyvät tekevät työpäivien lisäksi. Päivittäinen pyykinpesu, tiskikoneen täyttö/tyhjennys, imurointi tarvittaessa, terveellisen ruoan laittaminen perheelle, lasten opettaminen sisäsiisteiksi ja muutenkin yhteiskuntakelpoisiksi, lemmikkien ulkoilutus jne.

1,5 vuotta kotona ei riitä, jos haluaa varmuudella nähdä lastensa kaikki virstanpylväät. Lukemaan oppiminen, kirjoittaminen, kavereiden huomioimisen oppiminen, urheilulajien oppiminen ym. Lastahan täytyisi vahtia 100% ajasta, jos sellaiseen pyrkii.

Eipä sillä, pari vuotta meilläkin vanhempi lapsen kanssa kotona oli, jotta ei vielä hoitoon joutunut/päässyt.
Click to expand...

Paitsi jos on joku kotona tekemässä suurimman osan siitä :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Olemme reilut parikymppinen pariskunta, minä olen yliopisto-opiskelija ja mieheni on jo siirtynyt työelämään. Asumme yhdessä ja meillä on omat rahat. Minä käyn opintojen ohella iltatöissä. Ongelma on se, että tällä hetkellä maksamme kaiken puoliksi ja se toimii. Meistä kumpikin siirtää yhteiselle käyttötilille saman summan joka kuukausi ja sieltä maksetaan vuokrat, laskut, ruuat jne. Nyt kuitenkin elokuusta alkaen opiskelijat eli minä siirtyvät yleisen asumistuen piiriin mikä kohdallani tarkoittaa tässä tilanteessa, että en saa enää asumistukea ollenkaan ja tuloni pienenevät 300e leikkauksien myötä.
Mieheni tienaa niin paljon, etten saa yleistä asumistukea.

Olen yrittänyt puhua miehelleni, että suhteuttaisimme yhteiseen talouteen käytettävät tulot tulojemme mukaan, mutta hänen mielestään hänen ei tarvitsee maksaa mistään enempää vaikka tienaakin 3 kertaa enemmän kuin minä. Joutuisin siis käyttämään KAIKKI rahani taloutemme hoitoon samalla kun miehelläni jäisi nelinumeroinen summa säästöön joka kuukausi. Olen todella ahdistunut tilanteesta. En halua nostaa opintolainaa enää yhtään enempää enkä voi tehdä myöskään enempää töitä tulorajojen vuoksi. Ainut vaihtoehto näyttää olevan tämän avoliiton purku ja omaan vuokra-asuntoon muutto, jotta voin säilyttää elintasoni edes jotenkin.

Mitä mieltä olette tilanteesta? Kannattaako meidän hankkia omat kodit, jotta voimme kummatkin pitää elintasomme vai pitääkö minun vain "alistua" ja maksaa reilusti 50/50 kaikesta, vaikka se tarkoittaakin ettei minulla jää rahaa mihinkään? On epäreilua, että KELA olettaa avopuolison elättävän toista vaikka todellisuudessa näin ei ole. Meillä on yhteinen talous, mutta omat rahat. Tässä asiassa ei taida olla kompromissia?
Click to expand...
 
