pitääkö mun terapiassa vaan tajuta että en ole täydellinen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "..."
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

"..."

Vieras
Sen tiedän muutenkin.
En saanut sitä unelmien parisuhdetta mitä halusin. Lapsille rakastavan suhteen ilman riitoja, pettämistä jne. Missä molemmat osallistuu ja kun ollaan yhdessä niin tehdään yhdessä niitä juttuja ja harrastetaan. Sain sohvaperunan jota saa houkutella kaikkeen mukaan, työnarkomaanin, ihmisen jolle oma aika tärkeää ja nukkuminen, seksi ei niin tärkeää hälle. Lapsia kuitenkin rakastaa....
Välillä tuntuu, että elän täysin jotain saana parviaisen elämää ongelmineni. =(
Saanallakin epärealistiset odotukset parisuhteeltaan.
 
[QUOTE="...";25559078]Sen tiedän muutenkin.
En saanut sitä unelmien parisuhdetta mitä halusin. Lapsille rakastavan suhteen ilman riitoja, pettämistä jne. Missä molemmat osallistuu ja kun ollaan yhdessä niin tehdään yhdessä niitä juttuja ja harrastetaan. Sain sohvaperunan jota saa houkutella kaikkeen mukaan, työnarkomaanin, ihmisen jolle oma aika tärkeää ja nukkuminen, seksi ei niin tärkeää hälle. Lapsia kuitenkin rakastaa....
Välillä tuntuu, että elän täysin jotain saana parviaisen elämää ongelmineni. =(
Saanallakin epärealistiset odotukset parisuhteeltaan.[/QUOTE]

Ne ei vaan jaksa lähteä työ päivän jälkeen mihinkään! Keskustelin joskus siitä exän kanssa mutta itsellä ei työtä ja olisin halunnut lähteää joten sitten lähdin parisuhteesta. Sitten kyllä riitti virtaa kun tiesi menettävänsä. En tehnyt oikein, huomaan sen nyt. Miehen on osattava kertoa tunteistaan ja vaivoistaan naiselleen, kun viellä olette yhdessä. Ei aina miehessä vika on myös naisessa miten ilmaset asian... Ei huutamalla eikä räyhäämällä vaan kysymällä varovasti ja kuuntelemalla. Ei näin: "miks et tykkää, miks ei tehdä mitää...plaa sitä plaa tätä"..mies ajattelee vaan että voitko jo lopetaa sen syytelyn. Kerro että sinussakin syytä.
 
Se on suuri, joskus järkyttävä, matka itseesi ja lähimmäisiisi/tuttuihisi.
Joskus, se ei ole mitään.

Terapia.

Niin mitä hyötyä on tajuta terapiassa, että kaikki sulle tärkeät ihmiset on läpipaskoja? Onko ne uudet ihmiset yhtään sen parempia? Matkaa itseeni olen tehnyt nytkin, eikö jokainen sitä tee koko elämänsä ajan?

Tuntuu vaan että terapeutit itse on todella heikkoitsetuntoisia ja tarvii potilaita pönkittääkseen egoaan.
 
[QUOTE="vieras";25559155]Ne ei vaan jaksa lähteä työ päivän jälkeen mihinkään! Keskustelin joskus siitä exän kanssa mutta itsellä ei työtä ja olisin halunnut lähteää joten sitten lähdin parisuhteesta. Sitten kyllä riitti virtaa kun tiesi menettävänsä. En tehnyt oikein, huomaan sen nyt. Miehen on osattava kertoa tunteistaan ja vaivoistaan naiselleen, kun viellä olette yhdessä. Ei aina miehessä vika on myös naisessa miten ilmaset asian... Ei huutamalla eikä räyhäämällä vaan kysymällä varovasti ja kuuntelemalla. Ei näin: "miks et tykkää, miks ei tehdä mitää...plaa sitä plaa tätä"..mies ajattelee vaan että voitko jo lopetaa sen syytelyn. Kerro että sinussakin syytä.[/QUOTE]

