Pitääkö minun erota miehestäni?

[vieras]

Jos ajattelen, että aikoinaan kun hänet tapasin niin aloitimme suhteen minun puoleltani, koska olin keskellä mielenterveysongelmia, jotka on kehittynyt vaikean lapsuuden kautta ja otin ensimmäisen joka huoli.

Nyt ajattelen, että en uskalla erota, koska olen läheisriippuvainen ja pelkään olla yksin.

Kuitenkin ikävöin miestäni jos hän on pidempään poissa. Hän ei petä, eikä lyö. Hän on kiltti. Mutta hänessä on niin paljon puutteita, joita en osaa hyväksyä ja se aiheuttaa jatkuvaa kitkää välillemme.

Ja olen jo ollut pidempään hoidossa jos joku sitä aikoi ehdottaa.

 

[Non compos mentis]

Et itsekään ole täydellinen, miksi nyt pitäisi erota?

 

[Terveisiä maalta]

Yks (ainoa jolla on merkitystä oikeasti) kysymys sulle, ap.
Rakastatko miestäs?

 

[vieras]

Olen epätäydellinen monin tavoin, minua epätäydellisempää ihmistä on vaikea löytää. Olen myös hyvin vaikea ihminen kaikin tavoin ja teen elämästä vaikeaa miehelleni. Hän kärsii minun seurassani hyvin usein ja tiedän jokaikisen hetken, jolloin minä olen lyönyt lyötyä. Mutta silti en osaa korjata käyttäytymistäni, vaikka tiedän ongelmani. Eikö tämä olisi syy erota, jotta mies ansaitsee paremman. Kuten mainitsin, minä olen hoidossa, yritän tätä työstää sielläkin, mutta tässä asiassa junnaan.

Ajatus eroamisesta saa minut surulliseksi. Minä en osaa erottaa, että johtuuko se siitä että olisin surullinen sen takia, että menettäisin mieheni vai olisinko surullinen, koska minulla ei ole ketään. Eikö tämä pitäisi tietää?

 

[ou-ti]

ei sun oo pakko, voihan sitä erota myöhemminkin jos siltä tuntuu. anna aikaa itselles. :hug:

 

[Non compos mentis]

Eikö mies harkitsisi eroa, jos tuntisi, ettei halua olla kanssasi?

 

[myötä- ja vastamäessä]

Minä olen vähän samassa jamassa. Paitsi että miehen viat eivät ole mitään ylitsepääsemättömiä.

Paremmin voisi mennä, mutta myös rutkasti huonomminkin.

Ja mies väittää rakastavansa minua vaikkakaan ei sitä ilman eri kysymistä tuo ilmi. Ja minä olen sellainen, jonka vaan olisi tärkeä asia kuulla.

 

[vieras]

Eikö mies harkitsisi eroa, jos tuntisi, ettei halua olla kanssasi?

Hän ei halua missään nimessä erota. Olen kysynyt, miksi hän on kanssani. Ongelma on sama kuin minulla on ollut lapsuudessani, joka on vaikka kuinka monella "hakatulla naisella" jotka jäävät suhteeseen. Olen ihastuttava, kun haluan olla, mutta sitten on ne hetket, jolloin olen kuin hirviö.

Eikö ole todella outoa, että vaikka minä itse olen kärsinyt yli vuosikymmenen käytöksestä, joka on vahingoittanut minun psyykeen hyvin syvältä, niin itse käyttäydyn samalla kaavalla? Eikö ihminen opi omien tuntemustensa kautta, miten toisia pitäisi kohdella. Miksi minä en ole oppinut?

 

[vieras]

Minä olen vähän samassa jamassa. Paitsi että miehen viat eivät ole mitään ylitsepääsemättömiä.

Paremmin voisi mennä, mutta myös rutkasti huonomminkin.

Ja mies väittää rakastavansa minua vaikkakaan ei sitä ilman eri kysymistä tuo ilmi. Ja minä olen sellainen, jonka vaan olisi tärkeä asia kuulla.

Ei miehen viat ole meilläkään ylitsepääsemättömiä.

 

[Non compos mentis]

Eikö mies harkitsisi eroa, jos tuntisi, ettei halua olla kanssasi?

Hän ei halua missään nimessä erota. Olen kysynyt, miksi hän on kanssani. Ongelma on sama kuin minulla on ollut lapsuudessani, joka on vaikka kuinka monella "hakatulla naisella" jotka jäävät suhteeseen. Olen ihastuttava, kun haluan olla, mutta sitten on ne hetket, jolloin olen kuin hirviö.

Eikö ole todella outoa, että vaikka minä itse olen kärsinyt yli vuosikymmenen käytöksestä, joka on vahingoittanut minun psyykeen hyvin syvältä, niin itse käyttäydyn samalla kaavalla? Eikö ihminen opi omien tuntemustensa kautta, miten toisia pitäisi kohdella. Miksi minä en ole oppinut?

Lapsina pahoinpidellyt lapset jatkavat usein tätä "kasvatustapaa" eteenpäin omille lapsilleen. Lapsi on kuin täysin iskemätön tietokone, jossa ei ole mitään tallennettuna. Lapsuuden tapahtumista koostuu se käyttöjärjestelmä ja sen vaihtaminen ei ole aikuisenakaan helppoa.

Tarvitsee käydä psykoterapiassa ne omat traumat läpi, behavioristisessa terapiassa opetella uudet käytösmallit siihen päälle, ikään kuin kirjoittaa vanhojen komentojen päälle uudet. Se kestää varmasti pitkään, mutta ei se välttämättä mahdotonta ole.

Jos jätät rakkaan ihmisen suojellaksesi häntä joltakin, jolta hän ei edes halua tulla suojelluksi, satutat vain itseäsi.

 

[vieras]

Minä veikkaan, että jos kirjoittasin miehenäni tänne ja kertoisin sen, miten minä käyttäydyin olisi yksimielinen mielipide "eroa ja vauhdilla" "kenenkään ei tarvitsisi sietää tuollaista" "tuo on henkistä väkivaltaa" Ja ei auttaisi, että vaikka mies kertoisi rakastavansa minua.

En toisaalta tiedä, että rakastaako mies minua vai onko hän kanssani sen takia, että hän pelkää jäävänsä yksin. Sen nimittäin sanoo suurimmaksi pelokseen.

Jos jotain täytyy sanoa niin se, että olen todella kyllästynyt itseeni. Olen kyllästynyt omaan surkeaan luonteeseeni ja typeriin heikkouksiini. Minä haluan olla normaali ihminen, normaalilla järjellä ja oikeudentajulla.