Pitääkö vain elää näin

04.01.2005
127
0
16
Meidän yksivuotiaalle on tullut takertumiskausi ihan kuin uudelleen eroahdistuksen jälkeen. Äiti ei saa mennä mihinkään ja tarkoitan sitä kirjaimellisesti sillä tänään nousin sohvalta ja n. metrin päähän laittamaan videoihin kasetin ja jo siitä alkoi ihan tajuton meteli. Jos istun paikoillani, tyttö on tyytyväinen mutta liikkua en saa yhtään. Homma oli ihan samanlaista kuin eroahdistuksen aikaan ja tuossa välissä jo helpotti hieman kun neiti jaksoi yksinkin puuhastella kunhan huutelin aina toisesta huoneesta välillä.

En tiedä mistä tämä voisi johtua koska koskaan en ole tyttöä jättänyt sisälle yksin tai lähtenyt "salaa" häneltä. Kun lähden esim. jumppaan, hyvästelen hänet ja kun tulen takaisin, käyn tervehtimässä. Kun olen poissa, ei minua kaivata erityisemmin.

Olen yrittänyt tehdä kaikkea mitä ohjeita olen löytänyt eli sanoa kun aion liikkua ja liikkunut hiljaa että tyttö konttaa mukana. Olen lauleskellut matkalla niin että tyttö kuulee koko ajan ääneni. Mutta mikään ei toimi. Tyttö on aika arka uusien juttujen kanssa ja luonteeltaan enemmän tarkkailija kuin toimija. Tämäkin varmasti tähän on osasyynä sillä monien tuttujeni lapset puuhaavat jo nyt yksin jonkin laatikon äärellä kun äiti tiskaa tms. Meillä tämä toimii vain kun joku toinen on täällä. Eli kun isi tulee töistä, voidaan omia juttuja mennä tekemään ilman huolen häivää. Tai jos mummi tai joku kavereistani on käymässä. Mutta kaksin kun ollaan, ei missään nimessä.

Tämä alkaa olla jo todella rasittavaa koska tänään en kunnolla saanut ruokaa laitettua kun tyttö huusi syliin ja sylissä sitten kuitenkin vääntelehti joka suuntaan. Pienempänä kätsi paljon vatsavaivoista jonka vuoksi jouduttiin päivät pitkät kantelemaan, voiko se olla myös osa syynä? Ja kertokaahan te, joilla näitä takertujia on ollut, milloin tämän pitäisi helpottaa? Vaiko koskaan....
 
Noo, meillä ei varmaan ollut edes eroahdistus ja takertuminen edes pahimmasta päästä mutta silti sanoisin että kuulostaa melko normaalilta ja ajan kanssa helpottaa. Meillä tyttö nyt 1v 2kk ja lähtee omin päin toiseen päähän taloa kun tahtoo takkahuoneen ikkunasta katsella ulos. =)

Mutta pitkään oli sitä että äiti piti olla koko ajan lähellä. Itse aina sanoin että "äiti menee nyt tuonne, lähdetkö mukaan" ja jos lapsi lähti perään niin odotin että pääsee lähelle. Se nyt vaan taitaa kuulua tuohon ikään. Ja varmasti helpottaa iän myötä!

Ruokaa on tullut monesti laitettua lapsi sylissä mutta aika hyvin viihtyy myös kun saa istua syöttötuolissa lähellä ja vaikka mutustaa jotakin, porkkanaa tms.

Jaksamista! =)
 
Meillä luojankiitos kelpasi myös sisko kaveriks, ainut että meillä oli n.3vk että se sisko ei ois saanu hävitä mihinkään, samaan syssyyn silloin sisko siirtyi nukkumaan omaan huoneeseen.. Ja kun joka torstai sisko hävisi kerhoon, oli äitillä kestämistä.. Tämä takertuminen oli onneksi eriaikoina meillä, isikin talosta löytyy luojan kiitos sen perään ei oo paljon huudellu, paitsi sen jälkeen kun isi oli reilu viikon lomalla niin eka viikko meni iskää kysellessä..

Siitä se aikanaan helpottaa, esikalla oli tuomonen kausi n.1-1.4v..
 
Tuntuu tosiaan, että noita takertumiskausia on aina silloin tällöin myöhemminkin. Meidänkin poika, vielä tässäkin iässä (1 v 11 kk), hokaa, että syliin on päästävä ja heti eikä pois päästä. Tee siinä sitten ruokaa tai käy suihkussa kun toinen parkuu vieressä. Ja isä ei tietenkään kelpaa. :(
 
Meillä ei ollut mitään varsinaista eroahdistusta mutta yt kun neiti 1v 2kk niin on tullut selvä takertumisvaihe!Ja mutuenkin jotenkin neiti ei itsekään aina tiedä mitä haluaa!välillä kyllä leikkii pitkiä aikoja yskinään,..ja päiväsin kun on hoitolapsia viihtyy niiden perässä mennen..mutta sit kun ne on lähtenyt tai vapaapäivinä..!
Iltäpäivisin isiä odotetaan kotiin kvoaasti, mutta silti kun isi tulee niin tullaan vähäksi aikaa äitin syliin tarkkailemaan ja sit isi kyllä kelpaa..eikä äitistä niin väliä!
Vessann meillä ei saisi kukaan mennä ilman neitiä..neiti huutaa ja raivoaa oven ulkopuolella sen ajan! ja siis riippumatta siitä jääkö yskin vaiko ei! elihuutta myös vaikka olisin siinä vieressä ja mies menisi sinne..tai toisinpäin! ja nyt pari päivää on saanut kauheat raivarit kun erehdyn istumaan esim sohvalle..en edes vielä ehdi ajtella lehden lukemista tms..vaan siis istun hetkiseksi1 toinen on puhelin..e saisi puhua puhelimessa välillä ollenkaan vaan neiti karjuu vieressä!meneehän toki huomio hänestä hetkeksi pois
:laugh: :headwall:
 
Alkuperäinen kirjoittaja miisku:
Meillä ei ollut mitään varsinaista eroahdistusta mutta yt kun neiti 1v 2kk niin on tullut selvä takertumisvaihe!Ja mutuenkin jotenkin neiti ei itsekään aina tiedä mitä haluaa!välillä kyllä leikkii pitkiä aikoja yskinään,..ja päiväsin kun on hoitolapsia viihtyy niiden perässä mennen..mutta sit kun ne on lähtenyt tai vapaapäivinä..!
Iltäpäivisin isiä odotetaan kotiin kvoaasti, mutta silti kun isi tulee niin tullaan vähäksi aikaa äitin syliin tarkkailemaan ja sit isi kyllä kelpaa..eikä äitistä niin väliä!
Vessann meillä ei saisi kukaan mennä ilman neitiä..neiti huutaa ja raivoaa oven ulkopuolella sen ajan! ja siis riippumatta siitä jääkö yskin vaiko ei! elihuutta myös vaikka olisin siinä vieressä ja mies menisi sinne..tai toisinpäin! ja nyt pari päivää on saanut kauheat raivarit kun erehdyn istumaan esim sohvalle..en edes vielä ehdi ajtella lehden lukemista tms..vaan siis istun hetkiseksi1 toinen on puhelin..e saisi puhua puhelimessa välillä ollenkaan vaan neiti karjuu vieressä!meneehän toki huomio hänestä hetkeksi pois
:laugh: :headwall:

Meillä ihan sama juttu mm. vessa ja puhelimessa puhumisen suhteen!
 

Yhteistyössä