Eli tilanne on se, että meillä on exän kanssa yhteishuoltajuus. Ollaan yhdessä sovittu tapaamiset niin että exä hakee pojan keskiviikkoisin pk:sta, minä tulen sitten koululta kotiin hiukan myöhemmin ja ollaan ke illat kaikki yhdessä. Pe-la yöt poika on isällään ja muuten mun luona kotona. Erottiin viime kesäkuussa, exä sai oman kämpän vasta helmikuussa ja poika on ollut vasta kolme kertaa yötä isällään.
Aina silloin tällöin on exä ilmoittanut päivää ennen, että onkin joku työkeikka, hammassärkyä yms. ettei pääsisikään poikaa hakemaan. Ei nyt todella usein mutta välillä useammin. Nyt sitten oli exän joku kaveri tulossa exän kotimaasta Suomeen tyttöystävänsä kanssa ja mies tiesi vain että pe-la olisivat täällä ja oli hyvissä ajoin ilmoittanut ettei viime pe-la yö sovi ja se oli ok. No nyt sitten viime ti mies lähetti viestiä että kaverinsa onkin tulossa jo ke, ja ettei voisi hakea poikaa ke. Sanoin että tuli aika viimetippaan ja kai sun kaveris tajuaa et sulla on lapsi ja sun pitää kantaa vastuu siitä ettei varmaan pahastu että tapaatte vasta to. No oli jotain selitystä että ei pysty sitten ilmottamaan kaverilleen mitään kun olivat kaiketi jo sopineet netin kautta missä ja milloin tapaavat. Eli mies siis sopinut asioita varmistamatta ensin, että sopii mulle, kun kuitenkin sen homma oli poika hakea. No lopulta suostuin ja sanoin et on sit viimenen kerta ja sama vaikka itse Jeesus olis tulossa yhtäkkiä tapaamaan.
No nyt sitten eilen teki saman. Eli lähetti viestiä et voinko hakea taas pojan, koska hänen kaverinsa lähtee vasta keskiviikon jälkeen. Oltiin tekstailtu ma jostain paperista mitä tarvii päiväkotiin ja ei silloin ollut ilmottanut mitään. No sanoin että ei käy ja varmasti kaverinsa tyttöystävineen pärjää yhden päivän ilman exää ja taas korostin että sillä on poika ja sen täytyy kantaa vastuunsa siitä, sama se mitä kavereita on käymässä mitä ei vuosiin ole nähnyt. Ei suostunut tajuamaan mitään ja intti ja intti ja käänsi homman niin päin että mä olen kamala ja ymmärtämätön ihminen, joka ei koskaan auta ja haluan olla vaan hankala.
Tähän viel taustaa et miehellä oli ongelmia alkoholin kanssa, mut lopetti juomisen noin vajaa kaksi vuotta sitten. Ainakin kerran on haissut alkoholille eli lipsahtanut, muusta en tiedä. Ex muuttuu eri ihmiseksi humalassa, ei osaa lopettaa ja kusee pitkin kämppää. Ei tietenkään myönnä mitään. No epäilin sit et ois taas juonut ja ehdotin et sillä ehdolla voin hakea pojan jos mies tapaa minut jossain lyhyesti että voin varmistaa ettei ole juonut. Poikaani kun en exän luo päästä jos on epäilystä että on alkanut taas juomaan. Tiedä mihin se siellä kotonaan on pissannut humalaspäissään. Soitinkin illalla exälle kun oltiin viestitelty koko ilta ja mielestäni kuulosti hiukan humalaiselta, mutta täysin satavarma en voi olla. No joktap. ex ei sitten suostunut tähän ehdotukseeni.
Mua vaan vatuttaa ihan urakalla. Toivoin jo et homma alkaa rullaamaan ja poika saa edes kohtuullisen suhteen isänsä kanssa muodostettua, mut mä en jaksa tätä ettei sopimukset pidä ja toiseen pysty luottamaan.
Mietin että pitäisikö hakea yksinhuoltajuutta? Olisiko se parempi. Ex sais kyllä tavata poikaansa, tulla meille kylään, mut ei tarvis olla mitään näitä pitämättömiä sopimuksia ja pelkoa ja kaikkea. Tietysti todella harmi pojan kannalta, mutta onko tollainenkaan sitten kiva, et ensin sanotaan et isä tulee sitten huomenna hakemaan ja sitten seuraavassa hetkessä saa ilmotella et no eipäs tulekaan.
Pahoittelut jos oli epäselvä sepustus, en ole tottunut näin juurta jaksaen asioita selostamaan kirjoittamalla.
Ja en kadu että tein lapsen exän kanssa koska lapsi on parasta mitä mulla on ikinä ollut. Eli ei tarvi tulla kommentoimaan et olisit miettinyt ennenkun teit lapsen.
Aina silloin tällöin on exä ilmoittanut päivää ennen, että onkin joku työkeikka, hammassärkyä yms. ettei pääsisikään poikaa hakemaan. Ei nyt todella usein mutta välillä useammin. Nyt sitten oli exän joku kaveri tulossa exän kotimaasta Suomeen tyttöystävänsä kanssa ja mies tiesi vain että pe-la olisivat täällä ja oli hyvissä ajoin ilmoittanut ettei viime pe-la yö sovi ja se oli ok. No nyt sitten viime ti mies lähetti viestiä että kaverinsa onkin tulossa jo ke, ja ettei voisi hakea poikaa ke. Sanoin että tuli aika viimetippaan ja kai sun kaveris tajuaa et sulla on lapsi ja sun pitää kantaa vastuu siitä ettei varmaan pahastu että tapaatte vasta to. No oli jotain selitystä että ei pysty sitten ilmottamaan kaverilleen mitään kun olivat kaiketi jo sopineet netin kautta missä ja milloin tapaavat. Eli mies siis sopinut asioita varmistamatta ensin, että sopii mulle, kun kuitenkin sen homma oli poika hakea. No lopulta suostuin ja sanoin et on sit viimenen kerta ja sama vaikka itse Jeesus olis tulossa yhtäkkiä tapaamaan.
No nyt sitten eilen teki saman. Eli lähetti viestiä et voinko hakea taas pojan, koska hänen kaverinsa lähtee vasta keskiviikon jälkeen. Oltiin tekstailtu ma jostain paperista mitä tarvii päiväkotiin ja ei silloin ollut ilmottanut mitään. No sanoin että ei käy ja varmasti kaverinsa tyttöystävineen pärjää yhden päivän ilman exää ja taas korostin että sillä on poika ja sen täytyy kantaa vastuunsa siitä, sama se mitä kavereita on käymässä mitä ei vuosiin ole nähnyt. Ei suostunut tajuamaan mitään ja intti ja intti ja käänsi homman niin päin että mä olen kamala ja ymmärtämätön ihminen, joka ei koskaan auta ja haluan olla vaan hankala.
Tähän viel taustaa et miehellä oli ongelmia alkoholin kanssa, mut lopetti juomisen noin vajaa kaksi vuotta sitten. Ainakin kerran on haissut alkoholille eli lipsahtanut, muusta en tiedä. Ex muuttuu eri ihmiseksi humalassa, ei osaa lopettaa ja kusee pitkin kämppää. Ei tietenkään myönnä mitään. No epäilin sit et ois taas juonut ja ehdotin et sillä ehdolla voin hakea pojan jos mies tapaa minut jossain lyhyesti että voin varmistaa ettei ole juonut. Poikaani kun en exän luo päästä jos on epäilystä että on alkanut taas juomaan. Tiedä mihin se siellä kotonaan on pissannut humalaspäissään. Soitinkin illalla exälle kun oltiin viestitelty koko ilta ja mielestäni kuulosti hiukan humalaiselta, mutta täysin satavarma en voi olla. No joktap. ex ei sitten suostunut tähän ehdotukseeni.
Mua vaan vatuttaa ihan urakalla. Toivoin jo et homma alkaa rullaamaan ja poika saa edes kohtuullisen suhteen isänsä kanssa muodostettua, mut mä en jaksa tätä ettei sopimukset pidä ja toiseen pysty luottamaan.
Mietin että pitäisikö hakea yksinhuoltajuutta? Olisiko se parempi. Ex sais kyllä tavata poikaansa, tulla meille kylään, mut ei tarvis olla mitään näitä pitämättömiä sopimuksia ja pelkoa ja kaikkea. Tietysti todella harmi pojan kannalta, mutta onko tollainenkaan sitten kiva, et ensin sanotaan et isä tulee sitten huomenna hakemaan ja sitten seuraavassa hetkessä saa ilmotella et no eipäs tulekaan.
Pahoittelut jos oli epäselvä sepustus, en ole tottunut näin juurta jaksaen asioita selostamaan kirjoittamalla.
Ja en kadu että tein lapsen exän kanssa koska lapsi on parasta mitä mulla on ikinä ollut. Eli ei tarvi tulla kommentoimaan et olisit miettinyt ennenkun teit lapsen.
Onko poikasi minkä ikäinen? Onko satavarmaa, ettei esim. kaljottele pojan ollessa siellä? Mä en sais nukuttua enkä muutenkaan oltua ihteni kanssa, jos tietäisin, että mies saattaa ottaa kuppia kun on lapsensa kanssa 
