Pitäisikö minun kertoa vanhemmilleni vai ei

[taloudelliset ongelmat]

Sinänsähän tämä asia on yksinkertainen; olen aikuinen ihminen ja minun asiani ei vät kuulu vanhemmilleni.

Mutta sitten taas, meillä on aina ollut hyvät ja avoimet välit ja vanhempani pitäisivät todella suurena loukkauksena ja epäluottamuksen osoituksena jos en kertoisi heille, että olen velkaantunut ja taloudellisissa vaikeuksissa. Ja rehellisesti sanottuna ei minulla ole mitään syytä loukata vanhempiani.

Mutta sitten taas toisaalta tuntuu myös väärältä kertoa ja aihettaa heille huolta takiani.

(asia tuskin menee vanhempieni tietoon jos en sitä itse kerro, mutta pieni mahdollisuus on olemassa että he jotain muuta kautta saavat tietää.)

 

["vieras."]

Riippuu ongelman laadusta. Jos olet joutumassa häädetyksi tai muuta vastaavaa jolla on merkittävästi vaikutusta arkeen, niin tieto leviää kyllä muualta jollet ajoissa itse kerro.

 

[samassa jamassa]

Mä oon kertonut mutten sitä kuinka pahasti olen velkaantunut. Toisaalta turhaa koska tukea en saanut, mutta kevensi sydäntäni hieman. Itse olen sotkuni aiheuttanut, tiedän kyllä sen.

 

[Lispetti]

Itse vanhempana toivoisin että lapset olisivat aina avoimia, ja tarvittaessa pyytäisivät apua. Varmasti sitä saisivat.

Toki saattaisi huolettaa että miten ei vielä tuohon ikään saa raha-asioitaan hoitumaan, mutta elämäähän se vain on. Aikansa kaikella.
Pääasia ettei huumeisiin tai peleihin tms. latejansa laita.

 

["Vierailija"]

En kertoisi.

 

[vvietr]

Riippuu siitä, millaiset välit on. Minä en kertoisi, mutta enpä minä muutenkaan vanhemmilleni mitään kerro. Mieheni varmaan kertoisi, mutta se onkin hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa.

 

["ipi"]

En minäkään ole kertonut vanhemmille ottamistani lainoista. En kyllä tiedä miksi