A
"aloittaja"
Vieras
Me ollaan oltu naimisissa 2 vuotta, lapsi 8kk, toinen pulla uunissa, LA syksyllä. Meillä menee aika hyvin - periaatteessa. Mies ottaa mut huomioon, leikkii lapsen kanssa paljon, viettää aikaa meidän kanssa jne jne jne. Tehdään asioita yhdessä aina silloin tällöin, lähinnä siksi että mies tuntee syylisyyttä siitä ettei me tehdä tarpeeksi muuta kuin kotona hengailua. Mutta tämä ei ole se ongelma.
Ongelmana on viikonloput. Mua ärsyttää että mies käy ulkona melkeen jokaikinen viikonloppu. Mutta tämäkään ei ole täysin totta, koska se menee kausittaun. Aikalailla 3kk ulkona 3kk kotona. Mutta tuona huonona kautena hän on sitten ulkona jokaikinen viikonloppu ja joskus viikollakin. Mua kyllästyttää tällänen. Mä en jaksa sitä etten voi luottaa. Tuntuu että mies noina huonoina kausina lähtee heti kun joku kaveri hälle soittaa, ja jos mä taas soitan että tulisko jo kotiin (soitan EHKÄ kerran kuukaudessa) niin ei. Ei ja selitysten kera.
Periaatteessa mies vois pettää, mutta tulee AINA ja poikkeuksetta kotiin yöksi. Tiedän missä hän on ja kenen kanssa, vastaa aina puhelimeen kun soitan. Sen takia en usko että on toinen nainen, mutta mistä sitä tietää.
Mua vaan ärsyttää, oon väsyny tähän että mä roikun hänen perässään. Haluisin että oltais tasavertaisia. Mutta se ei onnistu, koska mua ei huvita juosta ulkona, mua ei kertakaikkiaan kiinnosta olla ja mennä miten sattuu, vietän mielummin aikaa tyttömme kanssa.
Sitten taas juuri ennenkun olen kurkkuani myöten täynnä tätä paska kautta, niin hän lopettaa ja alkaa olla taas kotona ja sillon meillä menee tosi hyvin, meillä on hauskaa, nauretaan rakastetaan ja oih se on niin ihanaa <3
Mikä tässä mättää?
(ja joku vois nyt kysyä että etkö tiennyt tätä piirrettä alusta alkaen, mutta ei, en tiennyt. Siksi tykästyinkin mieheen, koska hän viihtyi paljon kotona myös. sit tää ulkona ravaaminen alkoi tossa häiden jälkeen...)
Ongelmana on viikonloput. Mua ärsyttää että mies käy ulkona melkeen jokaikinen viikonloppu. Mutta tämäkään ei ole täysin totta, koska se menee kausittaun. Aikalailla 3kk ulkona 3kk kotona. Mutta tuona huonona kautena hän on sitten ulkona jokaikinen viikonloppu ja joskus viikollakin. Mua kyllästyttää tällänen. Mä en jaksa sitä etten voi luottaa. Tuntuu että mies noina huonoina kausina lähtee heti kun joku kaveri hälle soittaa, ja jos mä taas soitan että tulisko jo kotiin (soitan EHKÄ kerran kuukaudessa) niin ei. Ei ja selitysten kera.
Periaatteessa mies vois pettää, mutta tulee AINA ja poikkeuksetta kotiin yöksi. Tiedän missä hän on ja kenen kanssa, vastaa aina puhelimeen kun soitan. Sen takia en usko että on toinen nainen, mutta mistä sitä tietää.
Mua vaan ärsyttää, oon väsyny tähän että mä roikun hänen perässään. Haluisin että oltais tasavertaisia. Mutta se ei onnistu, koska mua ei huvita juosta ulkona, mua ei kertakaikkiaan kiinnosta olla ja mennä miten sattuu, vietän mielummin aikaa tyttömme kanssa.
Sitten taas juuri ennenkun olen kurkkuani myöten täynnä tätä paska kautta, niin hän lopettaa ja alkaa olla taas kotona ja sillon meillä menee tosi hyvin, meillä on hauskaa, nauretaan rakastetaan ja oih se on niin ihanaa <3
Mikä tässä mättää?
(ja joku vois nyt kysyä että etkö tiennyt tätä piirrettä alusta alkaen, mutta ei, en tiennyt. Siksi tykästyinkin mieheen, koska hän viihtyi paljon kotona myös. sit tää ulkona ravaaminen alkoi tossa häiden jälkeen...)