Niin kyse ei ole työpäivän jälkeen mihinkään lähtemisestä vaan ihan nukutun yön jälkeen vk-loppuna lähtemisestä. Lähtee jos minä maksan kulut, mutta jos pitäisi mennä johonkin edulliseen juttuun vaikka hiihtämään niin ei lähde. Sitten haaveilee kotikuntolaitteesta. Jälleen tuntuu että vihjailee että minun ostettava se. Ja käyn itse töissä, tosin huonommalla palkalla.
Niin ja en itse sanonutkaan että vikaa vaan miehessä, vika yleensä parisuhteen kommunikoinnissa. Mies jos ei osaa kertoa niin nainen ei voi ajatuksia lukea hänen ajatuksistaan ja toiveistaan tai jos joku mättää.
Nainen sanoo miehelle yleensä suoraan jos joku asia painaa. Jotkut miehet ei koskaan opi oikeaa kommunikointia. Yleensä kyse on jonkinlaisesta kasvamisesta.
ja miten sinä teit väärin jos mies vasta tajusi sinun lähdettyäsi miten asia on? Olisiko pitänyt tajuta jo aikaisemmin? Tekee ehkä seuraavalle naiselle paremmin jos on oppinut.
Mutta vaikka nainen miten houkuttelee miestä kertomaan niin ei välttämättä saa niitä häntä vaivaavia asioita turistettua miehestä jos ei perheessä ole opetettu kommunikointiin.
 
[QUOTE="...";25559168]Niin mitä hyötyä on tajuta terapiassa, että kaikki sulle tärkeät ihmiset on läpipaskoja? Onko ne uudet ihmiset yhtään sen parempia? Matkaa itseeni olen tehnyt nytkin, eikö jokainen sitä tee koko elämänsä ajan?

Tuntuu vaan että terapeutit itse on todella heikkoitsetuntoisia ja tarvii potilaita pönkittääkseen egoaan.[/QUOTE]

Jos kaikki on todella läpipaskoja, voit aloittaa elämänmuutoksen. Muita et voi muuttaa. Elämänmuutos taitaa tulla tarpeeseen ja tuo mukanaan positiivisuutta.
On ihan sinusta kiinni, keiden kanssa pyörit, joten ns. valitset itse seurasi.
En minä voi ennustaa, millaisia ihmisiä tapaat.

Ei kaikki matkaa itseensä, ei kaikista siihen ole. Jonkinlaiseen ehkä, muttei syvään.

Joillain terapeuteilla on huono itsetunto ja paljon vakavempiakin ongelmia, mistä voi koitua asiakkaalle/muille vakavaa haittaa. Onneksi suht harvinaista.
Joskus voi tuntua siltä, että terapeutti on jonkunlainen, vaikka onkin esim itse.
 
No siis olen melkein aina ajatellut muita ihmisiä kuin itseäni. Tehnyt muiden mukaan elämääni ja voinut huonosti. Pitäisikö ruveta itsekkääksi ja tehdä niinkuin itse haluaa vaikka muut ei pitäisikään sitten sinusta? Tietty vaikea perusluonnetta muuttaa kun kasvatus vaikuttaa paljon.
 
[QUOTE="...";25559168]Niin mitä hyötyä on tajuta terapiassa, että kaikki sulle tärkeät ihmiset on läpipaskoja? Onko ne uudet ihmiset yhtään sen parempia? Matkaa itseeni olen tehnyt nytkin, eikö jokainen sitä tee koko elämänsä ajan?

Tuntuu vaan että terapeutit itse on todella heikkoitsetuntoisia ja tarvii potilaita pönkittääkseen egoaan.[/QUOTE]
No onhan siinä jotakin vialla, jos suostuu elämään sellaisessa tilanteessa, että ympärillä olevat ihmiset ovat kaikki paskoja. Toki jos ei ole miellyttävä ihminen itsekään, niin silloin ei varmaan saa lähelleen muunlaisia ihmisiä.