Ihme feminatseja suurin osa ap'lle vastanneista. Sama on tilanne mulla (olen nainen), ja asia ratkaistaan varmaan sillä, että avopuolisoni "muuttaa" ja osoite poste restanteen. Ja jatketaan kuten ennenkin. V*tuttaa vaan ettei molempien nimet enään lue ovessa, mutta minkäs teet. Se ei nimittäin tule kuuloonkaan että enään vuonna 2017 eletään sellaisessa yhteiskunnassa jossa mies elättää naisen, tai ylipäätään avopuoliso avopuolison. Kaikki maksetaan puoliksi, se edistää myös tasa-arvoa. En tiedä kuka tämän lakimuutoksen on keksinyt, mutta olen todella, todella vihainen siitä että yhteiskunta mahdollistaa tällaisen järjettömän ajattelutavan. Avioliitot ja elatusvelvollisuus niissä on asia erikseen, avioliittoon kun yleensä mennään vasta kun koulutus ja vakituinen työpaikka on hankittu. Ylipäätäänkin järkevän ihmisen elämä etenee suurinpiirtein tässä järjestyksessä: 1. Koulutus 2. Työpaikka 3. Avioliitto ja talon hankinta 4. Mahdolliset lapset.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Ihme feminatseja suurin osa ap'lle vastanneista. Sama on tilanne mulla (olen nainen), ja asia ratkaistaan varmaan sillä, että avopuolisoni "muuttaa" ja osoite poste restanteen. Ja jatketaan kuten ennenkin. V*tuttaa vaan ettei molempien nimet enään lue ovessa, mutta minkäs teet. Se ei nimittäin tule kuuloonkaan että enään vuonna 2017 eletään sellaisessa yhteiskunnassa jossa mies elättää naisen, tai ylipäätään avopuoliso avopuolison. Kaikki maksetaan puoliksi, se edistää myös tasa-arvoa. En tiedä kuka tämän lakimuutoksen on keksinyt, mutta olen todella, todella vihainen siitä että yhteiskunta mahdollistaa tällaisen järjettömän ajattelutavan. Avioliitot ja elatusvelvollisuus niissä on asia erikseen, avioliittoon kun yleensä mennään vasta kun koulutus ja vakituinen työpaikka on hankittu. Ylipäätäänkin järkevän ihmisen elämä etenee suurinpiirtein tässä järjestyksessä: 1. Koulutus 2. Työpaikka 3. Avioliitto ja talon hankinta 4. Mahdolliset lapset.
Click to expand...
Ei muuten mene läpi. Saatte päälle vielä sakot huojausyrityksestä. Ihan noin tyhmä ei kelakaan ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Ihme feminatseja suurin osa ap'lle vastanneista. Sama on tilanne mulla (olen nainen), ja asia ratkaistaan varmaan sillä, että avopuolisoni "muuttaa" ja osoite poste restanteen. Ja jatketaan kuten ennenkin. V*tuttaa vaan ettei molempien nimet enään lue ovessa, mutta minkäs teet. Se ei nimittäin tule kuuloonkaan että enään vuonna 2017 eletään sellaisessa yhteiskunnassa jossa mies elättää naisen, tai ylipäätään avopuoliso avopuolison. Kaikki maksetaan puoliksi, se edistää myös tasa-arvoa. En tiedä kuka tämän lakimuutoksen on keksinyt, mutta olen todella, todella vihainen siitä että yhteiskunta mahdollistaa tällaisen järjettömän ajattelutavan. Avioliitot ja elatusvelvollisuus niissä on asia erikseen, avioliittoon kun yleensä mennään vasta kun koulutus ja vakituinen työpaikka on hankittu. Ylipäätäänkin järkevän ihmisen elämä etenee suurinpiirtein tässä järjestyksessä: 1. Koulutus 2. Työpaikka 3. Avioliitto ja talon hankinta 4. Mahdolliset lapset.
Click to expand...

Viimeiset hallitukset ovat aloittaneet rytinällä hyvinvointivaltion alasajon. Se tarkoittaa väistämättä myös naisen aseman huonontumista. Tämä kyseinen esimerkki on vain yksi näyte siitä. Ollaan palaamassa kohti sitä yhteiskuntaa, jossa nainen on nyrkin ja hellan välissä ja mies elättää perhettä.
 

Similar threads

P
Sun ja Mun rahat ?
Viestiä
180
Luettu
5K
Perhe-elämä
uiyvfhgvghbvjb
U
N
Mitä mieltä olette, teinkö virheen?
Viestiä
30
Luettu
4K
Aihe vapaa
"vieras"
V
T
Timo Soini on ollut koko ajan oikeassa ja sekös joitakin uituttaa kuin pientä oravaa jonka käpy on jäässä.
Viestiä
50
Luettu
1K
Aihe vapaa
vierailija
V
O
Uutisia!
Viestiä
6
Luettu
2K
Aihe vapaa
Autisti
A

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa