Pitäisikö minun hakeutua hoitoon ennen kuin aiheutan pahempaa tuhoa??? Olenko jo oikeasti mieleltäni sairas??

[Huono ihminen]

1-vuotiaamme on ollut nyt pari päivää sairaana. Iltapesujen yhteydessä olisin mitannut kuumeen, mutta muksu pisti hanttiin; en saanut mitattua. Mies siinä sitten alkoi arvostelemaan, että olisit vain pidellyt lapsesta kiinni ja mitannut. Minä sanoin vastaan, että en ota sitä riskiä, että satutan lasta, kun se rimpuilee kuumemittari takapuolessa. Mies siihen intti, ettei lapselle olisi käynyt kuinkaan. Minä siihen, että olisi sitten itse tehnyt asian, kun kerta osaa...

NÄINKIN PIENI ASIA... mutta siitäkin saa ison riidan aikaiseksi Mies suuttui ja lähti mielenosoituksellisesti alakertaan, vaikka oli puhe, että hän hoitaa lapsen iltapesut ja nukuttamisen, koska minulla oli vielä koulutehtäviä. Minä siitä suutuin ja aloin huutamaan, että alkaa tulla hoitamaan hommansa. Mies vain paineli alakertaan ja huusi mennessään, että hänpä ei jääkään huomenna lapsen kanssa kotiin (kuten lupasi) ja hänen pitää valmistautua huomiseen työpäiväänsä.

Kaappasin lapsen kainaloon ja lähdin alakertaan miehen perään. Kuljin miehen perässä hokien, että hoitaa lapsen iltapesut, että saan tehtyä läksyni. Mies vain hokee, että hänen pitää valmistautua töihin. Minä raivoistuin koko ajan vain enemmän. Lopulta nakkelin miehen tavaroita; puhelimen ja avaimet ym. lattialle... mies vain hokee samaa ja ei aio osallistua lapsen hoitoon.

Lopulta minulla meni hermot ja tartuin miestä puserosta ja käskin hoitaa lapsen. Mies ärjyy, ettei häneen saa koskea. Minulla yhä lapsi sylissä. Läppäisen miestä poskelle. Toisenkin kerran. Mies tarttuu minua ranteesta ja puristaa kovasti, vähän vääntää. Se sattuu ja yllytän vaan, että pieksähän nyt niin menen näyttämään poliisille. Lapsi edelleenkin minulla sylissä. Mies ärjyy, että elä kehtaa lapsi sylissä tapella. No, laitan lapsen lattialle.

Lapsi oli selvästi hädissään. Juoksi takaisin syliini. Nyyhkytti, katsoi kauhuissaan... Mies haukkui minua hulluksi, huonoksi äidiksi, ihmetteli, miksen ole vielä lasta pieksänyt...

Lopulta saimme molemmat sen verran järkeä päähämme, että lähdimme yhdessä tekemään iltapesut loppuun ja nukuttamaan lapsen. Minä menin suihkuun ja itkin, itkin ja itkin...

Ihan kauhean huono olo. Olenko mieleltäni sairas, kun noin kävin miehen kimppuun -ja vieläpä LAPSEN NÄHDEN!! Jääköhän lapselle traumoja...

Pinna ollut kireällä, kun lapsi sairaana ja muutakin huolta ja stressiä... Mikään ei tietenkään oikeuta väkivallan tekoa... Mutta EN IKINÄ VOISI KUVITELLAKAAN VAHINGOITTAVANI LASTANI!!! Pyysin mieheltä anteeksi. Ja pyysin lapselta anteeksi.

Olenko aivan kamala ihminen?

 

[Peppari]

Onko miehesi pyytänyt sinulta anteeksi?

 

[vieras]

hakeutukaa molemmat hoitoon
miehes on lapsellinen ja sinä heikkohermoinen

 

[ap]

Onko miehesi pyytänyt sinulta anteeksi?

Mies ei näe itsessään vikaa, koska hänestä ainoa vääryys tässä oli se, että minä kävin häneen käsiksi...

Ei ole ainakaan vielä pyytänyt anteeksi...

 

[mape]

et oo kamala ihminen. tsemppiä!

 

[JONSERED Karhunkantaja]

:hug:

Taidat olla vain kamalan väsynyt. Pyydä apua mieheltä lapsen hoidossa. Etukäteen sovitte, mitä hän voi tehdä ja lähde vaikka lenkille tuulettamaan stressi pois korvien välistä.

Kyllä te henkiin jäätte ilman sen suurempia vaurioita, kunhan tuo ei tavaksi tule.

 

[vieras]

hakeutukaa molemmat hoitoon
miehes on lapsellinen ja sinä heikkohermoinen

peesi tälle.

 

[vieras]

Kuulostat väsyneeltä ja stressaantuneelta. Mitäpä jos yrittäisitte saada kotiin ihan konkreettista apua lapsenhoitoon tai kodinhoitoon? Säästätte nyt väärässä paikassa, jos ette helpota arkea ja säilytä hermoja ja mielenterveyttä. Lapset ovat todellakin pieniä vain hetken, sen takia ei kannata pilata parisuhdetta ja koko perhettä.

 

[Tallu -]

En nyt siitä hoidosta tiedä, mutta miettikää nyt miehesi kanssa yhdessä, miten tulevaisuudessa vastaavat tilanteet hoidatte. Opiksi noista kannattaa ottaa. Olette varmasti aikuisia ja järkeviä ihmisiä molemmat, niin osaatte keskustella asioista.

 

[muumuu]

Hui kamala molemmat johoki juttelee voi sitä teidän lapsi raukkaa joka ei raukka parka pääse mihinkää pakoo kun on niin pieni vielä

 

[myös väsynyt joskus]

Kun rauhotutte niin juttele miehellesi, että sovituista asioista pidetään kiinni ja, että väsymys saa sinut käyttäytymään epätasapainoisesti. Mielestäni miehesi oli lapsellinen myös. Järjestäkää rauhallista aikaa yhteisiin pelisääntöihin ja myös siihen miten riidat hoidetaan. Varmasti olette samaa mieltä, ettei lapsen ollessa siinä välissä.. Voimia!

 

[Wilma-73]

Ehkä tämä toimii herättäjänä teille molemmille, molempien tulee miettiä miten mahdollinen seuraava vaikea tilanne jatkossa hoidetaan niin ettei lapsi kärsi. Mikäli tilanne toistuu niin silloin ehkä ottaisin neuvolaan yhteyttä ja pyytäisin keskusteluapua, kerrasta tuskin lapselle jää kovin pahoja traumoja. :hug:

 

[Eestlanna Savanna]

Ei mikään hoitoa tarvitse joskus tai jopa aika useikin sellaista voi tapahtua kun on pieni tai pienia lapsia kotona :hug: Älä kuntelee niitä jotka sulle sano menkää molemmat hoitoon.Kaikki okej,ihan rauhassa vaan,usko tai älä mutta se vahvista parisuuhdetta kans,puhukaa tästä myös vielä lisää.Lisään vielä kun mun sisko alkoi asua miehen kanssa ja he saivat lasta,ihan samalaista oli ja kerran mies löi häntä sairalan asti,mutta nyt heillä on ihme kaikki hyvin,nyt he ymmärtävät toisia ja ovat yhdessä jo yli 15v,kerron että meilläkin oli kovia kriiseja miehen kanssa ja nyt ei näköjään enää tollaista,kop,kop,kop

 

[CandleLight]

:hug:

Taidat olla vain kamalan väsynyt. Pyydä apua mieheltä lapsen hoidossa. Etukäteen sovitte, mitä hän voi tehdä ja lähde vaikka lenkille tuulettamaan stressi pois korvien välistä.

Kyllä te henkiin jäätte ilman sen suurempia vaurioita, kunhan tuo ei tavaksi tule.

Peesi tälle! Vois olla hyvä jos saisitte vähän kaksin keskeistä aikaa ja keskustelisitte asioista. Ja yrittäkää saada sitä aikaa myös ihan vaan itsellenne.

 

[Eestlanna Savanna]

Hui kamala molemmat johoki juttelee voi sitä teidän lapsi raukkaa joka ei raukka parka pääse mihinkää pakoo kun on niin pieni vielä

No ei ole kamala,ihan ymmärretävä tilanne,aika harvoin on sellaista ettei kriiseja ole ollenkaan

 

[yöheräilijän äiti]

Et ole kamala ihminen.

Kun on väsynyt, ei tahdo kestää toisilta - ei puolisoltakaan - pienintäkään omaan lastenhoitoon liittyvää kommenttia, jonka voisi tulkita arvosteluksi itseään kohtaan. Parhaansahan sitä yleensä aina yrittää.

Itse olen huomannut, että on hyvä tajuta, että molemmat vanhemmat ovat väsyneitä ja sen vuoksi tulee sanottua asioita toiselle kurjemmin kuin tarkoittaakaan ja toisaalta on myös herkempi minkänlaiselle arvostelulle. Tärkeintä on pyytää ja antaa anteeksi - ja puhua, puhua ja puhua. Puhua, miltä itsestä tuntuu; puhua, kuinka toivoisi toisen toimivan, tukevan lapsen kanssa toimiessa. Tiedän omasta kokemuksesta, että raivo voi kasvaa yhtäkkiä aivan suunnattomasti. Pitäis vaan mennä hetkeksi vaikka ulos/parvekkeelle tuulettumaan tai jos ei pysty, niin hengittää syvään ja aatella vielä toisen kerran ennen kuin jatkaa omaa agressiivista käytöstään.

Tässäpä jotain aatoksia... Tsemppiä!

 

[samanlainen]

En ole ehtinyt lukemaan mitä muut ovat vastailleet, mutta sen voin sanoa että olen itse aivan samanlainen, ja niin on minun mieskin. Meillä on lapsi vasta tulossa, mutta viimeksi tänä yönä oli aivan kamala riita, joka alkoi aivan pienestä asiasta, ja minä räjähdin niin että (ihme kyllä tällä kertaa en lyönyt miestä tai potkassut tms) mutta potkin ovea ja huusin kuin joku hullu.

Kyllä on huolestuttanut tosi paljon se, miten menee sit kun vauva syntyy, pelkään että heitän vauvan parvekkeelta tai jotain.

Meillä on siis muuten TOSI hyvä suhde, ongelmana on vaan se, että ollaan tosi kovapäisiä, mies ei tajua milloin mulla menee yli (väsymyksessä ainoastaan tapahtuu noita juttuja, muuten osaan hillitä itseni) tai milloin hän on oikeasti satuttanut niin paljon että en enää jaksa olla reagoimatta. Syy on molemmissa, kumpikaan ei osata välillä vaan antaa periksi.

En siis osaa sanoa paljon muuta, kuin että en usko että olet hullu, olen itse kamppaillut tän asian kanssa tosi paljon, ja kyse on kuitenkin lopulta siitä että on kiivas luonne, ja vaikka se ei hyvä asia ole todellakaan, niin ei ole kyllä hulluuttakaan.

Me kokeiltiin kyllä avioliittoneuvontaa, ja kyllä siitä oli hyötyäkin siinä ainakin että molemmat opittiin ymmärtämään paremmin mihin toinen reagoi yms... silti näiltä tilanteilta ei vielä vältytä kokonaan (vaikka ovatkin vähentyneet)
PAras kuitenkin, että opitaan antamaan itsellemmekin anteeksi...

Yks hyvä neuvo jonka olen ite saanut on että sit lapsen kanssa on hyvä, jos ihan rehellisesti selittää että äiti/isi teki tosi väärin, ja pyytää lapselta anteeksi. Parempi ettei jätä asioita hautumaan lapsen päähän, vaan selittää. Jos lapsi on tosi pieni, kyllä se anteeksipyyntö voi silti jotenkin mielestäni auttaa, jos ei muuta niin siitä tulee itselle tapa, niin että kun lapsi on isompi ja ymmärtä niin on ite edelleen valmis olemaan rehellinen omista virheistään lapselle.

Voimia, ja iso halaus. Tiedän tasan tarkkaan miltä toi tuntuu, niin kuin ois vaan niin paska ihminen... mutta usko, et sä ole, me vaan tarvitaan apua sen kanssa että opittais toimimaan paremmin silloin kun tunteet heittelee....

 

[SuklaaMousse]

:hug: :hug:

ei se lapsi siitä kieroon kasva vaikka näkikin teidän tappelevan..