Terapeutteja on monenlaisia ja ihan tavallinen ammatti se on siinä missä mikä muukin. Epätäydellinen ihminen pystyy kyllä auttamaan toista elämänongelmissa, eikä terapeutin tarvitse olla normaali-ihmistä kummempi.
 
[QUOTE="...";25559349]No siis olen melkein aina ajatellut muita ihmisiä kuin itseäni. Tehnyt muiden mukaan elämääni ja voinut huonosti. Pitäisikö ruveta itsekkääksi ja tehdä niinkuin itse haluaa vaikka muut ei pitäisikään sitten sinusta? Tietty vaikea perusluonnetta muuttaa kun kasvatus vaikuttaa paljon.[/QUOTE]

On erittäin hyvä, että osaat ajatella muita. Mutta olisi hyvin tärkeää, että osaisit ajatella itseäsi siten, että tunnistaisit tunteesi, tarpeesi, toiveesi ja voisit pikku hiljaa alkaa elämään myös itsellesi. Se ei tarkoita, että olet sairaalloisen itsekäs; se on tervettä itsekkyyttä. Parhaimmillaan alat nauttimaan elämästä, itsestäsi ja voit luoda tasavertaisia ja tyydyttäviä ihmissuhteita tai parantaa niitä mitä on.

Jotkut meistä miettivät, mitähän muut ajattelevat ja pitävätkö he meistä.
Pitäisikö miellyttää muita, että he hyväksyisivät minut.
Saatamme uhrata elämämme ja elää vain toiselle/toisille.
Viimein olemme onnettomia. Saatamme jättää kaikki ihmissuhteet.
Tästä kaikesta voi oppia ja omat toimintatavat voi muuttua, vaikka perusluonne pysyisikin samana.

Kaikki eivät pidä myöskään miellyttämisestä, sen me usein unohdamme.
On mahdotonta olla aina ja kaikkialla pidetty, muttei meidän tarvitse tyytyä onnettomaan elämään.
 
[QUOTE="vieras";25559458]No onhan siinä jotakin vialla, jos suostuu elämään sellaisessa tilanteessa, että ympärillä olevat ihmiset ovat kaikki paskoja. Toki jos ei ole miellyttävä ihminen itsekään, niin silloin ei varmaan saa lähelleen muunlaisia ihmisiä.

Terapeutteja on monenlaisia ja ihan tavallinen ammatti se on siinä missä mikä muukin. Epätäydellinen ihminen pystyy kyllä auttamaan toista elämänongelmissa, eikä terapeutin tarvitse olla normaali-ihmistä kummempi.[/QUOTE]

Niin en ole sanonut että kaikki olisi paskoja ympärillä vaan sen käsityksen täältä sain kun kyselin terapiasta.

Millainen on miellyttävä ihminen? Kerro, että voin tulla sen kaltaiseksi?
 
mistä tunnistaa ne ihmiset jotka on sinulle hyväksi? Mistä tunnistaa rakkauden? Koska tuntuu samalta kuin Saanasta, että haluaa rakastaa silloin kun on "kiimassa" muuten toinen saattaa lähinnä ärsyttää tekemisillään. Silti välillä älyttämän epävarma ja mustasukkainen toisesta. Toinen ei koskaan tule sellaiseksi sinun kanssasi kuin haluat. Joku muu kokee senkin.
Sitten läheinen ihminen sinulle joka on kasvattanut sinun, niin sanoo toisena päivänä että lähde tästä ja että öydät paremman ja sitten toisena päivänä sanoo, että ajattele lapsia ja sellaisia kaikki on ja kaikki miehet on joko sikoja tai pettäjiä jne. Sitten toinen joka sinut on kasvattanut mutta muuten pettänyt perheensä niin haluaa sinun olevan tässä. Vaikeaa....miten voi olla näin vaikeaa tämä.

Nytkin lapsilla menee hyvin mutta kuin kauan jos äiti ei voi hyvin? Olenko itse kenties narsisti? Vai onko puolisoni sellainen?
 

Yhteistyössä